Meidän pihalla on tosi usein siilejä, varsinkin keväisin ja syksyisin. En tosin ymmärrä, että mistä ja miten ne pihalle päätyvät. Piha on nimittäin aidattu koiria varten kokonaan aika pienisilmäisellä verkkoaidalla. Rilla kuulee, haistaa tai vaistoaa siilit aina HETI! Ja voi sitä haukun määrää, jolla pitää muulle laumalle piikkinahasta kertoa! Viime viikolla saatiin "nauttia" taas useammasta siilihälytyksestä.
Myös Ineksellä oli samanlainen tapa ilmoittaa piikkipalloista, joten olemme jo aikaa sitten kehitelleet systeemin, jonka avulla voimme kuljettaa siilin aidan toiselle puolelle, ärhäkän pihavahdin kynsistä turvaan.
"Pelastakaa siilit" -operaatioon tarvitaan:
- 1 kpl ruohonleikkurista iroitettu ruohonkeräyskoppa
- 1 kpl paksu työhanska
 |
| Siilivahti assareineen tutkimassa pelastusvälineistöä. |
Kovasti olen jaksanut ihmetellä, sekä Ineksen että Rillan kohdalla, loputonta halua haukkailla kerälle käpertynyttä siili-poloista. Voisi kai luulla, että muutama kunnon suullinen piikkiniskaa opettaisi blondimmallekin vahdille, että haukku ei haavaa tee, mutta haukkaisu tässä tapauksessa kyllä!
 |
| Siilivahti esittelee haukkaisua (tai vaihtoehtoisesti haukottelee mamman jutuille..;)) |
Toissailtana muistin taas pitkästä aikaa toisenkin asian, joka liittyy lähikontaktiin siilien kanssa: siilikirput! Rapsuttelin Rillaa viattomasti telkkarinkatselun lomassa niskasta, kun huomasin mustan, vikkelän otuksen siellä valkoisten karvojen lomassa, YÖK! Samassa palautui mieleeni vuosien takainen tapaus Rosan ja Ineksen kanssa. Silloin olin ihan varma, että koirissa on jotain vähintäänkin henkeä uhkaavia, ihmiseen tarttuvia syöpäläisiää. Vein tuolloin kiireen vilkkaa yhden öttiäisen läheiseen eläinlääkäriin mikroskopoitavaksi ja diagnoosi oli siilikirppu. Hoidoksi määräättiin ihan vaan tavallinen shampoopesu. Siilikirput nimittäin eivät elä, eivätkä lisäänny kuin siileissä. Ällöjä ne on silti (nim. ötökkäkammoinen)!
 |
| Mamma sanoo, että me ollaan kamalia kirppusäkkejä.. Vaikka se on kyllä ITE, joka toisia haukkuu - WUF! |
Pepin turkkia en edes alkanut syynäämään, koska tummasta karvasta mahdollisia ötököitä olisi ollut vaikeampaa löytää. Pesulle siis vaan molemmat karvakuonot!
 |
| Kokovartalopyykkiin joutunut (viaton?) sivustaseuraaja. |
Siskontyttö löysi Stockalta alkukesästä "John Paul Pet Tea Tree"- shampoota, jonka luvataan karkoittavan ulkoloisia. Olen jo muutaman kerran ennenkin molemmat koirat ko. shampoolla pessyt ajatuksella, että kaikki suoja punkkeja ja hyttysiä vastaan on tervetullutta. Punkkeja *kop, kop* ei koirissa ole onneksi ollutkaan. Saman sarjan "Tea Tree"- hoitoainetta olen myös koiriin pesun jälkeen suihkinut. Tässä tuotekuvaus shampoosta lainattuna Mustin ja Mirrin nettisivuilta:
Ainutlaatuinen John Paul Pet -tuotesarja tarjoaa lemmikkieläimille korkealaatuisia ja markkinoiden parhaimpia trimmaustuotteita. John Paulin laaja kokemus hiustenhoitoalasta ja pitkään jatkunut hyväntekeväisyystyö eläinten parissa antoivat eväät aivan uudenlaisen tuotesarjan syntyyn. John Paul Petin tiimi on tehnyt tarkkaa tutkimustyötä ennen tuotesarjan valmistuksen aloittamista. Tutkimus takaa sen, että kaikki tuotteet sopivat eläinten turkille ja iholle. Yksi elintärkeä seikka eläimille suunnatuissa tuotteissa on tuotteen oikea pH-arvo. Eläimet tarvitsevat tuotteita, joiden pH-arvo on selvästi korkeampi kuin ihmisille suunnatuissa tuotteissa. Luonnollisesti John Paul Petin tuotteita ei ole testattu eläimillä. Kaikki tuotteet on testattu ensin ihmisillä.Tea Tree Shampoo 473 ml: Teepuuöljyä sisältävä shampoo on loistava apu taistelussa kirppuja ja punkkeja vastaan. Lievittää tehokkaasti ihon ärtyneisyyttä. Mainio vaihtoehto kemiallisille punkki- ja kirppukäsittelyille.
Ainakaan nyt parin päivän tehotarkkaillun jälkeen ei öttiäisiä ole enää Rillassa, eikä Peppissäkään näkynyt. Toivotaan, että oma diagnoosini oli siis oikea ja vaivasta selvittiin pesuilla.
 |
| Puti-puti-puhtoiset pulmuset. ♥ |
Viikonloppuna meillä oli myös kylässä erittäin pidetty vieras. Kolmikolla riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita...
Loppukevennykseksi triviaalia tilastotietoa kaikkien muidenkin ötökkäkammoisten iloksi. ;)
Siskontyttö oli nimittäin kuullut radiosta, että ihminen SYÖ elämänsä aikana keskimäärin KAHDEKSAN hämähäkkiä! Eikö kuulostakin mukavalta?!? Montakohan minulla on vielä jäljellä..?
Siskontyttö oli nimittäin kuullut radiosta, että ihminen SYÖ elämänsä aikana keskimäärin KAHDEKSAN hämähäkkiä! Eikö kuulostakin mukavalta?!? Montakohan minulla on vielä jäljellä..?
voi, sä sait kuitenkin vauhtikolmikosta edes pari kuvaa :)
VastaaPoistaunohdin kertoa, että kun lähdin mökillä ekan kerran lenkille metsään, niin olin nielaissut kolme hyttystä/mäkäräistä ennen kuin tajusin alkaa pitämään suuta kiinni :D
kiitos ihanasta viikonlopusta <3
Aika siistiä, että eläinten tuotteita testataan ihmisillä :) Vai 8 hämähäkkiä, no jos kerran kymmenessä vuodessa sitten. Mutta YÖK ! Kyllä on vaan niin suloisen valppaat siilivahdit teillä :D
VastaaPoistaniNni: joo, pari yllättävän hyvää löyty kuitenkin, vaikka en olis uskonu! ;)
VastaaPoistaMontakohan hyttystä sitten keskimäärin syödään? Sä söit kerralla aika monta, sinä ja sun suuri suu (vrt. virtahepo...)! ;DD
Kiitos itsellesi ja Jimpsulle ♥! Oli ihan parasta! (syön tässä samalla eilisiä jämiä, nam!)
Anonyymi: eiks olekin ihan asiaa, että välillä ihmiset saa toimia koe-eläiminä!!
Pikkusen kyllä leuka loksahti meikäläisellä, kun siskontyttö kertoi ton hämähäkkitarinan! Eikä ollut edes aprillipäivä. Ajattele miten ällöä, jos heräis joskus yöllä niin, että hämähäkki olis kömpimässä suuhun!!! GÄÄK ja YÖK!!!
Kiitos, vahdit on suloisia ja välillä aika äänekkäitä..;)
Siilikirput...enpä muistanut että niissä sellaisiakin on, valitettavasti meillä ei ole näkynyt kyllä siilejään :/ Ihania lylleröitä ja tuhisijoita ovat mielestäni, mutta ehkä parempi etteivät rupea viihtyilemään mäyräkoiran pihapiirissä ;) Siilivahti ja assarinsa olivat taas hyvin päteävännäköistä porukkaa =)
VastaaPoistaOlen jo jonkin aikaa seuraillut teidän ihanaa blogia, huippua luettavaa, ei voi muuta sanoa :) Nyt piti kommentoida kun meiltäkin löytyy yksi äkäinen siili- ja oravavahti, onneksi ei vielä olla oltu kuonokosketuksissa piikkipeppujen kanssa. Oravan hännästä on jo saatu kiinni.
VastaaPoistaLisäksi halusin tulla jakamaan linkin teepuuöljystä: http://www.koirakissaklinikka.fi/content/fi/11501/105/Teepuu%C3%B6ljyst%C3%A4.html
Itsekin olen käyttänyt teepuuöljyshampoota koirilleni ja nämä kunnolla testatut tuotteet ovat varmasti turvallisia. Jotkut vaan käyttävät teepuuöljyä sellaisenaan koirille ja tämän linkin joskus luettuani olen ollut itse aika varovainen aineen suhteen..
Hännänheilutuksia teidän loppukesään!
Ihme etteivät karvakuonot jätä siiliä rauhaan viimeistään siinä vaiheessa kun se pörhistää itseään. Meillä ei valitettavasti olekaan siilejä niin Ossin reaktioista en tiedäkään. Vanhat saksanpaimenkoirani aikoinansa kyllä jättivät siilin rauhaan vaikka sitä haukkuivatkin. Hienoa jos pikkuisissa ei ole ollut punkkeja lainkaan. Sitähän sanotaan, että punkki on nykyään Suomen vaarallisin eläin.Voihan se borrelioosi tulla koiraankin. Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoistaMaria: joo, kirput ei oo kivoja, vaikka muuten mäkin tykkään siileistä. Aivan ihania lyllertäjiä!
VastaaPoistaAssari pysyy onneksi mamman helmoissa, kaukana siileistä, mutta siilivahti käy aina tosissaan hyökkäykseen..:/
Laura: kiva, että olet löytänyt meidät, tervetuloa!
Hui, oravan hännästä on jo saatu kiinni! Oravahan on kaikessa suloisuudessaan melkoinen peto, joka jää helposti hampaillaan saalistajaan kiinni.. Rilla nappasi alkukesästä harakanpoikasta pershöyhenistä, mutta onneksi lintuparka pääsi nopeasti irti. Toivottavasti tälle meidän blondille tulis pian sen verran älliä, että vahtiminen jäisi siihen haukkumiseen!
Ja kiitos tosta linkistä! Kävin sen heti tsekkaamassa. Mä oon muistellutkin lukeneeni joskus jostain tuon suuntaista teatreeöljystä. Ilmeisesti tossa shampoossa öljyn pitoisuus on sen verran pieni, ettei myrkytystä pääse syntymään, (tai ainakin mä toivon niin..)
Mukavaa kesänjatkoa myös teidän laumalle!
Marja-Leena: mä olen seurannut tota siilien haukkailua TODELLA ihmeissäni! Luulisi tosiaan, ettei koira kovin montaa kertaa samaa (kivuliasta) virhettä tekisi, mutta nää blondit on ilmeisesti joku ihan oma lukunsa?! ;)
Meillä on aikaisempina kesinä ollut koirilla punkkipannat. Mutta nyt keväällä tajusin, että pennuthan helposti pääsevät järsimään toistensa pantoja, niin jätin pannat laittamatta. Onneksi ollaan selvitty ilman punkkeja (kop,kop)! Kummisetäni on nimittäin kärvistellyt koko kesän borrelioosi-tartunnan kourissa ja tauti on kyllä valitettavasti maineensa veroinen, huoh..
Hyviä vointeja sinne teidän laumalle ja Ossi-söpöliinille paljon rapsutuksia!
Meilläkin oli onneksi kyseessä vain turhan innokas oravanpoikanen, joka ei ymmärtänyt olla vihainen pikku-Miolle ja riuhtoi vaan karkuun. Luulin, että koirat olis sen verran fiksuja, että jättäisivät luonnon eläimet omaan rauhaansa.. Olin väärässä, tottakai ne kiinnostaa :)
VastaaPoistaJa varmasti teepuuöljyn määrä shampoossa on niin pieni, ettei se ole vaaraksi! Ei huolta sen suhteen, hyvä vaan tietää tämänKIN aineen vaarallisuus :)
Laura: no hyvä, että Mio selvisi tilanteesta säikähdyksellä!
VastaaPoistaMeidän Rosa ei koskaan lähtenyt eläinten perään tai ollut niistä edes kiinnostunut. Muistan eräänkin kerran, kun Rosa oli vapaana lenkillä (myöhään illalla, kun muut ulkoilijat olivat jo nukkumassa ;)) ja yhtäkkiä huomasin nurmikolla rusakon. Rosa ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan haisteli ihan rusakon vieressä kukkia! Ines taas oli ihan samanlainen kun Rilla. Eikä Inestä olisi koskaan voinut pitää vapaana missään. Hän kulki kyllä muuten nätisti ja kuunteli ohjeita, mutta lähti sitten kuin ohjus kaikkien pienimpienkin metsäneläinten perään ja siinä tilanteessa kaikki käskyt kaikuivat kuuroille korville. Pahaa pelkään, että Rilla taitaa tosiaan olla samanlainen tapaus. Peppi ei ainakaan vielä ole osoittanut metsästysvaistojaan, mutta saas nähdä kun ikää tulee lisää..
Blogeissa on kyllä tämäkin hyvä puoli, että postauksista ja kommenteista saa uskomattoman paljon tietoa! :)