Kummikoiria ♥

Sain tässä taannoin suruviestin: meidän kummikoiravanhuksemme Bobita nukkui pois 5.6.  Vaikka olo on tosi haikea, niin Bobita sai onneksi elää viimeiset vuotensa rakastettuna ja huolehdittuna. Sehän ei Bobitan kotimaassa Romaniassa ole todellakaan itsestään selvyys. 

Mervi (Koirakamuille jeesiä -yhdistyksestä) laittoi minulle ihania kuvia sekä Bobitasta että tuonne Romanian koiratarhaan syntyneistä uusista pennuista. Mervi kertoi, että Bobita oli halunnut vielä viimeisinä aikoinaankin olla mieluummin näiden pentujen kanssa kuin lepäillä omissa oloissaan. 

Näistä pennuista oli vielä yksi kummia vailla, joten saanko esitellä hurmaavan Lionelin, jonka kummi saan jatkossa olla:

En ehkä kestä tuota katsetta.. Siskontyttö kysyi kuvan nähdessään, että milloin me lähdemme hakemaan Lionelin kotiin? Niinpä.. Arvaatte varmaan, että sama on käynyt mielessä jo vaikka kuinka monta kertaa!

Lionelin sisaruksilla on jo kaikilla kummit, mutta tuolta Romanian tarhan portilta oli juuri löytynyt yksinäinen pentu, joka etsii omaa kummia. 

Hänen lisäkseen Koirakamuilta löytyy varmasti myös (valitettavan) paljon muita kummia ja pysyvää kotia kaipaavia karvapöksyjä.

Minä olen sillä tavalla ihan surkea auttaja, että en meinaa yhtään kestää näitä kodittomien eläinten tarinoita. Vaikka näillä löydetyillähän on kaikki jo tosi hyvin! Silti kurkkuuni kasvaa, ihan jo pelkästä ajatuksesta, jalkapallon kokoinen klöntti ja meinaan tukehtua. Silmissä polttaa kyyneleet niin kovaa, että en tahdo nähdä nytkään kirjoittaa. Tällaisesta ylitunteellisuudesta ei ole apua tarvitseville sitten yhtään mitään hyötyä. Onneksi on ihmisiä, jotka pystyvät ja osaavat ihan oikeasti toimia, eivätkä jää kotiin tihrustamaan itkua, niin kuin meikäläinen. 

Kurkun kuristuksesta huolimatta

 toivotamme kaikille -

PS. Postauksen kuvat, viimeistä lukuun ottamatta, lainattu Koirakamuilta.

Kyläilyä

Tuossa juuri eilen kerroin Marja-Leenalle ja Maille kuulumisia ja mainitsin joka toisen lauseen jälkeen, että tästäkin on pitänyt sinne johonkin hämäräperäiseen ja kaukaiselta kuulostavaan internetsivustoon kirjoittaa.. Hitsi. No-o, kirjoitanpa nyt taas edes muutaman jutun tänne muistiin.

Eilen saimme tosiaan vierailla Rillan ja Main kanssa Marja-Leenan perheen ihanassa kodissa. Peppikin oli kyllä kutsuttu, mutta yleisen viihtyvyyden ja omien hermojeni takia, jätin minipitkulan kotiin. Eikä ollut kyllä kaukana, ettei minun ja Rillankin vierailu olisi jäänyt väliin. Matka ei meinaan mennyt ihan niin kuin sillä Strömsössä.. En muista milloin olisin ollut yhtä eksyksissä kuin eilen siellä jossain Kirkkonummen metsäteillä. Suuntavaistoa minulle ei ole myönnetty, mutta kuvittelin jotenkin, että navigaattorin ja Marja-Leenan hyvien ohjeiden avulla olisin löytänyt ihan itsekseni perille. Onneksi Marle sitten laittoi miehensä noutamaan meidät tienposkesta ja niin selvittiin siitä seikkailusta. Main perässä ajaen löysimme myös kotireitille. Ilman sitä samoilisimme varmaan vieläkin Rillan kanssa jossain Porkkalan niemen metsissä. :D

Oli aivan ihanaa tavata Ossi Herra ihan oikeasti ja mainio tapaus hän onkin; niin samanlainen elkeissään ja tavoissaan kun meidän Peppi. Ossi ja Rilla tulivat ihan hyvin juttuun keskenään. Eivät oikeastaan olleet juuri toisistaan kiinnostuneita, mutta eipä siis myöskään ollut mitään kinaa. Näin Ossin tavanneena täytyy kyllä sanoa, että siinä on kyllä todella hyvässä kunnossa oleva koira. Ossi kuitenkin täytti juuri taannoin jo 12 vuotta, mutta yhtä hyvin voisi olla puolet nuorempi.

Viime viikonloppuna meillä oli vieraina niNni ja Jimpsu. Arvaatte varmaan, että mukavaa oli myös silloin. Kameraa en muistanut taaskaan ottaa esiin, mutta muutama hauska kuva taltioitui kännykkään.

Sluuuurps!

Rilla odottaa hiukan närkästyneenä vuoroaan ;D

Minityypin minikieli ♡

Huomenna alkaa virallisesti kesä - jihuu! 

PS. Blogilista lopettaa ilmeisesti toimintansa, joten poistin seurantalinkin tuolta blogin oikeasta reunasta. Lisäsin linkin uuteen sivustoon nimeltä blogipolku. 

Toivotamme kaikille -