maanantai 25. helmikuuta 2013

Haaste


Saatiin kiva haaste Iinalta ja tytöiltä, kiitos kovasti! 


 Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11 kysymykseen tulee vastata.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu.
6. Ei takaisin haastamista.



Blogin tilastojen mukaan, lukijamäärä on tasaisessa kasvussa. Jos siellä ruudun takana on myös uudempia lukijoita, niin ehkä on aiheellista esitellä meidän laumaa vähän tarkemmin. Tehdään se tämän haasteen puitteissa. Toki kaikista meidän koirista, edesmenneistä ja nykyisistä, löytyy paljonkin tietoa, jos lueskelee blogia taaksepäin. Myös tuosta sivupalkin tunniste-kohdasta voi valita haluamistaan aiheista postauksia. Aina sitä vaan ei jaksa "rullailla" menneisyyteen, joten tässä tulee joitain faktoja meidän laumasta.


1. Laumaamme kuulun minä, annamari, mieheni ja kaksi koiraamme: Rilla-westie ja Peppi-mäykky. Asumme omakotitalossa pääkaupunkiseudun lähettyvillä.


Rilla ja Peppi joulukuussa 2012.


2. Meillä on aikaisemmin ollut kaksi westiä: Rosa (1996 - 2011) ja Ines (2000 - 2010). He jatkavat edelleen elämäänsä meidän sydämissä ja muistoissa. Aika usein heidät tulee mainittua myös täällä blogissa.


Rosa ja Ines.

3. Rosa oli erittäin helposti asioita oppiva ja fiksu koira. Hän kärsi valitettavasti westeille aika yleisistä allergioista, jotka ilmenivät vatsavaivoina ja iho-ongelmina. Rosa nukkui pois kotona kesällä 2011, 14,5-vuotiaana.

4. Ines oli todella iloinen ja vilkas koira. Hän sairastui 5-vuotiaana mastsolukasvain-syöpään, jota hoidettiin mm. sytostaateilla eläinlääkäriasema HauMaussa. Ines eli kasvaimien toteamisen jälkeen vielä viisi oikein hyvää vuotta. Hänet jouduttiin lopulta nukuttamaan äkillisen vatsahaavan ja munuaisten pettämisen takia 10-vuotiaana, marraskuussa 2010.

5. Nykyisestä koirakaksikostamme vähän vanhempi on westieneito Rilla. Hän on syntynyt lokakuussa 2010 ja on siis kohta 2,5-vuotias.

6. Rilla on tottelevainen ja vilkas koira. Harkitsemme hänellä mahdollisesti yksien pentujen teettämistä, mitä silmällä pitäen Rilla on ollut kahdessa koiranäyttelyssä nuorten luokassa. Molemmissa näyttelyissä tulos oli ERI.  Mahdollisista pennuista haluaisimme pitää itse yhden nartun, jos sellainen syntyy. Haaveesta on silti vielä pitkä matka toteutukseen. Katsotaan, kuinka lopulta käy.


Rilla Mäntsälän koiranäyttelyssä heinäkuussa 2012.


6. Koirakaksikon kuopus on karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Peppi, joka on syntynyt muutama kuukausi Rillaa myöhemmin tammikuussa 2011. Peppi on väritykseltään laikullinen riista, josta johtuu turkissa näkyvät "pilkut". Pepin oikeassa silmässä on myös sininen laikku. Peppi on nyt kaksivuotias, eikä edelleenkään näytä ihan tyypilliseltä karkkarilta. Hänen turkkinsa on kyllä karkea, mutta ei kovin pitkä. Myös karkkareille tyypillinen parta puuttuu lähes kokonaan. Peppiä luullaankin lähes poikkeuksetta lyhytkarvaiseksi mäyräkoiraksi.




7. Peppi on tuttujen ihmisten ja koirien seurassa todella rakastava pieni koira. Kaikki uusi ja outo pelottaa Peppiä kovasti ja silloin hän murisee ja näyttää hampaita. Murinaa seuraa myös, jos Peppi ei halua tehdä jotain, esim. mennä pihalle huonolla säällä. Pepiltä puuttuu täysin karkkareille ominainen pohjavilla ja hän on sen takia kova palelemaan. Talvella Peppi täytyy pukea hyvin pidempiä ulkoiluja varten.

8. Pepin alakulmahampaat lähtivät maitohampaiden vaihtumisen jälkeen kasvamaan vinosti sisäänpäin kohti kitalakea. Hampaita yritettiin ensin kääntää kotikonstein, mutta lopulta avuksi tarvittiin myös hammasraudat. Ne asennettiin Pepille Viikin pieneläinsairaalassa. Oikomishoito onnistui täydellisesti ja tällä hetkellä Pepillä on ihan tavallinen purukalusto, joka ei vaadi kontrolleja tms. Hammasongelmat saattavat olla perinnöllisiä ja sen takia Peppiä ei saa käyttää jalostuksessa. Koko Pepin hammashistoria löytyy täältä.


Pepin hammasraudat syksyllä 2011.

9. Koirat ovat meillä ns. kotikoiria eikä heidän kanssaan harrasteta, ainakaan tällä hetkellä, mitään erityistä. Pepin pelokkaan ja ärhäkän luonteen takia kävimme viime syksynä juttelemassa koirakouluttajan kanssa. Sen johdosta päädyimme Rillan kanssa ihan perus naksutinkoulutus-kurssille. Ajatuksena oli opetella perusteet ensin vieraassakin paikassa helposti oppivan Rillan kanssa ja opettaa sitten Peppiä kotona samalla periaatteella. Molemmat koirat osallistuvat innokkaasti naksutteluun, mutta ainakaan vielä en voi kehua saavuttaneeni sen kummempia tuloksia, mitä tulee Pepin käytökseen. Harjoitukset jatkukoot!

10. Melkeinpä omaan laumaan kuuluvaksi luen myös siskontytön ihanan Jimi-chihun. Siskontytön ja Jimin blogi löytyy täältä.


Jimi kesällä 2012.

11. Tämä blogi on ensimmäinen (ja ainoa) koskaan kirjoittamani. Olen seurannut toisten blogeja aika tiiviisti jo useamman vuoden ajan. Muutama vuosi sitten löysin ison joukon (mäyrä)koira-blogeja ja siitä lähti ajatus omasta blogista. Koirien lisäksi ruoka ja ruuanlaitto ovat todella lähellä sydäntäni. Se näkyy täällä blogissa joka perjantaisen "Ruokaperjantain" muodossa. Ruokaperjantaista löytyy itse kokeilemiani ns. uusia reseptejä sekä vuosien saatossa muotoutuneiden ruokien ohjeita. Koirien ja ruuan lisäksi kirjoittelen kyllä välillä muistakin aiheista. Olen luonteeltani melkoisen rönsyilevä, joten toki rönsyilen myös täällä blogissa.




Sitten vielä vastaukset Iinan kysymyksiin -




1. Onko nykyinen koirasi ensimmäisesi?

Ei. Meillä on ennen Rillaa ja Peppiä ollut kaksi ihanaa westieneitoa: Rosa ja Ines. Lapsuuteni podin jatkuvaa koirakuumetta, mutta äidin astman takia koiraa ei voitu silloin hankkia. 

2. Onko koirallasi, tai onko ollut jotakin sairauksia?


Rillalla on helposti ärtyvä vatsa ja Pepin alakulmurit on oiottu hammasraudoilla. Yksi kunnon oksennustauti on myös koettu ja parit satsit siilikirppuja. Toivon kovasti, että Rilla ja Peppi saisivat viettää oikein, oikein terveen elämän.

3. Mikä on koirasi lempileikki/touhu?


Rilla rakastaa kaikkea ulkoiluun liittyvää. Peppi taas tykkää lepäilystä. ;) Molemmat jaksavat jäystää puruluita välillä tooosi pitkät tovit ja Peppi on myös melkoinen pehmolelujen suolistaja. 

4. Mitä ruokaa koirasi syö?


Jaa-a, tämä onkin nyt juuri tähän hetkeen aika hauska kysymys. Sanotaanko nyt vaikka, että elämme muutoksen aikoja.. ;)

5. Kuinka paljon ulkoilette päivittäin?


Rilla ulkoilee omalla pihalla vuodenajasta riippumatta tuntikausia päivittäin. Sen lisäksi pyritään kelien salliessa tekemään molempien tyttöjen kanssa vähintään yksi kunnon lenkki päivässä.

6. Missä ja miten koirasi nukkuu yönsä?


Rilla vaihtelee nukkumapaikkaa takaoven edestä sängyn alle ja takaisin. Aamusta hän saattaa hypätä hetkeksi jalkopäähän. Peppi nukkuu joko minun peiton alla tai kanssani samalla tyynyllä.

7. Onko koirallasi muita koirakavereita?


Koirien ehdoton suosikkikaveri on siskontytön Jimi-chihu.

8. Harrastatteko jotain yhdessä?


Eipä oikeastaan, jos naksuttelukoulutusta ei lasketa. 

9. Onko koirasi aamuvirkku vai -torkku?


Rilla on aina virkku ja Peppi taas todellinen aamutorkku.

10. Onko sinulla ollut koirasi hankinnan jälkeen pentukuumetta? Miten olet sen taltuttanut?


Poden oikeasti jotain ihme kroonistunutta pentukuumetta. Toistaiseksi olen hoitanut sitä kärsimällä. Siihen auttaa aina hetkellisesti, kun siskontyttö luettelee läjän huolia, joita pennut ja koirat yleensäkin aiheuttavat.

11. Kamalin asia, mitä koirasi on tehnyt?


Rillan karkaaminen pihasta aitojen yli, kun lumi ja hankikanto pääsivät yllättämään isäntäväen, on ollut ehdottomasti kamalinta! 




Haasteen kysymyksineen saa tästä napata mukaansa jokainen halukas!




Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista uutta viikkoa kaikille!


8 kommenttia:

  1. Rupesi hymyilyttämään - vaikka melkein kaikki faktat tiesinkin niin silti luin kaikki kysymykset ja vastaukset. On nää haasteet ihan hauskoja :) (ja muistan sen lumikasa-karkaamisen!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, teille pidempään seuranneille tämä taisi olla aika turha ja tylsä postaus. ;D Mutta ehkäpä joku uudempi lukija sai paremman käsityksen blogissa esiintyvistä koirista ja ihmisistä.

      Se karkaaminen oli ihan gaamea tapaus! Vieläkin puistattaa, kun sitä miettii.. :/

      Poista
  2. Heippa!

    Tässä tulikin nyt kerrattuu kaikki perusasiat teistä :-) Me taidettiin tulla mukaan siinä vaiheessa, kun Peppiksellä oli se hampiepisodi. Mami kuukkeloi kai jotain hampijuttuja ja törmäs Peppiin.

    Me oltiin hiihtolomalla. Tai oikeestaan ne, joilla ei oo olleskaan itsesuojeluvaistoo, laski mäkee. Ja ne, jotka on normaalivaistosia (mami ja me!), käveli piiiiiiiitkiä lenkkejä. Meillä oli sellanen systeemi, et isäntä heitti meiät päivittäin autolla 6-7 km päähän mökistä, ja sit me käveltiin mamin kanssa sieltä takasin. Ja loppupäivä vedettiin lonkkaa :-)

    Siellä lomalla oli kyllä aika jännääkin, kun käveltiin ihan syrjäkylillä eikä ollu asutusta olleskaan. Välillä Tyyne ja mami katteli tienvieruksia ja huomas jotain ISOJA jälkiä. HUII, HUIIIII! Mentiin aina sit vähän kovempaa eteenpäin, ettei ne jälkien tekijät sais meitä kiinni. Ties mitä tyyppejä siellä metsissä oikein liikku! Ne jäljet oli sellasia, ettei ainakaan täällä meillä oo sellasia näkyny!

    Nyt me ootellaan täällä, et TE KERROTTE millasia muutoksen aikoja siellä oikein eletään!!!!!!!! ;-)

    Epälasketteluterkuin,

    3 shelttiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellouta söpöläiset!

      Löysittekö te meidät jo niin aikaisessa vaiheessa? Teidän kommentit on aina niin ihania ja hauskoja, että oikein odotan välillä, että mitäköhän sheltit tähän asiaan sanoo. :))) Nytkin olin aika varma, että teidän mamilta ei mee ohi tuo ruokailujutska, hih. ;D

      Oi, teidän hiihtoloma kuulostaa ihan täydelliseltä! Varsinkin se, että mamin ja teidän tyttöjen ei oo tarvinnu mennä koipianne katkomaan sinne pelottavaan mäkeen. Musta on tullut aikamoinen pelkuri näin iän myötä. En tiedä uskaltaisinko enää laskea minkäänlaista mäkeä, vaikka aikoinaan tuli tampattua isojakin rinteitä.

      ISOJA jälkiä, HUIIIIIII!!! Eli ihan kivasti saitte tekin jännitystä lomaanne,vaikka jätitte mutkamäet väliin. Olikohan siellä joku lumimies tallustanu tai sitten mammutti??!! KÄÄK!

      Sillai teillä oli käytössä vähän niinku käänteinen järjestys tossa lenkkeilyssä. Kotonahan teillä on se systeemi, että ensin kävelette kauas ja sitten isäntä hakee teidät. Nyt oli ensin autoilu ja sitten kävely. Varmaan mukavaa vaihtelua. :D:D

      Ruokailujutskista tulossa lisäraporttia piakkoin. Stay tuned! ;D

      Tasamaaterkkuja sinne myös! <3

      Poista
    2. Joo-o, meillä on nää lenkkisysteemit joskus hyvinkin viriteltyjä ;-). Tosin autokyydit onnistuu vaan lomilla ja viikonloppusin. Sillon päästään kattelemaan vähän uusia maisemia eikä tartte huolehtii siitä montako tuntia lenkki kestää tai jaksaaks enää kävellä kotiin takasin.

      Olispas onni, jos meilläkin olis ajotaitonen/täyspäinen mami! Se vois sit kuskailla meitä vaikka millasille seikkailuille! Mut ei auta itku markkinoilla, tällä mamilla mennään. Toisaalta tuskin uskallettais lähtee sen kyytiin, vaikka se MUKA osaiskin ajaa...

      Ollaan nyt vaan tyytyväisiä et meillä on toi isäntä niin auttavainen ja kiva. Isäntä ei ollu tuntenu henkilökohtasesti yhtään koiraa eikä muutakaan eläintä ennen kun se tutustu mamiin ja mamin mummukoiriin. Nykyään se on ihan jo kartalla koira-asioissa ja tykkää meistä vaikka meillä onkin välillä niitä meidän ideoita ja järkätään vähän härdelliä. Eikä se kieltäny mamia ottamasta meille Meriä, vaikka meilä olikin jo koirakiintiö täynnä. Toisaalta mami sano sille et se voi sit ostaa itelleen hauskan auton ;-)

      Otetaan nyt iltaruoaks kanakasvista, poron luista jauhelihaa ja kalkkunaa! Ja näyttää siltä et mami ehkä joutuu antamaan meille painostuksen alla myös omat cashew-pähkinät! Sen olis NIIN noloo syödä kaikki yksin! Mitäs teillä on ;-)

      t. ne 3 shelttiä

      Poista
    3. Kuulkaas nyt tytöt, tääkin mami on ajanut ajokortin vasta vanhalla iällä. Niin että, vois teidänkin mami ihan hyvin oppia ajamaan, jos vaan haluais.(Ainakin automaattivaihteisella autolla niin kuin meillä on ollut tapana tällaisten 'myöhäisoppineiden' kohdalla.. ;D).

      Teidän isäntä kuulostaa kyllä siltä, että on ihan "keeper". Hieno homma! :))) Sellasia ei meinaan istu joka puun oksalla - uskokaa huviksenne! ;)

      Oi, teidän iltaruoka kuulostaa tooosi monipuoliselta. Täällä osa laumasta söi tomaatti-bruschettoja ja toiset taas naudanmahapullia(!!) Saatte arvailla ite, ketkä söi mitäkin. ;D

      Poista
  3. Vaikka olenkin uusi lukija, niin viiden päivän kuumeen aikana ehdin lukea blogin oikeastaan alusta loppuun :) Tiivistelmä oli silti oikein kiva!

    Karkailu on kyllä niin kamalaa. Viivin toinen nimihän on Houdini. Se tyttö karkaa lähes mistä vaan. Muutama esimerkki:

    1) Muutettiin lokakuussa tähän nykyiseen taloon. Oltiin jo kesällä myyty meidän entinen asunto ja jouduttiin menemään hetkeksi kerrostaloon odottelemaan uuden talon löytymistä. Kerrostaloon sopeutuminen oli Viiville vähän hankalaa, kun portaikosta kuului ääniä jne. Sitten kun hän ehti hiukan kotiutua, muutettiin siis taas. Tästä seurasi hirveä sisälle pissailukausi. Lopulta asensimme kodinhoitohuoneen ovelle portin ja laitoimme viivin yksinolojen ajaksi sinne. Mutta aina kun tulin kotiin, tuli koira iloisesti vastaan. Jotenkin se siis pääsi portin välistä (porttihan oli edelleen kiinni). Seuraavaksi laitoin portin lisäksi myös oven kiinni, mutta koska nämäkään eivät neitiä pidätelleet, päätin luovuttaa ja antaa hänen olla kuitenkin vapaana. Sen jälkeen pissailuja ei tosin ole ollutkaan! Tämä episodi kesti noin viisi päivää ja ei onneksi ollut vaarallinen, koska koira karkaili vain sisätiloissa, heh.

    2) Viikonloppuna ajattelin, että mennään lähimetsään lenkille, että Viivi saisi olla vapaana. Päästin hänet metsässä irti hihnasta ja mitä tekee koira. Kääntyy kannoillaan ja juoksee hirveää kyytiä kotiin. Matkalla oli kaksi tietä, joissa ihmiset ajavat luvattoman lujaa ja minä juoksin henkeni edestä koiran perässä ja pelkäsin, että nyt se jää auton alle. Selvittiin säikähdykselllä, mutta seuraavan kerran hän pääsee kyllä vapaana lenkille mökillä, jonne ei autot pääse!

    Näitä tarinoita olisi meidän Viivistä satoja (varsinkin pentuajoilta... huoh, välillä oli pelkkä naru pihassa ja välillä narun päässä oli jopa kaulapanta, muttei koiraa...).

    T:Anna, Viivin mamma

    PS. Vauvan syntymään pari viikkoa aikaa, iiihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, on ollut hämmentävää huomata, että joku ihan oikeasti lukee näitä minun (onnettomia) juttuja. Saati sitten, että lukisi niitä vielä takautuvasti ison satsin kerralla. Olen oikeasti tosi otettu ja hämilläni.. Kiitos, kun kerroit. Tuli jotenkin tosi hyvä mieli. :)))

      Ou nou, Houdini kuulostaa tosi pahalta.. Meidän edesmennyt Ines-westie oli myös ihan hirmuinen karkailija. Ja valitettavasti Rillassa on vähän samoja piirteitä. Karkailu on gaaameeta!!

      Voi, voi noita tarinoita Viivistä! :/ Mulla ihan pala nousi kurkkuun, kun luin noita. Ja tosiaan, niiin Ineksen kuuloista 'settiä'.. HUOH!!

      Apua, pari viikkoa!! Mä en kestä! Westie-vauvoja, niiin ihanaa! <3 Pidän edelleen kaikki sormet ja varpaat pystyssä, jotta kaikki sujuu hyvin! <3

      Poista

Kiitos kommentista! Ü