perjantai 24. kesäkuuta 2011

Halloumi perunasalaatti



Tykkään kovasti itsetehdystä perunasalaatista. (Se kaupan majoneesimössö ei taas kuulu suosikkeihin, uusi hallitus voiskin kieltää sen ensitöikseen lailla ;))



Minulla on pari erilaista perusohjetta perunasalaatille, joita sitten varioin fiiliksen mukaan. Kovin usein en keitä perunoita varta vasten salaattia varten vaan käytän edelliseltä päivältä jääneitä pottuja. Sekä uudet että vanhat perunat käy mielestäni ihan yhtä hyvin. Useimmiten teen salaattiin tosi yksinkertaisen öljy-viinietikkakastikkeen jotakuinkin näin:
  • 1 dl öljyä
  • 0.25 dl viinietikkaa (esim. balsamicoa)
  • suolaa
  • pippuria
  • reilu ripaus sokeria
  • (1 rkl dijon sinappia)
Perunoiden lisäksi laitan lisukkeita sen mukaan mitä kaapista löytyy esim. sipulia, suolakurkkua, kapriksia, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, artisokan sydämiä, yrttejä. Monasti teen myös sellaisen ruokaisan version johon laitan edellä mainittujen lisäksi vielä tonnikalaa, fetaa tai vaikka edellispäivän savukalan jämät. Ruokaisaan versioon lisään usein myös tomaattia, kurkkua, paprikaa tms. tuoretta.

Toinen tapa minulla on tehdä salatiille kastike kermaviilistä. Lisään purkilliseen kermaviiliä usein suolan ja pippurin lisäksi dijon sinappia ja yrttejä. Ripaus sokeria tai hunajaa pyöristää kermaviilin happamuutta mukavasti. Joskus saatan lisätä myös ison ruokalusikallisen majoneesia makua antamaan. Tähän versioon voi käyttää hyvin myös kaikki mahdolliset hapanmaitotuotteiden jämät jääkaapista: smetana, creme fraice (myös kaikki maustetut versiot), tuorejuusto jne. Samat lisukkeet käy mielestäni hyvin tähänkin versioon.

Tätä kirjoittaessani tajusin muuten, että mulle perunasalaatti on näköjään eräänlainen sekoitus jämiä. :D  Alkulähtökohtana on edellisen päivän perunat. Lisukkeet valikoituu tosiaan yleensä aina niistä jääkaapin jämistä ja muusta, mitä kotona on jo valmiina. Heti ei tuu mieleen yhtään kertaa, jolloin olisin perunasalaattia varten erityisesti jotain kaupasta ostanut. Perunasalaatti onkin oiva tapa käyttää juhannuksena mahdolliset ylijääneet perunat ja muut herkut!


Joko kerroin, että olen AIVAN armoton juustoihminen, herkku-p, mikä herkku-p ;D Voisin varmaan elää pelkillä juustoilla! Viime vuosina olen koukuttunut täysin halloumijuustoon. Arvatenkin ihastuin, kun bongasin jostain halloumi perunasalaatin ohjeen. Nyt en vaan yhtään muista mistä.. No, tässä kuitenkin oma versioni ko. ohjeesta:
  • paketti halloumia
  • reilu ½ kiloa keitettyjä (kylmiä) perunoita
Kastikkeksi semmoinen tillipeston tapainen:
  • puntti tilliä
  • ½ dl mantelijauhetta
  • ½ dl parmesaaniraastetta
  • 1 dl oliiviöljyä
  • (pari kynttä valkosipulia, itse en tällä kertaa laittanut)
  • ripaus mustapippuria
Sekoita ainekset joko blenderissä tai sauvavatkaimella. Minä tosin oikaisin ja sekoitin ainekset ihan vaan vispilällä kulhossa. Tillin toki hienonsin.

Paista halloumi pannulla tai grillaa. Kuutio perunat ja halloumi sopiviksi paloiksi. Sitten vaan tillipesto, perunat ja juusto sekaisin kulhossa  -> VALMIS.

Tein tätä viime viikolla ensimmäistä kertaa ja taisi jäädä vakkariksi. Sen verran hyvää tuli!


Tähän loppuun vielä tosi helppo ja kesäinen sangriaohje:

pullo punaviiniä
- 2 dl appelsiinimehua
- yhteensä litra spritea ja vichyä oman mauan mukaan
- pakastemansikoita jääpaloiksi

Kaikki juomat kannatta jäähdyttää valmiiksi. Sitten vaan koko setti kanuun ja maistamaan, nam!



lainattu

Perusohjetta voi muunnella vaikka näin:
- korvaa punaviini valko- tai roséviinillä
- käytä mehuna vaikka kolmen hedelmän mehua tai vadelmamehua
- korvaa puolet mehusta liköörillä (ainakin kaikki sitrus- ja marjaliköörit sopii hyvin) 
- korvaa vichy maustetulla kivennäisvedellä
- korvaa sprite ginger alella
- lisää perusohjeeseen ½ dl brandyä
- lisää kannuun paloiteltuja hedelmiä (appelsiineja, omenoita, sitruunoita tms.)

Meillä sangriaa juodaan kesäisin aika usein. Itse en pidä viineistä muussa muodossa. (No okei kuohari on ihan jees, jos lasin pohjalle laittaa jotain makeaa likööriä ;)) Miehen mielestä minun tarttis kuitenkin opetella tykkäämään viineistä.. Ei voi kuulemma olla oikea kulinaristi, jos ei tajua viinin hienoutta ruokajuomana. Saatan jopa olla samaa mieltä..?

Kivaa, kun blogissa on ollut kävijöitä ja kommentoijia, kiitos paljon siitä! Näin reilun viikon kokemuksella voin todeta, että tää bloggaaminen on ihan mukavaa! Ü

Meidän lauma toivottaa teille kaikille oikein hauskaa juhannusta!



5 kommenttia:

  1. Reseptit näyttävät tosi hienoilta. Täytyypä koettaa. Tosin minun kolesteroli"potilaana" tulisi jättää juustot vähemmälle.

    Piti minunkin tulla vastavierailulle. Peppi näyttää siltä, että siitä tulee niin sanotusti "helposti nypittävä". Niin on Ossikin mutta on sillä kuitenkin ihan karkkarin karva. Minun mielestäni laikukkaat mäyrikset ovat mainion näköisiä. Tosin vain yhden olen nähnyt livenä. Se on yhden mieheni tutun metsästysmäykky. Sitten on Alfie ja Peppi täällä blogimaailmassa. Westieistä minulla on yhden kerran kokemus kun hoidin tätini koiraa parikymppisenä heidän ollessaan lomamatkalla. Niccolo oli mainio pakkaus. Terveiset Marja-Leena ja Ossi

    VastaaPoista
  2. Marja-Leena: Kiva kun tulitte Ossin kanssa käymään, tervetuloa!

    Tiesitkö muuten, että halloumissa on vaan 24% rasvaa ja kevytversiossa puolet vähemmän. Itse nimittäin olin aikoinaan tosi yllättynyt, kun oletan aina, että herkkujuustoissa on vähintään 30-40% rasvaa. Suolaahan siinä sitten kyllä on peräti 2,5%, mutta halutessaan juustoa voi liottaa, joko vedessä tai maidossa, jolloin suolaisuus kyllä vähenee.

    Näin vanhana "westie-ihmisenä", opin mäyräkoirista koko ajan jotain uutta; se on hurjan kivaa! Olinkin tosi ilahtunut, kun löysin Marian ja Alfien blogin ja sitä kautta monta muutakin ihanaa mäykkyblogia! Minulla on tosissaan vielä nämä mäykkyjen erilaiset koot, karvalaadut ja värit vähän hakusessa, mutta juuri blogeista olen oppinut näitäkin paremmin tietämään ja tunnistamaan. Laikullisesta väristä en muista koskaan ennen Alfieta kuulleenikaan (tai ainakaan kiinnittäneeni asiaan huomiota). Karkkareiden luulin olevan sellaisia harmaan ruskeita (=riista). Pepin isä on väriltään laikullinen riista ja Peppi on pentueensa ainut isän värityksen perinyt. Kun Pepin kasvattaja ehdotti meille laikullista pentua, ajattelin vaan että joo, värillä ei väliä. Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut, että ei niitä laikullisia kovin paljon taida olla.

    Väriä huomattavasti enemmän olen ihmetellyt Pepin karvan pituutta. Karkkariblogien kuvissa karkkarinpennut näyttää ihan erilaisilta kun Peppi. :D Varmasti karvasta tulee juuri tuo mainitsemasi "helposti nypittävä". On erittäin mielenkiintoista seurata minkälaiseksi Pepin turkki ajan myötä muotoutuu!

    Oikein mukavaa juhannuksen jatkoa Sinulle ja Ossille! "Nähdään" taas pian! :)

    VastaaPoista
  3. Täältä löytyi mainioita ruokaohjeita ihanien koirien lisäks, kiva kun olet innostunut bloggaamaan :)
    Meidän piskuinen "lauma" viettää tätä juhannusta samoin kotona. Ei innostanut tippaakaan lähteä mihinkään. Vielä viikko töitä ennen lomaa, sit ehtii kyllä ajella, jos mieli tekee.

    Samaa mieltä, Peppi on mainion värinen hauva, ja suloisia on nuo valkoiset R:t myös :) Jäänpä lukijaksi, ja sinut saan varmaan linkittää blogiini...

    VastaaPoista
  4. Mai: voi kun kiva, että tulitte Artun kanssa ihan "peremmälle", tervetuloa! Ja linkitä toki, kiitos!

    En olis muuten arvannut, että tää bloggaaminen on tosissaan NÄIN kivaa. Vielä on kyllä PALJON opeteltavaa, eritoten kuvaamisessa. Mä kun en ole muuten ollenkaan kuvaajatyyppi. Itse kuitenkin tykkään lukea blogeja, joissa on kuvia ja ehkä koirablogi ilman kuvia oliskin vähän hassu? Tykkään myös, kun löytyy saman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia, ihan mahtavaa!

    Kotona on ihmisen ja koiran hyvä olla, sanon minä;D Tai no, ainakaan juhannuksen takia on turha lähteä mihinkään hötkyilemään ja ruuhkassa ajamaan, jos on vaan pe-su vapaata- tai no, makuasia. :)

    Artulle rapsutuksia ja teille molemille mukavaa juhannuksen jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Kivan näköinen salaatti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü