perjantai 6. tammikuuta 2012

Ruokaperjantai - herkkusienistroganoff

Tämän vuoden ensimmäinen ruokaperjantai ja heti täytyy tunnustaa, että paljon ei ole joulun jälkeen tullut kokkailtua tai varsinkaan kokkauksia kuvattua. Mutta onneksi koneelta löytyi kuvat yhdestä pitkäaikaisesta ruokasuosikistani, herkkusienistroganoffista. Löysin reseptin jo vuosia sitten jostain kasviruokakeittokirjasta ja ohje on kulkenut siitä asti mukana, tosin vähän aina muotoaan muuttaen. Koiristakin löysin muutaman hauskan kuvan koneelta, joten aloitetaan niillä.


Me nukutaan näissä mamman huivikoreissa aika usein päikkäreitä.


A-ha, nyt tuli vissiin pihalla joku tilanne.

Joo, tarttee lähtee menee. Moi!


Että sellaisia nukkumapaikkoja meillä, muiden muassa.. ;) Sitten siihen reseptiin, olkaatte hyvät!




Herkkusienistroganoff:

- kaksi rasiaa tuoreita herkkusieniä (yht. n. 400 g)
- pari (shalotti)sipulia
- 2-2,5 dl (ruoka)kermaa
- kasvisliemikuutio tai vastaava määrä kasvisfondia
- 1 rkl dijon sinappia
- 1 purkki coctailkurkkuja (esim. Pirkka)
- valkopippuria
- muskottia
- tuoretta persiljaa tai kirveliä





1. Leikkaa herkkusienet lohkoiksi neljään osaan.




2. Kuori ja silppua sipulit.





3. Paista herkkusieniä kuumalla pannulla voissa/margariinissa niin, että ne saavat vähän väriä ja laita hetkeksi sivuun odottamaan.




3. Kuullota sipulisilppua pienessä määrässä voita/margariinia/öljyä ja lisää pannulle muutama desi joko vettä tai esim. kuivaa siideriä/valkoviiniä/punaviiniä sekä kasvisliemikuutio/-fondi. Jos käytät vettä, niin lisää muutama rkl viinietikkaa tuomaan kastikkeen makuun happoisuutta.



4. Anna nesteen kiehua hetki kasaan ja lisää (ruoka)kerma ja dijon sinappi.

5. Leikkaa coctailkurkut puolikkaiksi tai neljään osaan.



6. Lisää kastikkeeseen paistetut herkkusienet ja coctailkurkut. Maista ja tarkista maku. Mausta valkopippurilla ja ripauksella muskottia. Lisää tarvittaessa suolaa.





7. Silppua kastikkeeseen vielä runsaasti tuoretta persiljaa tai kirveliä.

8. Tarjoa keitettyjen perunoiden tai muusin kera.





Muutamaa uutta juttua on myös tullut maistettua. Mustapippurista pitäville vinkkinä, että kannattaa kokeilla Santa Marian Tellicherry pippuria, ihanan voimakas ja intensiivinen maku.






