Rillan lisäksi meidän pitkuliini on myös saanut kesätukan.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun trimmaajakin ihan ihmetteli, kuinka pitkäksi ja karkeaksi Pepin turkki oli talven aikana kasvanut. Tai no, pitkäksi ja pitkäksi, mutta selkeästi kuitenkin pidemmäksi kuin aikaisemmin.
 |
| Ennen trimmausta |
 |
| Trimmauksen jälkeen |
En ollut muistanutkaan, kuinka paljon laikkuja pitkuliinin selässä on. Peppihän on väritykseltään laikullinen riista ja hänellä on myös oikeassa silmässä yksi laikku. Saman puolen korva on niin ikään paljon toista laikukkaampi. Trimmaajalla oli viimeksi apunaan kaksoissiskonsa, joka myös trimmaa koiria. Sisko oli aivan ihmeissään Pepin väristä. Hän ei ollut koskaan ennen kuullutkaan kyseisestä värityksestä. En kyllä minäkään ennen Peppiä ollut.
Sunnuntain koiranäyttelyssä näimme useamman karkkarin ja meitä huvitti valtavasti se, kuinka täysin erilaisilta ne näyttivät kuin Peppi. Pepin turkki on kyllä todella lyhyt peruskarkkariin verrattuna, eikä karkkareille tyypillisestä parrasta voi oikein puhua. Tai, jos kaksi lyhyttä karvaa leuan alla on parta, niin siinä tapauksessa. Silti Peppi on (tietysti) meidän mielestä maailman kaunein ja paras mäykky.
Peppi muuten ihastui suunnattomasti shelttien mamin tuomaan turreen. Turrelle piti tosin heti tehdä muutama aika merkittävä operaatio. Sekä äänijänteet, että silmät oli poistettava välittömästi.
Muistatteko vielä Pempulan kyttäyspaikan työhuoneen pöydän kulmalla?
Paikkaa on sittemmin tuunattu monella tapaa viihtyisämmäksi vai mitä olette mieltä?
 |
| Irtonaisia korvia on kai aina ihan hyvä olla saatavilla, jos niiden tarve vaikka iskee ihan yhtäkkiä.. ;D |
Peppi kaipaa huomattavasti enemmän omaa rauhaa kuin Rilla. Silti Rilla on Pepille kaikki kaikessa. Näyttelystäkin kun kotiuduimme, olimme miehen kanssa pitkulaiselle ihan ilmaa. Rilla sen sijaan tervehdittiin erittäin riemukkain ja pitkällisin menoin.
Sellaisia höpinöitä tällä kertaa. Saako taas päivitellä, kuinka kamalan nopeasti aika kuluu? Toukokuu vetelee viimeisiään, vaikka ihan hetki sitten oli vielä lunta. Meidän etupihalla kukkii nyt juuri omenapuut aivan ihanasti. Kukkakuvien myötä toivotan teille kaikille -
kivaa keskiviikkoa!
Nyt hävettää - olen luullut Peppiä lyhytkarvaiseksi.
VastaaPoistaKyttäyspaikka on tuunattu hienoksi, Peppi on varmaan itse osallistunut siihen...?
tosissaan hauska tuo pitkuliinin turkki. Ja silmälaikku. En ole minäkään ennen nähnyt kamo-turkkia mäykyllä, mutta on tosiaan ihan maastoväritys. Varokaa pupuset, ei koskaan tiedä missä Peppi luuraa.
VastaaPoistaKunnon mäykylle, siis karkkikselle ei parta kasva kuin vasta parin vuoden vanhana. Kato, hitaasti kypsytellen tulee täydellistä.
Ja onk se ny mikää ihme jos ootte ilmaa, kun ootte pois ja ilman häntä. Siis oikeen kardinaalin virhe, sanois Peppi. Rillalta piti tietty saada kuulumiset heti.
Meillä osaa Tiuku loukkaantua tuolla lailla. Tietää tehneensä jotain väärää, kun neiti ei katso päinkään, saa katella vaan takamusta ja selkää.
Nyt vasta tuunasit hänen kuninkaallisen korkeutensa kyttäyspaikkaa !!!! Herrajesta nainen, ei oo ihme jos rinsessa on saanu herneen päällä olla, et jos niinkun ei oo näkevinään. Siis tossahan kuuluis olla pieni patja. Niinkun meidän mäykyllä oli. Se on nimittäin niin äärettömän raskasta se kyttäys, että pitää vedellä kaunokit välillä. Eihän semmosta kovalla pöydällä voi tehdä......lattiahan on ihan eri juttu. :)
Jos sää olet Turkkuu tulos mimmot vaa, huikkase blogiin, et mää tiärän. Mää lähetä sul sit oikkiat tiarot, et sää kans löyrät mun täält. Kato, älä kerro kenlkä, mää asu iha salases osottees ja salase numero takan. Äläkä ollenkka huali, kyl tääl pärjä iha suamelki. Ei tartte osat turu murret´. Ja sulha o se sanakirjaki. Vaik mää sen itte sanonki, on toi jokiranta ny nim pal kaunis et oike mun syrämest otta. Heti veisin sun matkustama föril Turu ja Åbon väli tosa joes. Ja ajattele, ei maksakka mittä.
Ihana, kehonmyötäinen kesäuikkari Pepillä :) Ja hauskaa, että sen pilkut tulee selvemmin trimmauksessa esille, kun Basselle kävi juuri päinvastoin: karvat oli kai kaksivärisiä, kun selästä tuli tasaisemman musta. Puhumattakaan harmaasta kaulapuuhkasta, joka katosi kokonaan, alta tuli vaaleanruskeaa.
VastaaPoistaPepin kyttäyspaikka on ihana. Ja ne pihamaisemat, mitkä näkyy ikkunasta on kadehdittavat... siis erityisesti koirien kannalta. Koska, voi koska meillä on koiraystävällinen piha... ;(
Ihanan tyttömäinen kuva tuo, missä Peppi kaukaa kurkotellen nuuhkii voikukkaa :)
No ehkä Pepilläkin on vähän sitten hitaampaa tuon karkean karvan kasvu:) Ossimmekin oli varmaan vuoden ennenkuin turkki alkoi karhentua.
VastaaPoistaSyy miksi laikukkaita mäyräkoiria on vähemmän on ehkä se, että se itse värin periyttävä geeni on vaarallinen. Kahta laikukasta mäyräkoiraahan ei ainakaan Suomessa risteytetä keskenään. Tuloksena olisi osa pentueesta kuolleita ja osalla voisi olla jotain näkö- tai kuulovikoja. En ole perehtynyt koirien värigenetiikkaan kovin paljoa, mutta jos aihe kiinnostaa niin kuukkeloi merle-geeni. Käsittääkseni sheltit ja skotlannin paimenkoirat ovat tri-coloureja eikä se ole sama asia. Näissä laikukkaissa koirissa väritys aiheutuu jonkun kohdan pigmentin vähäisyydestä. Merlejä käsittääkseni saattaa syntyä ainakin mustan ja punaisen mäyriksen risteytyksestä. Yhdellä tuttavallamme on lyhytkarvainen uros juuri tälläinen laikukas riista ja silläkin on toinen silmä sininen. Se on ensimmäinen tälläinen laikukas mäyris, jonka aikoinaan olen nähnyt. Sitten täällä blogimaailmassa on Peppi ja Marian Alfie ja Aslan.
Ossi lähettää pusuja molemmille tytöille. Sekä näyttelysankarille, että Peppi pitkuliinille:) Terveisin M-L ja Ossi, joka onneksi alkaa toipua selästään....
Kaunis Nelli: kuule, et todellakaan ole ainoa, joten hus-pois häpeä! Peppihän näyttää IHAN lyhytkarvaiselta. Sen totesimme tosiaan taas itsekin erittäin konkreettisesti sunnuntain näyttelyssä. Mäyräkoirakehän luona nähdyistä karkkareista ei yksikään muistuttanut yhtään Peppiä. Sen sijaan lyhkäreistä monikin. :D
VastaaPoistaNoo, kieltämättä en välttämättä olisi osannut valita KAHTA korvaa niin kuin Peppi itse.. :D:D
Liftari: laikut tuli kyllä todella selvästi esiin tuon trimmauksen johdosta. Pilkkutyttö näyttää taas enemmän nimensä mukaiselta. ;D
Voiko tosiaan Pepillekin vielä kasvaa parta? Vaikka onhan tuo hänen turkkinsa toiaan muutenkin kasvanut ja karkeutunut viime aikoina paljon enemmän kuin aluksi. Saas nähdä mikä "karvapehko" Pepistä vielä kehkeytyy. ;D
Tytöt tosiaan tervehtivät aina ensin toisensa, jos vain yhden kanssa ollaan oltu jossain. Siinä tilanteessa meitä ihmisiä ei huomioida lainkaan. Se ON suloista! <3
En sinänsä ole silti huomannut, että koirat kantaisivat kaunaa yksin jättämisestä, mutta Peppi on muuten herkkä loukkaantumaan. Tässä juuri yksi ilta pesin hänen takapuoltaan lavuaarissa ja onnistuin vahingossa jotenkin nipistämään Pepin kainalon ohutta ihoa. Pitkänmallinen loukkaantui tapauksesta veriseti ja häipyi mököttämään makkarin sängyn alle. Yleensä vasta seuraavana päivänä Peppi on ihan kunnolla antanut anteeksi. Jos on pitkä, niin ilmeisesti on myös pitkävihainen. :D:D
Kato joo, vähän oon ollut hiras tuunaaja. Enkä välttämättä olis heti tajunnu, että noita korvia tarvitaan lähettyville kaksi.. ;D Ensiks T-paidan tilalla oli muuten sellainen istuintyyny, mutta jostain syystä Peppi ei tykännyt olla sen päällä, joten vaihdoin T-paitaan ja se on ollut ilmeisen mieluinen. :D
Kuule, IHAN ehdottomasti huikkaan ja kovaa, jos Turkuun päin matka ikuna käy. En jätä reffejä teikäläisen kanssa väliin mistään hinnasta. <3 Käytkö muuten itse koskaan esim. Helsingissä? Jos nimittäin joskus innostut tännepäin tulemaan, niin saavun paikalle viivana.
Terkkuja teille kaikille meiltä kaikilta! Ü
Mai: no älä muuta sano! Se on juuri sitä, hihhihhhihhih! :D:D
VastaaPoistaAivan, Bassellahan tosiaan kävi trimmauksen johdosta värityksen suhteen täysin toisin. Basse muuten näyttää trimmattuna paljon enemmän karkkarita kuin Peppi, hauskaa! :)
Arvaa kuule vielä, kun kyttäyspaikka on kaksikerroksinen. Tuossa pöydän alla on meinaan sellainen vanha rahi, jonka päällä koirat tykkää myös katsella ulos ikkunasta. Eli välillä kyttäystä on kahdessa kerroksessa: Rilla kyttää rahilla ja Peppi siinä yläpuolella pöydällä. :D:D
Kuvista ei tietysti saa kunnolla käsitystä, mutta teidän pihahan näyttää olevan oikein mukava. Upeita kukkaistutuksia ja ihana terassa! <3
Marja-Leena: juu, kyllä Peppi niin totaalisesti erilaiselta näyttää kuin muut tapaamani karkkarit. Enkä sano sillä, että se todellakaan mitään haittaisi, mutta hupaisaa se kyllä on. :D
Juu, minäkin olen Pepin myötä ihan vähän tutkinut tuota merle-geeniä (hyvin vähän) ja juuri noin se on, että kahta sen kantajaa ei saa risteyttää keskenään. Shelteillä ja collieilla on itseasiassa myös olemassa merle-väritys. Se on nimeltäänkin blue merle ja on siis eri kuin trikki (tri-colour). Esim. Wikipediasta löytyy nuo väritykset:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Shetlanninlammaskoira
Näyttääkö se teidän tutun laikullinen lyhkäri kuinka samalta kuin Peppi? Marian Alfie on muuten ensimmäinen laikullinen mäykky, jonka minä olen "nähnyt". On ihan super hauskaa, kun heillä on nyt myös toinen laikullinen mäykky. Katsotaan välillä kummitytön kanssa (joka on aikamoinen koirahullu ;D) Alfien ja Aslanin kuvia ja yritetään erottaa kumpi on kumpi. :)
Tytöt kiittävät ja kuittaavat Ossin pusut sekä lähettävät myös monta takas! <3
Annamari:
VastaaPoistaSe meidän tutun lyhkäriuros on enemmän vaaleampi ja sen laikut ovat pienempiä. Eli siinä on tavallaan värit toisinpäin kuin Pepillä. Pepillähän on mielestäni enemmän tummaa kuin vaaleaa. Sitten siinä on yksi ratkaiseva ero: Se koira on jättikokoinen verrattuna Peppiin. No se on tarkoitettu metsästyskoiraksi ja ehkä kettua vastassa on parempi olla se 12-kiloinen kuin viisikiloinen. Peppi on kyllä kauniimpi:)
Marja-Leena: juu, kyllä Peppi ennemminkin on tumma kuin vaalea. Hihhihhih, 12 kg! Vaikka totta puhut, metsästyskoira saakin olla vähän kookkaampi kuin tämä meidän mini-neiti. ;D Mäykyt on kyllä siitäkin niin hauska rotu, kun kokoja ja karvalaatuja on niin monta. Väreistä vielä puhumattakaan. Sunnuntain näyttelyssäkin oli jos jonkin näköistä ja kokoista mäykkystä.
VastaaPoistaJa sit meillä shelteillä on vielä bi-merle. Sellanen merle, josta puuttuu kokonaan se tan-väri eli se ruskee/keltanen. Sellasissa koirasissa on harmaata, mustaa ja valkosta väriä.
VastaaPoistaMeidän Meri on blue merle. Aika nätti :-) Ekana mami ei meinannu tottua siihen olleskaan kun täällä oli ollu pitkään vaan trikkejä ja JUST oli totuttu soopeliin. Mamin värisilmä ei oo niin kauheen nopee tottumaan ;-)
Shelteilläkin on se tuplamerle kielletty. Ainaskin Ameriikassa on soopeli-merle-risteytyksiä ( Euroopassa ne on kielletyjä). Ne on aika rajun näkösiä. Sellasia oudon haalistuneita soopeleita... niinkun haamushelttejä. Mutta toisaalta siellä Ameriikssa on myös sellasia shelttejä, joilla on koko runko valkonen ja väriä vaan päässä.... täälläkin joskus syntyy liikavalkosia, mut ei niistä sentään oo omaa väriä vielä perustettu.
"mamilla on loma ja me mennään tänään oikeeseen metsään!!!!!"-terkuin,
sheltit
Tunnustusta ja haastetta pukkais, ellet oo jo tehnyt :) http://sofintassut.blogspot.com/2012/05/tunnustellaan-ja-haastellaan.html
VastaaPoistaSheltit: oo-o, mun piti heti vähän lisä-googletella tota teittien väriasiaa ja päädyin tällaisille sivuille:
VastaaPoistahttp://www.sunburstshelties.com/colors.html
joilta löytyikin oikein kattava selvitys, wou. Tosi monenlaisia värityksiä, hauskaa! :)
Blue-merle on kyllä niin kaunis väritys, uskon todella, että teidän Meri on oikea kaunotar! <3 Niin kuin tietysti Tyyne ja Hiljakin! <3<3
Haamusheltti.. HUI! :o Onks se vähän tässä väriasiassakin niin, että 'rajansa kaikella'! ;)
Jei, metsäilyä! Teillä oli ihan varmasti TOSI kivaa! :)))
Eeva: KIITOS kovasti! <3 Olen ihan otettu! :)))
No olihan se Peppikin käynyt kaunistautumassa. Ihana söpöläinen sieltä kuoriutuikin. Ei Pepillä tosiaankaan ole ihan samanlaista ylipitkäksi venähtänyttä karvaa kuin esim. Ellillä on kun trimmaus lähestyy. Voisko se olla niin, että joka kerta kun sen nyppii, niin seuraavalla kerralla on hiukan enemmän nypittävää? Eli karvan kasvu vain paranee nyppimisestä.
VastaaPoistaTuon merlen mä muistinkin niistä aiemmista postatuksista.
Mä en oo yleensä päästänyt Elliä tietsupöydälle, kun pelkään sen hajottavan nettitikkuni. Pöytäkin on aikas pieni. Muutaman kerran olen havainnut sen joko olevan tai olleen kuitenkin siellä. Se pääsee hyppäämään sinne sängyn ja yöpöydän kautta. Viimeks juuri aamulla se luuli kuulleensa jotain ja hyppäsi pöydälle. Olin juuri laittanut tietsun aukeamaan ja kun tein itselle aamupalaa niin huomasin tyttelin tassuttelevan näppiksillä. Tuli vähän kiire nostamaan tytsiä pois, ja kaupanpäälle se sai vieläpä torut.
Ellieli: no juu, ollaan trimmaajan kanssa yhtä mieltä siitä, että Pepille tekee pelkästään hyvää tottua hoitotoimenpiteisiin. Siis myös muiden kuin minun toimesta tehtäviin. En osaa kyllä yhtään sanoa, kiihdyttääkö karvan kasvua trimmaus, ikä vai molemmat?
VastaaPoistaMeillä on tosi iso tietsikkapöytä, joten siinä mielessä Peppi kyllä mahtuu siinä makoilemaan. Sitä en sitten tiedä, kuuluuko oikeaoppiseen koiran kasvatukseen koiran päästäminen pöydälle.. :D:D Tuttua on myös tuo mäyrän kävely näppiksen päällä. Hitsi. ;D
Hupaisa Elli, joka käy salaa äipältä tietokoneilemassa. Mitäköhän kaikkea hän raportoi sinne eetteriin? ;D
Taisi se just sinne eetteriin jotain raapustaa omista nukkumisistaan ;DDD
VastaaPoistaEllieli: ha-haa, juu kato, heti, kun silmä välttää, ollaan netissä "avautumassa". Näille "nykylapsille" on nää sosiaaliset mediat niin luontaisia. :D:D
VastaaPoista