keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Sekalaista (ja sekavaa) ☺

Täällä ollaan otetuissa tunnelmissa, koska Mai, Artun ja Bassen ihana mamma, lahjoi meitä blogitunnustuksella. Kaunis Kiitos!



Haluamme ehdottomasti antaa tätä iloa eteenpäin seuraaville blogeille:

Lisäksi annamme tunnustuksen ihan jokaiselle bloggaajalle, joka tätä lukee. Olet sen ihan varmasti ansainnut!

Tähän tunnustukseen ei liittynyt mitään "tunnustettavaa" eli tehtävää, mutta koska on kysymys "fantastinen projekti"-tunnustuksesta, niin keksin oman fantastisen projektin. Päätin, että minun täytyy paljastaa viisi kummallista tapaani. Muistelen tällaisen haasteen joskus kiertäneen blogimaailmassa. Muut saavat mieluusti myös tehdä paljastuksia, mutta ei tietenkään ole pakko. Kummallisuuksia annamarin tapaan:

1. Luen melkeinpä joka kuukausi Demi-lehteä, jonka kohderyhmään en ihan varmasti kuulu.

2. Minun täytyy syödä irtokarkkikalat aina yhtä aikaa niin, että hedelmä- ja salmiakkikala ovat päällekkäin. Yksittäiset kalat jätän miehelle syötäviksi. Itse myös ostan aina kaloja parillisen määrän eli, jos niitä ei ole pussissa tasamäärää, on mieheni tehnyt syönti virheen (soo-soo! ;))

3. En pysty nappaamaan vain jotain syötävää nopeasti lennossa. Joko syön kunnolla pöydän ääressä tai jätän kokonaan syömättä,

4. Pidän vilpittömän paljon finnien puristelusta. Siskoni mielestä olen yliavoin, kun kehtaan sanoa tämän ääneen.

5. Minulla on suuri tarve olla tasapuolinen koirille. Syliä, rapsutuksia, lenkkeilyä, herkkuja, leikkiä, jne. pitäisi kaikkea molempien saada tarkalleen yhtä paljon. Jos en onnistu siinä, niin poden huonoa omaatuntoa.

Hui, mitä paljastuksia! Etukäteen jotenkin kuvittelin olevani tavoiltani paljon oudompi, onpa outoa! ;)







Jatketaan vielä sekalaisella linjalla. Joskus aikaa sitten lupasin kertoa mihin päädyin koiravakuutuksen suhteen. Edellisen postauksen aiheesta voit lukea täältä. Meillähän koirat on vakuutettu IF:ssä ja lopulta päädyimme siihen, että IF:ssä jatketaan. Tapiolan eläinvakuutus on tutkimusteni mukaan varmaankin markkinoiden paras, mutta loppujen lopuksi ero IF:in vakuutukseen ei olekaan niin suuri kuin aluksi luulin.







Loppuun vielä muistoja nuoruudestani. Olen syntynyt marraskuussa ja teininä yksi suurimmista suosikeistani oli Miljoonasateen biisi Marraskuu. Vieläkin nousee melkein käsikarvat pystyyn kun kappaleen jossain kuulen. Joihinkin biiseihin vaan kiteytyy niin paljon muistoja jostain tietystä hetkestä tai ajasta.








Mukavaa marraskuuta kaikille teille, jotka jaksoitte lukea loppuun tämän sekavan postauksen!




Kuvissa koirat itse itselleen petaamalla petillä.





11 kommenttia:

  1. pientä repeilyä täällä aamukahvin lomassa :) tunnustuksia jäi vielä takataskuun, ainakin liittyen muuttokuormiin ja astiasarjoihin. hih :D

    omatekemät pedit on ihan parhautta!

    huomenna nähdään <3 <3 <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ihanainen annamari! Mä palaan tähän, kun aika tuntuu oikeemmalle. Kiitos vielä <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos tunnustuksesta! :) Ja suloisia kuvia! :) Itse pitäisi myös hankkia vakuutus pikapuoliin noille pallukoille, vielä ei siis ole, mutta aivan varmasti jotain sattuu ellen ota! Tapiolan vakuutuksen luultavasti otan kun sen käsityksen olen saanut myös että sen pitäisi aika kattava olla...

    VastaaPoista
  4. Hehheh, kiitos blogitunnustuksesta! :)

    Me otettiin Snellmanille vakuutus Tapiolasta vertailtuamme kolmen eri vakuutusyhtiön hintoja,omavastuita ja kattavuutta. Tapiola oli halvin, pienimmällä omavastuulla ja kattavin. Erotus kalleimpaan oli huimat 106€ (!!!) :O Aiemmin en ole juuri viitsinyt mitään hintavertailla, mutta nyt se kyllä oli ihan aiheellista.

    VastaaPoista
  5. niNni: juu, ihan vaan muutama outous sai jäädä vielä takataskuun jemmaan. ;DD

    Jei, huomenna treffit, ihanaa! ♥

    HooPee: teillä, jos kellä on siellä projekti päällä. Fantastisen siitä tekee se, että Vilillä menee ainakin kutinoiden osalta paremmin.

    Titta: ole hyvä ihana blogiystäväni! ♥

    Eeva: ole hyvä! Juu, vakuutus kannattaa kyllä hommata ihan vaan varmuuden vuoksi. Tapiolan vakuutus vaikuttaa tosi hyvältä!

    Petriina: Snellman on teidän fantastinen projekti, joten tunnustus sopii kuin kirsu päähän! ;)

    Hieno homma, että päädyitte Tapiolaan. Se vaikuttaa todella hyvältä ja kattavalta vakuutukselta!

    VastaaPoista
  6. Kiitos tunnustuksesta <3<3<3
    Olen ihan otettu ja ainakin hetkisen sanaton. Eiköhän sitä sitten omaan blogiin keksi jotain hurjaa, sillä onhan se ehdottomasti jatkettava tunnustusten linjaa. Nähtäväksi jää oonko yhtä rohkee kuin sinä.
    Mun muistojeni biisi on muuten näin alkumakupaljastukseksi kerrottuna Roberta Flackin "Killing me softly". Se oli meidän ensitapaamisemme ensimmäinen kappale (siis mieheni kanssa) discossa nimeltä Rosegarden vuonna papu. Kyllä sitä sitten jälkeenpäin onkin tullut mietittyä monesti, että noinkohan toi äijä sitte tappaa hitaasti ja pehmeesti. Vaan vähämpä tiesi että olenki sitkeempää lajia.
    Toinen sellainen nyyhkykappale jotenkin paljon myöhemmältä ajalta on Nessun dórma oopperasta Tosca, jonka on säveltänyt lempparini Puccini ja tietysti ihan yberlempparini Placido Domingon laulamana. Ahh, kyyneleitä ihan sangoittain. Toscasta tuli muuten mieleeni ihan hillitön tarina paikkana muistaakseni Milanon kuuluisa La Scala. Oopperassa tuo kaunotar (sopraano)Tosca tappaa itsensä onnettomassa rakkaudessaan (tietenkin) heittäytymällä virtaan. Noh, sopraanoa varten oli kulisseihin virran paikalle kasattu vino pino patjoja ettei hän loukkaa itseään heittäytyessään. Lavalla sitten tenori vetää kuin viimeistä päivää, että älä ny kulta hyppää ja kuale. Tosca hyppää ja kas patjojen voimalla pompahti samantien ylös näkyviin. että esitä siinä sitten draamaa ja dramatiikkaa, kun virtaan heittäytynyt neito pompahtelee sieltä ylös.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, laitan tunnustuksen heti ajan kanssa :)

    VastaaPoista
  8. Maija: ole hyvä! Jee, meheviä tunnustuksia tulossa, tuskin maltan odotaa, hih!

    Killing me softly on aivan itkettävän ihana! Todellinen nyyhkybiisi siis. ;)

    Apua mikä ooppera-tarina! Mä ehkä kualen nauruun, kun mietin sitä patjoilla pomppivaa neitoa, buahhaahhaaa! :DD

    La scala on vaikuttava rakennus, vaikka olenkin nähnyt sen vain ulkopuolelta.

    Paloma: ole hyvä! Ü

    VastaaPoista
  9. Kiitos tunnustuksesta.

    Irtokarkkikalat: hehee :D)))
    Finnien puristelu: hahahaa, tunnustus; harrastin sitä itsekin nuorena kun niitä oli, siis intohimoisesti. Jos en jotain pystynyt itse puristamaan, veljeni joutui sen tekemään ja minä vastaavasti hänen selästään. Aarg, missä finnit nykyään kasvaa?

    VastaaPoista
  10. Ellieli: ole hyvä! ♥

    Kuule, finnit kasvaa (aina ja edelleen) tämän tädin naamassa. Iän puolesta ei tod. kuuluisi enää tällainen finninaama olla, mutta olenpahan silti. Vähän on vieläpä kaksijakoinen fiilis asian suhteen. Tottakai olis mukavaa, jos naama olis siloinen ja persikkainen, mutta entäs sitten lempiharrastus? Miten kävis finnien puristelun?? Tarttisko ryhtyä kosmetologi-tädiksi, jotta sais toisten finnejä puristella??? Nää on näitä elämän SUURIA dilemmoja! :DDD

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü