Kaksi vuotta

Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun jouduimme luopumaan rakkaasta Ineksestä. Uudemmille lukijoille löytyy lisätietoja aiheesta Ines-tunnisteen takaa. Tällä kertaa ajattelin näyttää teille muutaman vanhoista paperikuvista skannatun kuvan Ineksestä pentuna. Osassa kuvista esiintyy myös isosisko Rosa.

Taitaa olla ihan ensimmäisiä kuvia kotona, koska Iunun korvat ei ole vielä nousseet.  

Uni ja tennispallo. ;)

Sattuneista syistä tuossa edellisen kodin takassa emme polttaneet koskaan tulta..

Omalla pihalla.

Ystävien mökillä.

Koneelta löytyi myös Ineksen myöhemmiltä vuosilta joitain huonolaatuisia kännykkäkuvia. Laitan niitäkin muutaman tänne blogiin "talteen".

Ines ja Rosa. Tuo oli Ineksen vakkaripaikka.

Rosa sylissä ja Ines alhaalla.

Ines oli sillä lailla samanlainen kuin Rilla, että hän viihtyi pihalla vaikka kuinka pitkiä aikoja. Seuraavassa kuvassa voisi yhtä hyvin olla Ines -

Kuva

Ihana, iloinen Ines - meidän pieni urhea tyttö. ♥

Do not stand at my grave and weep,

I am not there; I do not sleep.

I am a thousand winds that blow,

I am the diamond glints on snow,

I am the sun on ripened grain,

I am the gentle autumn rain.

When you awaken in the morning’s hush

I am the swift uplifting rush

Of quiet birds in circling flight.

I am the soft starlight at night.

Do not stand at my grave and cry,

I am not there; I did not die.

      - Mary Frye -

Aika on ihmeellinen asia. Suru on muuttunut viiltävästä kivusta onnellisiin muistoihin. Niin se vaan menee.

*Onnellista keskiviikkoa kaikille - iloitkaa rakkaistanne tänään!*