Sain tässä taannoin suruviestin: meidän kummikoiravanhuksemme Bobita nukkui pois 5.6. Vaikka olo on tosi haikea, niin Bobita sai onneksi elää viimeiset vuotensa rakastettuna ja huolehdittuna. Sehän ei Bobitan kotimaassa Romaniassa ole todellakaan itsestään selvyys.
Mervi (Koirakamuille jeesiä -yhdistyksestä) laittoi minulle ihania kuvia sekä Bobitasta että tuonne Romanian koiratarhaan syntyneistä uusista pennuista. Mervi kertoi, että Bobita oli halunnut vielä viimeisinä aikoinaankin olla mieluummin näiden pentujen kanssa kuin lepäillä omissa oloissaan.
Näistä pennuista oli vielä yksi kummia vailla, joten saanko esitellä hurmaavan Lionelin, jonka kummi saan jatkossa olla:
En ehkä kestä tuota katsetta.. Siskontyttö kysyi kuvan nähdessään, että milloin me lähdemme hakemaan Lionelin kotiin? Niinpä.. Arvaatte varmaan, että sama on käynyt mielessä jo vaikka kuinka monta kertaa!
Lionelin sisaruksilla on jo kaikilla kummit, mutta tuolta Romanian tarhan portilta oli juuri löytynyt yksinäinen pentu, joka etsii omaa kummia.
Hänen lisäkseen Koirakamuilta löytyy varmasti myös (valitettavan) paljon muita kummia ja pysyvää kotia kaipaavia karvapöksyjä.
Minä olen sillä tavalla ihan surkea auttaja, että en meinaa yhtään kestää näitä kodittomien eläinten tarinoita. Vaikka näillä löydetyillähän on kaikki jo tosi hyvin! Silti kurkkuuni kasvaa, ihan jo pelkästä ajatuksesta, jalkapallon kokoinen klöntti ja meinaan tukehtua. Silmissä polttaa kyyneleet niin kovaa, että en tahdo nähdä nytkään kirjoittaa. Tällaisesta ylitunteellisuudesta ei ole apua tarvitseville sitten yhtään mitään hyötyä. Onneksi on ihmisiä, jotka pystyvät ja osaavat ihan oikeasti toimia, eivätkä jää kotiin tihrustamaan itkua, niin kuin meikäläinen.
Kurkun kuristuksesta huolimatta
toivotamme kaikille -
PS. Postauksen kuvat, viimeistä lukuun ottamatta, lainattu Koirakamuilta.
Toi Lionel sopis kyllä väritystä myäden teijän laumaan... ;)
VastaaPoistaÄläpä muuta virka! Ja tuo katse.. <3
PoistaElä poraa annamari. Nythän Lionel saa ruokaa ja sillä on asiat hyvin. Toivottavasti joku adoptoi sen hyvään kotiin, niin sitten asiat ovat vielä paremmin. Ehkei 15 vuotta koiratarhassa nyt ole koiran kannalta hirmu hauskaa. Toisaalta ne koirat eivät tiedä paremmasta elämästä, esim hyvänä pidettynä kotikoirana, joten siltä kantilta niiden elo on paljon parempaa, kuin hyljeksittyinä kulkukoirina.
VastaaPoistaSuomessa nyt näinä päivinä ei ole enää kulkukoiria, mutta kissoja hylätään edelleen. Mikä sekin on mielestäni uskomatonta ja osoitus eräiden ihmisten sivistymättömyydestä ja julmuudesta. Mutta pääasia, että auttaa vähäsenkin. Terkut Ossilasta ja Ossilta Ossi-pusut tytöille!
