keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Puunatut pupsit ja kuvayritelmiä hammasraudoista


Mikäs kääryle se siinä makaa?




No sehän on Peppi, joka oli Rillan kanssa viikonloppuna parturissa. Eipä Pepin karvassa paljon nypittävää ollut, mutta harjoituksen vuoksi otimme hänetkin taas mukaan.




Rillan turkki sen sijaan oli päässyt aika pitkäksi ja trimmaus oli todella tarpeen. Ihana trimmaaja teki jälleen hyvää työtä, vaikka näistä kuvista se ei kovin hyvin näykkään.





En nimittäin onnistunut saamaan yhtään julkaisukelpoista kuvaa Rillasta seisomassa ja turkki harjaamisen jäljiltä. Toisaalta kuvissa näkyy hyvin realistinen kuva meidän koirista. Turkkeja ei tule useinkaan huvikseen harjailtua. ;D



Maanantaina olin Pepin kanssa uusintavierailulla Viikin pieneläinsairaalassa. Pepin hammasraudoista oli nimittäin ehtinyt viikon aikana katketa jo molemmat kuminauhat, hups.. Uudet kumpparit saatiin asennettua ja minä sain opetustuokion kuminauhojen laittamisesta sekä mukaani pari pätkää "varakumppareita". Tänään jo huomasin toisen puolen kuminauhan olevan pois paikoiltaan, mutta sen sai tosi helposti takaisin, nyt kun tiesin paremmin, miten se kuuluu laittaa. Viikon päästä torstaina on ensimmäinen kontrolli, jolloin toivottavasti näkyy jo kulmureiden siirtymisen edistymistä. Kuvat ovat mitä sattuu. Nastat, ja varsinkin kuminauha, oli TOSI vaikea saada kuvattua.






 
Peppi ei edelleenkään tunnu itse olevan raudoista juuri millänsäkään. Rilla sen sijaan käy välillä haistelemassa Pepin suuta vähän ihmeissään olevan näköisenä, hih! Pepille annetaan rautojen ajan  ruoka turvotettuna. Puruluiden syönti on nyt myös ehdottomasti kielletty, koska niiden kaluaminen irrottaisi kuminauhat aika varmasti. Olenkin miettinyt, että pitäisikö välillä mennä vaikka autoon Rillan kanssa syömään vähän luita Pepiltä salassa. :D



Kivaa keskiviikkoa kaikille!


PS. Kiitos vielä tuhannesti teille edellistä postausta kommentoineille ihanista ja empaattisista kommenteistanne! Ne todella lämmittivät mieltäni. ♥


6 kommenttia:

  1. Essin terveiset Rillariinalle; " Hei älä välitä vaix et saa luita. Semmosia purujuttujakaan. Kato, en mäkään saa. En vaikka äiti on löytänyt semmosia kasvispuruluita. Ajattele. Tarttiko sitä ny noin lujaa vetää herneet sinne nenuun ( en ymmärrä kyl muutenkaa semmosta kun herneet kuuluu massuun eikä nenuun) jos mä ny vähän kävin niitä piilottelemassa. Arvaa hei. Mä söin sen yhden ja eukko ei muuta kun kiitää pitkin huushollia sitä hakemassa. Oikeen se rupesi kierroksilla käymään, kun kuulemma Onni ja se diiva-Tiuku tulee ja sitte olis tullu tappelu siitä. En kyl ymmärrä miten, kun mä olin sen siis syöny. Vähäks on toi äitee höppänä. Sano etten yhtään luuta saa, kun vaan piilotan ne. No enhän, mähän söin sen. Höppänä ! Muuten se on kyl ihan okei.
    Kyl mä ehdottasin, että sä menisit vaiks komeroon äitin kaa semmosta luuta maiskuttaan. Olis se ihan sääli sillai sitä Peppiä ärsyttää, nyt ku sillä on tommoset merkilliset sukkanauhat hampaissa. Aika ihme juttu.
    Kyl sä oot aika makeen näkönen, niinku toi Peppikin, kun on käyny stylistillä. Kyl sitä neiti-koiranen tarvii välillä vähän hemmotteluu nois kauneusasioissa. Vaikka ollaan kyllä ihan semmosii ihanuuksii muutenkin.
    Onni sanoo mua ja Tiukua vanhoiks kävyiks. Mitä se ny mistään tietää, kun ei tajuu edes että ollaan koirii. Se on muutenkin vähä hölmö.
    Älä sure, kato kyllä niitä luita vielä tulee ja monta. Semmonen joku jouluki on tulossa ja sillon kuulemma saa kaikkee kivaa ja hyvää. Sitä pitää kuulemma vielä vaan odotella. Tässä välillä sitä sitte ehtiiki vaikka mitä.
    Että terkkuja sinne sulle ja sille maastomakkaralle eli Pepille. Kato mä väänsin pienen vitsin.
    Moi do !!

    VastaaPoista
  2. No, jopas on hienot nuo hampilaitteet! Arvasin, että niiden täytyy olla kiinnostavat :-) Venytetäänkö kumpparin "lenkki" vaan kiinni siihen kiinteään juttun? Ja kiinteä juttu on kiinni hampissa liimalla, vai miten? Pitääkö hampaita puhdistaa jotenkin ruokamömmöistä?

    Kumpparit eivät tosiaan näytä mitenkään erikoisen kestäviltä... Varmaankin joudutte niitä laittelemaan kerran jos toisenkin. Oletko huomannut että hampit olisivat jo liikkuneet kohti oikeaa asentoa?

    Sattuipa muuten hassusti... meidänkin luottolääkäri on HauMaulainen. Haumaussa käytiin Saimi-mummun viimeisenä vuonna useasti. Minun ei tarvinnut kuin sanoa aikaa varatessa, että soittelen Saimi-koiran asioissa, niin hoitajat tiesivät jo ketkä lääkärit olivat jyvällä mummelin hoidosta. Lisäksi pääsimme akuuttihädässä aina jonon ohi.

    Saimme siellä aivan erinomaista palvelua ja henkilääkäri tuli vielä lopuksi kotiin enkelöimään mummun omana vapaapäivänään. Ihana lääkäri, on muuten myös kouluttanut itseään eteenpäin hammasasioissa. Olemmekin käyttäneet henkilääkäriä sittemmin lähes kaikkiin lääkäritarpeisiin, joita ei onneksi näitten nuorten kanssa ole juurikaan ollut.

    Itse koin erittäin tärkeäksi, että lääkäri piti minut ajan tasalla ja selitti ihan juurta jaksain hoidon kulkua, suunnitelmia ja lääkäreitten keskinäisiä pohdintoja. Hänellä oli aikaa selittää verikokeitten tuloksia arvo arvolta :-) Hän oli myös aktiivisesti yhteydessä lääkäreihin, joilla tiedettiin olevan erityisosaamista Saimin vaivasta.

    Onnea uusille frisyyreille ja tsemppiä oikomishoitajalle!

    t. 3 sheltin mami

    VastaaPoista
  3. Essi: MOI! Kiva kuulla susta, jeeee! Ai, onks teilläkin tollasta tyrrannointia, gaameeta! Ja vielä, vaik sä et oo mitään luita piillotellu, niin tulee tollasta niuhottamista! Otan osaa, onpa pientä! Meillä kans mamma käy välillä ihmeen kuumana, vaikka mun mielestä ei ois mitään syytä. Eilenkin mä kävin ihan vaan pikkuisen olkkarin pöydällä kurkkamassa siihen laatikkoon, johon se oli keränny meidän puruluita lattioilta. Enhän mä varsinaisesti edes ottanut sieltä yhtään, vähän vaan haistelin. Ja sit sen naisen mielestä mä en sais olla pöydillä. Niinku miksi en? Kauhee tiukkis!

    Toivottavasti mulle todellakin järkätään pian joku luiden syönti retki jonnekin. Mä joudun aina kärsii ton pitkän mallisen takia. En voi tajuta, että miten sen hampaatkin VOI olla NOIN vinot!?!

    Hihhihhih, sun vitsi oli TOSI hauska, ihan paras! Makkaralle se näyttääkin, mutta ei maistu, harmi.

    Terkkuja sullekin kovasti! Pidä sisko puoles niiden vierailijoiden kanssa!

    VastaaPoista
  4. 3 sheltin mami: juu, eikös oo aika viritykset! ;) Ja just noin ne "toimii" kun arvasitkin. Siihen kulmurin nastaan kumppari on helppo saada venytettyä, mutta takahampaat on aika kinkkiset.

    Vielä en ole huomannut kulmureiden liikkumista, mutta eihän kumpparit montaa päivää vielä ole olleetkaan kunnolla (yhtäjaksoiseti) paikoillaan.

    No jopas sattui, että sieltäkin löytyy "HauMau-fani". :) Sen paikan tieto-taito, auttamishalu ja palvelu, on jotain sellaista, että mistään muualta ei olla vastaavaa saatu. Tosin Viikki on myös yllättänyt oikein positiivisesti. Tuo kokemuksesi Saimin kanssa HauMausta kuulostaa niin tutulta. Juuri noin hyvin meitäkin on siellä aina palveltu, kuunneltu ja opastettu.

    Ineksen hoidon lisäksi, siellä tehtiin viime syksynä Rosa-mummulle (silloin 13,5v.) polvileikkaus, josta ensiapua antaneessa eläinlääkärissä sanottiin, ettei sellainen ole mahdollista. Tosin olin silloin jo varannut ajan HauMauhin ja tiesin, että uskon hoitosuunnitelmaan vasta, kun olen kuullut heidän arvionsa. Rosan polvi leikattiin samantien ja toipuminen oli erittäin nopeaa sekä sujui täysin ilman ongelmia. Heikki Putro on vieläpä erikoistunut sekä ortopediaan että kasvainsairauksiin, joten sama lääkäri hoiti meillä sekä Rosaa että Inestä. Putro on ihmisenä sekä lääkärinä sellainen, jonka sanaan luotan sataprosenttisesti. Meillä on kokemusta myös muista HauMaun eläinlääkäreistä ja heiltä olemme myös saaneet erittäin luotettavaa ja hyvää hoitoa.

    Peljon terkkuja teille kaikille meiltä kaikilta! ♥

    VastaaPoista
  5. Rapsuja laumaan! Onpas viritelmät! No itselläni aikoinaan oikomishoitoa 9 vuotta joten kumpparit sun muut härvelit suussa on tuttuja - ihan kuin olisi omaan suuhun kurkannut kun katsoin kuvaa ;)
    tsemppiä oikomiseen ja toivotaan että saatte nopsaan halutun tuloksen. ps. meillä on ihana pikku pakkanen ikimetsässä.

    VastaaPoista
  6. Paloma: yhdeksän vuotta!!! Voin uskoa, että sulta löytyy kokemusta jos jokinlaisista viritelmistä suussa, huh! Toivottavasti selvittäis Pepin kanssa VÄHÄN lyhyemmällä ajalla..;D Kiitos kovasti tsempeistä!

    Meilläkin on pieni pakkanen. Ihanasti rapisee ruoho jalkojen alla.:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü