Itse olen perusluonteeltani hyvinkin sosiaalinen, mutta vastapainoksi tarvitsen paljon omaa aikaa ihan vaan itseni kanssa. Ahdistun, jos kalenterissa on joka illalle menoja, enkä ehdi olla tarpeeksi itsekseni. Huomaankin olevani melkoisen itsekäs oman ajan suhteen. Aikamoisen trendikästä! ;)
Kotoilusta pitäminen kuuluu minulla ihan perusluonteeseen. Melkoinen kotihiiri olen nimittäin ollut aina tai ainakin koko aikuisiän. Omaa kotia ei vaan mikään voita. Kotona en välttämättä edes tee mitään erityistä. Voin kuluttaa paljon aikaa pelkästään koirien touhujen katseluun, joka muuten on erittäin terapeuttista. Olen myös vaativa matkailija siinä suhteessa, että haluisin kyllä nähdä eksoottisia paikkoja, mutta inhoan epäsiisteyttä, ötököitä ja epäilyttävää ruokaa. Saan ulkomailla myös varsin helposti vatsataudin ennaltaehkäisykonsteista huolimatta. Ulkomaanmatkojen kaksi, no okei kolme, parasta puolta ovat: kotiinpaluu, matkojen muistelu jälkikäteen ja shoppailu - tässä järjestyksessä.
Ulkomailla matkailussa on vielä sekin huono puoli, että ainakaan tähän asti meillä eivät koirat ole päässeet reissuun mukaan. Minulla on sitten reissunpäällä huoli ja ikävä, vaikka useimmiten koiria tuleekin hoitamaan siskontyttö meille kotiin (miettikää mikä luksus-järjestely!!) eli koirilla ei t o d e l l a k a a n ole mitään hätää. Kotimaan matkoille koirat pääsevät melkein aina mukaan ja se on ihanaa. Tosin kotimaassakin osaan olla kranttu, enkä pidä epämääräisistä majoituksista. Tähän vielä lisäyksenä, että eihän Rilla ja Peppi vielä ole mihinkään matkustaneet. Rosa ja Ines olivat paljon meidän mukana kotimaan matkoilla.
Vaikka olenkin perusluonteeltani kotona viihtyvää sorttia, niin sen tajuamiseen meni oma aikansa. Nuorempana tuntui, että aina piti olla menossa ja kokemassa uusia juttuja. Olisin pitänyt itseäni ihan nynnynä, jos olisin silloin tunnustanut itselleni, kuinka hyvin viihdyn kotona. Onneksi jossain vaiheessa ymmärsin todellisen luontoni ja tajusin, että on ihan ok haluta viettää aikaa yksin tai kotona miehen ja koirien kanssa. Sitä paitsi ystävien tapaaminen ja vaikkapa teatterissa käyminen tuntuvat vielä suuremmalta ja paremmalta jutulta, kun niitä ei tapahdu joka päivä. Tosin täytyy tunnustaa, että olen kova puhumaan puhelimessa, joten kyllä ystävien kanssa tulee sillä tavalla vaihdettua ajatuksia hyvinkin tiuhaan.
Minkälaisia tuntoja aihe teissä muissa herättää?
Löytyykö sieltä ruudun takaa kotihiiriä vai vipattaako menojalka?
 |
| Kuva |
Onhan teillä autoilijoilla jo talvirenkaat vaihdettu? Tänne eteläänkin on kuulema lähi päivinä tulossa talvi.. hui!
Turvallista viikkoa kaikille!
Taidan olla niin kotihiiri, että olen kotiinikin rakentanut piilokodin. Viikot kuluu samoilla rutiineilla arjessa ja niitä höystetään sitten erilaisilla kotoilujutuilla. Askartelua,käsitöitä,siivousta,sisustusta, mitä nyt sitten ikinä jaksaakaan työpäivän jälkeen. Liian vähän on energiaa kaiken tekemiseen. Ja yleensä käy niin, että tytär järjestää jotain juuri kun oolen itse suunnitellut kaiken toisin. Ja vaikka mielelläni pidän Onnia ja Tiukua, on kolmesta koiruliinista enempi puuhaa kuin tuosta yhdestä. Varsinkin kun yksi heistä on mummin varjo, koko ajan perässä. Edes vessaan pääse itekseen murrrkele.
VastaaPoistaUlkomaanmatkoista samat fiilikset. Tosi kivaa matkustaa joo, ripuli/ötökät/likaa ei oo mun mieleiseni matka. Kaupunkilomista tykkään, en mistään rannalla rötköttämisestä. Ja tietenkin on huoli tuosta karvanoppiaisesta koko ajan. Allergisena koiruna ei hänen hoitamisensa olekaan niin yksinkertaista. Onneksi on tytär, joka Essin metkut tuntee. Kotimaassa matkaillessa hän on tietenkin mukana aina. Vaikka ruuan järjestäminen ei olekaan yksinkertainen juttu.
Mitä suurimmassa määrin koto on siellä missä koira on....ja se hattu.
Olen sosiaalinen erakko. Tykkään ihmisistä, mutta vaan sopivassa määrin. Kaikenkarvaiset kansanvaellukset saavat ärjylän nousemaan sielun syövereistä ja minusta tulee bitch. Rakastan teatteria, hyviä elokuvia, musiikkia. Kesällä kävin katsomassa musiikkijuhlilla Giacomo Variations, jossa oli John Malkovich. se oli todellinen elämys. Ja sellaiset harvinaiset herkut kantavat pitkälle. Varjelkoon sellaisia viikkoja jolloin joka ilta pitäisi olla jossain.
Me ollaan pelottavan samiksia Anskuliini. Siis ajatusmaailmaltamme. Olen todella iloinen, että se rajoittuu ajatuksiin. Etkä säkään haluis olla punapäinen ryhävalas ja vanha kuin taivas. ;)
Terveisiä kotoileville Rillariinalle ja Peppineppiselle Essi Messiseltä. ( Mä oon niin höhlä, että pitää aina väännellä nimistä hellittelymuotoisia)
PS. On talvirenkaat alla. Eilen tuli laitettua.
täältä löytyy myös kotihiiri! :) Paras tapa viettää aikaa on kotona oman perheen ja koirien kanssa <3
VastaaPoistaJa mitä autoiluun tulee, niin nyt viikonloppuna vaihdettiin nastarenkaat. On jo lupailtu kylmempää ilmaa, hyrrrr!
mun mamma on kotihiiri. se sanoo että ei huvita enää bilettää ja ettei se nuku hyvin vieraissa paikoissa. ja kun se esmes oli nykissä (mikä se on...) se oli kuulemma ihan puoliunessa koko ajan. ei kivaa. suomessa on kivempaa kun ei oo eri aika ja mökillä on huippukivaa.
VastaaPoistaIhan kuin mun suusta. :) Mä viihdyn kotona. En ole muuten tajunnut olevani trendikäs, päinvastoin! Eikä edes tartte olla mitään erityistä tekemistä. Mä saisin päivän hyvin kulumaan ihan vaan olemalla ja varpaita heiluttelemalla, lapset vaan vähän haittaa sitä "vaan olemista".
VastaaPoistaSun suhde reissaamiseenkin on kuin mun suusta. ;) Epämääräiset majoitukset on ihan kauhistus. Ja toisaalta mä koen niin työläänä pienten lasten kanssa reissaamisen etten koe saavani siitä mitään suurempaa lisäarvoa. Kotona on hyvä ja helppo olla. :D Vaikka siis kyllä mä reissata tykkään, kyllä senkin aika joskus taas tulee.
Sekin on totta, että kun on paljon kotona, on aivan mahtavaa sen kerran kun täältä jonnekin pääsee. Sitä odotellessa. ;)
Huomenna talvirenkaiden vaihto! :)
Maija: piilokoti kotona, i h a n a ! Ja mä NIIIN tajuan, mitä sä tarkoitat. Sun kotoilu kuulostaa kyllä tosi paljon aktiivisemmalta kuin mun. Mä HALUAISIN haluta puuhastella koko ajan jotain pientä, mutta oikeasti vietän eniten aikaa tekemällä 'en mitään'. Tai suunnittelemalla jonkun tekemisen aloittamista, joka sitten kuitenkin todennäköisemmin siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen.. :D
VastaaPoistaMäkin tykkään eniten kaupunkilomista. Varsinkin, jos on satsattu kunnon hotelliin. Mä en saa nukuttua, jos pitää koko ajan pelätä jotain torakoiden invaasiota. ;D
Sosiaalinen erakko kuvaa mua myös hyvin. Mäkin tykkään ihmisistä, mutta valikoidusti. Hyvä teatteri/elokuva/konsertti on elämys, joka kantaa pitkään arjen keskellä.
Hihhihhih, nää sun ryhävalas kuvailut on NIIIN hauskoja. Ja kuule, mä en TODELLAKAAN ole mikään keijukainen (paitsi ehkä tonnikeiju ;)), joten ollaan samiksia paljon vielä enemmän kuin sä ehkä uskotkaan!
Sun hellittelynimet on parhautta! Essiläiselle iso liuta nenäpusuja meidän jengiltä! ♥
PS. Talvirenkaat vaihdettu - hyvä, hyvä!
Eeva: aloin teidän komentteja lukiessani miettimään, että onkohan koiraihmiset aika usein kotihiiriä. Tai ei kai sitäkään voi yleistää, mutta tuli vaan mieleen.
Hyvä, että teilläkin on nastat alla! :)
Kaunis Nelli: "Suomessa on kivempaa, kun ei oo eri aika", tää on NIIN hauskasti sanottu! Ja olen asiasta täysin samaa mieltä.