No just se, että mitä siitä poraamisesta on hyötyä. :S Se ei todellakaan auta näitä koiria, eikä ketään. Minäkin toivon, että Lionel löytää vielä ihan oikea, loppuelämän kodin. <3
PoistaOlen ihan samaa mieltä! Miten Suomessa voi vieläkin olla kulku- ja kesäkissoja??!!?? Kuka on se ihminen, joka jättää elävän olennon heitteille/lopettaa jollain ihme hukuttamis-, tms. gaameella systeemillä?? Puistattaa ja ahdistaa. :(
Mukavaa viikonlopun jatkoa silti teille sinne Ossilaan! <3
minä adoptoin suomalaisen kulkukoiran kahdeksan vuotta sitten,niitä voi kysellä kuntien koirahoitoloista jonne kodittomat eläimet otetaan.kahden viikon päästä eläimet joko lopetetaan ta myydään.mustilla oli lopetus edessä.minä pelastin mustin.
Poistasuomessa eläimiä hylätään.eli on kulkukoiria.minä pelastin yhden mustin.musti oli ollut pielavedellä pienellä löytöeläinsuojalla kaksi viikkoa.edessä oli nuoren terveen koiran lopetus.savon sanomissa oli vielä viimeinen yritys koiran myynti ilmoitus johon minä tartuin.
PoistaVoi kuinka ihanaa kuulla, että olette pelastaneet ihan suomalaisia koiria. <3 Itsekin olen noin periaatteessa sitä mieltä, että ensin pitäisi huolehtia oman maan asiat kuntoon ja sitten vasta muiden maiden. Silti olen päätynyt avustamaan tuota Romanian koiratarhaa. Toki avustan paria muutakin kohdetta, myös Suomessa.
PoistaMukavaa, kun kommentoitte ja lämmintä kesän jatkoa molemmille! :))))
Arvostan todella paljon eläinsuojelutyötä tekeviä ihmisiä, minusta ei olisi siihen, korkeintaan tukemaan heidän toimintaansa rahallisesti. En osaa edes aavistaa sitä surkeuden määrää, jonka nämä urheat ihmiset joutuvat työnsä ohessa näkemään ja kokemaan.
VastaaPoistaTäälläkin, eurooppalaisessa sivistysvaltiossa on ihmisiä, jotka hylkäävät 12-15 vuotiaita !!! koiriaan ja kissojaan kadulle ja nyt 2 viikon kuluttua alkaa lomakausi koulujen päättyessä ja voi vain aavistaa sitä koirien määrää, jotka silloin hylätään, heitetään autoista tai sidotaan matkan varrella autobaanan tolppiin, kauas kotoa, ettei kukaan tunnista koiraa. Joka vuosi sama juttu. Täällä eläimen hylkääminen kadulle on rikos, jokainen voi luovuttaa koiransa suoraan eläinhoitolaan, mutta ehkä julkihäpeä ja se pieni luovutusmaksu estävät ja mieluummin jätetään oman onnensa varaan. En tajua tuollaisia ihmisiä!
Tarhalla asuvalla koiralla voi olla ihan hyvä elämä. Koira on laumaeläin ja siellä tarhan oloissa voi elää sitä luontaista laumaelämää, johon koira on luotu. Ja siellä pidetään huoli joka koirasta.
Bobita oli ihana koira. Kuten ne kaikki muutkin, mutta Bobita tuli läheisemmäksi mm. sinun kauttasi. ♥
Samoin! Heidän työnsä on todella, todella arvokasta! Ja samoin taas, minäkään en kestä niitä tarinoita. Olen itselleni siitä vihainen, mutta en vaan millään pysty. Eräs ystäväni oli nuoruudessamme töissä HESYssä ja tajusin jo silloin, että kaikki eläinten kurjiin kohtaloihin liittyvät tarinat jäävät kummittelemaan mieleeni viikko- ja kuukausikausiksi. Menetän yöuneni ja ahdistun tosi pahasti. Itseni tuntien on parempi minulle ja läheisilleni, jotka sitä ahdistusta joutuvat kuuntelemaan, että keskityn muihin tapoihin auttaa.
