maanantai 24. syyskuuta 2012

Ensimmäinen Visio-käynti

Viime viikolla olin Pepin kanssa tutustumiskäynnillä koirakoulu Visiossa Nurmijärvellä. Pepin käytös tilanteissa, joihin liittyy hänelle vieraita ihmisiä, eläimiä tai paikkoja, on aiheuttanut minussa epävarmuutta siitä, miten minun itse pitäisi ko. tilanteissa toimia. Onhan päivän selvää, että minun epävarmuuteni ihan varmasti lisää Pepin epävarmuutta ja siten pahentaa tilannetta entisestään. Jostain syystä en osaa lukea Pepin käytöstä ollenkaan yhtä helposti kuin esim. Rillan. Mielestäni Peppi on sekä pelokas että aggressiivinen yhtä aikaa, mikä ei ole Rillalle tai ollut edesmenneille koirillemme ollenkaan tyypillistä. Halusin siis ennen kaikkea, että joku asiantuntija kertoo minulle kuin pikkulapselle, miten kannattaa toimia ja vääntää rautalangasta asiat, joita en muuten ymmärrä. Onneksi koirakouluttaja Sari Paavilainen oli heti kanssani samalla aaltopituudella ja jaksoi selittää ja havainnollistaa asiat niin, että jopa minä tajusin.




Olimme Visiossa pari tuntia, jonka vietimme heidän koulutustilassa kolmisin: Sari, Peppi ja minä. Peppi sai olla vapaana isossa tilassa ja tutustua siihen sekä Sariin omassa tahdissaan. Tosin Sariin Peppi ei oikeastaan tutustunut ollenkaan, haisteli pari kertaa puolen metrin etäisyydeltä ja kiersi sen jälkeen kaukaa.




Kävimme ensin läpi asiat, joiden takia olimme tulleet. Sari osasi heti kertoa, että Peppi on hänen mielestään epävarma, nuori koira, joka tarvitsee paljon rohkaisua ja tukea ihmisiltään. Hän sanoi kaikkien Pepin elkeiden, eli haukkumisen, murinan ja hännän aggressiivisen asennon, kertovan samasta asiasta: pelosta ja epävarmuudesta. Elkeillään Peppi sanoo ympäristölleen: menkää pois! Sari luokitteli Pepin myös draama queeniksi, jonka allekirjoitan täysin. Draamakuningatar on luonteeltaan kirjaimellisesti dramaattinen ja liioitteleva. Kaikki tunnetilat ovat ylikorostuneita, hyvässä ja pahassa. Ilo on satakertaista, mutta niin myös esim. pelko. Tunnistan tästä Pepin (ja myös itseni, hitsi.. ;)) täysin. Peppi jopa haukottelee aivan ylidramaattisen suurieleisesti ja äänekkäästi.




Kerroin Sarille muutamia tosielämän tapauksia, joissa olen ollut ihmeissäni Pepin käytöksestä ja etenkin epävarma omasta toiminnastani. Pidin kovasti Sarin maalaisjärkisestä ja maanläheisestä tavasta selittää asioita. Hänen mielestään esim. se, että koiria ei saisi ollenkaan inhimillistää, on ihan turhaa kärjistämistä. Olen tästä enemmän kuin samaa mieltä! Toki hän korosti, että koira ei tietenkään ole ihminen, mutta kuitenkin monella tapaa paljon ihmisen kaltainen, tunteva olento. Hän neuvoi minua ajattelemaan, miltä minusta itsestäni tuntuisi, jos olisin tosi peloissani ja minua pakotettaisi tutustumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Niin, enpä varmaan olisi kovinkaan innoissani tilanteesta ja yrittäisin pysyä mahdollisimman huomaamattomana taka-alalla. Sarin mielestä Pepin kannatta antaa uusissa tilanteissa tehdä niin kuin hän itse haluaa. Jos hän sitten rohkaistuu tulemaan piilopaikastaan vaikkapa haistelemaan vieraita, niin silloin kannattaa kehua ja palkita herkuilla

Sarin mielestä tässä vaiheessa Peppiä ei tule asiakseen viedä uusiin paikkoihin tai kutsua vieraita meille, koska tällä hetkellä tuollaiset tilanteet ovat vaan turhaa kiusaamista. Normaalia elämää ei toki tarvitse välttää, mutta Pepin totuttamisen takia ei kannata vierailuita juuri nyt järjestää. Sen sijaan kannattaa ensin katsoa, josko kotona tehtävät harjoitteet auttaisivat lieventämään Pepin pelokkuutta ja edetä siitä sitten pienin askelin. Kuulostaa oikein järkevältä!




Minuahan on myös hämmentänyt se, että Peppi ei tunnu saavan jännittävissä tilanteissa minkäänlaista henkistä tukea rauhallisesta ja iloisesta Rillasta. Tähänkin Sarilla oli hyvä esimerkki. Jos pahasti lentokammoinen ihminen joutuu lentokoneeseen, niin tuskin hänen pelkonsa hälvenee, vaikka muut lentokoneessaolijat olisivat kuinka rauhallisia. Niinpä.





Visiossa kaiken koulutuksen perusta on luoda hyvä, luottamuksellinen suhde koiran ja omistajan välille. Tämä saavutetaan parhaiten palkitsemalla koiran toivottu käyttäytyminen ja jättämällä ei-toivottu käyttäytyminen huomioimatta. Visiossa suositaan myös ns. naksutinkoulutusta, jossa koiran toivottu käyttäytyminen merkitään naksautuksella, joko erillisellä naksuttimella tai naksauttamalla kielellä kitalakea. Naksaus tarkoittaa koiralle myös palkintoa, joka on useimmiten nami, mutta se voi olla myös kehu tai mieluisa leikkihetki. Alussa kannattaa käyttää nameja palkintoina varsin runsaskätisesti. Kun koiran ja omistajan välinen luottamus on vahvistunut ja koulutus etenee, voi namipalkintoja vähentää ja lisätä kehuja. Nameina voi käyttää mitä tahansa ruokaa, joka koiraa miellyttää. Liian ruuan antamista palkintoina ei kannata pelätä. Koiranhan ei tarvitse saada yhtään ruokaa kupista, niin kuin me omistajat joskus ehkä luulemme, vaan vaikka koko päivittäinen energiatarve voidaan oikein hyvin antaa palkintoina.

Koulutuksen ei myöskään tarvitse rajoittua tarkasti määrättyihin sessioihin päivässä, vaan koiraa voi palkita oikeasta käytöksestä pitkin päivää. Oikea eli toivottu käytös ei ole pelkästään isoja asioita, kuten vaikkapa luoksetulo pyydettäessä. Vaan ihan kaikki pikkujututkin esim. että koira antaa koskea tassuunsa (ajatellen kynsien leikkuuta tai tassukarvojen siistimistä). Minä olen ajatellut palkitsemisen ihan liian monimutkaisesti ja väärin. Olen toki palkinnut ns. isoista jutuista, mutta pikkujutuissa olen säästellyt nameja ja jakanut pelkkiä kehuja. Nyt meillä muuttuu ääni kellossa ihan täysin ja koirat tulevat kylpemään palkintonameissa. (Joo, mamma, draamakuningattarien ylikuningatar, kuvailee asiaa vain ihan vähän liioitellen.. :D)




Sarin mukaan tällä tekniikalla koiran saa oppimaan ihan mitä vain, kunhan vaan kärsivällisesti harjoittelee. Tällä systeemillä, jos saan luotua Pepin kanssa ensin kotona ja muuten turvallisessa ympäristössä hyvän luottamuksen ja kontaktin, voidaan palkitsemisharjoituksia jatkaa myöhemmin asteittain Pepille haastavammissa tilanteissa.

Kaikki tämä on minulle periaatteessa ihan "tuttua huttua", mutta todellisuudessa tarvitsen näköjään jonkun sanomaan minulle, että asia todella ihan oikeasti on näin. Nimim. Pitkät ja mutkikkaat piuhat.




Sitten päästään sellaiseen pieneen käytännön haasteeseen, joka Pepin kohdalla ilmeni. Peppi ei ota namia vieraassa paikassa minulta eikä varsinkaan keneltäkään muulta. Tätä vähän etukäteen pelkäsinkin muistellessani mm. erinäisiä eläinlääkärikäyntejä, joissa Peppiä on yritetty lahjoja namipaloilla. Kokeilimme Sarin kanssa aikamoisen repertuaarin erilaisia herkkuja, mutta ei, pitkulainen draamakuningattaremme pysyi vankkumattomasti linjassaan ja käänsi suloisen päänsä pois lahjusten edessä. Semmoista.




Sari sanoi, että koulutukselle on olemassa yksi ainoa este ja se on se, että koira ei ota palkintonamia vastaan. Ymmärrän! Hän sanoi myös, että ajan kuluessa Peppi toki oppii ottamaan palkinnon, kun uusi paikka ja ihmiset tulevat tutuiksi, mutta siihen voi mennä pahimmassa tapauksessa todella pitkä aika. Onneksi Sarilla ei selvästikään mene helposti sormi suuhun, vaan hän ehdotti, aluksi aika erikoisen kuuloista, ideaa. Mitä, jos tulisimmekin kurssille Rillan kanssa? Mitä enemmän asiasta puhuttiin, sitä järkevämmältä ajatus alkoi kuulostaa. Olinhan jo etukäteen miettinyt myös Rillan kanssa muutamaa koulutussessiota, kunhan pitkulan kanssa olisi ensin päästy alkuun. Rillan ja minun suhteen parantaminen ei mene ollenkaan hukkaan ja samalla voin opetella harjoituksia, joita voin sitten tehdä Pepin kanssa kotona. Voin myös ottaa Pepin aina välillä kurssille mukaan ja kokeilla, miten sillä kerralla namit maistuvat.


Hei, ihan oikeesti! Voiks namin ottamisessakin epäonnistua? Toi pitkula on u s k o m a t o n !

Viikon päästä maanantaina meillä alkaa Rillan kanssa kymmenen kerran kurssi. Odotan mielenkiinnolla ensimmäistä kurssikertaa, koska suhtaudun ehkä liian optimistisesti siihen, että Rilla. mm. ottaa namit mieluusti. Toivottavasti olen oikeassa! Kursseilusta on jatkossa tulossa varmasti lisää postauksia, joten perustin aiheelle myös oman tunnisteen: käytöskoulu.


Tajuut sä pitkä, että mun pitää käydä koirakoulu sun puolesta! Siis WHAAAT!?! Huoh potenssiin huoh kertaa miljoona!

Sarin kanssa jutellessa tuli mieleeni ne monet ihan samanlaiset neuvot ja ohjeet, joita olen teiltä lukijoilta Peppiin liittyen saanut. Kiitos ja anteeksi, että olen kiitollisuudesta huolimatta ollut huono ottamaan vinkeistä vaaria. Toivottavasti tämä intensiivikurssi nyt auttaisi minua siirtämään ohjeet käytäntöön.


Ei se oo mikään koirakoulu, daiju, vaan ongelmaMAMMAkoulu. Niin kert. Että, siinähän huokailet!

Visiossa ollaan myös innokkaita raakaruokinnan puolestapuhujia. Aihe on muutenkin ollut minulla taas pinnalla, koska siskontytön Jimi-chihulla aloitettiin barffaus pari viikkoa sitten. Käykääpä lukemassa postaus aiheesta täältä. Ostin Sarin suosituksesta raakaruokintaa käsittelevän kirjan, jonka tosin annoin siskontytölle ensin luettavaksi, mutta aion toki lukea kirjan myös itse. Katsotaan nyt, miten tämä ajatus meillä etenee.




Pakko kertoa aiheeseen liittyvä tarina. Ollaan siskontytön kanssa juteltu barffauksesta paljon, ja nyt, kun hänelle kertyy konkreettista tietoa barffiruuista, niin olemme sopineet, että hän tutkailee ruokia vähän myös minua silmällä pitäen. Eli suomeksi sanottuna, varoittaa sellaisista jutuista, jotka eivät välttämättä mene minun "yökötysseulasta" läpi. Viime viikolla sain puhelun, joka alkoi kutakuinkin näin: "muista sitten, että naudan maha on sellaista, että sitä sä et kyllä pysty käsittelemään, todellakaan. Siis muistathan sä nyt, naudan maha = aina ei!" No, seuraavana päivänä sitten Visiossa Sari aloitti raakaruokintakeskustelun sanomalla, että minun kannattaa heti aloittaa naudan mahan lisääminen koirien nykyiseen ruokaan, koska siitä saa kaikkia hyviä entsyymeitä ja jotain. Pikkuisen alkoi minulla ylähuuli kääntymään hymyyn, kun kerroin, että valitettavasti minulle annettiin edellisenä päivänä juuri naudan mahan käsittelyä koskeva totaalikielto. Sari ja kollegansa saivat hyvät naurut, kun kerroin siskontytön puhelusta draamakuningattarelle sopivaan tapaan pikkuisen liioitellen ja sopivissa kohdissa äänenpainoa muutellen..


Niin, te varmaan siellä ymmärätte, että minähän en ole se tämän perheen todellinen draamakuningatar. Sitä kruunua kantaa joku ihan toinen. 


Huh, mikä postaushirviö! Miten ihmeessä tästä tuli näin pitkä? Pahoitteluni! 


Vielä toivottelen kaikille -


mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!



18 kommenttia:

  1. Asian täyteinen postaus. Tottiskoulua meidänkin perheeseen tarvittas...

    Iloista viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Heippa, Peppi!

    Mulla on myös välillä noita pelätys- ja jännitysongelmia vieraissa paikoissa.

    Eilen me käytiin onneks sellasessa kylässä, jossa mua ei enää pelätytä olleskaan ( oon käuny siellä ehkä 6 kertaa) Me käytiin nimittäin niitten mamin mummukoirien kasvattajalle ( Merin entisessä kodissa)ja MÄ OLIN TOSI REIPAS. Mä juoksin ihan yksin pihalla talon ympäri ja kans muitten kanssa mä juoksin.

    Ja sit se kasvattelija tarjos kaikille jotain sellasia pieniä papanoita. Sellasia kuivia. Mä, Tyyne ja Meri ei otettu kun ei ymmärretty mitä ne oli... ne toiset söi kyllä, mut me sylettiin ne siihen lattialle. ONNEKS se täti tajus sit ottaa esiin ne PRINSSINAKIT, jotka me vietiin tuliaisiks. Ne kyllä maistu meillekin :-)

    Siellä oli 7 shelttiä kun mekin oltiin paikalla. Aika monta :-) Ja tällä kertaa mä en ollukaan ainoo soopelinvärinen ( niinku yleensä oon ollu), koska sinne on tullu asumaan yks soopelipoika. Se oli ihan ok, vaikka mä en yleensä niin tykkääkään pojista. Oli kiva kun oli joku värisamis paikalla.

    Toivottavasti sun mami oppii siellä ongelmaMAMIkoulussa jotain. Eihän noista mameista ikinä tiiä... voi olla et se innostuu niin et kun Rilliksen kurssi on ohi, se raahaa sut sinne kans johki kurssille.

    Se naksuttelu on muuten TOSI kivaa. Mekin ollaan välillä naksuteltu. Parasta siinä on et saa niitä namitseja vaikkei tee paljon mitään... esim namin voi saada vaik siitä, et koskee tassulla sellasta vessapaperirullaa tai sit et kattoo kohti jotain leluu... tai kattoo oikeelle... tai vasemmmalle... aika helppoo, paitsi et aina ei voi tietää mitä pitäis tehdä et naksahtais ja sais namin.

    Me ollaan naksuteltu vaan sellasia temppujuttuja. Ja niissä on saatu sit ite keksii mitä mami haluis et me tehtäis.

    Voin muuten paljastaa et mamis-Merillä on NIIIIIIn herkät korvat ja se on vähän sellanen huolestuja, et se pelästy ekalla kerralla sitä naksua niin et juoksi talon toiselle puolelle piiloon. Mami hommas sit sellasen säädettävän naksun, johon saa hiljasen äänen. Sitä Meri ei pelkää ja on jo tottunu myös siihen kovaäänisempään poksottimeen.

    Sano, Peppi, sille mamilles et hommaa sit heti aluks tosi hyvät namit! Me saadaan joko minipieniä 2x2 mm nakki- tai juustopaloja. Tai sit sitä Ziwipeakiä, sitäkin minipieninä paloina. Sitä voi leikata kätsästi saksilla, tälleen mami sanoo.

    Toivottavsti sun mami oppii nyt kaikki noi jutut hyvin ja antaa teille sitää naudanmahaa. Siinä on NIIIIIIIIIN hyvä tuoksu!

    terkuin,

    3 sheltin Hilja (kotioloissa Piippa)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiinnolla seurataan projektin etenemistä, ehkä saadaan jotain vinkkiäkin!:) Jalolla kun on alkanut ilmetä mm. tiettyjen rotujen kohdalla rähisemistä, minkä tulkitsen ihan puhtaasti peloksi muutaman läheltä piti -tilanteen jäljiltä.

    Mitä nameja teillä on käytössä? Jalohan ei suostu syömään mitään ns. valmisnameja. Jotkut herkut meni pentukurssilla, jos joku muu kuin minä antoi niitä, mutta mulla pitää olla erityisen maistuvia superherkkuja, että kiinnostus herää. Ja silti se ei aina toimi, ohikulkeva tyttökoira saattaa olla paljon namia kiinnostavampi. Mutta siis nyt on löytynyt aika vankka ja tehokas nami, täyslihaherkut. Niitä on monella valmistajalla, halvimmat mm. ihan marketista HauHaun tuotenimellä. Tonnikalapalat ja kanakierteet on kovimmassa huudossa just nyt ;)

    Ihmetyksestäsi, että miksei Rilla rauhoita Peppiä hankalissa tilanteissa tuli mutu-tuntumalta tuli mieleen sellainenkin ajatus, että saattaako Rillan sosiaalisuus jopa korostaa Pepin pelokkuutta? Vähän niinku ihmiselläkin, arka tapaus jättäytyy herkästi vahvemman ja rohkeamman "taakse" turvaan.

    Toivotaan Pepille suuren suurta itseluottamusta ja pelottomia hetkiä!:) Ja omistajalle pitkää pinnaa ja paljon kärsivällisyyttä ;)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa fiksulta kouluttajalta, tuollaisen luo menisin mielelläni. Nelli vetää välillä ihan hirveillä kierroksilla ja olen miettinyt voisiko sille tehdä mitään ja mutta se on jäänyt ajatuksen asteelle.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan käytöskoulupostauksia. Kuullostaa mukavan järkevältä koulutukselta ilman turhaa hömppää (jos ymmärrät mitä tarkoitan...). Askel kerrallaan kohti uutta.

    Pääsiskö sinne parempien makupalojen kouluun mukaan, kysyy Olli, meillä on aina surkeet palkinnot.

    Emännän mielestä ei ole palkinnoissa valittamista...

    VastaaPoista
  6. Mukava kuulla, että käynti "terapeutilla" tuntui hyvältä. Pahin ongelma tosiaan koiran käyttäytymisongelmissa on ihminen, se talutushihnan toisessa päässä oleva. Kunhan se ihminen jaksaa olla johdonmukainen ja kärsivällinen, niin on jo paljon voitettu. Lisäksi suosittelen koirankielen opettelemista, jotta oppii ymmärtämään paremmin koiria, ja varsinkin sitä omaa. Blogistani löytyy yksi juttu aiheesta: http://allergisenkoiranblogi.blogspot.de/2011/06/koirien-kieli-ja-signaalit.html
    Olen itse aina kokenut kaikki koirakurssini positiivisina, aina olen oppinut uutta, ehkä minulla on ollut onni saada erinomaisen hyvät terapeutit, kukapa tietää? ja toivotan samaa sinullekin.
    Eikä se naudanmaha ole kovinkaan kauheaa, itse en kyllä söisi mistään hinnasta, yäk, mutta pääasia, että koirat tykkäävät. Taitaa siskontyttö olla itse herkkää sorttia...
    Teillä kun on oma piha, niin haisevat ja sotkevat ruuat voi tarjoilla ulkona. Meillä edelliset koirat aterioivat aina pihalla, kunnes muutettiin kerrostaloon.
    Nyt pitelen peukkuja teille, koirankasvatus on todella haasteellista, jos on olemassa joku ongelma, tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
  7. Hyvä, jos saatte apua sieltä koirankouluttajalta. Se luottamuksellinen suhde on tärkeää samoin kuin ne maanläheiset neuvot. Periaatteessa kaikki tulee olemaan hirmuisen simppeliä HAH!. Oikeasta käytöksestä palkitaan, ei toivottu käytös koetetaan saada pois, arkuudesta ei rankaista enkä muutenkaan kannata rankaisua koulutuskeinona. Pikemminkin se epätoivottu käytös pitää saada pois muulla keinoin. Arasta koirasta muuten tulee helposti se vihainen koira. Se on jännä, kun meidän Ossi ei ole arka koira, päinvastoin, mutta hieman ärtsy se kyllä osaa olla. Varsinkin niille miehille. Sitten se on aika varovainen koira, mutta sitä se on esimerkiksi suhteessa käärmeisiin mikä on vain hyvä asia.

    Onneksi nämä mäyrikset nyt ovat hallittavissa vaikka olisivatkin vähän käytöshäiriöisiä. Yksi minun tuttavani hankki jokin vuosi sitten Kaukasian paimenkoiran, muutti onneksi täältä naapurustosta pois koiransa kanssa ja se koira jouduttiin lopettamaan ihmisille vaarallisena alle kaksivuotiaana. No kaukasian paimenkoira nyt on rotu, jota en suosittelisis kellekään enkä mihinkään tarkoitukseen ja piste. Sanokoot kaukkarien ystävät ihan mitä vain.

    Toi lehmän maha oli mainio juttu. Voin kuvitella, että tuore lehmän maha ylittää yökötyskynnyksen aika monella. Sitä lehmänmahaa on kyllä sellaisina kuivattuina tikkuina ja arvaas, että Ossi rakastaa niitä kamalan hajuisia levytikkuja.

    Joskus tuntuu, että mitä kamalampi asia, sitä enempi nämä jotkut koirat rakastavat sitä. Huoks. Terveisiä söpöliinitytöille!! M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  8. Hienolta hommalta kuulostaa toi koirakoulu! Kiva, että jaat kokemuksen täällä muillekin.

    Sit siitä naudanmahasta, sun pitää varmaan ja alkaa vaan varovasti lähestyä sitä, vaikka aluksi kaukaa seuraamalla tai pieninä paloina. Ja otat sitten aina vaikka suklaapalan palkkioksi, kun edistystä tapahtuu :D

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  9. Myrsky ja Tuisku: hitsi, onks teidän(kin) äippä ollu tuhmana? ;) Teidän täytyy ehkä viedä se(kin) ongelmaäippäkouluun.. :D Vaikka, opitaaks me äipät enää uusia temppuja? :D:D

    3 sheltin Piippa: ootpa sä ollu tosissaan reippaana! Hyvä, hyvä! <3

    Buahahhahhahhaa! Teille ei sitten ne kuivat papanat maistunu, mutta onneks tosiaan saitte nakkeja! :D:D

    Pepille ei maistunu kuivat, märät. keskimärät, kovat, pehmeät, eikä mitkään muutkaan namit siellä koulutuksessa. Nakkeja ei kyllä ollu eli niitä ei kokeiltu, mutta suunnilleen kaikkea muuta kyllä. ;D

    7 shelttiä - sehän kuulostaa oikein sopivalta määrältä! ;) Mä makustelen aika usein lenkillä ajatusta kahdesta mäykystä ja kahdesta westiestä. Hmm.. Mitäköhän siitä oikeesti tulis?

    Joo kuule, tää mami ei välttämättä oo se kaikista terävin kynä penaalissa tai sen ulkopuolella. Mutta onneksi se kouluttaja vaikutti pitkä pinnaselta, niin jos se jaksais tehdä tarpeeksi toistoja mun kanssa. Rillahan tod.näk. oppii ja tajuaa kaiken heti, mutta mulla kestää.. :D¨

    Oon toki kuullu ja lukenut naksuttelusta ennekin, mutta jotenkin mä en oo ihan tajunnut sen syvempää merkitystä. Sillä kouluttajalla oli siellä 11-viikoinen bordercollien pentu Hatti (syötävän suloinen!), jonka kanssa meille näytettiin mitä se naksuttelu käytännössä tarkottaa. Pirpana oli hommassa jo ihan pro ja teki jutut niin hienosti (ja otti namit vastaan)! <3

    Kouluttaja naksutteli ihan kielellä vaan, mutta mä ajattelin ostaa ensalkuun sellasen ihan pro-naksuttimenkin, jossa sitä ääntä voi säädellä. Kuulemma aika monet koirat pelkää kovaa naksautusta tai ei ainakaan tykkää siitä.

    Kiitos namivinkeistä!

    APUA, mä oon jo etukäteis traumatisoitunut siitä naudan mahasta - voi yök! Mua kuvottaa jo sen kuivatun mahan näkeminen, kun siinä on niitä sellaisia lokeroita. Joo, ymmärrän olevani herkkähipiäinen hienohelma, hitsi!!!

    Tiedätkö muuten, että onko se kuivattu maha yhtä lailla hyväksi koirille vai pitääkö sen olla nimenomaan tuoretta?

    Terkkuja sinne myös Tyynelle, Merille ja mamille! <3

    Jaltsalandia: mä ajattelin sen takia just kertoa näistä meidän käynneistä suht tarkkaan, jos joku muu vaikka sais jotain vinkkiä. :) Tosin, kirjottaminen selkeyttää myös mun omia ajatuksia aiheesta ja täältä blogista voin sitten käydä itsekin kertaamassa juttuja, kun osa asioista kuitenkin unohtuu matkan varrella.

    Meillä varsinaisia nameja on annettu suht vähän Sellaiset vähän kosteat peurapalat on tyttöjen suosikkeja. Tosin heille (raukoille) kelpaa myös ihan omat kuivanappulatkin, kun eivät muita oo paljon saaneet. Rillan herkästi löysälle menevä maha on haastena namejenkin kanssa. Niin, ja Peppi ottaa tosiaan kotona kyllä namit vastaan, mutta vieraassa paikassa/vieraalta ihmiseltä ei.

    Kiitos paljon tosta namivinkistä! :) Tutkailen ehdottomasti seuraavalla kauppareissulla valikoimia!

    Toi sun mietiskely Rillasta ja Pepistä pitää varmasti paikkaansa. Just noinhan se menee tosiaan ihmisilläkin.

    Kiitos kovasti tsempistä, sitä tarvitaan! <3

    VastaaPoista
  10. Kaunis Nelli: kouluttajan kanssa tuntuu meillä kyllä käyneen heti hyvä tuuri. Olin ihan valmistautunut ajatukseen siitä, että joudumme käymään muutamalla, ennen kuin meille sopiva löytyy.

    Pepillä on muuten välillä myös tota hillitöntä vetämistä. Kai siihenkin periaatteessa auttaisi se, että aina kun ei vedä, niin saa palkinnon.

