- Animalia
- SEY
- WWF
Perinteisesti olen joulun alla laittanut rahaa Pelastusarmeijan Joulupataan. Tämä tapa on peruja lapsuuskodista. Lisäksi "törmään" aika säännöllisesti johonkin keräykseen, joka on, aina milloin mistäkin syystä, kiinnittänyt huomioni niin, että olen halunnut siihen osallistua. Tämä joulukortti-haaste on ehdottomasti sellainen. Toivottavasti te muutkin innostuitte tästä!
Edit. Kommenteista tuli esiin asia, jota itsekin mietin postausta kirjoittaessani. Tokikaan en kannusta ketään luopumaan mukavasta joulukorttiperinteestä läheisten kanssa. Teenkin haasteeseen pienen muutoksen. Haastan teidät lahjoittamaan tänä vuonna eläinten hyväksi sopivaksi katsomanne summan.
Edit. Kommenteista tuli esiin asia, jota itsekin mietin postausta kirjoittaessani. Tokikaan en kannusta ketään luopumaan mukavasta joulukorttiperinteestä läheisten kanssa. Teenkin haasteeseen pienen muutoksen. Haastan teidät lahjoittamaan tänä vuonna eläinten hyväksi sopivaksi katsomanne summan.
 |
| Kuva |
Viime postauksessa taisin olla aika negatiivisella mielellä, joten ajattelin kertoa vastapainoksi erittäin hyvästä palvelusta, jota saimme maanantaina Viikin Pieneläinsairaalassa, jossa Pepille asennettiin oikomisraudat hampaisiin. Edellisen postauksen pitkuliinin hampaista voit halutessasi lukea täältä.
Yleensä pyrin viemään koirat aina itse lääkäriin, koska minä olen meillä se, joka tietää koirien asioista eniten. Maanantaina päädyttiin kuitenkin, että mies vie Pepin, koska vienti oli kaiken puolin helpompi toteuttaa niin. Ajattelin myös, että eihän Pepille olla mitään uutta diagnoosia tms. tekemässä, vaan tehtävä toimenpide on jo tiedossa ja sen puoleen kaikki on ihan selvää. Mies oli kuitenkin tavannut toimenpiteen suorittavan lääkärin, joka oli kertonut aiheesta paljokin uutta tietoa. No, siitä päästäänkin meille hyvin tyypilliseen väärinymmärrysten viidakkoon...
Mies kertoi puhelimessa minulle lyhyesti, mitä olivat lääkärin kanssa jutelleet. Jotenkin onnistuin keskustelustamme saamaan sellaisen käsityksen, että lääkäri ei pitänyt rautoja erityisen tarpeellisina ja, että Pepin lähettänyt lääkäri on "nuori ja innokas". Minulle nousi välittömästi pala kurkkuun ja tuskan hiki otsalle; mitä olinkaan mennyt tekemään! Onko pieni Peppi nyt siellä menossa johonkin "kokeelliseen", täysin tarpeettomaan hoitoon, jonka nuori innokas lääkäri on keksinyt ehdottaa emännälle, joka suostuu ihan mihin vaan. Pakko oli ottaa puhelu välittömästi pieneläinsairaalaan ja alkaa sopertaa puhelimeen vastanneelle hoitajalle sekavia tuntojani. Ja mitä tapahtui, hoitaja oli maailman ihanin ja ymmärtäväisin tapaus. <3 Hän sanoi muutaman lauseen kuunneltuaan, että ymmärtää täysin, mitä tarkoitan. Hän lohdutti sanomalla, että Peppiä ei ole vielä edes nukutettu ja suunnitelmat voidaan pistää vielä ihan uusiksi. Hän lupasi keskustella heti lääkärin kanssa ja soittaa minulle pian takaisin.
Takaisin soittikin lääkäri itse, joka oli myös erittäin rauhallinen ja mukava. Hänkin sanoi heti ymmärtävänsä huoleni. Hän selitti kärsivällisesti, miksi hänen mielestään tässä Pepin tapauksessa raudat kannattaa laittaa. Tärkein pointti on se, että jos hampaat nyt saadaan kuntoon, niin niihin ei tarvitse enää myöhemmin puuttua. Jos taas hampaat joudutaan esim. katkaisemaan, niin ne pitää kuvata joka tapauksessa kerran vuodessa nukutuksessa, vaikka ei mitään ihmeempää häikkää tulisikaan. Lääkäri sanoi myös, että ei koskaan suosittele oikomisrautoja turhaan, eli esim. kosmeettisista syistä. Hän uskoo myös, että Pepin tapauksessa hampaat saadaan oikeaan asentoon suht helposti ja näin koko ongelma siirtyy pois päiväjärjestyksestä.
