Kaksi viimeistä viikonloppua on tullut vietettyä vähän erilaisissa koiraympyröissä. Viikko sitten lomailin ystävien mökillä heidän hoidossa olleen lunnikoiran kanssa. Tänä viikonloppuna taas on saatu nauttia pennuntuoksusta ihan omassa kodissa, kun meillä on ollut hoidossa ystävien havannankoiran pentu Nemo. Voin kertoa, että oma pentukuume on tästä syystä AIVAN huipussa. Enkä ole ainoa. Mies se vasta onkin pennun kanssa touhunnut ja haistellut vaaleanpunaista vauvamassua.
 |
| Moi, mä oon Nemo, 4 kk vanha havannankoirapoika. |
Joku siellä saattaa ehkä arvata, että meillä eräs pitkuliini aiheutti jo etukäteen emännälleen harmaita hiuksia tämän hoitoprojektin suhteen. Eikä emännän arvaus kovin paljoa pelätystä poikennut, ou-nou! Peppi kertoi heti Nemon asteltua sisään erittäin äänekkään vastalauseensa. Minä ehdin niinä parina ensimmäisenä tuntina miettiä jo monenlaisia hoitopaikkavaihtoehtoja Nemolle, Pepille, itselleni, jne. Sitten keksin soittaa erääseen neuvontanumeroon, jonka bongasin tässä taannoin netistä.
Sain ohjeeksi olla puuttumatta millään tavoin koirien väliseen toimintaan. Puhelimessa luvattiin myös, ettei pentu saisi Pepin käytöksestä minkäänlaisia traumoja, mikä oli se minua eniten pelottanut asia. Oikeastaan tiesin kaiken tuon jo ennestään, mutta tilanne sekoitti taas kerran pääni. Kun ryhdyin noudattamaan totaalista huomioimattomuutta, alkoi koirien yhteiselo heti sujua paremmin. Nyt kolmen päivän jälkeen Peppi on jopa haistellut Nemoa ja antanut Nemon haistella itseään. Eli hyvin on pärjätty alkukankeudesta huolimatta. Tänään tosin joudumme jo palauttamaan Nemon omaan kotiinsa, vaikka emme todella raaskisi..
Täysin odotettua oli sekin, että Rillasta tuli heti Nemon turvakoira ja leikkikaveri. Kaksikko on juossut pihalla ihan mahdottaman pitkiä aikoja. Saattaapi Nemon kotiväki vähän ihmetellä, rättipoikki väsynyttä pentuaan, joka varmaan nukkuu seuraavan viikon.
 |
| Nemo lentää ;D |
Nemo on aivan uskomattoman kiltti ja tyytyväinen tapaus. Ajattelin etukäteen viettäväni yöt koti-ikävöivän inisijän kanssa. Vielä mitä! Nemo nukkui hyvin rauhallisesti sängyn vieressä kopassa. Sisäsiisteysopetus on myös oikein hyvässä vaiheessa. Poitsu tekee tarpeensa hienosti pihalle, jos hänet vaan hoksaa viedä sinne tarpeeksi usein. Öisin tuli muutamat pissat sisälle, mutta nekin kaikki paperille. Hieno Nemo!
 |
| Ensilumi tuli meille viikonloppuna. Nemolle se oli tietysti ensilumi ever. |
Kolmikosta oli taas kerran aikas vaikeaa saada yhteiskuvia..
Kiitos Nemo, kun kävit - tule pian uudestaan!
No on söötti epeli, ei voi muuta sanoa. Hauskannäköinen pentu. Täytyykin katsoa vähäisen minkänäköinen tuo on aikuisena. Taitaa olla aikalailla westien kokoinen? Vai ei Peppi oikein digannut vierasta. Aika jännä, että pieni pentukin saa sen menemään vähäsen jengoiltaan. No pääasia, että selvisitte hoitojaksosta silleen suhteellisen helposti. Ai mun tarttee kertoo toosi hauska juttu ja tämä on tosi, siis ensimmäinen osa: Sain eilen tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että numeroni on voittanut 2 miljoonaa egee jossain lotossa. Ei tartte kuin soittaa siihen numeroon ja seurata ohjeita. Saat arvata mikä oli se "tosi" osa ja saat myös arvata olenko soittanut ja kuitannut voittoni. Voi, voi, en ole:) Terveisii teille kaikille, M-L ja Ossi ja tytöille Ossilta suukkoja!
VastaaPoistaNemo on kyllä ihana tyyppi! Hänellä on kotona "isoveli" Moco, joka on myös havannalainen. Moco on jo parivuotias ja painaa reilut kuusi kiloa. Aika samankokoisia havannalaiset ovat kai kuin westiet, vähän kevyempiä ehkä? Itse tykkään havannankoirista eniten lyhyiksi trimmattuina, vaikka se ei ole rotuominainen "look".
PoistaJuu, Peppi on kyllä aika mahdoton tapaus. Oikeasti. Meillä on nyt suunnitelmissa mennä vähän erilaiselle ongelmakoirakouluttajalle kuin oli se naksutinkouluttaja. Kerron kyllä siitä blogissa vielä lisää.
Haa, aikamoinen tekstari!?!? Josta tuli mieleeni, että äitini voitti oikeasti joskus kasikytluvulla maailmanympärysmatkan Kaisaniemenkadun Pukevan remonttiavajaisista. Voitko kuvitella! Äitikin luuli aluksi, että kyseessä on joku "olette jo voineet voittaa" -tyyppinen juttu, mutta ihan oikea voitto se oli. Äiti kylläkään ei lähtenyt matkalle vaan isäni. Kahden viikon matkalla hän kävi ainakin SIngaporessa, Tahitilla, Fiji-saarilla ja Mexicossa.
Terkkuja sinne myös ja Ossille suukkoja meitin plikoilta!<3
Arrgghhh....ei tommosia söpönöpöläiskuvia, mullakaan ei kestä pää. Ja syrän on liian heikko näihin pörröisiin kavereihin...snifff. en ois varmaan ananut takaisin. oisin sanonu, että tais kadota tai jotain. No kohta täällä ulvotaan, kun marraskuun lopussa on pakko antaa takaisin Onni ja Tiuku. Ajatteles, että oon saanu pitää heitä juhannuksesta asti ja sitte tullaan ja otetaan vaan pois. Onko reiluu kysyn vaan.
VastaaPoistaRilla ja Nemo on ihan kaksoset, pieni värisävyero vaan, ei ihme jos pitkuliinia otti koteloon. Rillavaras ihan selkeesti. Ja Rilla on sentään hänen., ollu aina.
Semmosta niin. Meillä jatkuu hölkkäkölkkä ja ostin juuri vähän leveämmän vyön. siihen mahtuu sitten Tiuku ja Onnikin kiinni. Essi on myös kiinteytynyt ja hoikistunut. Tarkoitus olikin saada hänen peruskuntoaan ylös ja huippuunsa jos vaan oma kunto kestää. Jospa allergiat helpottais ja muuten tekee hyvää sydämelle ja koko kropalle.
Terkkuja sinne ja puss och kram muruliinit <3
No ai-jaa-a, arvaa onko nyt Nemoa ikävä!! Miäs meinas, että sanotaan just tollai, että katos. Ja sitten muka otetaan ittellemme just samanlainen ja annetaan sama nimi, kun on niin ikävä. ;D Kiltisti silti vein Nemon eilen illalla kotiinsa. Ja arvaa mitä? Se rontti kipitti ihan innoissaan omien ihmistensä ja koiraveljensä luo ja jäi sinne. Meikäläinen oli siinä vaiheessa pelkkää ilmaa. HÖH! No ei vaan, omaan laumaansa tietysti kuuluu, mutta kyllä me hänestä nim pal tykättiin. <3
PoistaJuu, ihan oli Nemo Rillan turvissa ja pitkulaa sieppas. HÄNEN Rilla tollai otti ärsyttävän rääpäleen suajiinsa. ;D
Abua, miten sää nyt sit taas pärjäät ilman Tiukusta ja Onnia!??! Gaameeta!! Ja onks se hölkkääminenki sitte vähän liian iisiä yhren koiran kanssa? ;D
Terkkuja sinne myös isot annokset, puss&kram ja koissuille rapsuja! <3
Voi mitä söpöilyä!!!! Nuo turriaiset ovat pentuina ihan vastustamattomia :-)
VastaaPoistaTuossa suhteessa Peppis muuten eroaa meidän "Pahiksesta"; Pahis tulee yleensä hyvin juttuun vieraitten koirien kanssa. Se hiihtelee vaan sujuvasti mukana, eikä sillä ole liiemmin omia mielipiteitä :-) Usein käykin niin, että se on ensimmäisenä menossa tutustumaan vastaantulevaan ulkoilijaan ( siis koiraan, ihmiset eivät kiinnosta yhtään. Ovat ok, jos pysyvät kauempana eivätkä katso kohti ) Hyvän tyypin kriteerinä tuntuu tosin olevan maltillinen koko, esim labbiksen kokoiset alkavat olla jo liian isoja... paitsi edesmennyt Wäinö ( 15v. kultainennoutaja, johon Pahis oli ihan leimautunut alle puolivuotiaana. Monen sadan metrin päästä piti aina lähteä vinkuen Wäinön perään)
Joskus sillä on tosin ihan käsittämättömiä antipatioita (mun mielestä) ihan harmittomia pikkukoiria kohtaan. Esim tossa vieressä asuu juuri muuttanut joku valkoinen pörri. Jo 11v ja ihan tossu. Sille on haukuttava joka saamarin kerta ja antaumuksella. Ikinä ei olla oltu 30 metriä lähempänä eikä varmaan tällä pelillä tulla olemaankaan. Ja ainoa, joka siitä saa hepulin on tää meidän Pahis :-)
Meillä on nyt 4 astetta pakkasta. Taidanpa laittaa lämmityksen päälle ja huopaiset sisätossut jalkaan! Pikkusen on vilakkaa ;-) ( +15 sisällä...)
Terkkuja!
sm
Todellakin! Nemo on kyllä niiiin ihana tyyppi. Reipas, mutta silti rauhallinen ja kiltti. <3 Täällä podetaan nyt sitten erittäin paljon kasvanutta pentukuumetta ja Nemo-ikävää. Rankkaa on - voin kertoa! ;D
PoistaHi-hii, Pahis, aika paha.. ;D Meitin Pahis ei tosiaan tule toimeen minkään eikä kenkään kanssa. Hänen suosioonsa ovat päässeet tähän mennessä kolme ihmistä (minä, mies ja niNni) sekä kaksi koiraa (Rilla ja Jimpsu). Tänään otin asian tiimoilta taas uuden askeleen ja varasin meille ajan tuolla neuvontanumerossa suositellulle koirakouluttajalle. Katsotaan nyt, josko siitä seuraisi jotain positiivista. Sillä naksuttelulla en ainakaan minä ole saanut tuloksia tällaisen ongelman kanssa. Rillalle naksuttelu kyllä sopii, joten ei sekään hukkaan ole mennyt.
Heh, antipatioita! ;D Ehkä se pörri on siks just niin ärsyttävä, kun on ihan tossukka?
Aika raikkaalta kuulostaa toi teitin sisälämpötila.. Tosin, eiks loppuviikosta taas lämpene? Miäs ainakin jostain sellaisesta tais mainita.
Terkkuja sinne myös ja tytsille suukkoja! <3
Voi mahdoton, mikä söpistys. Ei ihme että ootte ihan lääpällänne ja hauvavauvakuume nousee.
VastaaPoistaYllätys oli toi linkin koiratohtorin paikkakunta, mulla on nimittäin yhteyksiä sinnepäin. Äitini on sieltä kotoisin ja kummini asuvat siellä. Tuli sitten mieleen, että oon varmaan joskus kuullut siellä tuollaisen koiratohtorin olevan, en vaan heti muistanut. Hienon neuvon antoivat, kun tilanne helpottui heti, kun sinä sait apua ;D Nyt sitten vaan pyytelet usein Nemoa sinne teille yökylään, niin kyllä se Peppiliini siihen tottuu. Tekis muuten varmaan tosi hyvää Pepin egolle olla toisinaan saman katon alla kolmannen pyörän kanssa.
Mekin toivomme Nemon vilahtavan aina sillointällöin teidän blogissa :)
Rapsutuksia ja muiskuja Pepille ja Rillalle!
Eikö! Täällä podetaan nyt tosi paljon kasvanutta pentukuumetta sekä ihan hillitöntä Nemo-ikävää. <3
PoistaTuo koiratohtori asui monta kymmentä vuotta täällä etelässä, mutta muuttivat ilmeisesti pari vuotta sitten Kokemäelle (onkohan sieltäpäin kotoisin?) Mun hyvä ystävä on syntynyt Kokemäellä ja hänen sukunsa on molemmilta puolilta niiltä seuduilta kotoisin. Ja Säkylässä muuten mökkeiltiin toissa viikonloppuna justiinsa hänen porukkansa kanssa.
Oot ihan oikeessa siinä, että Pepin egolle tekis varmasti hyvää tavata enemmän koiria ja miksei ihmisiäkin. Jotenkin sitä on hänen myötään itse laiskistunut ja menee vaan aina helpoimman kautta. Eli välttää Pepin altistamista vieraille. Laiska, saamaton, mukavuudenhaluinen minä, blaah! :/
Terkkuja sinne ja Ellille suukkoja! <3
Koiranpennut on kyllä niin <3 täytyyn todella kehittää vastustuskykyä :) Lyhyetkin kohtaamiset koiruuksien kanssa on niin piristäviä. Varsinkin yllättävät sellaiset. Eräänä päivänä viime viikolla kävelin kauppakassin kanssa kotiin, kun naapuritalon pihasta säntäsi "Tarmo" niminen bullmastiffi uteliaana pyörimään ympärilleni. Ensin meinasin kauhistua, mutta huomasin äkkiä ettei ole mitään syytä pelästyä. "Tarmo" vaan siinä naama virneessä käväisi nuuskimassa ohikulkevan kauppakassin matkalla autosta kotiinsa :) Itseäkin nauratti, varsinkin kun kuulin millä nimellä kaveria kutsuttiin :D
VastaaPoistaSiis bullterrieri oli kyseessä, nehän näyttävät yleensäkin vähän nauravilta vauvoilta :)
PoistaOlen ihan samaa mieltä! Koirista vaan saa jotain ihan ihmeellistä energiaa. <3
PoistaTarmo, NIIIIIN hauska nimi ja varmasti koko tyyppi! :D Hih, Tarmo kuulostaa tooosi tarmokkaalta ja justiinsa hymyilevältä. Ihana kohtaaminen! <3
Terkkuja sinne kovasti ja suukkoja meidän neideiltä! <3
Voi miten suloinen pentu. Googlasin heti :)
VastaaPoistaOlin ensimmäisen koirani kanssa tosi varovainen koirapuistossa. Sitten eräs mies totesi, että kyllä koirat välinsä selvittävät. Näin varmaan on mutta lopputuloshan voi olla mitä vaan... Hyvä että teillä lopulta meni kaikki hyvin.
Nemo on kyllä oikea suloisuus - sekä ulkoisesti että sisäisesti! <3
PoistaJuu, jotain tuollaista "lopputulos voi olla mitä vaan" - tyyppistä minäkin Pepin suhteen pelkäsin ja sorruin kieltämään, kun Peppi oikein esitteli hammasrivistöään Nemo-raasulle. Kai siinä sitten oli "koiratohtorin" mielestä erityispaino sillä, että Nemo on vielä pentu ja siksi hän uskalsi sanoa niin varman mielipiteen asiasta, ehkä? Ja tosiaan, heti kun ryhdyin täysin huomioimattomaksi, rauhottui Peppikin ja pärjättiin loppu aika oikeasti ihan hyvin.
Terkkuja sinne ja Kaunottarelle suukkoja! <3
Ihana pörrötukkipoitsu. Nythän olis hyvä aika ottaa pentu sisäsiisteysopetukseen vai miten se meni (kieh kieh). Ehkä teillä voisi useamminkin käydä vierailevia koiruleita niin Peppiino huomais ettei mitään varaa ole?
VastaaPoistaEikö! <3 Kuule, Nemon vierailu taisi sinetöidä nyt sitten lopullisesti sen Rillan pennutusidean. Tai siltä ainakin tutuu. Ajattelin etukäteen, että josko sisälle pissailu ja paikkojen nutustelu muistuttais mua taas siitä pentuajan rasittavasta puoleta, mutta toisin kävin. Pennut on vaan jotain niin ihanaa! Hih ja huoh. ;D
PoistaJuu, kyllä ton Peppisen kanssa tarttee taas vähän aktivoitua. Oon ollu viime aikoina ihan liian lahna sen(kin) asian suhteen. Soitin itseasiassa tänään tuolta neuvontanumerosta vinkatulle koirakouluttajalle ja sovin tapaamisesta. Katsotaan, mitä siitä seuraa. Lupaan kertoa asiasta pian lisää blogin puolella.
Terkkuja! <3
Hups, poistatko ed. vastaukseni, kun se taisi tulla väärällä profiililla. Kiitos.
PoistaSiis Pieniä Rilloja tupa täyteen :D:D:D Ja niistä kaiketi vähintään yksi jos ei muuten niin unohtuu teille. Toivottavasti koirakouluttaja keksii jotain kivaa Peppiinon avuksi. Hän on niin symppis!
Juu, jos vaan pennutus onnistuu, niin yksi tyttö olisi tarkoitus ottaa meille, jos siis sellainen syntyy.. Kolme koiraa, hih ja huh! ;)
PoistaSamaa toivon minäkin! Pepillä ja meillä muillakin voisi olla vielä mukavampaa, jos kaikki uusi ja vieras ei aiheuttaisi välitöntä hätätilaa. Itse olen aina vaan jotenkin ihan pihalla Pepin suhteen. En kertakaikkiaan ymmärrä hänen käytöstään. Toivon saavani yhtä konkreettisia ohjeita kuin Nemon kanssa sain puhelimessa. Sellaisia jopa minä osaan noudattaa.. :D
Onpa tosiaan hauskanen koirapoika toi Nemo. Meijänkin äippä siihen lääpästy. Koirakuume lähtee vaan yhdellä tavalla. Vinkki vinkki. :D
VastaaPoistaEikö!! <3 Täällä podetaan nyt aikamoista pentukuumetta ja Nemo-ikävää.. ;) Juu kuulkaas, eiköhän se ensi kevääksi alustavasti suunniteltu Rillan pennnutusidea laiteta kokeiluun. Ajatuskin tosin puistattaa - hyvässä ja pahassa.. Olishan se silti ihQa, jos kaikki menis hyvin ja saatais meille yksi Rillan pennuista täydentämään laumaa. Mitäköhän Peppi siitä sanoo.. :o
PoistaPS. Oliks siellä huomenissa tiedossa jotain leikkuria, vai muistanko ihan väärin? Tsemppiä nyt kuitenkin koko perheelle. Laitan keijupölyä tulemaan, jotta kaik menee oikein hyvin! <3
Ihana vauva <3
VastaaPoistaMeillä on tapahtunut ihme!! Viivi on sellainen ärrinmurrin ollut Vilpulle ja kovasti komentanut koko tämän ajan kun Vilppaus on meillä ollut. Viime viikkoina Viivi on kuitenkin alkanut hiukan leikkiä Vilpun kanssa ja yhdessä istuvat portailla ja kyttäävät ikkunoista pikkulintuja. Eilen tapahtui sitten se ihme. Viivi ja Vilppu nukkuivat sängyssä vierekkäin, kiinni toisissaan.
Ehkä Peppikin siis antaisi teille anteeksi, jos kotiin kehtaatte vauvan hommata. Onhan ne sit kuitenkin loppujen lopuks ihan kivaa seuraa, ne vauvatkin :)
T:Anna, Viivin ja Vilpun mamma
Eikö! Piti jo tossa viikolla käydä Nemoa moikkaamassa, kun oli niiiin ikävä. <3
PoistaOih, siskokset alkaa löytää toisensa, ihan huippua! Se on kahden (ja useamman) koiran kanssa ihan parasta, kun huomaa, että heistä on toisilleen seuraa. :))))
Niin, just tota oon nyt Nemon käynnin jälkeen miettinyt ehkä vielä enemmän kuin aikaisemmin. Että tulisko pennusta osa laumaa, vai meniskö se niin, että Peppi aina vähän karsastaisi sitä? Eikä kukaan sitä tietysti voi etukäteen tietää. Huoh. Kamalan iso päätös!
Terkkuja sinne ihan hirrrmuisesti meiltä kaikilta ja suukkoja typyille! <3
Voi että mikä pienokainen! :) Ja ihanaa kun sillä oli turvakaverinaan Rilla...selkeästi on typyssä äitihormoneja ;)
VastaaPoistaVoi sitä Peppiä. Mäyräkoira on mäyräkoira, reaktiot tulevat aina välillä vähän yllätyksenä, että "miten se nyt noin voimakkaasti reagoi...?" Mekin ollaan saatu kuulla koirapuistossa siitä, kun Alphonse ärähteli pennulle, mutta selitin sitten sille pennun omistajalle, että vanhempi koira opettaa sosiaalista käytöstä laumassa pennulle - ja kun se oli vielä isokokoinen koira ja juoksi ja ryntäili sinne tänne, niin ihme olisi ollut ellei Alphonse olisi sitä pistänyt kuriin. Varmasti olen sanonutkin se jo ties kuinka monta kertaa tahansa, että mun mielestä pennun paikka ei ole koirapuistossa, varsinkaan ja erityisesti iso rodun pennun pienten puolella kun muuten "se jää isojen koirien jalkoihin" jos se pistää toiselle puolelle aitausta.
En ole itsekään mennyt puuttumaan jos kyseessä on pentu ja aikuinen koira, paitsi Aslanin tapauksessa jos yrittää toistuvasti alistaa. Alphonse ei sitä tee, vaan yleensä antaa pentujen kiipeillä päällään (olettaen että ne ovat pienikokoisia ;) ja kiskoa naskaleilla korvistaan. Sillä on hyvät isänvaistot, se on helläkätinen pentujen kanssa, ärähtää jos tarvetta ilmenee, mutta muuten sietää niiltä hyvin paljon.
Toivottavasti Pepin kanssa asiat selkiintyvät. On harmi, jos jokin sellainen ongelma ilmenee, joka selvästi rajoittaa ja rasittaa muita perheenjäseniä ja koiraa itseään. Meille jos tulis pentu, niin Aslan olisi melko varmasti se ongelma: olisi takuulla liian raju, ainakin aluksi, ja yrittäisi alistaa pentua. Alphonse hoitaisi senkin taas varmaan hyvin suvereenisti :)
Pusut typyille :)
Nemo on siis niin suloinen tapaus ja Rilla hänen kanssaan tosiaan kuin varaemo. <3
PoistaPeppi on kyllä aivan oma tapauksensa.. Ja mä kuitenkin olen noin periaatteessa ihan täysin just sitä mieltä, että koirien kuuluu keskenään selvittää välinsä ja vanhempien pistää nuoremmat ruotuun. Jotenkin sitten Pepin kanssa se ärinä ja hampaiden näyttö on niin potenssiin miljoona, että menen ihan hämilleni ja tulee pakottava tarve puolustaa ärinän kohdetta.
Meillä Rilla on just tuollainen kuin kuvailet Alphonsea. Toki hänkin ärähtää, mutta vain syystä ja kohtuullisesti.
Juu, meinataan nyt käydä ainakin tutustumassa tähän neuvontapuhelimesta suositeltuun koirakouluttajaan. EIhän se ota jos ei annakaan. Hän jo puhelimessa kyllä vähän varoitteli, että jotkut mäykyt on niin kovapäisiä, että niiden käytöstä on vaikeaa muuttaa. Ei kai meidän Peppi sentään? EIPÄ!! ;D
Terkkuja sinne ja poitsuille suukkoja! <3
Tänne päin vois tulla pari-kolme Nemoa... voisin antaa pantiks kaksikon AB ;) Sain hypistellä tänään 12 viikon ikäistä kultsin pentua, joka asuu samassa pihassa! Se oli ihan pumpulia ja korvat niiiiiin pehmeet =@)
VastaaPoistaJos Peppi tarvii rohkeuskoulutusta, täällä on kaksi vapaaehtoista koirapoikaa, jotka "kouluttavat" mielellään kaikkia, jotka tielle sattuvat :)) Arttu tekee terveystarkastuksen (pitkä kuono syvälle korvaan, kainaloon ja miksei suuhunkin, jos vahingossa haukottelee). Basse kantaa palloja "tositarkoituksella" nenän alle heti, kun alkukauhistus on ohi. Kauhistus siitä, että joku ventovieras koira on lähellä ;! Eli vähän Peppiinan piirteitä, mutta hyvin ohimeneviä onneksi. Artun käytöstä Basse peilaa täysillä. Kun Arttu tutustuu toiseen koiraan, Basse kääntää byllynsä ja katselee muualla "ei mulla mitään hätää ole, kun toi wahwa-arttukin uskaltaa mennä ton koiran lähelle..."
Suukkoja PeppimaRillalle ;))
Apua - kultsin pentu oli varmaan myös aivan ihana! <3 Nemoa mun piti käydä jo tossa viikolla moikkaamassa, kun oli niin ikävä.. ;)
PoistaKiitos kovasti jo etukäteen tarjouksesta!! Tämä pistetään korvan taakse. Ollaan menossa parin viikon päästä käymään sieltä neuvontapuhelimesta suositellulle koirakouluttajalle, josta toivottavasti saatais jotain ihan käytännön ohjeita uusien koirien ja ihmisten tapaamiseen. Nythän ne on ollu sitä ihan järkyttävää haukkumista. Paitsi sellaisten ihmisten kanssa, jotka ihan oikeasti osaavat olla TÄYSIN huomioimatta Peppiä. No, tiedät mistä puhun. Niitä ihmisiä on tosi harvassa.
Artun ja Bassen sopeutumisvalvennus kuulostaa aivan täydelliseltä! <3
Terkkuja teille kaikille ja AB:lle suukkoja! <3
Heippa taas tytöt!
VastaaPoistaOnko siellä teidän kotinurkilla sellasia idioottimaisia isojen koirien ulkoiluttajia? Sellasia, jotka päästää ne isot koirat jahtaamaan pienempiä?
Meille sattu viime viikolla ihan karmee tilanne, kun sellanen riemuidiootti piti suursnautseriaan vapaana.
Me oltiin yhellä pellolla ja nähtiin kun se koira lähti tulemaan ihan täysillä pellon toiselta puolelta meitä kohti. Me oltiin onneks flexeissä. Mami huusi sille miehelle, et kutsuu koiransa pois ja kytkee sen. Ei se tehny yhtään mitään, se mies ( se idiootti siis!)
Se snautseri ryntäs meiän luo ja alko jahdata meitä mamin ympärillä ja mami yritti karjua sitä pois ja me vaan juostiin karkuun. Sit Tyynen flexi kietoutu sen (Tyynen) jalan ympärille ja Tyynis oikein kilju kivusta. Se mies vaan käveli hitaasti sieltä sadan metrin päästä ja puhu samalla puhelimeen. Mami karju sille koiralle ja sille miehelle, mut ei se kertaakaan ees yrittäny kutsua sitä koiraa. Lopulta se sit tuli meiän luo ja ihmetteli et mitä mami oikein karjuu ja sit mami sai sellasen kilarin sille et ei oo ikinä kellekään niin huutanu.
Se mies vaan hymyili silleen ylimielisesti ja selitti kuinka ne oli just ollu koirapuistossa ja sielläkin oli menny hienosti jonkun pienen koiran kanssa. Mami kilju sille et: "Miltä vaikuttaa?! Meniks tää nyt h...n hyvin? V..u!!!!"
Ja se on se syy miks me ei ikinä mennä koirapuistoon: Me halutaan valita kenen kanssa me seurustellaan eikä me haluta et kukaan jahtaa meitä. Puistot on just täynnä tollasia idioottikoiranomistajia. Me halutaan ulkoilla turvallisesti. Mami sano sille, et koirat on oltava taajamassa kiinni. PISTE! Luulis et kun ottaa tollasen työ/palveluskoiran olis ees jotenkin sen verran älyllinen olento et tajuu miten sen kanssa ollaan. Ja seuraavan kerran kun me nähdään se, mami sanoo sille tyypille, et jos kerrankin viel näkee sen koiran irti, tekee mami siitä tutkintapyynnön poliisille. Mami soitti sinne poliisille ja kysy et mitä voi tehdä kun tollasta sattuu. Siellä ne neuvo, et on vuosi aikaa tehdä siitä tutkintapyyntö/rikosilmotus. Onneks me tiedetään missä se asuu ;-) Ja se poliisi sano vielä et kyllä ne tutkii kaikki jutut. Se älykääpiö voi saada siitä rikesakon. Pienen, mut kyllä se kuiteskin harmittaa!
Siinä olis voinu käydä pahasti, jos joku meistä olis päässy irti ja jääny vaikka auton alle tai kadonnu metsään,tai jos se olis haukannu tosissaan se snautseri. Eipä paljon huvita kävellä enää sinne suuntaan :-(
Mami ajatteli et sillä miehellä täytyy varmana olla joku luonnehäiriö. Eihän kukaan voi suhtautuu tollai pienten eläinten hätään. Ikinä ei olla niin itsekästä ja törkeetä ihmistä tavattu. Se ei ollu yhtään pahoillaan, anto vaan sen jahtaamisen jatkua. Toivottavasti sillä ei oo perhettä, kyllä olis sääli lapsia ja vaimoa...
Ihan kamala juttu. Nyt me haukutaan taas melkein kaikki vastaan tulevat koirat. Ja se on kyllä ihan täysin sen typerän miehen vika!
Kauhistusterkuin, just ja just henkiin jääneet
3 shelttiä
Ei kyllä onneksemme ole. (Täällä hengailee vapaana ainoastaan yksi sheltti, joka on oikein kiltti, mutta pelkään sen hengen puolesta, kun tosiaan ulkoilee usein ihan itsekseen..)
PoistaIhan kamala tuo teidän tilanne!! :((( En voi käsittää sen ukon suhtautumista!?!??! Itse olisin ainakin AIVAN paniikissa, jus oma koirani aiheuttaisi tuollaista.
Mekään ei käydä koirapuistossa. Ei niitä toki täällä landella edes ole, mutta ei käytäis, vaikka olisikin. Edesmennyttä Rosa-mummua puri pentuna dopperi koirapuistossa ihan kunnolla, eikä sen jälkeen ole tullut mieleenkään mennä koirapuistoon.
Me suositellaan, että mami tekis sen tutkintapyynnön jo nyt tämän tapauksen perusteella. Sille miehelle olis enemmän kuin oikein joutua poliisin kuullustelemaksi. EIhän tollasta asennetta vaan saa olla!!
Onneksi jäitte kuitenkin henkiin raksut! <3 Ja tottakai tollanen pistää pörisemään vastaantulijoille.
Hei!
VastaaPoistaArvaa v...taako toi meidän suursnautseriepisodi? Noilla on muutenkin puksuttelu ja pöhötys aika herkässä kun vastaan tulee isoja koiria. Ei kyllä yhtään auta asiaa kun joku päästää koiransa ehdoin tahdoin oikein antaumuksella jahtaamaan noita. Mulla meni kyllä hermot niin pahasti että! Ihan kuin olisi seinälle puhunut ja huutanut. Näin jälkeen päin ajattelen, että olis ollut viisainta vaan häipyä paikalta heti kun se sitten viimein otti sen koiransa kiinni ja sanoa vaan, että tulee tekemään siitä tutkintapyynnön. Ei siitä karjumisesta ollut mitään hyötyä. Säälittävä ihminen se mies.
Toivottavasti me toivutaan tästä joskus.
sm
No ihan varmasti v***taa!! Aivan käsittämätön äijä!!! :SSS
PoistaMe pidetään peukkuja, että toivutte ja laitetaan iso satsi keijupölyä tulemaan! <3
Kiitos :-)
VastaaPoistasm