Tääkään mamma ei jaksa enää bilettää. Ei sitten yhtään. Teidän haukkujen kanssa kotona sun mamma ja minä viihdytään kaikista parhaiten, nih. ;)
Nina: tällaisia trendikkäitä (lue: vanhoja ;)) kotihiiriä me kuule nykyään ollaan kamuseni, hih! Varpaiden heiluttelua täytyykin muistaa nenän kaivamisen ohessa harrastaa taas enemmän. Kiitos vinkistä! :DD
Joo, mä en tajua ollenkaan ihmisiä, jotka reissaa ympäri maailmaa pienten lasten kanssa. Tosin, tää on vaan mun mielipide. Tiedän, että jotkut ihmiset oikeasti nauttivat siitä ja heille sen suon tietysti ilo mielin, jokainen tavallaan. Mutta siis, itse en usko, että haluaisin reissata pienten lasten kanssa.
Pitäiskö meidän oikeesti alkaa suunnitelemaan treffejä? Mentäis vaikka sushille - nooot! ;DDD
Talvirenkaat, hieno homma! <3
Me reissattiin Jyskyn kanssa muutaman kerran linja-autolla Helsinkiin ja Tampereelle. Se makasi niin rentona lattialla, ja jos oli tilaa niin mielellään siinä keskikäytävällä.
VastaaPoistaAika vähän tuli matkustettua. Mun äiti tuli sitten meille, kun olin Pietarissa erään iltakoulun mukana. Häntä jännitti hieman etukäteen, kun Jyskylle piti pistää insuliinia. Mutta minä luotin jo etukäteen, että hyvin se menee. Jysky oli aina niin kiltisti, kun piikin jälkeen oli heti ruoka-aika :)
Kyllä se on mielestäni hyvä merkki, että viihtyy kotona paremmin kuin vieraissa :)
-Koiratäti
Ihanaa että sä tajuat mun haluttomuuden reissata lasten kanssa. Meidän kaveripiirissä me ollaan outoja. ;) Kaverit lähtee pariviikkoisten lasten kanssa Itävaltaan hiihtämään (kun eivät halua myöntää että elämä muuttuisi lasten myötä mitenkään). No, huvinsa kullakin. :)
VastaaPoistaHei todellakin pitää treffata, miten olis skumppa?! ;D
Koiratäti: kun Rosa oli nuori ja asuttiin Hesan keskutassa, niin liikuttiin Rosan kanssa paljonkin metrolla, ratikalla, bussilla ja junalla. Rosa oli ehkä maailman coolein matkustaja. Hyvin rentona hän istui sylissä ja katseli ikkunasta maisemia. Muut meidän koirat ovatkin matkustaneet vaan autolla, jossa Peppiä kyllä vielä tärisyttää aika lailla. ;)
VastaaPoistaInsuliinin pistäminen kyllä jännittäisi etukäteen minuakin. Hyvä, että äidillä ja Jyskyllä sujui sekin kuitenkin hyvin! <3
Munkin mielestä on ihan hyvä, että viihtyy kotona paremmin kuin vieraissa. ;D Tää oli taas NIIN hauska! :DD
Nina: todellakin tajuan! Mä uskon oikeesti, että monilla se vielä menee just noin kun sä sanoit. Kyllä sinne maailmalle ehtii sittenkin, kun lapset on vähän vanhempia.
Joo, skumppaa ja sushia, NAM! ;DD
Meidän reissut on reissailtu eli on tullut käytyä monessakin maassa. Eipä enää viitsitä/jakseta/hotsita. Nykysin könnätään omalla pihalla ja käydään retkillä lähiseuduilla ja Pohjanmaalla.
VastaaPoistaSitä on tosi paljon nähtävää ja koettavaa 100 km säteellä kotoa. Ja parasta on, että silloin voi ottaa koiran mukaan. Eikä me käydä kylässäkään muuta kuin semmoisissa perheissä, jotka toivottavat koiran tervetulleeksi.
Meille saa tuoda lemmikit mukanaan. Ovat yhtä haluttuja kävijöitä kuin ystävät ja sukulaiset.
Kummasti tuttavapiiri on muuttunut koirallisiksi :D Koti on paras paikka ja onni on arjessa!
Nettimartta: kyllä sitä vanhemiten tulee aina vaan mukavuudenhaluisemmaksi. Meilläkin parhaat reissut ovat ehdottomasti niitä, joilla koko perhe on ollut mukana. Monasti oli Rosa ja Ines esim. Lapissa meidän mukana ja kaikki viihtyivät. Vaikka kyllä silloinkin kotiinpaluu oli paras hetki. ;)
VastaaPoistaMeillekin saa ilman muuta ottaa lemmikit mukaan. Se on jopa erittäin suotavaa. Koiraihmisten kanssa juttu kyllä luistaa hyvin luontevasti puolin ja toisin.
Kommenttisi viimeisen lauseen allekirjoitan täysin ja kokonaan.♥