PoistaApua! En ole tajunnutkaan, että Saksassa on koirien osalta noin huonosti asiat!! Mutta toisaalta, niinhän täällä Suomessakin tosiaan on kissojen kohdalla. Surullista ja erittäin suututtavaa! :S
Bobita oli tosiaan aivan ihana koira! <3 Olen niin onnellinen, että hän sai viettää vanhuutensa Adinan hyvässä hoidossa.
Terkkuja teille sinne ja Wupelle rapsuja!
Kieltämättä tuo Lionel vois olla aika ihqu teille. Kuika ihan tosissaan voi vastustaa tota nassua. Tai ketään noista. Ja tuo valkoinen pentu tuossa viimeisessa kuvassa....auts. Kyl niin sydän nyrjähtelee. Ja sitten on kotona tuo Messinen joka on niin valikoiva. Miten mahtaisi soveltua meille toinen kun Armin kanssa kävi niin kurjasti. Tietysti koirat ovat toki erilaisia. Armi oli aika topakka pakkaus, itsellinen ja itsepäinen.
VastaaPoistaKaiken kaikkiaan, luotan näihin ihmisiin, jotka ovat ottaneet sydämelleen Romanian koirat ja olen iloinen saadessani olla joukon jatkona. Kaikkien panos on tärkeä. Ja kyllä ihmisiä pitää valistaa ja ohjata oikeanlaiseen eläimen kohteluun aina kun siihen on mahdollisuus. Eikä pidä sivusta katsoa, jos joku kohtelee väärin lemmikkiään. Ei muuta kuin kitapurjeet auki silloin ja pelko pois. Aina on mielessä se kerta, kun oma tytär onnistui herättämään yhden koiralleen huutavan kaverin. Ja sanansa sanottuaan tyttäreni jatkoi matkaansa, mutta kääntyi katsomaan tuota kaksikkoa vielä. Ja niin vain kävi, että mies oli polvillaan koiransa edessä, kädet koiran ympärillä pyytämässä anteeksi huutamistaan ja remminykimistään. Että kyllä, kyllä voi vaikuttaa uskaltamalla puuttua.
Terkkuja sinne ja haleja ja rapsutuksia.
Lionel on niiiiiiin suloinen! <3 Ja arvaa mitä? Nyt niNnilläkin on oma kummikoira: Daniel! <3
PoistaJuu, tuo portille itse tullut pentu on todella sydäntäsärkevän liikuttava.. En meinaa kestää edes näitä tavallaan hyvin onnellisia koiratarinoita, Kaikki nämä koirathan ovat päässeet turvaan ja hoitoon.
Viestittelin tuossa Mervin kanssa pitkään näistä Koirakamujen asioista ja hän on kyllä aivan huippu ihminen! <3 Ja niin ovat tietysti kaikki muutkin tuota arvokasta työtä tekevät. Kiitos heille kaikille! <3
Ihan samoin ajattelen. Kyllä meillä kaikilla on vastuu puuttua eläinten ja tietysti myös ihmisten kaltoinkohteluun. Ihana, ihana tyttäresi ja tuo tarina! Voin sieluni silmin nähdä 'huutajan' halaamassa koiraansa, <3
Ihanaa myös kuulla Sinusta! Ettehän ole tänne meillepäin tai Helsinkiin tulossa missään vaiheessa? Kaipaisin jo taas kovin ihan oikeeta tapaamista teitin kanssa! <3 Kerro heti, jos liikutte jossain Hesan seuduilla, niin tuutte käymään täällä meillä (jos siis korvat kestää Peppiä.. ;D) tai minä tulen Hesaan tms.
Ihan hiRRRRRmuisesti terkkuja sinne ja tietysti suukkoja suloiselle Essille! <3 Puss&kram!
