Sunnuntaihin mennessä viime viikolla satanut lumi oli jälleen muisto vain.
Tällaisena talven vihaajana en osaa oikein edes päättää, mitä tältä säältä toivoisin, jos voisin siihen vaikuttaa. Toki toivoisin kevään ja kesän tulemista, mutta jos ihan niin radikaali toive ei ole mahdollinen, niin mikä olisi minulle mieluinen loppusyksyn sää? Inhoan tätä märkää ja pimeää, mutta en pidä myöskään lumesta tai pakkasesta. Ehkä kuitenkin pieni valaiseva lumikerros ja muutaman asteen pakkanen olisi parempi kuin märkä pimeys? Siis e h k ä. Nimim. Tyytymätön tyytymättömyyteensä
Meillä on ollut lämmitysjärjestelmän kanssa vähän haasteellista, jos sen näin kauniisti muotoilen. Toissa viikolla talo oli kuin sauna ja viime viikolla taas paleltiin sisällä pipat päässä. Sunnuntaina, kun tultiin vaarin luota kotiin, sisälämpötila vaikutti ensimmäisen kerran vähään aikaan suht normaalilta. Uusi putkimies oli siis ilmeisesti muutamien hutikäyntien jälkeen vihdoin saanut systeemit pelittämään. Sellaisia perusjuttuja, kuten sopiva sisälämpötila, ei juuri mieti, ennen kuin joku on vialla. Sitä tulee pitäneeksi monia juttuja itsestäänselvyyksinä.
Uuden putkimiehen ensikäynti oli Pepin toimesta varsin mielenkiintoinen. Ovikellon soitto sai tietysti aikaan kunnon haukkumyräkän, mutta sen lisäksi pitkula kävi ihan kunnolla kiinni putkimiehen lahkeeseen. Mitäs siitä nyt pitäisi olla mieltä?
Isänpäivän ruokailu vaarin luona sujui perinteiseen tapaan ja mukavaa oli. Siskontytön blogista löytyy postaus aiheesta *klik*. Siskontyttö oli tehnyt kahvipöytään samoja valkosuklaa-sitruuna-kuppikakkuja kuin kesällä veljensä rippijuhliin - taivaallisia! Tehkää niitä, jos ette vielä ole.
Tällä kertaa Rilla edusti ainoana koko perhepiirin koiria. Itse jätin Pepin suosiolla kotiin, koska paikalla oli myös muutama lapsonen ja meidän pitkuliinahan ei tunnetusti pidä myöskään pienistä ihmisistä (putkimiehien, pizzapoikien ja mitä näitä nyt on, lisäksi). Perhepiirin kolmivuotias sai tosin Rillankin pasmat vähän sekaisin heittäydyttyään hänkin koiraksi. Rilla ei oikein meinannut ymmärtää, että mikä se kovaa perässä kontannut tyyppi oikein oli. Muutaman kerran näin sivusilmällä, kun Rilla vilahti häntä tiukasti jalkojen välissä sohvalle karkuun kummaa konttaajaa. :D
 |
| Kuva lainattu niNniltä. |
Tällä kertaa Rilla edusti ainoana koko perhepiirin koiria. Itse jätin Pepin suosiolla kotiin, koska paikalla oli myös muutama lapsonen ja meidän pitkuliinahan ei tunnetusti pidä myöskään pienistä ihmisistä (putkimiehien, pizzapoikien ja mitä näitä nyt on, lisäksi). Perhepiirin kolmivuotias sai tosin Rillankin pasmat vähän sekaisin heittäydyttyään hänkin koiraksi. Rilla ei oikein meinannut ymmärtää, että mikä se kovaa perässä kontannut tyyppi oikein oli. Muutaman kerran näin sivusilmällä, kun Rilla vilahti häntä tiukasti jalkojen välissä sohvalle karkuun kummaa konttaajaa. :D
Ollin blogin innoittamana yritin minäkin napata kuvan auringonlaskusta. Sen myötä toivottelen kaikille -
mukavaa maanantaita!
Ymmärrän hyvin Pepin haukkumyräkän putkimiestä kohtaan, mutta tietenkään lahkeeseen ei voi käydä kiinni. Olen yrittänyt opettaa Ollia omalle paikalle, kun oma tai vieras väki tulee kotiin. Aika huonolla kokemuksella. Koko ajan pitäisi olla vieressä komentamassa "paikkaa". Olli haukkuu kuin mielipuoli, mutta siihen se sitten jääkin. Kohta on selällään vieraan vieressä rapsutuksia kerjäämässä.
VastaaPoistaArvaapa vaan, minkälainen talvisää täällä on tänä aamuna? Vettä sataa, eikä mitään tihkusadetta vaan kaatamalla. Lämmintä +4. Eilen oli ihan samanlainen sää. Ei paljon Ollia huvittanut ulkoilla ja kyllä kotiväelläkin oli hymy kateissa. Lähdettiin sitten miehen kanssa uimahalliin. Siellä kastuminen on sentään mukavampaa.
Ihanaa viikkoa ja eihän se haittaa, vaikka kotona on vähän kylmä, kun sukkapaketti on tulossa!
"Kaikkien kaveri"-westeihin tottuneina ollaan aikas ymmällämme tuon pienen, äänekkään ärripurrin kanssa.. Haukkuminenkin on tosiaan eri juttu kuin kiinnikäyminen, huoh!
PoistaTäällä oli kerrankin aurinkoinen päivä. Tuulee tosin ihan kunnolla. Aurinko tekee silti ihmeitä! Kyllä valo ON hyväksi ihmiselle.
Hih, "sukka"paketti saapui ja olen NIIIIN onnellinen ja otettu - KIITOS! <3
Heippa!
VastaaPoistaKyllä vois jo tulla sen verran kylmempää et ei tarttis koko ajan pestä noita tassuja. Niinku 1 tai 2 astetta pakkasta ja sit ihan ministi lunta.
Mami on ihan kriisissä kun se miettii et alottaisko lintujen talviruokinnan vai ei. Se on ruokkinu niitä lintusiaan monen monena talvena, mut ongelmaks on tullu se, et kuka niitä sit syottää kun me lähetään johki matkalle. Viime talvenakin oli ongelmaa kun mummo rupes känkättämään et hän ei kerkiä niitä syöttämmään tänne meille viikoks... siis vaikka on eläkkeellä ja ihan hyvin vois asuu täällä meillä viikon hiihtolomalla. Onhan niitä isoja lintulautoja, mutkun meillä on noita mustarastaita ja ne ei mee lautoihin, vaan niille laitetaan aina päiväks ruoat lautaselle ja sit yöks ne lautaset otetaan pois. Ja niitä lumisadelumiakin pitää siivota pitkin päivää pois niiltä rastaslautasilta...
Tollasta mami stressaa. Ei se oo vielä tilannu sitä 25 kg:n siemensäkkiä. Luultavasti siltä jossain vaiheessa menee hermo ja se kuiteski sit alottaa sen syöttämisen...
Meilläkin on ollu aikas viileetä sisällä. Sellanen ihan tavallinen lämpötila on 17-18 astetta. Sit kun on keskitalvi ja TOOOOOOOOSI kylmä ulkona, meillä on sisällä 14-15 astetta.
Mut sellasta se on näissä vanhoissa taloissa. Me laitetaan aina paljon mattoja lattioille ja meille koirille niitä ihania lampaantaljoja. Niissä on mukava pötköttää eikä yhtään palele :-)
Maanantaiterkuin,
3 shelttiä
P.S. Meri:
"Mä kerron tätä mun sairauskertomusta taas teille. Eli nyt on onneks jo vika viikko menossa tän tönkön siteen kanssa! Tällä kertaa on pinkki side, jossa on ihan sydämen kuvia. Se tohtori sano, et nyt on niin paljon empatiaa siteessäkin et kyllä pitäis hienosti parantua!
Se mun tohtori on leikannu monen monta tällasta samanlaista tyhmää jalkaa, joten mä luotan siihen et tästä tulee vielä ihan hyvä koipi. Nytkin se sano on kaikki ok. Mun mielestä ehkä nyt ei oo ihan ok, kun en voi tolla koivella vielä juosta, mut välillä jo otan pikkasia raviaskeleitakin... ja sit taas välillä kannan vaan sitä mukana. Kävellen se ei sillai haittaa ja on ihan tavallinen ja käyttökelponen. Mulla vaan ei aina oo aikaa kävellä, niin on kiirus ihan kotihommissakin!
Mami osti mulle sellasen musta tossun, joka on tosi kätsä, ja sen voi vaan vetästä jalkaan kun lähtee ulos. Se on paljon kätsempi kuin ne 3 muovipussia ja niitten välissä se yks fleece-tossu, joita jouduin ekaks käyttämään. Ne pussukat meni aika helposti rikkikin ja siks piti olla koko ajan tooooosi tarkkana ettei niin käy.
Nyt mä vaan sinnittelen tän vikan viikon ja sit alkaakin varmaan sellanen kuntouttelu. Mä meen ehkä sille meidän tutulle homeopaatti/hierojalle koirahierontaan. Se on ihan kiva täti ja osaa varmana kattoo oonko mä jumissa kun oon joutunu tällai oudosti liikkumaan monta viikkoo.
Et tällasta mulle nyt kuuluu.
Kovasti terkkuja teille kaikille!"
Joo, taidan olla samoilla linjoilla kelien suhteen.
PoistaOu nou! Teitin mamin kriisi kuulostaa hankalalta. Kyllä mäkin silti veikkaan, että lopulta se kuitenkin tilaa sen jättisäkin ja keksii jonkun hyvän houkuttimen, millä saatte mummon ruokintavastaavaksi aina tarpeen vaatiessa. ;)
Teillä ollaan siis ihan tottuneita vähän viileämpiin sisälämpötiloihin. Näiden viime aikojen kokemusten perusteella sanoisin, että liian kuuma on se kaikista karmein vaihtoehto. Kylmällä voi sentään laittaa paljon päälle ja mennä vaikka saunaan.
Meri-pienoinen: oot niiin kiva, kun kerrot sun kuulumisia. Pinkki side ja sydämiä, liiks potenssiin sata! <3<3<3
Tosi hienoaa, että paraneminen etenee kuitenkin noin hyvin. Mäkin toivon ja uskon, että siitä koivesta tulee vielä oikein hyvä ja toimiva. Vähän tarttee vielä malttaa, vaikka oliskin koko ajan kiirus. ;)
Oon nähnyt sellasia tossuja eläinkaupassa, on varmasti kätevä.
Jee, sä pääset hierojalle! Muista sitten nauttia siitä, äläkä yhtään tuhlaa aikaa jännittämiseen tai muuhun sellaseen. Kato, meitin naisten tarttee aina välillä päästä vähän hemmoteltaviksi. <3
Mä laitan täältä tulemaan sellasen ison pölläyksen pikaparannuspölyä - puuh - noin! :)
Terkkuja sinne kans kovasti! <3
Samoilla linjoilla tuon talven suhteen. Onnistuit hienosti auringonlaskun kuvaamisessa. Itsekin olen yrittänyt mutta ei,ei, ei onnistu.
VastaaPoistaKiitos kovasti! Kuvaaminen on kyllä haastava harrastus!
PoistaNo heti ensimmäiseksi on sanottava, että kuvasi auringonlaskusta on hieno, tosi hieno! Kaunis auringonlasku.
VastaaPoistaToisekseen, tuohon talven"inhoon" ei näillä leveysasteilla auta muu kuin opetella asennoitumaan siihen. Vuodenajoista et saa talvea pois, joten hyväksy se. Päätä ruveta tykkäämään siitä, poimi mieleesi talven kaikki kauniit asiat, valkoinen lumi ja sen tuoma valoisuus, sivuuta loska, kylmyys ja pimeys ja keskity kevään odotukseen. Ihan turhaa on hankkia itselle huonoa tuulta ja ärtymystä asiasta, jolle ei mitään voi.
Hehheh, kerro sitten keväällä, auttoiko tämä palopuhe...
Kiitos! :)
PoistaPalopuhe, heh, mutta totta puhut. Just noinhan se menee. Ihan turha on tuhlata energiaa sellaisten juttujen märisemiseen, mille ei mitään voi.
Minkälainen talvi siellä teidän hoodeilla muuten yleensä on?
Vilille paljon rapsutuksia! :)
Tsihihi, ensireaktio oli aivan tahaton naurunpyrskähdys. Peppihän on oikea Justiina! :D Toisaalta, jos emäntäkin nipistelee muita ihmisiä, niin eikö tämä mene vähän samaan kategoriaan? ;)
VastaaPoistaBuahahhahhahaa - aika hyvä pointti! ;D Peppi on kyllä todellinen Justiina, mutta edelleen koirakouluttajan mielestä se kumpuaa pelosta. Peppi kun yritti putkimiehellekin haukunnalla ja murinalla kyllä kertoa, että ei saa tulla lähemmäksi. Kun silti tultiin, niin sitten ei auttanut muu, kun käydä kiinni.
PoistaPluskelejä taitaa olla nyt edessä ennustuksien mukaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä...
VastaaPoistaHyvä, että oli lahjetta mistä haukata, ettei ollut nilkka :O Voi putkimiesparkaa ja ai ai ai, Peppiino, sä kyllä tarvitset koulutusta pikimmiten, muuten sä et pääse messiin kyläilemään etkä tutustu uusiin kavereihin, joilta vois saada rapsutuksia ja herkkuja.
Lämmitys, terveys, vesi yms. - ne ihan perusjutut - ei niistä osaa olla onnellinen, ennen kuin jotain sattuu ja tapahtuu, sellainen ihminen vain on. Mutta joskus vois tietty yrittää...
Täällä paistoi tänään aurinko ja kovasta tuulesta huolimatta nautin valoilmiöstä täpöllä.
PoistaJuu, eiks oo melkoinen hyeena tää meitin pitkula!?! :o Voi, kunpa onnistuisin koulutuksessa ja saisin Pepin relamaan. Saa pitää peukkuja! ;)
Eikö? Perusjuttuja ei tosiaan edes ajattele, mutta sitten, kun joku lakkaa toimimasta, niin perusjutusta tuleekin pääasia. Ja, kun asia on taas kunnossa, niin jälleen sen ajatteleminen unohtuu. Hitsiläinen, välillä vois tosiaan edes yrittää muistaa olla onnellinen kaikista perusjutuista, jotka on hyvin.
Täällä toinen tyytymättömyyteensä tyytymätön talven vihaaja ilmoittautuu (tai tiedäthän sä nyt mut). Toi sun kuvaus on just kuin mun pääknupistani napattu.
VastaaPoistaPahus tuota teidän lämppäriongelmaa, näillä leveysasteilla tähän vuodenaikaan alkaa olla kyllä hyvinkin tarpeellista, että lämmitys toimii. Onneks isot pakkaset ei vielä ole tulleet. Ja toivottavasti se lämmitys nyt sitten tuli kuntoon.
Voi Peppi Pitkuliinia, ei hyvä, ei ollenkaan, tuo kiinnikäyminen. Mä en kyllä osaa olla avuksi, mahtaakohan se teidän koirakuiskaaja tehdä kotikäyntejä? Meinaan näkispähän se kuiskaaja sitten miten Peppi reagoi vieraisiin.
Vau, upea auringonlaskukuva, olet onnistunut otoksessasi. Mullakin on jotain vanhoja, mahtaiskohan ne löytyä jostain.
Heh, sä oot kyllä niin samis tässä(kin) asiassa. ;) Jotenkin lohdullista kyllä.
PoistaNyt vaikuttaa, että lämmöt pysyy halutuissa lukemissa, hyvä homma! Nytkin oon ihan tavallisessa kotiverkka-asussa eikä oo liian kylmä tai kuuma. Mukavaa!
Oltiin tänään Rillan kanssa taas koirakoulussa ja puhuin open kanssa tosta Pepin käytöksestä. Hänen mielestään se johtui edelleenkin pelosta. Hän sanoi, että Peppi yritti haukkumisella ja murinalla kertoa putkimiehelle, että ei saa tulla lähemmäksi. Ja, kun kiellosta huolimatta putkimies vaan tuli, niin Pepin oli "pakko" puolustautua eli käydä kiinni. Voi, kunpa mä oppisin jotenkin koulutuksen kautta, miten Pepin sais relamaan.
Kysyin kouluttajalta myös Ellin pukemishaluttomuudesta. Kouluttaja oli siitäkin sitä mieltä, että palkitsemisella haluttomuuden voisi saada vaihdettua innostukseen. Laitan tähän muutaman osoitteen, joissa kerrotaan naksutinkoulutuksesta eli siitä, mitä meidän kouluttaja käyttää. Naksuttimen sijaan toivotun käyttäytymisen "merkkaamiseen" voi käyttää myös esim. jotain äännettä (vaikka psssst) tai naksauttaa kielellä kitalakea.
http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/naksu.html
http://klikkeri.blogspot.fi/2009/08/mita-on-naksutinkoulutus.html
Kiitos kuvakehusta!
Terkkuja sinne kovasti ja Ellille rapsuja! <3
Joo, naksutin multa kyllä löytyy, mut en oo osannut sitä oikein käyttää, niin se on jäänyt komeron perälle pölyyntymään. Täytyypä käydä tutkailemassa nuo vinkit, kiitti niistä.
PoistaHmm. tai ehkä Peppi puolusti vain kotiaan ja kotiväkeään vierasta tunkeutujaa vastaan?
Ellin kouluttamiseen pukemismyönteiseksi on varmasti muitakin tapoja kuin tuo naksutinkoulutus, palkitseminen oikealla hetkellä lienee se avainjuttu. Meidän 'koirakuiskaaja' tietysti suosittelee naksuttelua, koska hän on opiskellut nimenomaan ko. koulutusmuotoa. Ihan fiksulta systeemiltä se silti minunkin mielestäni tuntuu, ainakin nyt tällä pienellä kokemuksella. Se, miten naksuttimen avulla saan Pepistä karsittua pelkämisen pois, on vielä minulla aikalailla hämärän peitossa. No, ehkä sekin selkenee.
PoistaJust aateltiin kysyä, mut nythän se vastaus tuli jo muutenkin, eli ootte Riilis ja mami käyneet edelleen siellä mamikoulussa. Mitä siellä on nyt puuhailtu?
VastaaPoistat. sheltit
Juu, mamikoulussa käydään yleensä aina maanantaisin. Rilla on todella nopea oppija, mami ei niinkään, hitsi.. ;D Jahka maltat keskiviikkoon odottaa, niin kertoilen lisää kurssikuulumisia.
PoistaSamojen pohdintojen äärellä mäkin täällä energiaani kulutan; tänään oli kiva päivä, kun oli pari astetta lämmintä ja täysin pilvetön taivas (mitä, ekaan kertaan varmaan kahteen viikkoon ei satanut?!) Lumia tampereella ei ole enää kuunvaihteen jälkeen näkynyt lainkaan. Haluaisinko mä lunta? Sehän on kamalan liukasta ja ärsyttävää ja sitten on luonnollisesti myös pakkasta. Mutta ei sadekaan ole kiva. Eikä tää pimeäpimeäpimeys, kuten sanoit. Ja, ehkä on myös vähän kiva maristakin välillä säästä. Mä olenkin ehkä sitten tyytyväinen tyytymättömyyteni. :D
VastaaPoistaAimo tuottaa myös mulle samantapaisin päänvaivoja aina silloin tällöin kuin Peppi sulle. Olen opettanut molemmille koirille juuri tuon, että kun ovikello soi, koirat riviin järjestys, MARS ja siinä sitten istua napotetaan kunnes vieras on saanut kengät pois, vaatteet naulakkoon ja ehtinyt istuutua alas. Sen jälkeen palkinto ja saavat mennä tervehtimään. Letullahan ei mitään ongelmia asian suhteen ole, ja Aimokin tällä toiminnalla ehtii rauhoittua ja menee vain sekaisin potenssiin kymmenen (ei tuhat tai sata), kun saa luvan mennä tervehtimään vierasta.
Joskus kuitenkin ihan yllättäen Aimo saattaa suuttua jostain ja alkaa vaikka kesken rapsutusten rähisemään. Tai vastaavasti joskus lenkillä käy niin, että alkaa rähisemään jollekin ihmiselle täysin yllättäen, kun normaalisti ei noteeraa ihmisiä lenkillä lainkaan. Ei onneksi kuitenkaan napsi ketään mennessään, tyytyy vain rähjäämään, mutta ihan yllättäen. Ja kyllähän siinä aina koiraa tuntematon tai tuntevakin ihminen säikähtää. Näitä syitä pohtien?
Aa-aa, sieltäkin löytyy sääpohdiskelija. ;) Tyytyväinen tyytymätön :D:D
PoistaKuulostaapa hyvältä tuo teidän systeemi vieraiden kanssa. Meillä tarttis ehdottomasti opetella joku saman tyyppinen tapa.
Pepin käytöksessä ilmenee myös tuota mainitsemaasi yhtäkkisyyttä ja ennalta-arvaamattomuutta. Se tekee käytöksen tulkitsemisesta tosi haastavaa. Meidän koirakouluttaja on sitä mieltä, että Pepin aggressiivisiin reaktioihin on syynä arkuus ja pelko. Voi, kunpa oppisin niitä jotenkin lievittämään!
Terkkuja sinne kovasti ja koissuille rapsuja! <3
Mä oon myös Aimon kohdalla pohtinut jonkinmoista (millähän tätä nyt kuvailisi, kun emmä tiedä todellakaan oikeaa sanaa?) alistamisjuttua. Usein nimittäin juuri näissä kiukkukohtauksissa Aimo on selällään makaavassa asennossa (vaikka menee juuri itse semmoiseen asentoon rapsuteltavaksi) ja sitten joku vieraan liike laukaisee sen, että Aimo kokee itsensä uhatuksi/alistetuksi/jotain? ja pomppaa samantien ylös jaloilleen ja alkaa uhkailla. Sama on myös monesti koirapuistossa; pitkään menee hyvin muiden kaverien kanssa, mutta kun Aimo syystä tai toisesta joutuu kesken leikin selälleen toistuu äsken kuvailtu käytös. Lenkillähän tää ei sitten tietenkään taas päde liikkeessä.
PoistaJoo, tajuan hyvin, mitä tarkoitat. Mun mielestä Peppi tekee välillä tota samaa, mutta vaan tuttujen koirien kanssa. Vieraita ei päästä niin lähelle, että noin vois edes käydä. Mä ajattelen välillä, että Peppi on sekoitus määräilevää pelkuria. ;) Onks tää joku mäyräkoirajuttu??
Poista