Korva(amaton)

Myrskyn blogissa oli muutama päivä sitten suloinen postaus korvista ja korvaamattomuudesta. :) Samoista aiheista ajattelin nyt kertoa, kun ovat olleet taas meilläkin tapetilla, vähän toisella tapaa tosin.

Rosa

Westieillä on ikävä kyllä usein allergioita ja niistä johtuen monenlaisia vaivoja. Meillä Rosa on tällä lailla juuri hyvin tyypillinen rotunsa edustaja. Ihan ensimmäiset ongelmat alkoivat jo Rosan ollessa pentu. Silloin etsittiin sopivaa ruokaa oikein urakalla, kun maha tuntui menevän sekaisin ihan kaikesta. Mahaongelmia seurasi sitten ihottuma ja toistuvat ihotulehdukset sekä myöhemmin vielä jatkuvat korvatulehdukset. Todella monet lääkärit käytiin, testit tehtiin ja konstit kokeiltiin, ennen kuin pitkin hampain suostuin aloittamaan Rosalle kortisonin tabletteina. Niin paljon kun kortisonia sinällään paheksunkin, niin täytyy sanoa, että Rosalle siitä oli vuosiksi paljon apua.

Rilla ja Rosa

Viime kesänä aloin huomata Rosassa uudenlaisia oireita: juominen ja pissaaminen lisääntyi, turkissa näkyi karvattomia laikkuja, läähättäminen oli välillä jatkuvaa ja vatsa pinkeä. Oireille löytyi selitys kortisonista. Kortisonin liiallinen määrä elimistössä (joko kortisonihoidon tai lisämunuaisen liikaerityksen seurauksena) laukaisee Cushingin oireyhtymän. Kortisonihan on stressihormoni ja, kun sitä on elimistössä liikaa, käy elimistö ikään kuin jatkuvasti ylikierroksilla. Siitä juuri johtuu esim. hengityksen, virtsaamisen ja sydämen lyötitiheyden lisääntyminen. Ainoa hoito ko. vaivaan, on saada kortisonin määrä elimistössä laskemaan mahdollisimman normaalille tasolle. Rosan kohdalla tämä tarkoitti, että kortisoni lopetettiin asteittain kokonaan.

 

Peppi ja Rosa

Cushingin oireet helpottivatkin nopeasti, mutta tilalle tulivat sitten ne vanhat tutut vihulaiset: iho ja korvat, huoh.. Viime viikolla Rosan hengitys ja muukin oleminen kiinnitti jotenkin taas erityisesti huomioni. Tiedättekö, kun koiralla ei sinänsä ole mitään selkeää vaivaa, mutta joku kuitenkin on muuttunut sen käytöksessä/olemuksessa? Tänään sitten oltiin Rosan kanssa lääkärissä ja paha korvatulehdushan siellä taas jyllää. Kahden viikon antibiotti- ja korvatippakuurit määrättiin ja lisäksi vielä kortisonisuihke iholle.  Toivon kovasti, että näillä konsteilla päästäisiin mahd. pitkälle taas eteenpäin. Millään en haluaisi lääkkeitä koirille syöttää, mutta Rosan kanssa on ollut monta kertaa pakko vain punnita vaihtoehtoja ja yrittää valita huonoista paras. :/

Kolmikko (joista yksi hyvin mutainen..)

Onko kellään muulla kokemusta kortisonista tai allergisesta koirasta? Olisi mielenkiintoista kuulla teidän mietteitä!

Ja lopuksi vielä siitä korvaamattomuudesta... Voiko sitä edes sanoin kuvailla? Kertokoon tämä pieni runo tunnoistani. ♥ 

Sitä hyvää, jota olen aina toivonut,

sitä kaunista, jota olen aina halunnut,

sitä ihanaa, josta olen aina haaveillut,

olen koirassani saanut.

-Tuntematon