Niin, Pepin eläinlääkäri oli alunperin aivan oikeassa ja kaikki oli tarkkaan harkittua ja suunniteltua. Minun ja miehen kommunikointi (taas kerran ;)) aiheutti tämän epävarmuusreaktion minussa. Silti olen niin tyytyväinen, että soitin ja selvitin asian siinä vaiheessa, kun sille olisi vielä voinut tehdä jotain. Ennen kaikkea olen äärettömän kiitollinen ymmärtäväisestä suhtautumisesta, jota sairaalasta sain osakseni. Parempaa en olisi osannut pyytää.
 |
| Arvaa mitä apina? Mun suussa on sellaset kuminauhahässäkät, huoh.. Onko sulla semmoisia? |
Pepin toimenpide sujui hyvin. Nyt on pitkulaisen suussa mielenkiintoiset nasta- ja kuminauhaviritelmät. Yritän jossain vaiheessa ottaa niistä kuvia ja laittaa tänne blogiinkin. Vielä en ole raaskinut Pepin suuta pahemmin ronkkia.
Kivaa keskiviikoa ja viikonjatkoa kaikille!
Hei!
VastaaPoistaPitkästä aikaa ehdin lueskella kuulumisianne, ja heti esille tuli asia, jota olen odottanut. Siis ne hampiuutiset :-) Kiva, että Pepin kalusto alkaa kuntoutua. Laitathan kuvan ihmeteltäväksi kun potilas antaa kuvata.
Onkin hankala juttu tuo eläinten hoitoon liityyvien päätösten teko. Omistajat joutuvat viime kädessä tekemään päätöksen miten hoidetaan ( valitsemaan käytetäänkö jotain hoitoa), vaikka heillä ei useinkaan ole riittävästi tietoa päätöksen pohjaksi. Siten saatetaan tosiaan joutua tilanteisiin, joissa pikku-Pepeillä kokeillaan uusia hoitoja tai esim. turhaan pitkitetään lemmikin jo valmiiksi hankalaa elämää. Onneksi teillä ei kuitenkaan käynyt noin, vaan hoito on oikeasti tarpeen ja sopiva Peppikselle.
Meillä on kokemusta tästä ongelmasta nyt jo taivaallisessa palloliigassa pelaavan mummukoiran nisäkasvainleikkausasiassa.
Kun pattia käytiin näyttämässä, eläinlääkäri evästi minua odottelemaan ensin valeraskausajan loppuun, ja JOS patti kasvaisi hurjan nopeasti, tulemaan aikaisemmin takaisin. Siinä tapauksessa leikattaisiin aiemmin. No, mikä on hurjan nopeaa kasvamista...? Aika vaikeaa arvioida kasvuvauhtia, kun ei ole aiemmin nähnyt ensimmäistäkään kasvainta. Jäin siis arvioimaan, milloin koira pitäisi leikata. Ja pitäisikö leikata ollenkaan.
Odottelimme valeraskausajan loppuun, ja näin jälkikäteen näen asian niin, että joko koira olisi pitänyt leikata heti tai jättää leikkaamatta. Kasvain ehti 7 viikossa levitä keuhkoihin ja mummu sai kestää ison leikkauksen, jossa poistettiin saman tien myös kohtu ja munasarjat. Mummeli lopetettiinkin 4 kk:n kuluttua patin löytymisestä. Se olisi varmaankin elänyt tyytyväisempänä ilman leikkausta tuon loppuajan, tai kasvaimen leviäminen olisi ehkä ehditty estää, jos ei olisi jääty odottelemaan.
Tietoa päätösten tueksi ei eläinlääkäriltä juurikaan herunut, ja siivilöinkin internetistä kaiken tiedon, minkä vain suinkin löysin. Vein lääkäriasemalle myöhemmin netistä joltain amerikkalaiselta sivustolta löytämäni tietopaketin koirien nisäkasvaimista. Ehdotin, että voisivat suomentaa sen, ja antaa käteen kaikille rintasyöpänarttujen omistajille. Paketti sisälsi mm. ainakin minua kovasti kiinnnostavan tiedon: Noin puolet koirien nisäkasvaimista on pahanlaatuisia ja ne ovat usein ehtineet levitä keuhkoihin tai muihin sisäelimiiin ennen kuin niitä ehditään leikellä pois. Lisäksi ainakin vanhoilla koirilla saattaa käydä niin, että kun alkuperäinen kasvain poistetaan, etäispesäkkeet riehaantuvat kasvamaan entistä innokkaammin.
Nykyiset shelttineitimme ovat kaikki steriloituja tämän nisäkasvainkokemuksen takia. Ja hyvä niin! Todennäköisyyden saada noita patteja, pitäisi niillä olla hyvin pieni.
Onnea hampien suoristukseen!
t. 3 sheltin mami
Minä en tykkää ideasta, että en lähettäisi joulukortteja ystävilleni, vaan lahjoittaisin sen summan hyväntekeväisyyteen. Joulukortin saaminen on iloinen asia enkä ainakaan itse ilahtuisi kortittomasta joulusta.
VastaaPoistaVoihan sitä lähettää läheisilleen joulukortteja ja silti lahjoittaa ihan hyvästä sydämestä summan hyväntekeväisyyteen, eihän sen tarvitse olla pois ystävieni jouluilosta?
Voi pikkuista :)
VastaaPoistaKiva haaste! Otan haasteen vastaan, tosin joulukorttiperinteestä on vaikea luopua ( laitan aina kuvan laumasta ja jouluterveiset siihen ) mutta olen päättänyt käydä viemässä hesyyn mm. vanhoja pyyhkeitä tms. mitä siellä tavitaan. Meillä ei myöskään osteta joululahjoja joten lahjoituksen vois antaa haluttuun eläinkohteeseen ;) Kivaa joulun odotusta ja rapsuja!
Voi pientä Peppiliinukkaa. On jotenkin tuossa niin syliinotettavan näköinen. Pitäisi oikein lulluttaa, kun on "kiusattu".
VastaaPoistaEt oo ainoa , joka osaa puhua miehensä kanssa ns. ristiin. Sanot miehelle mitä sanot ja mies kuittaa siitä vaan neljänneksen. Jos kysyt jotain saat takaisin vain päälauseet ja niistäkin sen minkä mies on päähänsä rekisteröinyt. Ystäväni, jo miljoona vuotta naimisissa ollut, kertoi, että jos pistää miehensä aina toistamaan sen mitä sanoi. siis jos kyseessä on joku tärkeä toimitettava asia. On kuulemma ainoa tapa todentaa a) onko mies ylipäätään kuunnellut sinua ja b) onko hän ymmärtänyt sanomasi oikein. Johtunee miesten putkiaivoista.
Mieleeni tulee tässä yksi vitsi, hyvin kuvaava sellainen. Nainen tulee kotiin ja näkee huushollin sekasotkun. Vaatteita ja tavaroita pitkin lattioita. Niinpä hän sanoo sitten miehelleen; Nyt minä tahdon, että sinä korjaat nämä vaatteet pois tästä lattialta. Minä olen väsynyt. Nyt heti paikalla. Mies käy vaimonsa kimppuun ja kaataa tämän lattialle kiihkeänä. Vaimo sanoo hämmästyneenä; mitä sinä nyt?? "Miten niin", kysyy mies hämmentyneenä,"Sinähän sanoit että minä ja sinä tässä lattialla nyt heti paikalla".
Oiva esimerkki siitä mitä mies kuulee, kun hänelle jotain sanoo. Vain osia lauseista.
Minä olen myös se meillä joka aina , lähes aina, Essin lääkäriin vie. Ja aina se joka lääkärille soittaa. Ja aina se joka lääkitsee ja hoitaa. Miestä en lääkärille koiran kanssa lähetä ellei ole kyse jostain ihan yksinkertaisesta vaivasta. Siitä vaan ei tule mitään. Hän unohtaa kysyä kaikki asiat joita olen pyytänyt kysymään.
Paljon helpompaa ja omaa vaivaansa säästää, kun hoitelee koiran siihen samaan tyyliin kuin lapsenkin. Vaikka se toisaalta olisikin hyvä opettaa myös mies selviytymään arjen asioista. Ihan siltä varalta etten olisikaan täällä iäti hänen vierellään.
Tämmöstä se arki sitten on meillä naisilla, onpa sitten lapsia tai koiria. Samat kujeet.
Hieno postaus, toivottavasti joku tarttuu toimeen ja tekee lahjoituksen! Itse olen animalian jäsen ja tuen säännöllisesti sen toimintaa. Jouluna ja muulloinkin tulee kyllä laitettua rahaa erilaisiin keräyksiin eläinten ja lasten hyväksi :) Siitä tulee aina hyvä mieli!
VastaaPoistaHyvä, että asia sitten selvisi parhain päin! :) On inhottavaa, jos jää itseään vaivaamaan, että meneekö tämä nyt ihan niinkuin pitää.
VastaaPoistaMitäs Peppi tykkää "uusista" hampaistaan?
Iloista viikonjatkoa myös sinne! :)
Voi Peppiä! Toivottavasti hampsut suoristuvat pian:)Kiva, että asiat sujuivat!
VastaaPoistaTätä postausta on pakko näyttää pienelle isolle pojalleni, mäykyn omistajalle. MÄYKYILLÄKIN VOI OLLA RAUDAT niin kuin hällä!!! Meillä ihmisvauva vaivaa päätään näillä asioilla ja mäykky yrittää auttaa nuolemalla hammasrautoja... yök.
No, mutta erinomaista, kun nyt Pepin hampaat tulevat oikaistua kerta laakista. Älä Peppiseni hättäile, meitin äipälläkin oli kuulema kulmahampaassaan semmonen kumilankahässäkkä vuoden. Ja niin vaan sekin torahammas (siis äipän ei Pepin söpö hampi)meni paikoilleen.
VastaaPoistaTsemitystä! Ja rapsuja! Ja kaikkee kivaa! Pus xxx
Haastehan lähti alunperin siitä, että ystävälläni ja minulla ei ole tänä vuonna resursseja tehdä joulukortteja itse erinäisistä syistä. Siksi mieleen tuli, että sen summan voisi lahjoittaa lapsille tai eläimille, jotta kauniilla ajatuksella saisi hyvää aikaiseksi. Toinen vaihtoehto voisi olla ostaa valmiit kortit, joiden tuotto menisi hyvään tarkoitukseen.
VastaaPoistaJoulukortteja on ihanaa lähettää ja saada, mutta tänä vuonna minä teen näin :)
Joulupataan minäkin laitan aina rahaa, koska se on mummilta opittu perinne <3
pitkuliinipotilaalle ja lilla lillaselle suukkoja!
Symppis potilas <3
VastaaPoistaMinulle jäi huono mieli meidän viimeisestä lääkärireissusta Jyskyn kanssa, kun jouduimme päivystykseen ja vieraalle lääkärille. Oma lääkäri ei koskaan pakottanut nostamaan koiraa pöydälle. Mutta vieras lääkäri niin halusi ja lisäksi päästi omalta puoleltaan Jyskyn putoamaan kertaalleen lattialle. Ihmettelen vieläkin ettei se inahtanutkaan, lieköhän ollut niin paniikissa, vaikka muuten se vaikutti hyvin rauhalliselta. Olin olettanut, että hän katsoo toiselta reunalta ettei sokea koira lähde sille reunalle. Tietenkin lääkäri kävi sitten syyllistämään minua tästä tapahtumasta. Ja olin niin hermostunut ja toisaalta riippuvainen lääkärin pikaisesta avusta, etten tohtinut käydä väittämään vastaan. No pääasia, että Jysky pysyi kuitenkin rauhallisena, eikä sitä ilmeisesti onneksi sattunut pöydältä putoaminen. En ollut yhtään varautunut, että joutuisimme tuntemattomalle lääkärille, koska olimme aina aiemmin päässet tutulle, jolla oli tarkkaan tiedossa kaikki otetut kokeet ym. tehdyt toimenpiteet ja hoidot.
Minulla on pieni summa "jemmassa", joka olisi tarkoitus ennen joulua johonkin hyvään tarkoitukseen laittaa. Ja lisäksi kortit läheisille, niitä on niin mukava itsekin saada :)
-Koiratäti
Tänä vuonna tein itse joulukortit, joista osan jopa myin. Tässä lähellä asuville varmaan vien henk.koht. kortin perille, kun kumminkin kyläillään, mutta pidemmällä asuville lähetän postitse.
VastaaPoistaVoi Pepperoni pikkuinen, eiköhän ne hampit siitä oikene, kun ell:kin niin sanoo. Hienoa Rilla, muistan että oot ennenkin Peppiä hoivaillut <3
Mukavaa loppuviikkoa sinnekin ja Elliltä lipsutuksia koko poppoolle!
3 sheltin mami: juu, laitan kyllä kuvia. Toivoisin itsekin vastaavassa tilanteessa, että saisin nähdä omin silmin, miltä koiran hammasraudat näyttää. Toivottavasti saadaan otettua sellaisia kuvia, joista saa edes jotain selvää.. Yritetään ainakin!
VastaaPoistaOlen kanssasi NIIIN samoilla linjoilla juurikin tuon päätöksen teon vaikeuden kanssa. Meillä on aiheeseen liittyvää materiaalia menneisyydessä ihan kiitettävästi.. Ainoa ratkaisu, jonka olen itseni kohdalla huomannut toimivan on se, että löytää eläinlääkärin, jonka sanaan luottaa täysin. Ei ole helppo homma kyllä se sellaisen ellin löytäminenkään.
Tuo teidän mummun tilanne kuulostaa ihan kamalalta! :´(((((
Varmasti olet miettinyt silloin ja vielä nytkin, että miten oikein olisi pitänyt toimia. Jossittelu on syvältä. Meillä Ines-westien kanssa jouduttiin moniin jossittelu-tilanteisiin. Ja tosiaan se tuki ja tieto eläinlääkäriltä on elintärkeää!
Tuota sterilointia olen muuten itsekin miettinyt. Sillä säästyisi nisäkasvaiten lisäksi ainakin ikäviltä kohtutulehduksilta. Peppi onkin jo hampaidensa takia jalostuskelvoton eli sekään ei ole esteenä. Mietitään.
Terkkuja teille kaikille meiltä kaikilta! ♥
HooPee: ymmärrän hyvin pointtisi! Haasteen ideana ei tietenkään ole poistaa kenenkään jouluiloa vaan juuri päinvastoin. Ikävää, että epäonnistuin asian ilmaisussa, höh. :/
Ehkä haasteen ideana oli alunperinkin ihan vaan muistuttaa tuosta hyvän tekemisestä. Kukin tietenkin päättää tahollaan, kuinka sen toteuttaa. Ü
Paloma: kiva kuulla, että tartut haasteeseen, hyvä-hyvä! Enkä tosiaan tarkoittanut haastetta ihan niin kirjaimellisesti. Kukin tietysti miettii itse miten, ja mihin hyväntekeväisyyteen osallistuu. Itse vaan innostuin kovasti siskontytön haasteesta, ja siksi halusin sen tänne blogiinkin tuoda. :)
Maija: meillä oli maanantaina melkoiset "Pepin paapojaiset" täällä. Tosin Peppi itse ei ole suussa olevista jutuista näköjään moksiskaan. Välillä vähän kaapii korvia. Tiedä sitten, tuntuisiko se hampaiden "veto" jotenkin siellä korvissa?
VastaaPoistaNauran täällä ääneen sun mies-nais analyyseille! Ai että, miten osuvia! Ja tuo vitsi, hahahhahhaha! Apua! :DDDDD
Meillä tuo maanantainen kommunikointihäiriö menee paljon myös minun piikkiini. Olin nimittäin niin huolissani Pepistä ja hämilläni koko hammasrauta-ideasta, että siinä tilassa olin erittäin altis nappaamaan miehen puheesta kaiken, mikä vähänkin voisi viitata siihen, että toimenpidettä ei kannata tehdä. Eläinlääkäri peitteli muuten hienosti puhelinkeskustelussamme sen, että varmaan mietti mielessään, että mitä se mies on oikein tuolle naiselle sanonut, kun se noin vauhkoontui. ;DD Lääkäri jaksoi selittää erittäin kärsivällisesti kaikki vaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet. Toki sain paljon myös uutta tietoa, mutta periaatteessahan nämä samat asiat oli kyllä käyty läpi jo Pepin lähettäneen lääkärin kanssa. Ja tämä toimenpide, vaikka ei kovin yleinen olekaan, oli sovittu ihan hyvässä yhteisymmärryksessä tiedossa oleviin faktoihin perustuen. Oon mä vaan toivoton tapaus, kun sain tällaisenkin shown aikaiseksi. No, loppu hyvin jne...
Taidan silti jatkossa viedä koirat AINA itse lääkäriin. Lienee kokonaisuutena helpompaa ihan kaikille. ;D
Eeva: kiitos! Toivoinkin, että postaus herättäisi hyviä ajatuksia sekä hyviä tekoja.
Itselläkin on ollut mielessä liittyä jonkun eläinsuojelujärjestön jäseneksi. Tänä vuonna lupaan itselleni toteuttaa tuon aikeen (vihdoinkin..) Tähän asti olen osallistunut vaan tiettyihin keräyksiin. Hyvän tekemisestä tosiaan saa paljon enemmän kuin antaa. ♥
Petriina: juu, olen (kaikesta huolimatta ;D) tyytyväinen, että soitin ja varmistin asian. Varsinkin, jos jotain olisi mennyt vikaan, niin en olisi antanut soittamatta jättämistä itselleni ikinä anteeksi.
VastaaPoistaPeppi ei ihme kyllä tunnu juuri edes huomaavan suussaan olevaa hässäkkää. Väliillä huomaan sen kaapivan korviaan enemmän kuin ennen. Ehkä se hampaisiin kohdistuva "veto" tuntuu jotenkin korvissa?
Snellulle ainakin sata märkää suukkoa meiltä! ♥
Suvi ja Eppu: ihana kommentti, kiitos! Alkoi itseänikin hihityttämään mäyräkoira ja mäyräkoiranomista, joilla molemmilla on hammasraudat (vaikka nyt ei samasta perheestä molemmat olekaan).
Motivaationi saada hyviä kuvia Pepin raudoista tänne blogiin, kasvoi kommenttisi ansiosta vielä entisestään ainakin tuhat prosenttia! ;) Pakkohan teidän (pienelle) miehelle on saada todistusaineistoa nähtäväksi. Kerro terveisiä, että tää täti lupaa yrittää parhaansa!
Itselläni ei koskaan ole ollut rautoja suussa, mutta voin kyllä kuvitella, että lapsena ne olis olleet aika tylsät, hitsi. Voit kertoa pojalle myös terkkuja, että Pepin sisko Rilla ei ollenkaan naura Pepille vaan käy hiukan huolestuneesti nuuhkimassa pitkuliinin suuta. Voisikohan se teidänkin mäykky vaihtaa sen rautojen nuolemisen nuuhkimiseen? :DDD
Myrskyliini: ai teitin äipällä on ollu tollanen kuminauhaviritys, vautsi! Lääkär-tätsä juu lohdutteli tätä "hiukan" huolestunutta mammaa, että eiköhän hoito tepsi ja Pepille saada ihan hiano purukalusto. Pidätte siellä immeiset peukkuja ja pitkän mallinen häntäänsä pystyssä tälle rojektille, eiks jeh!
niNni: joo kato, sun (teidän) alkuperäinen idea oli (ja on) tosi hyvä, mutta mä en kait osaa ilmaista itseäni niin, että siitä sais kunnolla selvää, höhlä minä!
VastaaPoistaMinäkin jätän joulukortit tänä vuonna lähettämättä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ja lahjoitan rahat eläinten hyväksi. ♥
Joulupataa on tällä perimällä aika vaikeaa ohittaa, ja hyvä niin. :)
Jimpsulle paljon helliä paijauksia (tiedät kyllä minne..) ♥
Koiratäti: voi ei, täällä alkoi kommenttiasi lukiessa itku :´(((( Voi Jyskyä ja Sinua. ((halaus)) Ihan kamala ja epäreilu tilanne! :SSS
Tuttu ja luotettava eläinlääkäri on niin tärkeä asia! Tiedän sen kokemuksesta erittäin hyvin.
Kyllä joulunaika on monelle varmaan se, jolloin luontevimmin tulee lahjoituksia tehneeksi. Niin meillä lapsuukodissakin oli tapana. Itse haluan tänä vuonna miettiä kohteet aikaisempaa tarkemmin. Samoin ajattelin tutkia, minkälaisia tavaralahjoituksia voisin tehdä.
Ajattelen muuten usein Sinua ja Jyskyä. Teistä on tullut minulle tosi tärkeä osa tätä bloggaamista. Kiitos, kun jaksat ja viitsit kommentoida niin usein. Olet ihana! ♥
Joka vuosi uhoan tekeväni kortit itse. Joka vuosi se jää... ja pistän postiin hirvittävän pinkan valmiita kortteja, niitä tavallisia, joita joka toinen suomalainen lähettää.
VastaaPoistaKortteja on kiva lähettää ja saada, mutta olis kiva, että niissä ois jotain muutakin ajatusta, kuin pelkkä lähettäminen.
Jos tahtoo kortit (valmiit sellaiset) lähettää, voi tehdä pientä hyväntekeväisyyttä käyttämällä valmiiksi maksettuja järjestöjen kortteja; meillä ainakin osa korteista valitaan esim. syöpäjärjestöjen korteista, joiden tuotosta ainakin osa menee ko. järjestön toiminnan tukemiseen.
Mutta viime vuonna saatiin joltakin myös tekstiviesti, jossa kerrottiin korttien lähettämiseen kuluvan summan menneen hyväntekeväisyyteen samalla tavalla kuin tässä kerroit, sekin on kiva idea!
Pepille täydet sympatiat hammasraudoista, sellaisia käyttäneenä tiedän, ettei ne oo kivat. Varsinkaan koiralla, jolle on vähän hankala selittää niiden hyödyllisyyttä... :(
Kiitos <3 Täällä on kiva lueskella koirajuttuja ja muistella vähän omaa koiraenkeliä.
VastaaPoistaMinä olen vienyt monena vuonna myöskin joulupatoihin kaikenlaista tavaraa. Nyt täälläpäin on ollut vähävaraisille lapsiperheille myöskin erikseen lahjakeräyksiä.
-Koiratäti
Ellieli: wau, itsetehdyt joulukortit on kyllä parhautta! Itsekin olen joskus moiseen "pstynyt", mutta viime kerrasta on kyllä aikaa.
VastaaPoistaToiveikkaana ollaan Pepin hampaiden suhteen, vaikka toiselta puolelta on jo kuminauha poikki (!) ja uusi saadaan vasta maanantaina..
Kovasti rapsutuksia Ellille ja terkkuja teille kaikille! ♥
Jaltsalandia: mulla on usein vähän samansuuntaista uhoa.. ;) Kaikista hauskin tapaus on kuitenkin ystäväni, joka aikoinaan aina uhosi sinä vuonna lähettävänsä joulukortit. Ja, kun se ei onnistunut, niin uho siirtyi "uuden vuoden"- kortteihin, pääsiäiskortteihin ja lopulta "hyvää kesää"- kortteihin. Kunnes päästiinkin taas takaisin joulukortteihin. :DD
Siskontytön haasteen ideana oli juuri tuo "pakkolähettämisen" välttäminen. Ihanaa, että tajusit pointin! <3 Ennemmin joulutervehdykset s-postilla, tekstarilla tai kasvotusten ja rahat hyväntekeväisyyteen kuin "tiimarin" kortit postiin, kun niin kerran "täytyy" tehdä. Toki itsekin aion lähettää muutaman kortin sellaisille vanhemmille ihmisille, joille tiedän sen olevan tosi tärkeää. Punaisen Ristin ja WWF:n kortteja olen aika usein lähettänyt. Ne on siitäkin käteviä, että postimaksu on valmiiksi maksettu.
Ai sullakin on ollut raudat. Mulla ei, joten on aika vaikea kuvitella, miltä ne suussa tuntuu. Peppi on jo saanut toiselta puolelta kuminauhan poikki ja uusi saadaan laitettua vasta maanantaina, hitsi..
Mainiolle Jalolle paljon rapsuja!♥
Koiratäti: kyllä niitä enkeliksikin siirtyneitä koiria tulee meilläkin muisteltua aikas usein. Jysky on kertomuksiesi myötä tullut jotenkin hyvin tutuksi minulle. Ihan kuin olisin oikeasti tavannut hänet joskus. Hauskaa. <3
Juu, juuri jotain tuollaista lapsiperheille tarkoitettua keräystä tarkoitin. Täytyy ehdottomasti tutkia asiaa lähemmin. Ja tosiaan, joulupataan voisi sinnekin viedä myös tavaraa, hyvä pointti, tänks! Ü
Hei! Törmäsin blogiisi googlaillessa koirien hammashoitoja. Tilanteenne kuulostaa siis kovin tutulta, valitettavasti. Meillä on 6kk ikäinen isovillapentu, jonka purenta on rautahampaiden vaihtumisen jälkeen mennyt päin *elvettiä, yhtään liioittelematta. Alaleuka jäi jostain syystä kasvusta jälkeen ja pennulle kehittyi voimakas yläpurenta + alakulmahampaat ovat ihan liian keskellä ja osoittavat suoraan kitalakeen. Toinen kulmahammas on saatu kasvamaan ihan kivasti ja tilanne näyttää sen osalta siltä, että vääntäminen voisi onnistua (Mutta koitappa vääntää 20kiloisen mötikän hampaita kun koira vääntää täysillä vastaan..).
VastaaPoistaToinen kulmahammas onkin sitten niin paha, että yläpurenta ja parempi kulmahammas tuntuvat sen rinnalla ihan merkityksettömiltä pikkujutuilta. Hammas on niin kaukana oikealta paikaltaan ja leuka liian kapea, ettei vääntäminen ole edes mahdollista. Niimpä tuo tekee kitalakeen reikää. Sinänsä meidän tilanne on parempi, ettei mun tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä sen suhteen, mikä hoito valitaan. Joko hammas katkaistaan tai se menee lopulta kitalaen läpi.
Meidän kohdalla ongelma on ennemminkin siinä, että olemme opsikelijapariskunta periferiasta.. Hoito siis vaatii vapaapäiviä ja reissaamista Helsinkiin. Ja tietenkin paljon rahaa. Tuliko teillä kasvattaja vastaan tuossa asiassa?
Koko päivän kestäviä automatkoja ja nukutuksia on siis tiedossa, mutta onneksi hampaan katkaisu ja täyttö on kertaluontoinen hoito ja röntgenseurannat voidaan tehdä myös täällä. Ymmärsin, että olet käynyt Viikissä ja olet tyytyväinen? Tällä hetkellä siis lähinnä pulpa-amputaatiota tekevää eläinlääkäriä etsitään. :)
Paljon jaksamista teille purentataistoon! Ikäviä juttuja ovat, mutta onneksi tilanteenne kehittyy hyvään suuntaan. :)
Marika: voi apua, miten inhottava tilanne teilläkin! Olen tosi pahoillani! :(
VastaaPoistaEn ollut itse edes kuullut tällaisesta ongelmasta ennen tätä meidän mäyräkoiraa. Villakoirilla on tietysti myös leuan malli samalla tavalla kapea kuin mäykyillä. Tyhmää!
Meidän "luottoeläinlääkäriasema" on HauMau Helsingissä. Siellä eläinlääkäri Anne Kemppainen on erikoistunut koirien hammasongelmiin.
http://www.haumau.fi/
Pepin hanmmasraudat taas laitettiin Viikissä ja lääkärinä toimi Eva Sarkiala-Kessel, joka ottaa vastaan myös Turussa Eläinlääkäriasema Vettorissa. Hän on hammashoidossa ilmeisesti varsinainen "guru" ja vaikuttaa todella osaavalta meidänkin mielestämme. Tässä osoite hänen "tietoihinsa":
http://www.univet.fi/vettori/henkilosto/eva_sarkiala-kessel
Kasvattajalle mainitsin asiasta silloin, kun ongelma ensimmäisen kerran todettiin, mutta ei olla sen jälkeen oltu yhteyksissä.
Harmittaa kyllä teidän puolesta tosi paljon. :/ Voin vaan kuvitella miten hankalaa (ja kallista) on kuskailla koiraa pitkiä matkoja, tylsää! Onhan teillä muuten koiralle vakuutus? Sehän ei korvaa näitä hammasjuttuja, paitsi, jos esim. lääkärille sattuu joku virhe tms. Ja tietysti korvaa sitten muita sairauksia (joita ei toivottavasti tule!) Meillä oli ennen nykyistä koirakaksikkoamme kaksi westiä, jotka valitettavasti molemmat sairastivat paljon. Vakuutus maksoikin itsensä moninkertaisesti takaisin noiden vuosien aikana.
Hampaiden katkaisua meillekin suositeltiin, jos vääntäminen (ja/tai oikomisraudat) ei tuota haluttua tulosta. Se on koiralle itselleen kuulemma kuitenkin pienin paha.
Kovasti tsemppiä teille projektiin! Pidän peukut pystyssä, että kaikki menee niin hyvin kuin mahdollista! Mielelläni myös luen kuulumisia aiheesta, jos joskus viitsit/haluat/ehdit niitä käydä kertomassa. :)