perjantai 30. marraskuuta 2012

Ruokaperjantai

Olen kertonut varmaan useasti, että seuraan monia ruokaohjelmia ja myös muutamia ruokablogeja. Jamie Oliver kokkasi jossain ohjelmassaan kerran mielenkiintoista salaattia, joka muistui taas mieleeni, kun huomasin, että Herkku ja Koukku -blogissa oli tehty sitä. Siispä päätin itsekin vihdoin kokeilla, miten melko erikoisen kuuloiset komponentit oikeasti toimivat yhdessä. Salaatista tuli aika jännän makuista ja se vaatinee ehkä totuttelua tai mahdollisesti pientä tuunaamista, päästäkseen suosikkilistalleni asti. Uusia reseptejä on silti mukavaa testailla, koska sillä tavalla löytyy välillä todellisia helmiä.



Jamie Oliverin talvisalaatti:
(neljä annosta)


- 500 g porkkanoita
- 2 tl kokonaisia kuminansiemeniä

- 1-2 kuivattua chiliä
- merisuolaa 
- mustapippuria myllystä (laitoin muutaman kokonaisen)
- 2 valkosipulinkynttä, kuorittuina
- 4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet riivittyinä (tai kuivattua vastaavasti)
- oliiviöljyä
- punaviinietikkaa (käytin balsamicoa)
- 1 appelsiini halkaistuna
- 1 sitruuna halkaistuna
- 3 kypsää avocadoa (laitoin kaksi)
- 4 x 1cm viipale ciabattaa tai muuta hyvää leipää (käytin yhden ciabattasämpylän)
- 2 kourallista hyviä salaatteja (käytin valmista salaattisekoitusta)
- (2 nippua krassia)
- 1,5 dl ranskankermaa
- 4 rkl paahdettuja siemeniä (käytin valmiiksi paahdettuja auringonkukansiemeniä)


Siemenet ja ranskankerma unohtuivat kuvasta. Hups..



1. Laita uuni lämpenemään 180°:een.

2. Pese ja kuori porkkanat ja halkaise pituussuunnassa, jos ne ovat isohkoja. Keitä porkkanoita suolavedessä noin 10 minuuttia, kunnes ovat melkein kypsiä.





3. Porkkanoiden kiehuessa sekoita mausteseos: murskaa huhmaressa chilit, kumina, pippuri ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja jatka nuijimista kunnes muodostuu tahna. Lorauta sekaan oliiviöljyä niin, että se peittää tahnan runsaasti, ja lorauta sekaan vielä vähän viinietikkaa.



4. Kun porkkanat ovat juuri ja juuri kypsiä, siirrä ne vuokaan/pellille ja kaada päälle mausteseos. Itse ripottelin, ohjeesta poiketen, porkkanoille lisäksi muutaman teelusikallisen ruokosokeria korostamaan porkkanoiden makeutta 

5. Sekoita mausteseos porkkanoihin ja laita appelsiinin ja sitruunan puolikkaat vuokaan porkkanoiden viereen, leikkauspinta alaspäin. Paahda uunissa noin 30 minuuttia.




6. Kun paahtuminen on meneillään uunissa, puolita avocadot, poista kivet, leikkaa kuoressa kuutioiksi ja lusikoi isohkoon kulhoon. Kun porkkanat ovat sopivasti paahtuneita, leikkaa ne halutessasi (ohjeesta poiketen) vähän pienemmiksi paloiksi, jotta niitä olisi mukavampi syödä ja lisää palaset kulhoon avocadojen joukkoon.





7. Purista appelsiinin ja sitruunan mehut (varovasti, mieluiten pihtien avulla!) erilliseen kulhoon, lisää saman verran oliiviöljyä ja pieni luraus viinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. TOIM.HUOM! Maista kastiketta ja porkkanoita, jotta osaat lisätä suolaa tai tarvittaessa sokeria, jos kaipaat lisää makeutta. Älä kaada kaikkea kastiketta kerralla salaatin joukkoon, vaan maistele matkalla, jotta löydät itsellesi sopivan määrän. Lusikoi kastike porkkana-avocadokulhoon. Sekoittele varovasti jotta kastiketta tarttuu kaikkiin herkkuihin.




6. Huuhtele ja kuivaa salaatit, revi kulhoon. Paahda leipäviipaleet ja revi nekin kulhoon. Ripottele sekaan vielä paahdetut siemenet.




7. Siirrä salaatti halutessasi laakealle vadille tai annoksiksi lautasille. Lusikoi päälle ranskankermaa ja halutessasi vielä oliiviöljyä.




Viime viikonloppuna ostin pitkästä aikaa granaattiomenoita. Granaattiomenat jakavat varmaan mielipiteitä, koska niiden "perkaaminen" on vähän työlästä eikä kaikki pidä siementen kivistä. Meillä mies ei ole granaattiomenafani vaikka tykkää lakoista tosi paljon. Minä taas rakastan granaattiomenoita, mutta en niinkään lakkoja. Makuasioita.

Granaattiomenoista syödään pelkästään siemenet, joiden irrottaminen on tosiaan vähän työlästä. Tapoja on varmaan muitakin, mutta itse käytän vesiastiaa apuna. (YouTube on täynnä aiheeseen liittyviä videoita, joista täältä löytyy yksi, jossa käytetään samaa systeemiä kuin minäkin.) 

1. Valitse kaupasta painavan tuntuisia, tummanpunaisia granaattiomenoita. Leikkaa omenan kruunu pois varoen rikkomasta alta löytyviä siemeniä.




2. Tee terävällä veitsellä viiltoja omenan navasta toiseen. Älä tee viilloista syviä, ainoastaan kuoren läpäiseviä.




3. Laita granaattiomena kulhoon tai kattilaan, jossa on kylmää vettä. Anna olla ainakin 10 min.




4. Riko granaattiomena käsin veden alla lohkoiksi. Suurin osa siemenistä irtoaa itsestään ja painuu astian pohjalle. 




5. Irrota loput siemenet kuorista ja nostele kuorenpalaset reikäkauhan ja/tai pikkusiivilän avulla pois




6. Kaada lopuksi vesi ja siemenet lävikköön.




7. Siemenet säilyvät hyvin jääkaapissa, kun laitat ne tiiviskantiseen rasiaan. Sieltä voit ripotella siemeniä salaattien koristeeksi ja aamujugurtin piristäjäksi. Perkasin tällä kertaa kaksi granaattiomenaa kerralla ja käytin osan siemenistä heti rahkajälkkäriin. Yhdestä granaattiomenasta tulee n. 2 dl siemeniä eli aikas paljon.




Granaattiomenarahka:
(JÄTTI annos)

- 400 g rahkaa
- 2 dl turkkilaista jugurttia
- 2 dl vaniljarahkaa
- 2 - 2,5 vispautuvaa kermaa
- sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan
- puolentoista granaattiomenan siemenet.




1.  Vatkaa kerma ja lisää rahkat + jugurtti jatkaen vatkaamista.

2. Sekoita kermarahkan joukkoon granaattiomenan siemenet.




3. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla makusi mukaan. NAM!





~~~


Ulkona on ihan hirmuinen tuuli! Tänne ei vielä ole satanut kuin pieni kerros lunta, mutta tulossa sitä kuulemma on ihan reilut satsit - hui! 

Toivottelen teille viikonloppuja muutaman viime talven lumikuvan myötä. 
(Oliko sitä todella NOIN paljon?!?!?)








Sisälle lämpimään!

14 kommenttia:

  1. Ällistyttävää!!!! Olenkin aina ihmetellyt miten nuo herkulliset siemenet saadaan sujuvasti ulos granaattiomenoista. Yleensä olen säälittävästi sorkkinut hedelmää lusikalla ja ärsyyntynyt kovasti :-). Kokeilen tuota rahkaherkkua.

    Meillä on täällä ollut kriisiaamu. Avasin silmät klo 06.41, laitoin kellon herätyksen pois ja ajattelin, että vielä ehtii lepäillä 3 minuuttia.

    Se oli virhe, sillä seuraavan kerran kun avasin silmät, poika seisoo sänkyni vieressä ja kiljuu, että nyt on nukuttu pommiin. KÄÄK! Pojalle vaatteet päälle, banaani suuhun, ja tyrkkäsin kaverin ulos ovesta melkein ajoissa klo 07.30.

    Lúnta on tullut sen verran, että bussit tuskin kulkevat kovin rivakasti. Luultavasti ehti kouluun.

    Seuraavaksi aloin keittää itselleni aamukahvia ja totesin, että tämän täytyy nyt olla rangaistus kaikista pahoista teoista; kaasu oli lopussa.

    Koska ulkona on lumimyrsky, VOI olla että isäntä mönkii vaihtamaan sen kaasupullon tuonne ulkoportaiden alle, en minä. Että nyt tilanne on se, että sen lisäksi, että juon murukahvia, keitän vedenkin MIKROSSA! Täällä ei paljon voi puhua kahvihifistelystä ;-)

    Koirat torkkuvat tyytyväisinä sohvalla. Niitä ei näytä kriisiaamu paljon hetkauttavan... sen jälkeen kun ovat selviytyneet arktiselta pissireissultaan isännän kanssa klo 05.30.

    Mukavaa viikonloppua!

    shelttien mami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YouTubesta löytyy tosiaan muitakin tapoja irroittaa siemenet, mutta mä olen tottunut tekemään noin. Kokeile ihmeessä!

      Ou nou - kriisiaamut on gaameita! :/ Se tunne, kun tajuaa, että ne kolmen minuutin torkut vaihtui joissain välissä kolmeksi vartiksi, kääk! Onneksi sait pojan kuitenkin koulutielle ajoissa - hyvä sinä!

      Nyt hei toi sun kahvielämä alkaa kuulostaa TOSI karulta! Kiireesti kirjotat joulupukille vienon pikku kirjeen ja toivot joko a) mutteripannua tai b) sellaista muodikasta kapselikonetta tai vaikka molempia. Jokainen (nainen) on ansainnut kunnon ammukahvit. Eihän elämästä muuten tule mitään! ;D

      Sulotassuille suukkoja! <3 Toivotaan, että viikonloppu sujuu ilman uusia kriisejä!

      Poista
  2. Tämä salaatti on muistaakseni Jamien ensimmäisestä keittokirjasta (hahaa... sitä on käyty kirjastossa). Ja on mun mielestä Aivan Tajuttoman Hyvää. Lämmintä, kylmää, pehmeää, rapeaa, mausteista. Sopii erinomaisen hyvin pimeään ja kylmään syksyiseen perjantai-iltaan, seuraksi lasillinen jotain täyteläistä punaviiniä. Oi autuutta =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki muut tuntuvat olevan tuosta salaatista IHAN fiiliksissä, paitsi minä. Mun mielestä siitä tuli jotenkin kumman väkevää tai jotain. Ei se pahaa ollut tokikaan, mutta ei ollenkaan niin taivaallista kun etukäteen ajattelin. Täytynee silti kokeilla vielä toisenkin kerran.

      Rentouttavaa vikonloppua! <3

      Poista
  3. Lunta! Mää tahon kans, miksi meille ei oo tullu.. Mää tykkään, mut noi kaks jalkaset ei! Hyvää vkl tytöille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä jakauma on seuraava: Rilla ja mies - lunta, jee! Peppi ja minä - lunta, kääk! :D

      Terkkuja sinne ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Ihanat lumikoirat! <3 Voihan vitsi, viime päivinä olen kelaillut paljon Jysky-juttuja ja taas kävi yksi asia harmittamaan. Nimittäin mulla ei taida olla siitä yhtään kuvaa lumessa. Se oli niin huvittava näky, kun makaili hangessa kinos kuonon päällä :)

    Sain muuten tänään sen Yösyötön kirjastosta. Jos et huomaa enää mennä mun kommenttilaatikosta tätä ilouutista lukemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ihan äimänä, kun tajusin noista kuvista, miten paljon lunta viime talvena oli - kääk! Mulle riittäis aika paljon vähempikin.. ;D

      Voih! Tajuan niin hyvin sun harmituksen. :/ Meillä on Rosasta ja Ineksestä tosi vähän kuvia. Varsinkin tietty, jos vertaa Rillaan ja Peppiin, joista napsin blogia varten kuvia harva se päivä. Jysky lumikuono <3<3<3

      Jei, hyvä homma! Yösyöttö on myös hauska!

      Poista
  5. Minä olen ihan granaattiomenafani. Täytyypä taas muistaa ostella.... Veikeä tuo siementen irrotuskonsti. Tuota keinoa pitää joskus kokeilla. Toivottavasti vitamiinit eivät liukene veteen, hehhheh.

    Minulla meinasi kerran pettää pokka, kun yksi vanha tuttuni ilmoitti syöneensä granaattiomenia siten, että kuori vain punaisen pintakuoren pois. Olivat maistuneet karvailta. No ihan varmasti.

    Jos tutustuu uuteen hedelmään, niin silloin kannattaisi selvittää miten se syödään. Minäkin tutustuin granaattiomenaan vasta jokin vuosi sitten ja silloin jouduin kaupasta kysymään minkä näköisiä hedelmiä ne oikein ovat. Terveisiä teille Ossilasta M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus yrittänyt irroittaa siemeniä koputtelemalla puukauhalla. Osa siemenistä irtoaa silläkin konstilla, mutta loput saa kaivella käsin. Tuo vesisysteemi toimii minulla parhaiten.

      Apua! Ne granaattiomenien "väliseinät" on tunnetusti tosi kitkerän makuisia, öök.. Onneksi meillä on nykyäään google, josta voi tarkistaa vaikka sen, että miten joku hedelmä kannatta kuoria ja tarjoilla.

      Kiitos ja samoin terkkuja sinne! <3 Älkää hukkuko lumen alle! ;D

      Poista
  6. Voi jukupätkä, kuin suloset nuo lumisukeltajat. :3 ♥ Mein Kopo on varmaan sukua. ;)

    Mein blogissa on teille Liebster Blog-haaste. :) http://kaaliaivojenkolttoset.blogspot.fi/

    Rapsuja dogeille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, lumisukeltajia taitaa olla nyt liikkeellä. ;D

      Apua - kiitos tosi paljon haasteesta! Ollaan otettuja! <3

      Rappsuja sinne myös! :)

      Poista
  7. Mä taas en jostain syystä tykkää tuosta Jamie Oliverista, en oikein osaa sanoa mikä siinä on. Enempi tykkään Rachel Raysta. Ei hänkään varmaan paljon muuta osaa laittaa kuin niitä jättimäisiä burgereita, mutta sitä vaan on niin hauska katsoa, kun se ottaa kaapeista lähes kaikki tavarat kerralla kainaloonsa. Ja entäs ne jättimäiset paistinpannut ja kattilat ym.? Aika päheen kokosia, sanoisin. Paljon hauskempi kuin Jamie, väheksymättä lainkaan sitä, että SINÄ puolestasi pidät Jamiesta.

    Näkee kyllä että toi jääkarhu suorastaan nauttii noista jäätävistä lumisista keleistä. Mutta tolla pitkänmallisella on kyllä vähän epävarmempi ilme. Mä kyllä muistan viime tosiLUMISEN talven, niin äRRsyttävää! Ja vieläLUMISEMMAN ja KYLMEMMÄN edellistalven (jolloin Elli oli vielä pieni pentu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kato, nää on näitä makuasioita. Eihän siinä mitään. Mä tiedän kyllä hyvin tuon Rachel Rayn, mutta en ole kovin paljon hänen ohjelmiaan tullut katsoneeksi. Ihanan pirteä tyyppi kyllä! :)

      Mä olen alkanut fanittaa Jamieta vasta TV-ohjelmien myötä. Yhtään hänen kirjaansa en omista. Tykkään Jamien makumaailmasta ja mausteista. Ne on tosi saman tyyppisiä, mitä itse käytän muutenkin paljon.

      Eikö! Meillä on viikonloppuna ollut hyvinkin samat meiningit taas. Rilla lorvii pihalla lumihangessa ja Peppi käy mahdollisimman nopeasti tekemässä tarpeensa ja syöksyy takaisin sisälle lämpimään. :D

      Juu, kyllä mullakin alkaa taas muisti palailemaan viime talven suhteen. Mä en sitten kerta kaikkiaan ole talvi-ihminen, hrrrr! :/

      Mukavaa uutta viikkoa keleistä huolimatta teille sinne! <3

      Poista

Kiitos kommentista! Ü