    Joskus kokeilin Pepin kanssa sellaista, että aina kun veto alkoi, käännyin vastakkaiseen suuntaan. Siihen olisi vaan tarvittu se namipalkinto aina heti käännöksen jälkeen, ennen kuin veto alkaa uudestaan. Täytyykin kokeilla taas joku kerta.

    Aikku ja Olli-Polli: juu, ymmärrän todella, mitä tarkoitat! Olin ihan valmistautunut siihen, että ensimmäinen, ja mahdollisesti muutama muukin kouluttaja, jää pois laskuista, kun heidän "oppinsa" sotivat liikaa omaa ajatusmaailmaani vastaan. Meillä kävi hyvä tuuri, kun heti tämän ensimmäisen kanssa löytyi yhteinen sävel.

    No, ilman muuta Ollin tarttee päästä mukaan namikouluun! Laitat vaan lentsikalla aina maanantaisin Ollin tulemaan tänne etelään, niin palautan sitten iltakoneella hyvin syöneenä. ;D

    Niin, aika hyvinhän siellä tuntuu olevan ainakin leipää tarjolla ja suht reiluja määriä aina kerralla. :D:D

    HooPee: näinhän se on, että omistaja useinmiten on ongelmien aiheuttaja, pahentaja ja/tai ylläpitäjä.

    Juuri tuo koirakielen tulkitseminen, itse asiassa, on johtanut minua Pepin käytöksen suhteen eniten harhaan. Meidän trimmaajakin sanoi, että Pepin käytöstä on vaikeaa tulkita, kun hänen elkeensä ovat ristiriitaisia. Kouluttaja tosin osasi heti sanoa, että juuri se ristiriitaisuus kertoo parhaiten epävarmuudesta. Peppi ei itsekään tiedä, miten olisi.

    Rillaa ja meidän edesmenneitä westejä on aina ollut helppo "lukea" kehonkielen avulla. Pepin kanssa olenkin päässyt koirakielen jatkokurssille, hih. ;)

    Minäkin suhtaudun tulevaan kurssirupeamaan oikein positiivisen odottavasti. Uskon, että opin paljon uutta.

    Taisin selittää tuon naudan maha -tarinan vähän epäselvästi. Siskontyttöhän ei nimittäin ole herkkis, mutta hän tuntee yökköherkän tätinsä ja kielsi sen takia naudan mahaan kajoamisen minulta. Hän antaa itse oikein sujuvasti Jimi-chihulle kaikkea barffaukseen kuuluvia juttuja, myös naudan mahaa ja sisäelimiä. Hän myös toivoo, että minäkin jonain päivänä uskaltautuisin kokeilemaan meidän tytöillä barffausta ja siinä auttakseen, tekee listaa ruuista, joilla arvelee minun olevan helpointa aloittaa. Ja samalla myös niistä, joita minun kannattaa ainkin alkuun vältellä. Koirakouluttajakin myönsi kyllä, että naudan maha on hänenkin mielestään yksi iljettävimmistä barf-ruuista.

    Kiitos kovasti tsempeistä ja peukuista ja mukavaa menoa teille sinne saksanmaalle! :)

    VastaaPoista
  11. Marja-Leena: olen niin samaa mieltä, sopivan kouluttajan löytäminen on koko homman ydin. En voisi kuvitella käyväni kouluttajalla, jonka "koulutusfilosofiaa" en allekirjottaisi.

    Älä muuta sano. Periaatteessahan tuo paljkitseminen yms. on ihan "piece of cake", mutta sitä täytyy tosiaan jaksaa tehdä ja jatkaa pitkäjänteisesti. Katsotaan, kuinka meidän käy! ;)

    Olet oikeassa myös tuossa kokoasiassa. Mäykyn kokoisen koiran voi vaikka napata niskasta syliin, jos ei muuten saa sitä kuriin, mutta isojen koirien kanssa ihminen jää kyllä tosi paikan tullen toiseksi.

    Mua ihan oikeasti yököttää kuivattu naudan maha pussissa kaupan hyllyssä. Siinä on jotain sellasia iljettäviä rakkomaisia poimuja, jaiks. Saati sitten, jos se vielä haisee jollekin ällölle, kääk.. Nimim. Herkkähipiäinen hienohelma

    Kyllä! Mitä karmeampi löyhkä-haju löytyy vaikka pihalta, niin sitä onnellisempina koirat siinä kierii - great! :D:D

    Kiitos ja samoin terkkuja sinne kovasti! <3

    Koiratäti: juu, hyvältä tosiaan vaikuttaa, ainakin vielä.. ;D

    Buahahhahhahhaa!!! Ihan parhaat ohjeet naudan maha -siedätykseen! Pitäiskö jonkun vielä naksauttaa aina, kun pystyn katsomaan siihen päin? :D:D

    VastaaPoista
  12. Taidan vielä hämmentää lisää tätä mahakeskustelua kertomalla, että viime kesänä Bordeaux'n matkalla osuimme isännän kanssa mukavaan pikku ravintolaan. Isäntä puhuu sujuvaa ranskaa, mutta erikoisempi ruokalistasanasto saattaa aina välillä olla kadoksissa. Tilasimme alkupalaksi annoksen, jonka nimi kuulosti rapealta.

    Pöytään tuotiin jotain, jota emme ulkonäöltä tunnistaneet. Maistoin ja kas! Lautasella oli selvästi friteerattua lehmän mahaa. Jos en olisi koskaan haistellut sitä koirien kupeissa, en olisi tiennyt mistä on kyse.

    Se oli herkullista, mutta olihan siinä se oma pieni mahahäivähdyksensä :-) Tilasimme lisää ja nautimme rapeista palasista punaviinin kera :-)

    t. shelttien mami

    VastaaPoista
  13. Hihi, ehkä sen naksuttelun vois jättää kuitenkin koirille. Vois ehkä mennä muuten vähän sekaisin, tai jos jokaiselle olisi oma naksahdusääni.

    Tästä tulikin mieleen, että miten toi naksuttelu käytännössä toimii, jos toinen tekee jotain oikein ja saa palkinnon, mutta naksahduksen kuulee kumminkin molemmat koirat?

    Piti vielä lisätä, että noi sun kuvatekstit on kyllä ihan parhaita! :DD

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  14. Shelttien mami: hei nyt siis, APUA! Aikamoista gurmeeta kerrassaan! ;D "Oma pieni mahahäivähdyksensä" - mä en ehkä toivu tästä ikinä! :D:D

    Mulle tulee tosta kieltämättä mieleen, kun kerran Sevillassa yritin tilata tapaksia pelkästään kasviksista. Tarjoilijatar oli erittäin ystävällinen, mutta hänen englannin kielen taitonsa ei ollut kovin kummoinen. Ja mitä tulee meidän seurueen espanjan taitoihin, niin kaksi sanaa: sí, sí.. ;) No, oikein hyviä tapaksia tuli pöytään, mutta yksi näytti kummalliselta. Se oli jotain harmahtavaa pataa. Yritin kovasti saada tarjoililta selville, mitä padassa oli, mutta se jäi lopultakin arvoitukseksi (ja minulta syömättä). Tarjoilija nimittäin nyppi kovasti ihoa käsivarressaan ja yritti vuolaasti selittää jotain. Siis mitä - oliko pata tehty ihosta? En tiedä, mutta liian outoa se oli meikäläiselle. ;)

    Koiratäti: toi olikin muuten erittäin hyvä pointti! Mistä koira tietää, että naksaus on juuri hänelle tarkoitettu? Kysymyksen esitän ihan varmasti kouluttajalle heti ensi maanantaina!

    Kiitos kuvatekstikehuista! <3 Mulle tulee usein tarve jollain tavalla "keventää" näitä tällaisia asiapitoisempia tai muuten vakavampia postauksia. Että ette ihan luule mun olevan joku tosikko! :D:D

    VastaaPoista
  15. No onhan minunkin lisättävä yksi kauhukertomus maailmalta. tulimme Italiasta ja olimme ostaneet pari säilykepurkkia trippaa. Luulin ostaneeni lähinnä jotain mereneläviä. Teimme siitä pastan ja se oli mielestäni jotain ikuisen kammottavaa. Pieniä lonkeroita, joissa oli nystyjä. No mieheni äiti sitten valisti, että olette ostaneet jotain lehmän suolta tai paloiteltua mahaa. Nyt en ihan muista, mutta loput purkit lensivät roskiin ja sen jälkeen olen lueskellut vähän italian kieltä, että ainakin tiedän mitä suuhuni tungen. No en ainakaan ikimaailmassa trippaa....Terveisiä M-L ja Ossi (joka ehkä voisikin syödä trippaa)

    VastaaPoista
  16. Vielä lisähuomautus naudanmahasta. Sitä ei pidä tarjoilla lämmitettynä, vaan juuri sulaneena tai huoneenlämpöisenä.

    VastaaPoista
  17. Naksuttimesta:
    http://allergisenkoiranblogi.blogspot.de/2011/03/kiva-team.html

    VastaaPoista
  18. Marja-Leena: apua! Kuulostaa niiin yököltä! Mä tuun kyllä muistamaan ton trippa-sanan, kiitos varoituksesta! :)

    Terkkuja sinne ja Ossille suukkoja meitin tytöiltä! <3

    HooPee: ok

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü