Sain tosi hauskan haasteen Eevalta Sofin ja Milan tassunjäljillä -blogista. Kiitos kovasti!
Haasteen ideana on vastata Eevan esittämiin yhteentoista kysymykseen ja keksiä sitten itse uudet yksitoista kysymystä ja heittää ne haluamilleen bloggaajille vastattaviksi.
Tässä tulee Eevan kysymykset minun vastauksilla.
1. Mikä on koiranomistamisessa parasta?
Tulee mieleen paljon asioita, mutta ehkä kaikkein parasta on se, kun oma koira on kiintynyt eniten maailmassa juuri minuun (ja toki myös mieheeni). Kiintymys tuo mukanaan vastuun - haluaa olla sen kiintymyksen arvoinen.
2. Kukaan ei ole täydellinen. Mitä muuttaisit koirassasi jos voisit?
Haluaisin vastata tylsästi -"en mitään", mutta se ei varmasti ole kysymyksen idea. ;)
Pepin kohdalla olisi helppo sanoa, että toivoisin hänen olevan vähemmän ärhäkkä vieraita kohtaan. Mutta silloinhan hän ei olisi enää oma Peppimäinen itsensä. Hmm.. Oikeasti toivoisin, että Pepillä olisi se häneltä puuttuva pohjavilla, jotta hän ei olisi ihan niin arka kylmälle.
Rillasta en keksi mitään muuta kuin, että toivoisin hänen lopettavan kokonaan merkkailun koirakoulussa. Minulla menee osa koulutuksen ilosta, kun stressaan mahdollista merkkailua. Tosin viime kertoina on mennyt merkkailun(kin) osalta hyvin, mutta silti minun stressitaso on aikas tapissa.
3. Mitä kautta olet "löytänyt" oman rotusi? Mikä on hyvää/huonoa omassa rodussasi?
Silloin, kun ensimmäisen oman koiran ottaminen tuli ajankohtaiseksi, asuimme miehen kanssa ihan Helsingin keskustassa. Olisin silloin ehkä periaatteessa halunnut jonkun aika ison koiran (esim. dalmiksen, noutajan, tms.), mutta tuntui epäreilulta ottaa paljon liikuntaa tarvitseva koira alueelle, jossa ulkoilumahdollisuudet olivat tosi rajalliset. Westejä ei siihen aikaan näkynyt samalla lailla runsaasti katukuvassa kuin nykyään, mutta jostain olin saanut rodun päähäni. Tutkittuani rotua vähän tarkemmin ajattelin, että westie saattaisi olla hyvä rotu kaupunkiin. Eräänä sunnuntaiaamuna Hesarin "myydään eläimiä" -palstalla oli ilmoitus myytävistä westien pennuista. Samana päivänä käytiin pikkuisia jo katsomassa ja viikon päästä siitä meille muutti Rosa-vauva. Kun Rosalle alettiin miettiä kaverin ottamista, oli aika selvää, että sekin tulee olemaan westie. Skotti kävi myös mielessä, mutta vain hetken.
Westie on edelleen SE rotu, jota rakastan ylitse kaiken. Meillä vaan kävi vähän huono tuuri Rosan ja Ineksen kanssa heidän terveytensä puolesta. Rosalla oli westeille harmillisen yleinen atooppinen iho ja hän oli lisäksi allerginen monille asioille. Ines taas sairastui 5-vuotiaana mastsolu-syöpään, joka ei kylläkään ole mitenkään juuri westeille tyypillinen sairaus.
Kun uuden koiranpennun ottaminen tuli ajankohtaiseksi, minä olin jo valmis siirtymään muihin rotuihin vain ja ainoastaan mahdollisten iho-ongelmien pelossa. Mies ei kuitenkaan ollut vielä ihan niin valmis ja niinpä meille tuli Rilla-vauva. Sitten pidin pääni ja Rillan kaveriksi meille tuli Peppi, the mäyräkoira.
Mäyräkoirista olen tykännyt aina ja varsinkin karkkarit ovat miellyttäneet ehkäpä terrierimäisen ulkonäön takia. Tosin, luulin etukäteen, että karkkarit ovat luonteeltaan hyvinkin paljon westien kaltaisia, mutta olin väärässä.. Ainakin Peppi on huomattavasti itsepäisempi ja ärhäkämpi kuin meidän aikas lepsut westie-neidot. Silti Peppi on saanut meidät rakastumaan mäykkyihin oikein tosissamme.
(Pitiköhän näihin kysymyksiin vastata ihan näin pitkästi?! Mikä se alkuperäinen kysymys edes oli?! Hups.. ;D)
4. Jos pitäisi valita joku muu rotu kuin nykyinen, niin mikä se olisi ja miksi?
Jos saa sanoa lyhytkarvainen mäyräkoira, nii se, ja jos ei, niin sitten varmaankin Skotti. Westie ja skotti on vaan sellainen klassikkopari. Skotti on muuten luonteeltaan varmasti paljon lähempänä karkkaria kuin westiä. Taitavat olla aikas itsepäisiä, ainakin maineeltaan.
5. Rajoittaako koira mielestäsi paljon elämääsi?
Ei. Tähän oli helppo vastata lyhyesti. ;)
6. Mikä on koirasi lempipuuhaa?
Rilla: ulkoilu, ulkoilu ja ulkoilu. Jos on pakko olla sisällä, niin puruluun jäystäminen.
Peppi: makoilu, lepäily ja loikoilu. Jos sattuu olemaan hereillä, niin Rillan kanssa painiminen ja lelujen suolistus.
7. Pelkääkö koirasi jotain?
Peppi pelkää monia juttuja, vieraita ihmisiä, paikkoja ja asioita. Rillasta ei tule mieleen mitään erityisiä pelkoja. Kumpikaan ei pelkää (ainakaan toistaiseksi, onneksi!) ukkosta, ilotulitusta, tms.
8. Onko sinulla jonkinlaista tavoitetta/haavetta, jonka toivoisit koirasi kanssa saavuttavasi?
Rillan suhteen elää pieni haave pennuista. Aiheeseen liittyy kuitenkin vielä paljon muttia.
Koirakoulun suhteen ei ole muita tavoitteita kuin, että minä kouluttajana oppisin lisää.
9. Onko jotain asiaa, jota koirasi ei vain ole oppinut, vaikka olet yrittänyt opettaa?
En ainakaan vielä ole osannut opettaa Peppiä lopettamaan haukkumista, kun käsketään.
10. Oletko materialisti koirasi suhteen? Eli ostatko koirallesi paljon asioita ns. turhaan?
Olen ja en. Olen materialisti sillä tavoin, että ostan mieluummin vähän kalliimpaa ja kunnollista kuin paljon ja usein "halpaa hömppää". Ostan myös mielelläni omaan silmääni kauniita juttuja, jos vaan mahdollista. Silti käytännöllisyys menee kirkkaasti kauneuden edelle.
Täysin turhia juttuja en mielestäni juurikaan osta.
11. Mikä on paras puolesi koirankouluttajana? Entä huonoin?
Paras on varmaan se, että minulle ei tuota vaikeuksia olla tarvittaessa tiukka. Huonoin on laiskuus, ihan ehdottomasti, huoh.. ;D
Olipas mielenkiintoista pohdiskella noita juttuja. Hyvät kysymykset oli Eeva keksinyt!
Lainatut kuvat |
En tiedä ketkä kaikki ovat jo ko. haasteen saaneet, mutta haastan seuraavien blogien kirjoittajat:
Ja tässä teille 11-kysymystä:
1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?
2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?
3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?
4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?
5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?
6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?
7. "Katsooko" koirasi televisiota?
8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?
9. Oletko aina ollut koiraihminen?
10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?
11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?
Ilahdun, jos innostutte vastaamaan kysymyksiin!
PS. Tänään saadaan tietää kumpi voitti presidentinvaalit Amerikoissa, jännää!
Kiitos haasteesta, täytyypä vastailla. Töissä ja muutenkin on ihan sikakiire joten tässä on helppo aihe seuraavaan postaukseen.
VastaaPoistaToi vastaus oman rodun löytämiseen olisi minullakin ollut tosi pitkä :)
Ole hyvä! :) Mielenkiinnolla odotan vastauksiasi (sekä pitkiä että lyhyitä ;D).
PoistaOlli ja Aikku huutavat iloisesti yhteen ääneen: OOOOOOOOOOOOBAAAAAAAAAAAMAAAAAAAAAAAAAAA!
VastaaPoistaTäällä yhdytään iloiseen huuton! Go Obama, go! :))))
Poistahttp://mayrakoiraolli.blogspot.fi/2012/11/haastellaan.html
PoistaVastasimme haasteeseen. Tervetuloa lukemaan vastauksia.
Haa, olinkin vikkelä! ;D
PoistaHienoa että otit haasteen vastaan! :) Luin kaikki vastaukset ja hyviä olivat. Hassua kun sinun mielestä westiet ei ole niin kovin itseppäisiä, kyllä meidän yksilöt vaan on :D Ehkä se on meillä sukuvika, kun kaikki kolme on samasta linjasta :P
VastaaPoistaSofillakin on tuota samaa merkkailuongelmaa sisähallissa nurmikentällä... Se on toooosi inhottavaa ja vie juurikin hauskuutta pois treenaamisesta... Meillä on tuolla hallilla vielä 15e pissa/kakkasakko, joten ei ole ihan kivaa kun Sofi sinne kaksi kertaa on asiansa tehnyt vaikka kuinka yritän olla tarkka :/
Mutta terkkuja sinne ja hyvää loppusyksyä! :)
Toi on niin jännä kyllä toi westien luonne. Ennen Peppiä mä tosiaan aina ajattelin, että joo, meillä on terrierejä eli tiedän mitä koiran itsepäisyys yms. on. No, sitten Peppi pisti pakan uusiksi ja hänen myötään olen tajunnut, että kaikki meidän westiet ovat itseasiassa ihan lällyjä. Rosa oli kyllä pentuna ärhäkkä ja kovapäinen, mutta suht pienellä koulutuksella hänestä kuoriutui fiksu ja tottelevainen koira. Ines oli ja Rilla on jämäköitä oikeastaan vain reviirin puolustamisessa. Muuten molemmat on ihan pehmoja. Ja meidän westit on kaikki eri kenneleistä eivätkä ole toisilleen sukua, ainakaan kovin läheistä. Joskus lenkillä ollaan kyllä tavattu äksympiäkin westejä, jotka muistaakseni on olleet poikia.
PoistaOu nou, ai Sofikin harrastaa merkkailua, se on niiiin tylsää! :/ Aika kova sakko teillä vielä tulee vahingoista, voi hitsin vitsit. :(((
Kiitos vielä kivasta haasteesta ja sinne myös kovasti terkkuja teille kaikille! <3
Kiitos haasteesta. Yritän vastata heti kun kerkeän. Viikon verran on oikeasti niin paljon työtä, etten ehdi. Kerron sitten tarkemmin, kun teen postauksen Ossista:) Kiitos haasteesta. On nämä koira-aiheiset kysymykset aina mielenkiintoisia pohtia. Esimerkiksi minun täytyisi vastata, että Ossi rajoittaa elämäämme niinä hetkinä kun lähdemme kaikki kolme yhdessä matkalle. Silloin on Ossille saatava jostain hyvä hoitopaikka. Sukulaiset ovat toistaiseksi pystyneet auttamaan. Terveisin Marja-Leena
VastaaPoistaOle hyvä! Kiva, että sinustakin on mielenkiintoista pohtia näitä juttuja. Oikein yllätyin, kuinka paljon innostuin noista Eevan minulle laittamista kysymyksistä. Kivaa on myös lukea toisten vastauksia! :)
PoistaJuu, tottakai koirat rajoittavat elämää aina jollain tavoin. Itse koen kuitenkin, että meidän elämäämme koirat rajoittavat hämmästyttävän vähän. Olemme sellaisia kotonaviihtyjiä, että useinkaan ei tarvita koirille hoitajaa. Sitten meillä on vielä sellainen luksustilanne, että siskontyttö tulee tarvittaessa meille asumaan ja hoitamaan koiria, jos joskus harvoin jonnekin reissuun lähdemme.
Terkkuja sinne ja Ossille rapsuja! <3
Kiitos haasteeta, vastailen siihen kunhan saan ispiksen päästä taas kiinni ;)
VastaaPoistaMukavahan oli noita sunkin vastauksia noihin Eevan kyssäreihin lukea.
Ole hyvä!
PoistaMinäkin tykkään lukea toisten vastauksia.
Terkkuja sinne ja inspiraatiota! <3
Kivoja vastauksia, jotka tuli luettua ihan ajatuksella. :) Taitaa olla kyllä niin että mäyriksen jälkeen mikä vaan muu koira tuntuu luonteeltaan helpommalta. :D On ne sellaisia. <3
VastaaPoistaKiva kuulla ja tartu sinäkin ihmeessä haasteeseen, jos vaan yhtään innostaa! Minäkin tykkään nimittäin kovasti lukea toisten vastauksia. :)
PoistaNiin, kyllä karkkarimäykyt ainakin taitavat olla sieltä itsepäisimmästä päästä koiria ;D, mutta samalla niin ihania!¨
Terkkuja sinne ja Almalle rapsuja! <3