maanantai 12. syyskuuta 2011

Mikä koiralle nimeksi?

Älkää nyt pelästykö siellä! Ei meille (vielä) ole ilmaantunut uutta pentua, joka tarvitsisi nimetä. Mietiskelin ja muistelin muuten vaan sitä, miten meillä koirat ovat nimensä saaneet.

Ja ajattelin myös kysyä teiltä lukijoilta, että miten te olette koirillenne nimen keksineet?






Rosa parka sai aikanaan olla aikas kauan ilman kunnollista nimeä. Ei vaan meinattu millään keksiä sopivaa. Raukkaa kutsuttiinkin aika pitkään Pissuksi; ehkä ei niin imarteleva nimi, vaikkakin sillä hetkellä kovin kuvaava. Rosa-nimi sitten pumpsahti jostain ja lopultahan nimi sopi hänelle mitä parhaiten. Hänellä kun ei ollut pohjavillaa, niin vaaleanpunainen iho paistoi aina vähän karvojen lomasta. Vielä enemmän tietysti silloin, kun ihottuma oli ärhäkkänä. :( Toivottavasti nimi ei ollut enne! Päätös siitä, että nimi kirjoitetaan yhdellä o:lla ei todella ollut tarkkaan harkittua. Ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä vastaanoton tyttö kysyi, että kirjoitetaanhan se yhdellä oo:lla? Minä, käyntiä jännittäessä, en miettinyt hetkeäkään, sanoin vain että "juu, yhdellä". No, se oli sillä selvä. Kaikki koiraihmiset tietävät, että koiralle on kyllä annettu nimi ja kysyttäessä se nimi kerrotaan, mutta kotona koiraa kutsutaan jollain sen lukuisista lempinimistä. Rosasta muotoutui nopeasti Moosa, etenkin Mamman Moosa. Erittäin luontevasti Moosasta tuli myöhemmin Mousku ja sitten Lousku.



♥ Mamman Moosa ♥


Ineksen nimen todellinen syntyhistoria on Rosan tavoin vieläkin hämärän peitossa. Nimen jostakin keksittyäni oli kyllä tällä kertaa selvää, että se kirjoitetaan yhdellä ii:llä. Ineksen nimi muuttui kotioloissa melkeinpä hetimiten Iunuksi ja Iunu-Liunuksi. Usein myös Uunuksi, Unnuksi ja Nunnuksi. Niin, että kun lenkillä huusin "Louskuu, Iunuu" ja joku kysyi, että "ai mitkä sun koirien nimet on" , oli ihan loogista(!) vastata, että "aa, ne on Rosa ja Ines". ;)


♥ Iunu-Liunu ♥


Uusi sukupolvi, uudet kujeet ja uudet nimet. Rillan nimen antoi itseasiassa kasvattaja. Rilla päätyi meille niin, että hänet oli toinen perhe jo varannut, mutta kauppa jostain syystä peruuntui (meidän onneksi). Ja niin hän oli vielä vapaana, vaikka muut pentueen pennut oli haettu viikkoa aikaisemmin. Kasvattaja oli ottanut yksinäisen pennun aikuisten koiriensa seuraan muiden pentujen lähdettyä, ettei se olisi joutunut olemaan ihan yksin pentuhuoneessa. Samalla kasvattaja antoi pennulle nimen, jotta hän pystyi kutsumaan pentua luokseen yms. Nimen olisi toki voinut vielä vaihtaa, mutta meistä tuntui, että Rilla oli jo Rilla. Hän tunsi nimensä ja tuntui ihan hassulta alkaa nimeä muuttamaan. Vaikka täytyy näin ihan pienesti tunnustaa, että emme aluksi olleet nimestä erityisen viehättyneitä. Mutta nyt toki tuntuu, että Rilla ei voisi olla minkään muun niminen. Rilla on kotioloissa Lilla, Lilla Lillanen ja Lillati Lallati, myöskin Rillati Rallati sekä Lillan. Joskus heikkoina hetkinä, Liltsi tai Lilde.



♥ Lilla Lillanen ♥


Pepin nimi olikin sitten ensimmäinen, jota oikein nimilistojen avulla miehen kanssa pohdittiin. Lopulta sain tahtoni läpi ja Peppiin päädyttiin. Peppi on mielestäni tosi "peppimäinen"  luonteeltaan, oikein itsepäinen ja ovela. Eli oliko nimi jälleen enne? Peppiä muuten kutsutaan yllättävän paljon hänen oikealla nimellään. Tosin aika usein jälkiliitteen kanssa: Peppi Pienoinen, Peppi Lotta, Peppi Pitkuliini yms.



♥ Peppi Pienoinen ♥



Yleisenä pohdiskeluna olen paljon miettinyt sitä, että pidänkö "ihmisten nimien" antamisesta koirille? Ehkä kuulostaa vähän kornilta pohdinnalta, kun kaikkien omien koirien nimet ovat mitä selkeimmin ihmisnimiä. Mutta katsokaas, kun minun mielestä meidän koirien nimistä ainoastaan Rilla on oikea ihmisnimi. Rosa, Ines ja Peppi ovat mielestäni, ehkei nyt varsinaisesti koiran nimiä, mutta jotain "harmaata aluetta". Saatte nyt ihan vapaasti hymähdellä ja pitää pimpona! :DDD Kun "maistelen"  nimeä mielessäni, niin heti joku nimi on ihan selvä ihmisnimi, kuten vaikka: Anneli, Päivi tai Marjatta. Sitten taas esim.: Sini, Maisa ja Pinja ovat päivän selvää "harmaata aluetta" eli eivät ollenkaan ilmiselviä ihmisnimiä ( jos ei koirankaan). Sitten tietysti: Musti, Bella ja Moppe ovat ihan vaan tyypillisiä koiran nimiä. En tiedä voiko tätä ajatuskulkuani yhtään ymmärtää, mutta jotenkin noin se menee, joo-o!






Niin ja jokainen saa TIETYSTI nimetä koiransa vaikka anoppinsa mukaan Maireksi! Olen pohdiskellut näitä nimijuttuja  vain ja ainoastaan omasta näkökulmastani, ajatellen minkälaisista nimistä  itse pidän omilla koirilla. Tykkään nimittäin myös todella paljon tosi perinteisistä koiran nimistä, kuten Musti- mustalla koiralla, Vahti- vahtikoiralla tai Pilkku- pilkullisella koiralla (Pepistä meinasi muuten ensin tulla  Pilkku). Tykkään myös kovasti ihan "random sanoista" koiran niminä, kuten: Karkki, Enkeli, Majuri. Ennen Rosaa ja Inestä ajattelin aina ensimmäisten omien koirieni olevan Suffeli ja Vohveli. ;) Miten niin herkkupeppu!?!






Joskus tapaa koiria, joilla on ihan hassu nimi. Yksi eniten huvitusta aiheuttanut (enkä tarkoita tätä yhtään pahalla) on westie, jonka nimi on Musti, apua..:D En tiedä oletteko muut törmänneet tiibetinspanieliin, jolle on annettu nimeksi Tipsu? Itse tiedän ainakin kolme tapausta. Kun rotuahan kutsutaan ihan yleisesti tipsuksi, niin onko vähän hassua esitellä koiransa tyyliin "tässä on meidän Tipsu, se on tipsu" tai jotain.. Olisiko meillä sitten westie nimeltä Westie ja mäykky nimeltä Mäykky? Ehkä makuasioita? ;)






Tulipahan avautuminen kerrakseen, hih ja huh! Nostan hattua kaikille, jotka jaksoivat lukea tänne asti!


Kertokaa nyt tosiaan muutkin mielipiteenne näistä nimiasioista?

Miten teidän koirat ovat nimensä saaneet?


27 kommenttia:

  1. Meidän mäykky on Luru. Ajatuksena oli lyhyt nimi, jossa on joku selkeä konsonantti, kuten k tai r. Luru tuli Kiljusen herrasväestä, ja nimi todellakin oli enne. Tuo koira huutaa. Enkä tarkoita haukkumista, vaan suoraa huutoa. Joskus kynsien leikkuu ketuttaa, ja silloin huudetaan. Jos on näyttelyssä tylsää, kun on vaikka emännän vessareissun ajaksi suljettu koppaan, voi huutaa. Autossa voi huutaa, jos sattuu huvittamaan... Jatkossa koirieni nimet tulevat olemaan sarjaa Lempi, Rauha, Auvo, Toivo...

    Lurua ei välttämättä kutsuta tietenkään Luruksi. Siitä on vääntynyt Luppana, josta tulee Puppana, josta tulee Pirpana, josta tulee Pirppis. Appiukko käyttää nimeä Lurjus.

    Yleinen kutsumanimi on myös Nuppu ja sen väännökset, kuten Nuputitus. Tämä sai alkunsa sanaparista "mamman Nuppu", jota heiteltiin ilmaan sarkastisessa sävyssä, koska tämä mamma ei ole lässyttäjäluonne. Tai siis en ollut silloin... Lähtökohtana oli "meidän lapset ja muiden kakarat"-tyyppinen asetelma, "muiden rakit ja mamman Nuppu". Niin vai jäi elämään sekin nimi sitten.

    VastaaPoista
  2. Taisin olla niin sekaisin uudesta perheenjäsenestä, että nimen Artulle keksi lopulta äitini :) Enpä ajatellut silloin, että joka viides pikkupoika nykyään on samanniminen... No, ihmismäisen "Artun" saa sävytettyä helposti hiukan "harmaammaksi", kun sitä on alettu kutsua Aatuksi, Arthuriksi tai Höpsöksi ;)
    Mukavaa alkuviikkoa Rillumareille ja Pitkulaiselle ;) sekä emännälle!

    VastaaPoista
  3. Just sopivasti meidänkin blogissa oli näitä nimijuttuja. Siinä vois kyllä kysyä, että mistä näitä nimiä oikein tulee!

    Mä oon saanu nimeni, Myrsky, Pyry-papan jatkoksi. Pyry taas sai nimensä äipän ukin ja mummun mukaan, Pyry ja Tuisku (lempinimet). Meille on siis vielä tulossa Tuisku, Viima, Räntä ;D

    VastaaPoista
  4. Hihii, ihanaa. Moosa!!! Vallan mainiota.
    Essin oikea nimi on Pardonnas Sweet Esmeralda ja niin hänestä sitten tuli Essi. Essi messinen, Essi pessi...välillä tilanteesta riippuen myös Essi perkele. Kun oikein pitää komentaa ja saada pontta siihen komentamiseen, Essi on Essi Katariina.
    Rapesta tuli Rape, koska emme oikein muuta mieleemme saaneet koskapa hän oli niin nimensä näköinen. Reipas, räväkkä ronttimainen rehvakka rapeliini. Rape rakasti ranskankieltä ja niin hän sai lisänimen mösjöö. Ranskankielen myötä hän myös rrrakastiii naisia kulmiaan nostellen ja huokaillen merkityksellisesti jalkojen juuressa. Hänen kennelnimensä oli Marduk eikä se mitenkään sopinut suuhun.
    Hauskoja nimiä mäykyillä olen kuullut mm. Veikko, Mauno ja Herpertti.
    Ystävän parson on nimeltään Bruno. Minusta nämä ihmisen nimet koirilla ovat aivan ihania. sillä ovathan ne perheenjäseniä, meidän vähän erilaisia ja karvaisia lapsiamme, jotka puhuvat omalla tavallaan. Miksi ei siis voisi antaa heille myös kauniita ja mukavia nimiä. Paljon on mukavampaa huudella metsässä "Veikkoooo tuu heti kotio" kuin "Tassu, ala tulla kotio".
    Tiuku sai nimensä kolmen selässä peräkkäin olevan täplän vuoksi. Typy oli kuin okariino, pieni ja eloisa heti alusta asti. Ja koska kennelnimi oli Tinkerbell eli Helinä-keiju, oli nimi selviö heti. Onni-poika on sitten taas aina ollut jotenkin kaikessa vastuttamattomuudessaan vähän hömelö, joten hän on Onni Hermanni. Ainoa tuntemani koira, joka jaksaa katsoa esim. taru sormusten herrasta hievahtamatta sohvalta. Jolla on omat suosikkisarjat tv:ssä, ja varokin kääntämästä kanavaa. Ja sitten kun sanot, että tuopas Onni lelu tänne, niin poju tuijottaa takaisin ilmeellä "ööööhh, täh?". Semmosia ne on nää meiän mukulat, tyttären ja minun. Nimillä läheisiksi tuodut ja rakkaiksi luodut. Kaiken hyvän ansainneet karvanoppulat, sielun peilit ja huushollin Sigmund Freudit.

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Meillä kaikilla koirilla on aina ollu "ihmisnimet".

    Ekana mamille tuli kaks sheltinpentua. Siitä on jo melkein viistoista vuotta, eikä niitä mummuja enää oo. Mami asu sillon sellasessa vanhassa puutalossa ja laitto niille söpöille nimeks Sylvi ja Saimi. Jotenkin se tuntu sopivan siihen ympäristöön ja muutenkin ne nimet oli hyvää pataa keskenään.

    Joskus mami huuteli Sylviä jossain puistossa ja paikalle tuli joku ohikulkijamummo... jonka nimi oli Sylvi. Oli aika noloo. Se oli ainoo kerta kun Sylvi-nimi ei toiminu hyvin. Sylvi nimiteltiin välillä Sylpäksi...

    Saimejahan alkaa nyt olla pikkutytöissä, mutta meillä ei oo enää Saimia (kun se pelaa kuulemma siellä taivaallisessa palloliigassa nykyään!)... joten ei oo haitannu, et ihmiset on taas alkanu käyttää Saimin nimee. Saimi oli toisinaan Saikku.

    Ne oli ne mummut. Me ollaan Tyyne ,Hilja ja Meri :-)

    Ekaks tuli Tyyne. Se oli aika vauhdikas pienenä, ja ne mummukoirat ei oikein aina jaksanu sitä. Ihmiset aatteli ( niinkun teilläkin ), et nimi on enne ja anto sille äkkiä nimeks Tyyne. Ei se heti rauhottunu, mut nykyään, kun se on omasta mielestään pääjohtaja, se on jo aika tyyni. Et siinä kyllä taitaa toimia se enteily. (Tyyne on kotioloissa Nynne tai Tyynis)

    Enteily toimii vaan Tyynellä, ja Hiljalla ei toimi. Hilja oli meluisa jo pienenä, ja nimestään huolimatta ei oo hiljentyny vieläkään. Kotona Hilja on Hissu, Piippa, Piipsa tai Hillevi.

    Ja sit on Meri, joka tuli meille aika vanhana (7kk). Se oli Meri jo tullessaan, eikä mami halunnu vaihtaa sen nimee. Ei oikein tiedetä, miks se on Meri... ehkä siks kun se on tullu Suomeen meren takaa.

    Jos Meri olis ollu nimenantohetkellä meillä, siitä olis tullu Rauha. Ja sitä Rauhaa ois kyllä tosiaan tarvittu enteenä, koska Meri on aika toimelias ja joskus myös rauhaton. Mut ei enää vaihdeta, kyllä tollakin pärjää. Jotenkin Merille ei oo tullu mitään sen kummempia kutsumanimiä. Se on vaan Meri.

    Tällai meillä on menty. Joskus mami suunnittelee, millasia nimiä se antais niille koirille, jotka tulee meidän jälkeen. Sillä on erilaisia nimisarjoja, niinku nyt vaikka mummunimet-sarja ja kukka-sarja. Huvikseen se niitä joskus pohtii, ei siis aio vaihtaa meitä pois.

    t. ne 3 shelttiä

    p.s. Saitteko muuten sen meidän ruokavaliokommentin... vai häviskö se jonnekin avaruuteen?

    VastaaPoista
  6. Mun edesmennyt koirani oli sisaruksista suurin ja kasvattaja oli antanut sille nimeksi Jysky. Se oli niin hyvä nimi ja sopi hyvin myöskin itsepäiselle luonteelle, etten sitä vaihtanut. Kyllä itseäkin nauratti kerran, kun törmäsin Päivi-nimiseen koiraan :) Jyskyä jotkut kutsuivat Jysäriksi... Olen joskus kuullut, että koiran nimessä olisi hyvä olla s-kirjain.

    VastaaPoista
  7. Minä olen saanut nimeni Kamut-sarjakuvan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kamut) koiran mukaan, joka on nimeltään Jalo. Toinen nimivaihtoehto olisi kuulemma ollut Nasu, mutta sehän on possun nimi, joten hyvä, että minusta tuli kuitenkin Jalo.

    VastaaPoista
  8. mui :)

    nyt en muista yhtään, mistä jimi sai nimensä, mutta vaikeaa se oli! tosiaan jimiksi ei tule juuri koskaan kutsuttua, paitsi jos joku kysyy nimeä. silloin tuntuu ihan oudolta sanoa "virallinen" nimi, kun se jotenkin töksähtää ja tulee sellainen olo, että mitä mä oikein sanoin :D

    joitain lempinimiä on jimillekin kertynyt, hih. jimpsu jimpsunen, babu, babu babunen, babsu, kundi ja tietenkin äidin/mamman ihan pieni pupu <3

    p.s pupupussukka on ihana!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: Luru-nimi oli ihan selvästi siis enne, koira joka huutaa - hihhihhihih!!! Mä rakastan Kiljusia ja Luru on kyllä oiva nimi koiralle, vaikka ehkä tosiaan Lempi ja Rauha saattaa käydä mielessä, kun sitä huutoa kuuntelee..;D

    Teillä on selvästi toi sama loputon riimittely nimen kanssa. Luru = Pirppis = Nuputius, ihan loogista - mä NIIN tajuun! :D

    Meillä muuten lässytetään koirille ihan armottomasti..sä varmaan saisit slaagin, jos kuulisit livenä..;DD

    Mai: hei ihanaa, sä omaksuit heti "harmaan alueen", wau! Mä ajattelin jo postausta kirjottaessani, että KUKAAAN ei voi tajuta mun hämärää ajatuskulkua siitä, että jotkut ihmisten nimet vaan on enemmän ihmisnimiä kuin toiset (siis MUN pään sisällä). Mä en muuten myöskään ollut tajunnut, että Rosa oli hänen pentuaikanaan ehkä suosituimpia tyttölasten nimiä. Pikkuisen aina huvitti huudella lenkillä Rosaa, kun viisi tyttöä käänsi viereisessä leikkipuistossa päätään. Senköhän takia nimi vääntyi niin nopeasti Moosaksi jne.?

    Mukavaa viikkoa Sinulle ja King Arthurille! Ü

    Myrsky: teidän perheessä on asustellut kyllä TODELLA vaikuttavan nimen omaavia yksilöitä! Kyllä herää kysymys, että mistä nuin hauskoja nimiä oikein tulee?

    Ihanaa, että teille on tulossa lisää (haasteellisia) ilmanaloja! Jos nimi ON enne, niin kyllä Pouta kuulostaa Räntään verrattuna aika pliisulta..;DD

    VastaaPoista
  10. Maija: Essi Messinen on NIIN suloinen sekä nimensä että ulkonäkönsä puolesta (ja ihan varmasti myös luonteensa)! Mä olinkin ihan unohtanut, että Rosan ollessa vallaton pentu, lisäsin nimen perään "Marian" tuomaan vakuuttavuutta komentamiseen. Essi Katariina toimii varmaan myös hyvin, samoin kuin Essi perkele, hih!

    Mösjöö Rape kuulostaa kertakaikkisen viehkolta herralta! Meillä ei koirillaole kennelnimet oikein toimineet käytännössä, paitsi Pepillä, jonka kennelnimi on Peppi. ;D

    Ajattelen muuten hyvinkin samoin sun kanssa tosta nimen antamisesta. Meillähän ei ole muita lapsia kuin näitä karvaisia ja siksikin varmaan täydellisen ihanan nimen antaminen koirille on mulle niin tärkeää. "Harmaalle alueelle" kuuluu mun päässä todella monet muiden mielestä perinteistäkin perinteisimmät ihmisnimet. Mutta sitten esim. Rilla kuulostaakin mun korvaan vain ja ainoastaan ihmisen nimeltä. Tai kuulosti, nyt Rilla kuulostaa kyllä vain ja ainoastaan mamman lilla Rillalta. ♥ (Nää mun logiikat on siitä "vähän" hankalia, kun näissä ei oo mitään logiikkaa ja vielä kun päälle tulee poikkeukset ja mielenmuutokset..hitsi) :DDD

    Tiuku ja Onni, ihanat lapsenlapset, Mummin ilon ja ylpeyden aiheet! Onni kuulostaa vähän meidän Inekselle, hän oli myös vähän hömelö, ihana sellainen! Aina ei ihan kaikki mennyt jakeluun, mutta valloittavan iloinen luonne korvasi (tuhat kertaisesti) pienet väärinymmärrykset. Mitäpä siitä, jos luokse ei malttanut aina ihan heti tulla, kun sitten lopulta tullessaan heilutti häntää niin paljon kuin pyllystä ikinä irti sai! ♥

    VastaaPoista
  11. Ne 3 shelttiä: mä olen nyt aivan vaikuttunut ja viehättynyt noista nimisarjoista, mummunimet, kukkanimet yms., wau! Että teidän emäntä ON hauska!! Ja IHANIA mummunimiä hän on myös teille (ja jo edesmenneille) valinnut!!! Mä tykkään TODELLA paljon mummu- ja pappanimistä koirilla (en ehkä niinkään lapsilla..) Melkein kaikki mummu- ja pappanimet sattuu mun mielestä sille "harmaalle alueelle". ;D Meri sitten voikin olla sekä tyyni että myrskyisä, eli aika ovela enne siis. ;D

    Pakko vinkata teidän Tyynelle uusi lempinimi ehdotelma, Tynttys. Mun iso-täti oli nimittäin Tyyne, mutta hän kutsui itseään Tynttykseksi. Tynttys on mun mielestä aivan hurmaava mummunimi, hih.

    Teillä on kyllä monella lailla menty samanmoisia polkuja kuin meillä. On ollut mummuja ja riiviö-pentu sekä valmiiksi nimetty tulokas, hammasvaivoja, lukuisia lempinimiä yms. Kovin kuulostaa tutulta, hauskaa! :)

    Rapsutuksia teille kolmelle ja terkkuja emännälle, että en oo saanu ruokavaliokommentianne, hitsi ja höh! Blogger on temppuillut kyllä taas viime aikoina(kin), tylsää!!!

    Anonyymi: Jysky-nimi taisi siis myös olla enne, hih! Jotenkin tuntuu hassulta vaihtaa koiralle jo annettu nimi, ainakin jos koiraa on ko. nimellä jo kutsuttu ja se tunnistaa nimen. En sitten tiedä, jos annettu nimi olisi vaikka juuri se Päivi, joka kyllä väkisinkin hihityttää koiran nimenä. ;D (Enkä tosiaan halua ketään tässä(kään) asiassa arvostella, nää on tietysti niin makuasioita ja mielipidejuttuja.)

    Mä oon muuten kuullut ton saman s-kirjain suosituksen joskus ja muistaakseni myös r-kirjainta on joku suositellut.

    Jaltsalandia: Kamut on NIIN ihana sarjis. Sulla on Jalo on mitä mainioin esikuva, toivon todella (tässä tapauksessa), että nimi on enne! Ja joo hei, Nasu!?!! Siis aivan selvä possun nimi! Onneks sun ihmiset kuitenkin tajus, huh! :DDD

    VastaaPoista
  12. niNni: niin, tuuleko tosiaan Jimiä kovinkaan usein (tai siis ikinä?) kutsuttua Jimiksi? Mä taidan sanoa melkein aina Jimpsu tai Jimpsu Jimpsunen. (hän on ihan pikkuinen ja mamman kultanen ja babu babunen...) ♥

    Ps. Jäikö sua kuinka paljon vaivaamaan ne muut puputuotteet? ;D Mua vaivaa kotziol, siis se, että sitä ei ostettu sulle. Ja aika paljon myös pinkki pingviini ja vähän puppyt, hitsi...

    VastaaPoista
  13. Kyllä Jysky-nimi oli aivan selkeä enne. Lääkäri sanoi sen vanhoilla päivilläkin, että erittäin vahva ja elämänhaluinen koira :) Unohdin äsken kertoa, että kerran kävellessämme päiväkodin ohi lapset kysyivät, että mikä on koiran nimi. Kysyjä kuitenkin kuuli vastaukseni väärin ja kailotti hetken kuluttua tarhan pihalla kaikille, että ton koiran nimi on "Yskä" :D

    VastaaPoista
  14. Anonyymi: tää oli IHAN paras! :DDD Mä ulvon täällä naurusta! Olisko Yskän kaverin nimi sitten Nuha? Mieti, kun ne tarhalaiset on tohkeissa kotonakin kertoneet, että nähtiin tänään koira, jonka nimi on Yskä, hihhhihhhih! Kiitos tästä hauskutuksesta! Ü

    VastaaPoista
  15. Heh, tulipa oma oikeakin nimeni esiin tämän postatuksen myötä, nyt saattekin sitten miettiä olenko Yskä vai Nuha vaiko kenties joku ihan muu ;DDD

    Juu, Ellillä oli nimi jo valmiina. Autossa matkalla katsomaan Elliä ekaa kertaa, pohdeimme nimeä, vaikkemme vielä olleet edes ostopäätöstä tehneet (tai ehkä olimme tietämättämme). Emme arvanneet että ne oli nimetty jo heti syntymän yhteydessä. Päätimme että otamme tyttökoiran ja sille tulee nimeksi Emma. No perille päästyämme kasvattaja esitteli meille pennut yksitellen nostellen, tyyliin: "tämä on Elli". Hän sanoi etteivät nimet ole vielä rekisterissä, että sen voi muuttaa. Elli oli kuitenkin mielestämme niin lähellä Emmaa, ettemme puhuneet nimiasiasta mitään, vaan sanoimme että se on ihan hyvä nimi. Mieleen tuli sellainen reipas, rempseä ihminen. Elli ei ehkä ihan vastaa sitä mielikuvaa, vaan on paremminkin arka ja ujo. Tosin rohkeus on huimasti kasvanut sitten pikkupentuajan jälkeen.

    VastaaPoista
  16. YSKÄ. Aivan mahtava nimi olis kyllä tuo :D Vähänkö meitä tääl osotteessa naurattaa.

    Myrsky ja Yskä...

    VastaaPoista
  17. Hauska pohdinta ja hauskoja kommentteja. Me pidimme perhekokouksen silloin kun Ossi tuli taloon.Se kun oli tytön ikioma koira.Vaivalla säästetty rahat:) Me haluttiin lyhyt nimi ja vähän ässää tai ärrää jotta tulee käskevyyttä nimeen. Sitten sen nimen piti olla senverta harvinainen ettei monta pikkupojan päätä käänny kun sitä nimeä jossain karjutaan. Olli ja Mauri olivat kanssa ehdotuksena mutta niitä ei voitu kertakaikkiaan hyväksyä kun ne olivat vielä elossa olevien ukin ja vaarin nimi.Sitten siitä Ossistamme vaan tuli Ossi:)

    VastaaPoista
  18. Kiva kuulla, että muitakin naurattaa :) Olisihan se Yskä kyllä aika kurja nimi koiralle. Varsinkin enteenä.

    VastaaPoista
  19. Ellieli: no nyt paljastuitte, teillä asuu varmaan Ellin sijaan siis Flunssa? Ha-hah, arvasinko oikein? ;D

    Emma on muuten mun yks ihan ykkös suosikkinimistä koiralle! Taitaa vaan olla aika yleinen (sekin) sekä koirilla että lapsilla. Ellistä tykkään myös TOSI paljon. Peppi on muuten nimensä mukaisesti kyllä omapäinen, mutta toisaalta myös aika pelokas. Eli siinä mielessä ei ihan roolimalliaan vastaa.

    Myrsky: joo, kato mulla meinas ihan tulla yskä (ja ehkä ihan vähän pissat housuun), kun nauratti NIIN kovasti tuo! ;DD Myrsky ja Yskä, joo-o, ihanhan ne rimmaa, mut olisko kuitenkin se Tuisku, vai? ;)

    Marja-Leena: ihania kommentteja on tosiaan ja hauskoja! Voi miten liikuttavaa, että teillä tytär oli ihan itse säästänyt rahat koiranpentuun, sydän täällä ihan sulaa ajatuksesta. ♥

    Mauri mäyräkoira on kyllä ihan klassikko, josta tykkään myös kovasti. Samoin kuin Ossi on mukava nimi. Itse huomaan, että olemme taas siinä "Rosa tilanteessa", hitsi.. Puolet (no, pieni liioittelu ;)) pikkutytöistä, jotka haluavat koiria silittää, ovat nimeltään Peppejä tai ainakin pikkusiskonsa/kaverinsa ovat. Niin että hyvä minä, Uups, I did it again! ;DD

    Anonyymi: no enteenä ei kyllä kiva, olet oikeassa! Mua kyllä jaksaa naurattaa vieläkin, toiset siellä ihan tohkeissaan tarhan pihalla, että kattokaa tuolta tulee taas se Yskä-koira, hihihiihih!!! Tosi kiva, että jaoit tämän, moni on saanut hyvät naurut ja mikäpä sen mukavampaa! Kiitos Sinulle! ♥

    VastaaPoista
  20. Gaumeeta, kun toi meidän äippä ei nyt pääse tosta Yskä-nimestä eroon. Se on kertonu sen puolelle pitäjää ja KAIKKI nauraa hervottomana. Onks ne vähän... :D

    VastaaPoista
  21. Myrsky: mä NIIN ymmärrän sun äippää!! Arvaa vaan kuinka monelle mä oon tarinan kertonut ja nauran itse joka kerta AIVAN hillittömästi (sekä keksin loputtomasti uusia sairauksia Yskän kaveriksi, kuten Särky. Mieti, Yskä ja Särky)! :DDD Ihana kertomus kertakaikkiaan!!!

    VastaaPoista
  22. Hyvä kun vinkkasit uusimmassa tänne, tosiaan, saitte mutkin nauramaan. YSKÄ! Loistavaa! :D

    W ihmettelee että mitä mä tyrskin itsekseni sohvalla. ;)

    VastaaPoista
  23. Nina: joo, toi Yskä on kyllä niin hauska, että mua jaksaa se aina vaan naurattaa! Aattele nyt niitä lapsukaisia..hihhihhih! :DD

    Sano W:lle ihan pokkana, että oot miettyny teidän mahdolliselle, joskus tulevalle koiralle nimeksi Yskää ja tarkkaile W:n reaktioita. ;D

    VastaaPoista
  24. Yskä ja Särky. Ei mä en kestä enää... Mä kuolen nauruun ja se on ihan sun syys :DDD Kyljet on ihan kipeenä.

    VastaaPoista
  25. Kokeilen! Tai jos puhutaan heti kahdesta koirasta niin ehdottomasti Yskä ja Nuha!!! :D

    VastaaPoista
  26. Nettimartta: mä NIIN tajuan sua! Oon nauranu tolle jutulle aivan hervottomana jo monta päivää! :DD Ja aina kun kerron sen uudelle ihmiselle, niin nauran itse niin paljon, että toinen ei meinaa saada tarinasta mitään selvää. ;D

    Nina: hyvä! :D Saatat saada ihan kohtuulliset ilmeet W:ltä, jos vaan pystyt pitämään pokan..;D

    VastaaPoista
  27. Moi m se meidän koiran nimi on ninja se on 4-vuotias se on karjalankarhukoira se on vähän ärhäkkä

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü