Minulla on kaksi vanhempaa siskoa ja olen perheemme kuopus. Meillä on siskojen kanssa aika iso ikäero ja siksi olen viettänyt osan lapsuudestani äidin ja isän kanssa kolmisin. Tosin, vanhin siskoni sai jo melko nuorena tytön ja niinpä siskontyttö on melkeinpä kuin yksi meistä siskoksista. Varsinkin nyt vähän vanhempana meistä on tullut siskontytön kanssa todella läheiset. Lapsena taisin olla hänelle vähän mustasukkainen mummin ja vaarin huomiosta.. ;)
 |
| Lainatut kuvat |
Toki olen kaivannut äitiä välillä paljon. Mutta päällimmäisenä tunteena on silti aina kiitollisuus sekä äidin jatkoajasta, että niistä viimeisistä hetkistä. Kiitollinen olen myös hyväkuntoisesta isästäni, joka on osannut jatkaa elämäänsä myös ilman äitiä.
Viime viikkoina olen lukenut useampia kirjoja äitiydestä eri kanteilta katsottuna. Etenkin Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka on ollut jo kauan lukulistalla. Olen seurannut pitkään kirjan kirjoittajan samannimistä blogia. Ja, vaikka siksi tiesinkin heidän tarinansa aika tarkkaan, oli kirja todella hyvä. Suosittelen lämpimästi kaikille, joita aihe yhtään kiinnostaa.
No, sitten äitienpäivän muisteloista tähän hetkeen -
omat karvalapseni ovat aiheuttaneet mammalleen harmaita hiuksia. Huoh. Rillan silmäkulmasta löytyi nimittäin lauantaina punkki! Olin jo päättänyt, että en viime vuoden tapaan, laita koiriin mitään punkkimyrkkyjä tai -pantoja, vaan nytpä en taas tiedä mitä tehdä? Aina vain hurjempia juttuja punkkien levittämistä sairauksista kuulee. Mutta hurjia ovat myös kertomukset punkkikarkotteiden haittavaikutuksista. Nyt pyydänkin taas apua teiltä rakkaat lukijat:
Miten teillä suojataan koira(t) punkeilta?
Onko teillä ollut ongelmia jonkun punkkikarkotteen sivuvaikutuksista?
Punkitonta uutta viikkoa (ja koko kesää tietysti) kaikille!
Äiti on hyvin tärkeä ihminen. Vauvana olet hyvinkin riippuvainen hänestä. Hän ruokkii sinut ja vaihtaa kuiviin, juttelee ja hoivaa muutenkin. Toki isätkin osallistuvat lapsen hoitoon, varsinkin nykyään, mutta meijeriä he eivät mukanaan kanna ;)
VastaaPoistaOlen itse samoilla linjoilla tuon haudallakäynnin kanssa. En koe olevani haudalla lähempänä esim. isääni, joka kuoli v -93. Kesällä vien joskus kukkia ja talvella kynttilöitä. Joulunaikaan kynttilämeri haudoilla onkin hieno ja rauhoittava. Poisnukkuneita kaipaa, sille ei mahda mitään. Minä kaipaan vieläkin toisinaan isääni, vaikka hänen kuolemastaan tulee ensi vuonna 20 vuotta. Varsinkin nuorempana ajattelin usein, että mitähän isä olisi sanonut tähänkin asiaan.
Elliltä ei ole vielä tarvinnut nyppiä yhtään punkkia pois. Kapulta taidettiin kerran - pari nypätä. Eli täälläpäin ei taida niin kauheasti olla punkkeja. Ei olla käytetty mitään punkkisuojaa, mutta eikös niiden olekin ennustettua lisääntyvän. Jos niitä alkaa täälläpäin ilmaantua, niin täytynee ruveta jotain suojausta harkitsemaan.
Punkitonta viikkoa ja kesää teillekin, toivottavasti Rillaan, sen paremmin kuin Peppiinkään eivät enää punkit iskisi.
Pam! Taas pamahti nappiosuma mamin suosikkiaiheeseen!
VastaaPoistaJoo-o... ne punkerot. Niistä on riittäny täällä meillä älämölöä jo monta viikkoo. Tai mami on mölissy. Se höpisee ja manaa niitä ihan päivittäin moneen otteeseen.
Täällä niitä piisaa. Eilenkin kun lähettiin lenkille ja Tyyne kävi tossa sadan metrin päässä pikasesti ojan puolella, niin johan oli heti kaks niitä ällöjä naamassa!
Mummukoirien aikana, vielä 4 vuotta sitten, punkkeja löyty ehkä pari kolme koko kesän aikana. Nykysin niitä löytyy meistä jokaisesta 2-3 kpl melkein joka päivä. Mami epäilee et noi citykanit pitää punkkikantaa yllä ja levittää niitä.
Mami tietää tuttavapiiristään 2 koiraa, joille on tullu pahoja oireita niistä hyönteismyrkyistä, joita laitellaan koirien niskaan. Toiselle tuli ihan karmeeta kutinaa, se piti pestä moneen kertaan. Ja toinen oksenteli ja hoiperteli. Sekin pestiin ja se toipu.
Meille ei oo niitä laiteltu. Meidän strategia on se, et ei mennä pusikoihin eikä heinikoihin ( tää rajottaa kesästä nauttimista!) ja aina jos on käyty heinikossa tai muuten tien ulkopuolella, mami kattoo meidät heti läpi ja ottaa heti tuoreeltaan naamassakävelijät pois.
Lisäks karvat katotaan pikasesti aina kun tullaan sisään ja illalla vielä kaikilla on punkkisyyni. Mamilla menee yli 1 1/2 tuntia kun se näpeltää meidät kaikki läpi. Se niinku näprää sormilla meidän ihon ihan joka paikasta. Ja sormilla kyllä tuntee ne pienetkin punkit. Eilen sen kädellä käveli yks, joka oli tullu Tyynestä ja sit mami kilju. KÄÄK!
Ehkö 95 % punkeista muuten löytyy meidän päistä. Joskus on kainalossa joku ja viime kesänä kerran oli takajalassa. Ja sit Hiljalla oli kans yks silmäluomessa viime viikolla. Se oli vähän hankalampi ottaa pois.
Meillä on parhaaks poisottajaks todettu sellanen kuulakärkikynän näkönen juttu, jossa on pikkunen "lasso" päässä. Se lasso on niinku muovista/nailonista lankaa. Sillä ei oo ikinä jääny punkkien käsiä ja jalkoja ihoon. Se lasso pitää vaan kiristää kunnolla kun vetää sen punkin irti. Kaikilla pihdeillä mami aina sössii.
Mami luottaa siihen et kun tarpeeks usein tutkitaan ja poistetaan, niin ei ehdi taudit tarttuu meihin. Ja mehän ei täällä kotona nukuta samassa sängyssä ihmisten kanssa... mökillä kylläkin. Siellä ei oo onneks niin paljon punkkeja.
Lisäks me syödään valkosipulia ja mami sai sellasen punkkienkarkotushaisulispray-ohjeen meidän homeopaatilta. Sitä ei oo vielä kokeiltu, koska mami hukkas sen reseptin :-(.
Me inhotaan punkkeja ja mamin kaikki illat menee ihan stressissä kun se ettii niitä. Jos niitä löytyy, niin on inhottavaa. Ja jos ei löydy, mami luulee et se on tehny syynin huolimattomasti ja siitä tulee taas stressiä.
Mänttipunkkiterkuin,
sheltit
p.s. Joskus meille on tullu punkkeja myös omalta pihalta :-( ja siks mami keksi et se ottaa lakanan ja vetää sitä pihalla ja kattoo et jäiskö ne ällöt siihen.
Ensinnäkin, kauniisti muistelit äitiäsi. Äiti kulkee koko elämän ajan läsnä, ihan hamaan omaan vanhuuteen asti. Ammatissani olen valvonut usein kuolevan vanhuksen vierellä ja jos he ovat kuolemansa hetkellä jotain sanoneet, niin se on ollut "äiti", tosin yksi mummo huusi viimeisiksi sanoikseen isäänsä. Äiti on jotain, joka siis seuraa ihmistä kehdosta hautaan.
VastaaPoistaSitten arkisempaan asiaan eli punkkeihin. Vain aniharva punkki sairastuttaa, mutta sitten se on tietenkin tosi ikävä asia. Minä kuulun niihin, jotka eivät myrkytä koiraansa etukäteen, en ole terveille koirilleni antanut koskaan mitään punkkimyrkkyjä ja Vilille en tietenkään tule antamaan. Punkin levittämä sairaus on hyvin epätodennäköistä, mutta mahdollista. Punkkikarkoite puolestaan on myrkky, ja se on rasite maksalle ja se saattaa aiheuttaa muitakin ei-toivottuja haittavaikutuksia. Eikä yksi anto riitä punkkikaudelle, punkkeja on huhtikuusta lokakuuhun. Siis kukin valitkoon kahdesta pahasta mielestään sen pienemmän pahan...
Ihmettelen, että miksi ihmeessä ihmisille ei ole vastaavaa punkkikarkoitetta kuin koirille? Kai siihen on syynsä. Tässä yksi ihmislinkki: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=10747/type=1
Meillä ei käytetä ollenkaan punkkiestojuttuja, koska yhtenä kesänä meillä oli ja tällöin koira kuljetti punkkeja turkissaan ja tiputteli niitä sitten milloin minnekkin. Siksi kai yksi punkki kulkeutui myös sänkyyn ja tarttui ihmisen ihoon, hyih! Toki en halua, että koirakaan saa mitään tartuntaa punkeista, mutta en halua kyllä itsestänikään niitä nyppiä! Tosin, meillä päin ei ole ollut kovinkaan suurta ongelma punkeistä (0-2 punkkia saa nyppiä per kesä), joten en senkään takia ole käyttänyt karkotteita... Mutta haittavaikutuksista en kyllä osaa sanoa mitään, vaikka sitähän sinä taisit kysyä :)
VastaaPoistaKirjoitit todella kauniisti äidistäsi. Meistä kaikistahan jää loppujen lopuksi vain muistot läheisille ihmisille. Näinhän se on.
VastaaPoistaTuota adoptiomatkaa kirjana olen harkinnut lukulistalleni. Ihan siitä syystä, että itse en koskaan olisi kyennyt adoptoimaan. Ilman mielettömän onnellista luonnonvahinkoa parikymmentä vuotta sitten olisimme jääneet lapsettomiksi. Vikahan oli tietysti minussa.
Sitten mäyräkoiriin. Tuo mäyriksen "äititeksti" on mainio. Mitä tulee punkkien torjuntaan niin luotan Xspottiin enkä mihinkään yrttipantoihin. Xspot on tehonnut Ossilla takuuvarmasti. Kunhan sitä lisää sen seitsemän viikon kuluttua taas yhden pipetillisen. Nyt on ensimmäinen jo laitettu. Kyllä punkkeja kannattaa koettaa välttää keinolla millä hyvänsä. Noin 30 prosenttia punkeista muistaakseni kantaa jo jotain bakteeria. Kyllä se borrelioosi voi iskeä koiraankin. Jos sen punkin saa irroitettua jo hyvin pienenä, niin silloinhan ei suurta vaaraa ole. Rillasta ne mustat pienet näkyvät tietysti aika helposti ja Pepistäkin luulisi löytyvän, kun se on noin vähäkarvainen.
Kerronpa tässä samalla kauhutarinan Ossin kannalta. Toissakesänä huomasin sillä "punkin" sen siittimen vieressä. Kiersin sitä punkkia ja vedin samalla ja Ossi huusi tuskasta. No mikä se "punkki" olikaan? Ossin nisä. Ei paljoa naurattanut paitsi jälkeenpäin. Ja punkkien varmistuksen ja poisoton tekee nykyään mieheni. Terkkuja M-L ja Ossi
Heippa hei!
VastaaPoistaMeidän mäyrät suojataan Scaliborin punkkipannalla. Se kaulassa ei punkkeja ole koirista löytynyt. Viime vuonna kokeeksi ostin jotkut yrttipannat ja loppujen lopuksi jouduin kuitenkin ostamaan Scaliborit joten kalliiks tuli sitten kuitenkin sekin yrttipantakokeilu. Nyt Brecillä joka ekaa kertaa elämässään sai punkkipannan, oireili aika vahvallakin kutinalla ja otinkin pannan muutamaksi päiväksi pois että tilanne rauhoittuu ja tänään pistin takas eikä mitään uusia oireita ole tullut. Milookin kutitti panta aikalailla mutta sekin rauhoittui.
Meillä koirat uiskentelee kesäsin paljon joten koin että tulee järkevämmäksi ottaa tuo panta(25€/per panta) sekä ehdottomasti halvemmaksi. Pantahan antaa 5-6kk suojan kuin taas liuoksista saa yhteensä kaiketi 3kk mutta punkithan hyppii mettikössä pitkälle syksyyn.
Punkitonta viikkoa ja sitä kesää teillekin! :)
Me ei ainakaan vielä olla annettu Kojolle minkäänmoista punkkikarkotetta ja löydettiin rannassariehumislenkin jälkeen mekin kulmakarvoista punkki, hyi! :)
VastaaPoistaEllieli: äitini oli ammatiltaan lastenhoitaja ja muutenkin hyvin lapsirakas ihminen. Äiti ja isä tekivät omassa elämässään oikeastaan kaikki valinnat meitä tyttäriä ajatellen. Se on ollut meille sekä suuri vahvuus, että joiltain osin myös taakka. Kolikolla tuppaa aina olemaan kaksi puolta. Silti olen (tietysti!) suunnattoman kiitollinen lapsuudestani ja aidosti rakastavista vanhemmista.
VastaaPoistaSinä oletkin joutunut ihan turhan nuorena luopumaan isästäsi, tosi ikävää. :/ Mielestäni kuolemaan on aina helpompaa suhtautua silloin, kun se tapahtuu ikään kuin "oikeaan aikaan". Niin, että ihminen on saanut elää "normaalipituisen" elämän.
Mukavaa, että ymmärrät minua tuon hauta-asian suhteen. En yhtään koe, että äiti olisi erityisesti siellä haudassa tai hautausmaalla, vaikka tosiaan muutenhan siellä on ihan kiva käydä ja käppäillä. Joulunaikaan tosiaan se kynttilämeri on jotain aivan mieletöntä! <3
Ihanaa kuulla, että teilläpäin ei ole paljon punkkeja! Tosi hyvä homma!
Kiva kuulla, että Elli voi jo paremmin! <3 (Kirjoitin muuten eilen kommentin aiheesta teidän blogiin. Söiköhän se nettiörkki nyt sen, kun viimeksi syytin aiheetta..? ;D)
Käytätkö sä koirien ruoassa valkosipulia? Näin kesän ajan sitä voisi kokeilla punkkien torjuntaan, haju tulee koiran ihon läpi ja on punkeista kerrassaan inhottava. Tämä ei tietenkään ole mikään varma kikka kolmonen, mutta joillain koirilla tuntuu toimivan. Jos valkosipulia syöttää läpi vuoden, se menettää vaikutuksensa eikä punkit ole moksiskaan, siksi sitä kannattaa syöttää kuuriluontoisesti vain kesän ajan.
VastaaPoistaLisäksi mulla on ohje huuhdeliuokseen, jota voi suihkuttaa koiran turkkiin kun lähtee esim. metsään tai alueelle jossa tietää punkkeja olevan. Jos haluat, voin laittaa senkin ohjeen jossain vaiheessa kun sen ohjeen taas jostain kaivan :) Sitä en ole itse kokeillut, mutta voi olla ihan kokeilemisen arvoinen..
Itse en noita apteekista ostettuja punkkitorjuntoja käytä enkä suosi. Jos koira kerää punkkeja hirveesti, tottakai sillon on parasta kokeilla jotain niistäkin, mutta muuten parasta tuntuu olevan kopeloida koira joka päivä läpi ja poistaa mahdolliset punkit.. Niin paljon huonoa on kuulunut noista pannoista ja muista suojista.
Nyt on vaan tulossa joku superpunkkikesä, meiltä on poistettu nyt jo neljä punkkia :/ Tosin juuri silloin oli tauko valkosipulin antamisessa eli meillä luotetaan vahvasti siihen.
Ihanaa kesää sinulle ja karvatassuille!
Pahus, nyt on kyllä tainnut nettiörkki viedä kommenttisi. Kävin äsken oiken vasiten katsomassa, enkä löytänyt kommenttiasi. Pahus, nyt harmittaa.
VastaaPoistaMulle on joskus käynyt niin, että kun minulla on useita sivuja auki välilehtinä ja sitten sehlaan niiden välillä, niin olenkin vahingossa sulkenut sen sivun, missä minulla on kommentti kesken. On muuten tainnut joskus täällä sunkin blogissa käydä just niin. Ja sit ei välttämättä jaksa kirjoittaa heti uudelleen, jos ensin on pitkänkin sepustuksen kirjoittanut.
Sheltit: punkerot on kyllä.., sanonko mistä! :/:/:/
VastaaPoistaPunkkejen määrä on ilmeisesti jotenkin räjähdysmäisesti lisääntynyt viime vuosina. Ollaan siskontytön kanssa tässä nyt pari kesää ihmetelty asiaa ja punnittu erilaisia vaihtoehtoja tilanteen hallitsemiseksi. Meillä edesmenneillä tytöillä käytettiin viimeisinä vuosina Scalibor-merkkisiä punkkipantoja oikein hyvin tuuloksin. Mutta, Jimi-chihu sai taas ko. pannasta aivan järjettömän allergisen reaktion, joka ei meinannut millään talttua. Entä miten kahden nuoren koiran kanssa huolehditaan, että ne eivät pureskele toistensa pantoja?
Expotista ja muista valeluliuoksista olen kuullut ja lukenut ihan hirveitä kauhutarinoita neurologisista- ja jopa halvausoireista. Hermomyrkkyjä ko. aineet kai ovatkin. Annostuksen ilmeisesti vaan luotetaan olevan tarpeeksi pieni koirille. HUI!!
Viime kesänä meillä pestiin koirat John Paul-merkkisellä Tea Tree-shampoolla ja suihkuteltiin pesujen välissä turkkeihin saman sarjan hoitosuihketta. Ihme ja kumma, kummassakaan koirassa ei ollut yhtään punkkia koko kesänä. :o Nyt olen ihan kahden vaiheilla, että luotanko samaan systeemiin vai "sorrunko" myrkkyihin. Kamalan vaikea asia!!
Teidän mami on kyllä tässäkin asiassa niin ihanan omistautunut ja tunnollinen! Sata hatunnostoa täältä siitä, respect!
Mahdollisimman harvalukuista punkkivuotta toivotan hartaasti myös sinne teille! <3
HooPee: kiitos! <3
VastaaPoistaSoitin itseasiassa luottoeläinlääkäriinkin saadakseni heidän mielipiteensä punkkeihin liittyen. Mitään yksiselitteistä ohjetta eivät osanneet antaa, mutta sanoivat, että sekä punkkikarkotteista aiheutuneet (vakavat) ongelmat että punkin aiheuttamat sairastapaukset ovat todella harvinaisia. Ilmeisesti borrelioosi tarttuu punkista ihmiseen jonkin verran helpommin kuin koiraan. Kummisetäni sairastaa borrelioosia ja hänen oireensa ovat olleet hyvin vaihtelevia ja valitettavan hankalia. Tiedän myös yhden koiran, joka on suurella varmuudella kuollut borrelioosin aiheuttamiin neurologisiin oireisiin.
Valitettava totuus on juurikin tuo kommenttisi: kukin valitkoon kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Hitsi. :/
Kiitos linkistä. Olen ihmetellyt ihan samaa asiaa eli miksi koirille ei löydy vastaavaa rokotetta? Ilmeisesti tuo ihmisrokote on kuitenkin puutiaisaivokuumetta ei borrelioosia vastaan, vai? Hyvä tietysti sekin.
Eeva: tuo esiin tuomasi pointti onkin sellainen, mitä en ole tullut ajatelleeksi. Kiitos! Antoi taas yhdenlaisen, uuden kannan aiheeseen. Teilläpäin ei ilmeisesti tosiaan ole ollenkaan niin paljon punkkeja kuin esim. meillä täällä etelässä. Se on tosi hyvä homma!
Marja-Leena: kiitos! <3
Lue ihmeessä tuo Adoptiomatka! Kirjan kirjoittaja on ammatiltaan toimittaja ja hänen tekstiään on tosi mukavaa lukea.
Minulla on jostain syystä ollut ihan lapsesta asti tunne, että haluaisin mahdolliset lapset juuri adoption kautta. En edes ihan tiedä, mistä tunne alunperin kumpuaa. Haavetta biologisesta lapsesta minulla ei ole koskaan ollut. Tosin, vaikka miehenikin on oikein adoptiomyönteinen, niin emme silti ole koskaan olleet senkään asian suhteen oikeasti vakavissamme. Jostain syystä emme ilmeisesti ole kumpikaan kaivanneet vanhemman rooliin. Toki sitten tykkäämme "lelliä" sisarusten ja ystävien lapsia. ;)
Kiinnostus adoptioon minulla on edelleen sitä kautta, että tykkään lukea toisten kokemuksista. Toivoisin myös kovasti, että adoptioprosessi olisi lyhyempi ja jotenkin paremmin organisoitu. On naurettavaa, että lapsen ja vanhempien yhdistäminen kestää meillä Suomessa pahimmillaan 4 - 5 vuotta, kun esim. Jenkeissä puhutaan muutamasta kuukaudesta. Hitsi. Tuli romaani.. Huomaat varmaan, että aihe on sydäntäni lähellä.
Minuakin hymyilytti tuo teksti meistä mäyrisäideistä. :D
Hieno homma, että teillä on hyviä kokemuksia Exspotista. Meillä edellisellä koirakaksikolla käytettiin viimeisinä vuosina hyvällä menestyksellä Scalibor-pantaa (apteekista). Rillan ja Pepin kohdalla arveluttaa se, että saattaisivat pureskella toistensa pantoja. Myös punkkikarkotteiden mahdolliset haittavaikutukset ovat muutenkin alkaneet mietityttää. Niistä kun olen kuullut monenlaista.
Hui, mikä tarina! :o Nyt tosiaan voi jo varovasti hymyillä, mutta tapahtumahetkellä ei varmasti hymyilyttänyt koiraa eikä emäntää.. Mutta, tekevälle sattuu. Niin se vaan on.
Terkkuja sekä Ossille että emännälle! <3
Veera + mäykyt: Heipat sinnekin!
VastaaPoistaMinulla on myös hyviä kokemuksia Scalibor-pannoista edellisen koirakaksikkomme kanssa. Nyt vaan arvaluttaa, että pureskelisivatkohan Rilla ja Peppi toistensa pantoja ja saisivat sitä kautta "myrkkyä" suuhunsa? Miten teillä? Antavatko Milo ja Breci toistensa pantojen olla rauhassa? Siskontyttöni chihupoika sai muuten myös Scaliborista todella voimakkaan allergisen reaktion, joka ei meinannut millään toeta.
Yrttipannoistakin meillä on kokemusta ja ihan samanlaista kuin teillä. Hyvä, ettei ollut enemmän punkkeja koirissa niiden ollessa kaulassa! :D
Terkkuja kovasti teidän laumaan ja kiitos kommentista! :)
KenguRuu: on se jännä homma, miten punkit tykkää kiinnittyä koiran silmien lähelle. Onkohan se jotenkin vähäkarvaisempaa aluetta tai sitten siinä on ehkä runsaasti verisuonia? Toivotaan, että teillä ja meillä saataisiin kuitenkin viettää TOSI vähäpunkkinen kesä!
Rapsuja Kojolle! <3
Laura: en ole lisännyt koskaan valkosipulia koirien ruokaan. Nyt kun mainitsit, niin muistankin kuulleeni jotain samansuuntaista ennenkin. KIITOS tosi paljon vinkistä! :) Aion ehdottomasi ottaa konstin kokeiluun. Siitä tuskin on ainakaan haittaa!
VastaaPoistaKuule, jos vaan löydät tuon huuhdeliuksen ohjeen, niin laita ihmeessä tänne! Muutkin ovat varmasti siitä kiinnostuneita. Kiitos jo etukäteen!
Meillä käytettiin viime kesänä ainoana suojana pesua Tea Tree öljyä sisältävällä shampoolla ja suihkuttelua saman sarjan hoitosuihkeella. Yhtään punkkia ei tytöissä ollut. Oliko vaan hyvää tuuria?
Itse olen ihan samoilla linjoilla kanssasi nuiden "punkkimyrkkyjen" suhteen. Mutta tosiaan sitten, jos punkkeja alkaa olla ihan hirmuisesti, niin pitääkö kuitenkin "sortua" niihin? Mistä voi tietää..ARGH!!
Kiitos vielä valkosipuli-vinkistä! Se on todella kokeilemisen arvoinen! :)
Ellieli: no joo, kai se örkki suuttui mun viimekertaisesta syyttelystä ja kosti.. :D:D
Sadattelin siinä kommentissani sitä teidän "sakalaisvahvistusta". Kuullostaa kyllä TOSI gaameelta tyypiltä! :/
Taisin myös "avautua" siitä, miten meillä hoidetaan vatsataudista toipuvaa koiraa. Ikinä en kyllä ole kuullut tuota Pilttiä käskettävän antaa.. :o Meillä annetaan keitettyä riisiä ja raejuustoa monta kertaa päivässä pieninä annoksina. Pikkuhiljaa mukaan vähän keitettyä seitiä ja sitten omaa ruokaa. Mutta hitaasti annoskokoa nostaen. Joskus olen ostanut eläinlääkäriltä sellaista valmista purkkiruokaa, joka on tarkoitettu nimenomaan vatstautitoipilaille. Sekin on toiminut hyvin.
Terkkuja sinne toipilaalle ja emännälleen! <3
Hei pitkästä aikaa! Almalle laitetaan tässä kesän alussa Exspot paikallisvaleluliuos. Kasvattaja suositteli sitä aikoinaan, mutta viime kesänä se ei ollut vielä ajankohtainen koska Alma oli niin piäni. :) (Nythän hän on hurja kahdeksan kilon pötkylä.) Sen takia ostimme viime kesänä yrttipannan, mutta se piti ottaa melkein heti pois koska se haisi isännän nenään niin vahvasti. Tuota ainetta ovat monet kehuneet, mutta on ilmeisesti myös erittäin jyty aine ja voi mahdollisesti aiheuttaa huonolla onnella sivuoireita. :/ Luottavaisin mielin silti mennään, että eiköhän tuo meidän neidille sovi.
VastaaPoistaKirjoitinpa aiheesta nyt omaankin blogiin. Sieltä löytyvät myös liuoksen ja öljyn ohjeet :) Toivottavasti joku innostuu kokeilemaan, täytyy itsekin testata jos meno punkkien kanssa jatkuu valkosipulista huolimatta.
VastaaPoistahttp://unstoppablemio.blogspot.com/2012/05/voi-punkit.html
Alma ja kumppanit: Kiva kuulla teistä taas, vaikka kävinkin lukemassa blogista, että Alma on ollut pipinä. :/ Toivattavasti vointi on jo parempi! <3
VastaaPoistaMeilläkin on edellisen koirakaksikon kanssa kokemusta yrttipannoista. Mitään hyötyä niistä ei ole ja haju on tosiaan aikamoinen.. :O En suosittele kenellekään!
Ekspotista olen kuullut paljon hyvää ja paljon huonoa. Omakohtaista kokemusta ei meillä ole. Edellisen koirakaksikon kanssa käytimme viimeiset vuodet hyvällä menestyksellä apteekissa myytäviä Scalibor-pantoja. Nyt ne ovat alkaneet arveluttaa, kun olen lukenut niistäkin aika vastaavia huonoja kokemuksia kuin valeluliuksista. Sen lisäksi huolestuttaa, että kaksi niin nuorta koiraa kuin Rilla ja Peppi varmaan pureskelisivat toistensa pantoja, mitä ei saisi päästää tapahtumaan. Hankalaa ON! Minkä huonon vaihtoehdon valitsisi?
Oikein hyvää ja punkintonta kesää teidän laumalle ja Almalle paljon rapsutuksia! <3
Laura: hieno homma, kävinkin jo lukemassa erittäin hyvän kirjoituksesi! Kiitos myös ohjeista liuoksien tekoon! :)