Isoja syntymäpäiviä ♥

Eilen sunnuntaina Peppi täytti vuoden. Pakko on taas todeta, kuinka nopeasti aika rientää! Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa Peppiä hänen ollessa vasta muutaman viikon ikäinen. Jo silloin hänet oli helppo erottaa värin perusteella pentueen muista koirista, Peppi on pentueen ainoa laikullinen yksilö.

Maaliskuussa koitti vihdoin se onnen ja jännityksen päivä, jolloin saimme hakea Pepin kotiin. Rilla oli mukana matkassa ja kotona odotti silloin vielä Rosa-mummukin.

Kevät aurinko lämmitti ja sulatti lumet pihalta. Peppi tuntui kasvavan silmissä. Aluksi pelkäsin hänen jäävän leikeissä Rillan jalkoihin, mutta se vaihe taisi, näin jälkikäteen ajateltuna, kestää reilun kuukauden.

Kyllä alkukesällä otetuista kuvista silti näkee, että pitkulainen oli silloin vielä aika pikkuinen tyttö.

Kunnes sitten kesän edetessä, Peppi ei enää näytäkään kuvissa ihan niin pieneltä.

Syksyn saavuttua...

...meille alkoi valjeta, että Pepin purenta oli virheellinen...

...ja, että Peppi palelee tosi helposti.

Onneksi molempiin ongelmiin on löytynyt apua. Hampaat ovat nyt suussa jotakuinkin niin kuin pitää ja erilaisia palttoita on hankittu lämmikkeeksi.

Luonteeltaan tämä meidän 1-vuotias on erittäin mäyräkoiramainen: ihana ja itsepäinen.

Peppi on tutussa seurassa iloinen ja reipas, mutta uudet tilanteet, koirat ja ihmiset jännittävät välillä aika paljonkin. Jopa niin, että pitää murista. Nyt kun hammasprojekti on saatu päätökseen, olen päättänyt keskittyä Pepin sosiaalistamiseen vähän paremmin kuin tähän asti. Katsotaan sitten, kuinka siinä onnistutaan.

Etukäteen jännitin, miten kaksi melkein samanikäistä koiraa sopeutuvat toisiinsa. Ilokseni voin todeta, että Peppi ja Rilla tulevat loistavasti toimeen keskenään. Meitä ihastuttaa ja ilahduttaa joka päivä koirien painiminen ja riehuminen. Ei meistä ihmisistä ole samanlaisiin leikkeihin kuin mitä koirat keskenään harrastavat.

Ensimmäinen vuosi elämää mäyräkoiran kanssa on kohta takana. Muutama Pepin ominaisuus on päässyt vähän jopa yllättämään meidät westie-ihmiset:

- Peppi viihtyy tosi hyvin sylissä

- Mäyräkoiran korvat kastuvat helposti juodessa

- Peppiä jännittää uudet ja oudot tilanteet

- Pitkulainen kelpuuttaa makuupaikakseen ainoastaan pehmeän alustan.

Postauksessani koirien nimistä väitän, että Peppi on ensimmäinen koiristamme, jota kutsutaan enimmäkseen hänen oikealla nimellään. No, tilanne ON muuttunut. Tällä hetkellä eniten käytetyt lempinimet ovat, miten sen nyt sanoisi, melkolailla peräpeiliin viittaavia. Hitsi. Listalta löytyy ainakin: Pempsu, Pempnu, Pempula, jne. ;) Onneksi pitkänmallinen itse ei tunnu olevan nimityksistä yhtään loukkaantunut.

Vaikka Peppi tosiaan on aika kylmänarka ja pitää sisällä pötköttelystä, niin kyllä hänkin silti lumesta tykkää:

Sellainen on meidän Pieni Pilkkutyttö 1-v. 

Onnellisia hetkiä toivon myös teille jokaiselle uuteen viikkoon!

PS. Tulipas tästä aikamoinen kuvapläjäys.. :o