Kiva blogi :)
VastaaPoistaOlen myös Lionelin kummi, ollut toukokuun alusta asti. Ihanaa, että poika sai sinusta uuden kummin ja vielä ihanampaa jos saisi kodinkin <3
Voi kiitos! Hihii eli ollaan kummikollegoita! <3 Olisi kyllä ihanaa antaa ihan oikea koti Lionelille. Meillä sitä hankaloittaa Peppi-mäykkymme, joka ei varmaan hyväksyisi uutta koiraa laumaan. Harmillista.. :/ Toivottavasti Lionel ja sisarukset löytävät oikein hyvät kodit!
PoistaKiitos kommentista ja mukavaa kesän jatkoa!
Jotenkin niin hellyyttävän näköinen tuo Bobita noiden pentujen keskellä. Osanotto Bobitan puolesta, ja samaan hengenvetoon kuitenkin onnittelut pikku Lionelin kummiudesta. Heillä oli ja on asiat hyvin. Kurjasti on eläinten asiat monessa maassa, just hiljattain luin kun joku oli pelastanut Kiinassa sadan koiran hengen, kun muuten olisivat joutuneet pataan. Eikä ollut kyllä näilläkään kaikki kotona, jotka olivat jättäneet koiran kuolemaan kuumaan autoon kaupan parkkiksella ihan täällä koto-Suomessa. Että tämmöistä voi sattua Suomessa! Nyt on kyllä vielä pakko käydä ihailemassa noita pikku pentuja tuolla ylempänä, ettei tuu itku. Kaikesta huolimatta, mukavaa viikonloppua teillekin, vaikka taitaa olla jo eri viikonloppu kuin Rilla ja Peppi tuossa kuvassa toivottelevat ;)
VastaaPoistaMoikka te ihanaiset! <3
PoistaJuu, en meinaa kestää, miten suloisesti Bobita vielä viimeisinä päivinään halusi olla pentujen kanssa. <3 Kiitos ja kiitos! <3
Mulla on ollut "kotikielto" someen ja Kiinan uutisiin just niiden koirajuttujen takia. Eli siis siskontyttö on käskenyt mun olla lukematta mitään Kiinaan liittyvää, koska mullahan menee oikeesti yöunet moneksi viikoksi ja lähipiiriltä hermot, jos saan tietää eläimiin (tai lapsiin) liittyvistä kurjuuksista. Oon sillai tosi lälly. Ja niin kuin tuossa postauksessakin mainitsin, ei lällyilystä ole tietenkään mitään hyötyä. Lällyilyllä ei auteta ketään, eikä paranneta maailmaa. Onneksi on ihmisiä, jotka toimivat lällyilyn sijaan! <3
Terkkuja teille sinne ihan hiRRRRmuisesti ja Ellille tietty suukkoja! <3
Onpa kiva blogi! Liityin lukijaksi :-)
VastaaPoistaJos haluat voit käydä katsomassa mun koira-blogia:
http://pure-jenkkii.blogspot.fi/
Ihanaa kuulla! Ja kiitos kovasti kommentista! :)))))
PoistaMoikka! Ihanaa löytyi taas uusi westie blogi! Alan ehdottomasti seuraamaan tätä! :)
VastaaPoistaMeillä on myös blogi: http://tarmodogi.blogspot.fi/
Tarmon pahin kilpakumppani/treenikaveri on 10-vuotias Onni mäyräkoira :) Voisin tehdä heistä jonkun postauksen :P
Moikka moi! :) Mukavaa, kun löysit meille - tervetuloa! Tee ihmeessä postaus Tarmosta ja Onnista. Kiitos kovasti kommentista ja rapsutuksia karvakorville! :)
PoistaHelou!
VastaaPoistaSinut on haastettu Liebster Award haasteeseen.
Toivottavasti toteutat haasteen!
Haasteen löydät:
http://samunkoiruuselamaa.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html
Heippa Iitu! :)
PoistaKiitos kovasti haasteesta! Toteutan sen ihan varmasti - tykkään kovasti vastailla tämmöisiin. :)