Pestosta tykkääjille vinkkaan, että Pirkka-sarjaan on tullut kaksi uutta, maustettua pestoa: sitruunapesto ja Arrabbiata pesto. Sitruunapesto on basilikasta tehtyä pestoa, joka maistuu aika voimakkaasti sitruunalle. Arriabata pesto taas on aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä pestoa, joka on maustettu vähän tulisemmaksi chilillä. En ole vielä itsekkään päättänyt täysin, mitä näistä uutuuksista olen mieltä, mutta ihan mukavaa vaihtelua peruspestoihin ne ainakin ovat. Eli siinä mielessä niitäkin kannattaa kyllä kokeilla.






~~~




Loppiainen osuu tänä vuonna mukavasti näin perjantaille, joten toimistoaikoina työtä tekevät saavat vähän normaalia pidemmän viikonloppuvapaan. Meillä sitä vietetään ihan kotosalla, vaikka taidan kyllä joku päivä houkutella miehen kanssani elokuviin. Ü 



Viettäkää tekin leppoisa loppiainen ja muutenkin mukava viikonloppu! 




17 kommenttia:

  1. Tämä olis kyllä niin mun suosikkia, mutta saisin syödä kyllä ruokani yksin; sienet eivät saa tässä huushollissa kannatusta muilta kuin multa, valitettavasti :/ Mutta silloin kun tulee vieraita, voikin tehdä isomman annoksen kaikenlaista hyvää ja normisafkasta poikkeavaa kun menee niin hyvin kaupaksi! :)

    Kuvat taas ihania, päivystävät koirat valppaina;)

    Hyvää Loppiaista! :)

    VastaaPoista
  2. Ruokaohjeeseen sen kummemmin puuttumatta kommentoimme tuota nukkumisjuttua. Koiralla on hyvät unenlahjat eikä sen paikan tarvitse kummoinen olla, jossa voi tirsat ottaa. Mielellään kuitenkin pehmeä ja lämmin, ainakin mäyräkoiralle.

    VastaaPoista
  3. Hauskat nukkumapaikat koiruleilla, eikä ikkunapaikan läheisyyttä sovi aliarvostaa :)

    Herkkusienistroganoff vaikuttaa hyvältä. Kurkun voisin jättää pois, kun en erityisemmin oo kurkun ystävä, mut toisaalta - ehkä se tuossa kastikkeessa menisi.

    Tuli mieleen pikku pyyntö (jota ei oo pakko toteuttaa): meillä jää usein leipää käyttämättä. Joskus sämpylöitä mutta useimmiten ruispuikuloita tms. Keksisitkö mitään ohjetta, millä nää kuivahkot leivännysät saisi käyttöön. Voishan niitä tietysti nyppiä leipätaikinan joukkoon, mut jotain muuta ajattelin. Vaaleasta leivästä oon joskus tehnyt "kakkoressua", mut ei sekään enää tee kauppaansa. Ja tosiaan enempi löytyy kaapista ruisleipää. Joten aivonystyrät töihin, hus kyökkiin siitä ;D)))

    VastaaPoista
  4. Maria: hihhih, mut eiks se oliskin ihan parasta, että sais ihan ite syödä koko padallisen. ;DD

    Lokoisaa loppiaista myös teille kaikille!

    Olli: meillä Rilla keksi ensimmäisenä "kiivetä" tuonne eteisen piirongin päälle mun huivikoriin pötköttelemään. Nyt vasta viime aikoina Peppikin on löytynyt usein samasta paikasta. Siellä taitaa olla juurikin sekä pehmoista että lämmintä ja ihanasti vielä mamman hajut huiveissa. Mitä sitä koira muuta voi nukkumapaikalta vaatia? ;D

    Ellieli: mua kyllä hymyilyttää toi huivikoreissa koisiminen. Varsinkin, kun nykyään molemmat tytöt harrastavat sitä, hih. ;D

    Kurkut tuo ruokaan tosi hyvää makua ja kivan rapsakkaa pureskeltavaa, mutta voisin kuvitella, että ne voi ihan hyvin jättää myös pois.

    Aivonystyrät alkoi heti raksuttamaan eli pyyntösi on oitis noteraattu. Toki saa pyytää ja kysyä, olen itse asiassa aika otettu. :) Ihan ekana tulee mieleen korppujauhon tekeminen, mutta eihän sitä (yleensä) kulu isoja määriä. Lupaan palata asiaan, stay tuned. ;)

    VastaaPoista
  5. Tytöillä näyttää olevan pehmoiset pedit ;)) teillä on tosi kiva ploki ja maukkaan näköisiä reseptejä :)

    VastaaPoista
  6. KenguRuu: tytöt on kyllä kekseliäitä nukkumapaikkojen suhteen, varsinkin Rilla. Peppi sitten usein seuraa perässä.

    Kiva kuulla, että tykkäät meidän plokista. Sinulla on tosi hauska nimimerkki! :)

    VastaaPoista
  7. taas sattu mun herkkuruoka ;)

    ai leffaan, mä pääsin pikkuveljen kaa amarilloon <3

    VastaaPoista
  8. niNni: jeps ;D

    Oi, pikkuveljen kanssa syömässä, liiks! <3 (ps. mistä juttelitte? ;))

    VastaaPoista
  9. voisi olla mun mottoni: "mikään, missä on kermaa, ei voi olla pahaa"

    VastaaPoista
  10. Kaunis Nelli: oikein hyvä motto, yhdyn! ;)) Kävinkin just äsken ostamassa huoltsikalta kermaa, että voin leipoa aamulla skonsseja.. ;)

    VastaaPoista
  11. Pienenä on niin lystiä olla, kun mahtuu joka paikkaan :)

    Jysky makaili paljon pää sänkyni alla tai sitten vanhalla gobeliinilla. Hobby Hallista tilatulla koirien sängyllä se ei viihtynyt ollenkaan.

    Täytyy kirjata taas ohje muistiin. Lopetin marraskuussa lihan syönnin, joten 15-vuotiaana aloitettu ruokaohjekokoelma vaatiikin hieman päivitystä.

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  12. Koiratäti: koirat on kyllä niin kekseliäitä myös noiden makoilupaikkojen suhteen. :) Mun siskon edesmennyt mäykky ei muuten myöskään suostunut nukkumaan hänelle hommatussa koiranpedissä, vaan nukkui matolla ihan kopan vieressä.. ;)

    Aa, no sitten sulle tuleekin hyvään saumaan nää lihattomien ruokien reseptit. Toi sienistroganoff on sekä mun että miehen yks lempiruuista. Syötkö muuten (edelleen) kalaa ja/tai äyriäisiä?

    VastaaPoista
  13. Oho! Oottepa te tytöt rohkeita vuorikiipeilijöitä. Ihan pelotti kattella vai onks musta tullu vaan köntys kuten äipästä... Ikkunasta on kyl kiva kattela ja päivystää. Ja ehkä joskus ihan vähän myös haukkua. Ei usein, eihän...

    VastaaPoista
  14. Kyllä syön kalaa vielä. Jätin vaan lihan ja kanan pois.

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  15. Myrskyliini: joo, likat on kyllä melkoisia kiipeilijöitä ja haukkujia(!?), varsinkin Rilla! Välillä täällä mammaakin ihan päästä huippaa ja korviin sattuu heitin meno..

    Hihhihhih, ootko tullu sun köntys-äippään, hitsi! ;) Tuu kuulle tänne meille vuoristoleirille, niin eiköhän se siitä lähe sullakin kiipeilijän ura urkenemaan. ;D))

    Koiratäti: ok eli hyvin samoja juttuja syöt kuin minäkin. Itse jätin lihan ja kanan aikoinaan ihan kokeeksi pois ja "koe" on nyt kestänyt reilut 15 vuotta. ;)

    VastaaPoista
  16. Juu minä liityn facebookissa "Oikeutta eläimille" sivuille ja sitä kautta tulleiden juttujen perusteella noiden syöminen jäi jotenkin ihan vaistomaisesti pois. Sain myöskin sieltä ilmaisen aloitus- ja neuvontapaketin kasvisruokiin siirtymisen tueksi.

    Jouluna tosin kylässä söin siivun kinkkua. Jotenkin tuntui, etten halua toisten joulupöydässä nirsoilla.

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  17. Koiratäti: tuo nirsoilu onkin se ainoa asia, jonka joskus koen hankalaksi tämän ruokavalion kanssa. Tai siis se, että minäkään en haluaisi nirsoilla enkä olla hankala ruokavieras. Toki perhe ja ystävät ovat varmaan jo vuosien saatossa tähän "lihattomuuteeni" tottuneetkin.

    Kerran kävi tosi hauskasti, kun yksi ystävistäni, joka itse syö lihaa, sanoi ihan vilpittömästi minun tullessa kylään, että se on niin ihanaa, kun sinä syöt kaikkea! Sanomallaan hän tarkoitti, että syön sieniä, homejuustoa, oliveja, katkarapuja yms., joita monet muut saattavat vältellä. Saatiin kyllä tilanteessa tosi hyvät naurut, kun tostesin, että niin, en tosin syö lihaa enkä kanaa, mutta kiva kuulla, että olen helppo ruokavieras.. :DDD

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü