Meillä on taas pari tilannetta päällä, jos niin voi sanoa. Muistatteko Rillan keväisen anaalirauhastulehduksen? Eilen illalla kiinnitin huomiota Rillan olemiseen. Jotenkin tuntui, että hän haluaa istua koko ajan. Oltiin eilen myös trimmauksessa, joten ensin ajattelin, että ehkä byllyssä tuntuu sen takia erilaiselta, kun on pitkästä aikaa ihan klaniksi ajeltu pehva. Anaalirauhaset kävi kuitenkin koko illan mielessä, joten lopulta katsoin byllyä vähän tarkemmin: jonkinlainen punoittava alue siellä näkyi. Tänään olen suihkutellut pehvaa pariin kertaan, mutta varasin sitten kuitenkin huomiseksi ajan ellille. Eihän se ota, jos ei annakaan käydä näytillä. Anaalitauhastulehdus oli meinaan sen verran gaamea, että mieluummin olen ylivarovainen.
 |
| Arvaa mitä rÅtta? Mamma on taas ihan ylikiinnostunut mun byllystä. Huoh. Eiks jokainen vois huolehtia omasta takapuolestaan! |
 |
| Mamma sanoo, että mun bylly on ehkä rikki ja se pitää korjata. |
 |
| Niin no, onhan mulla siellä semmonen reikä, mutta eiks kaikilla muillakin ole? Daa-a! |
No, takapuolen lisäksi meiltä löytyy vähän muutakin korjattavaa. Kohde itse ei ole halukas antamaan aiheesta haastatteluja.
 |
| OMG - mä olen papan kanssa torkuilla eli EN tavattavissa. Lähe menee sen kameras kanssa! |
Luin tuossa taannoin Pertti Vilanderin (kirj. Lilli Loiri-Seppä) Koirankorjauskirjan. Ihmetyttää oikein, miten en ole aikaisemmin törmännyt Vilanderin ohjeisiin. Tai en ole ainakaan tiennyt niiden olevan juuri hänen ohjeitaan. Olin toki joskus kuullut kolinapurkista ja jääkaudesta, mutta en ole tutustunut aiheeseen tarkemmin ennen ko. kirjaa.
Pertti Vilanderilla on kotisivut, joilta löysin myös sen neuvontanumeron, johon soitin Nemo-vauvan ollessa meillä hoidossa. Pertti eli Peetsa oli puhelimessa hyvin miellyttävä ja antoi erittäin selkeitä ohjeita. Hän on itse muuttanut Etelä-Suomesta Kokemäelle muutama vuosi sitten, mutta kertoi oppilaastaan Emilia Rainetojasta, joka ottaa vastaan ongelmakoiria Järvenpäässä.
Kuten monet teistä tietää, on meidän kotioloissa niin ihana Peppimme "vähän" haastava luonteeltaan mitä tulee vieraiden ihmisten, koirien, paikkojen, tilanteiden, tms. kohtaamiseen. Vuosi sitten kokeiltiin hakea apua ongelmaan naksutinkoulutuksesta. Silloin kävi niin, että meille suositeltiin naksuttelukurssia lopulta Rillan kanssa, koska Peppi ei suostunut ottamaan vastaan palkkionameja vieraassa paikassa. Naksuttelu perustuu hyvin voimakkaasti palkitsemiseen, joten ohjaaja koki, että saisimme kurssista enemmän irti Rillan kanssa. Peppiä voisin sitten opettaa itse kotona Rillan kanssa saatujen oppien mukaisesti.
Kurssi oli hyvä ja sen johdosta Rillan ja minun suhde parani tosi paljon, mistä olen oikein iloinen. Jotenkin en kuitenkaan ole onnistunut käyttämään tuota positiivista vahvistamista Pepin kanssa vaikeissa tilanteissa. Toki myönnän, että en ole jaksanut harjoitella kovinkaan systemaattisesti. Pepin tapauksessa harjoittelua tarvittaisiin varmasti ihan tuhottomasti.
Koirankorjauskirjan luettuani on kieltämättä käynyt mielessä, että onkohan naksuttelu eli positiivinen vahvistaminen sittenkään paras tai ainoa keino Pepin tapauksessa. Soitin Nemon käynnin jälkeen Emilialle ja sovimme ns. neuvolatunnin ensi viikolle. Sinne otan mukaan sekä Rillan että Pepin, koska myös heidän välisensä suhde antaa tärkeää tietoa. Odotan tuota ensimmäistä käyntiä avoimin mielin. Ajattelen siitäkin - eihän se ota jos ei annakaan.
Olen tosi kiinnostunut kuulemaan teidän kokemuksia/ajatuksia/mietteitä Pertti Vilanderin opeista. Otan kaikki mielipiteet kiitollisena vastaan - niin positiiviset, negatiiviset kuin neutraalitkin.
Kiitos jo etukäteen, jos haluat/ehdit ajatuksesi aiheesta jakaa! Ü
Olenkohan jossain umpiossa kasvanut ja elänyt, kun nyt eka kertaa kuulen Vilanderista? Kirja kyllä kiinnostaa ja taidanpa varata sen kirjastosta. Ollihan ei ole kovin ongelmallinen, jos itsepäisyyttä ei oteta lukuun.
VastaaPoistaUskon, että Peppikin iän myötä ottaa paremmin oppia vastaan. Ollista ainakin olen huomannut, että vanheneminen on tuonut mukanaan eräänlaista taipumusta miellyttää ihmistä. Tosin minimaalisesti.
Toivottavasti Rillan bylly paranee. Ikävä vaiva.
Terkkuja teille <3
Just sama fiilis, kun mulla! Googlailtuani sittemmin Vilanderin oppeja, tuntuu, että niitä ei olisi voinut välttää. No, parempi myöhään.. ;D
PoistaKirja kantsii ehdottomasti lukea ihan sen takia, että se on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Siitä saa varmasti ajateltavaa, oli sitten lopulta itse opeista mitä mieltä tahansa.
Elättelen vielä toiveita, että Rillan bylly on jotakuinkin kunnossa ja minä vaan ylihysteerinen. Pidetään peukkuja sille!
Terkkuja sinne myös ja luolakoiralle suukkoja meiltä kaikilta tytöiltä! <3
Apua! Olen lainannut Vilanderin kirjan kirjastosta muutama vuosi sitten ja siis lukenutkin sen, mutta en muista siitä sisällöstä mitään. Ei ole ainakaan huonona mieleeni jäänyt eli sen on kai pakko olla hyvä...
VastaaPoistaEhkä tuo kirja "kolahti" minulla enemmän juuri Pepin takia. Meidän westeissä kun ei samalla tavalla ehkä ole ollut "korjattavaa", eikä varmaan myöskään Vilissä, olettaisin. Kirja on tosi mielenkiintoinen ja siinä on monet aika erikoisetikin toimintatavat perusteltu hyvin. Sen neuvolakäynnin jälkeen osaan varmaan vielä paremmin muodostaa oman mielipiteeni Vilanderin opeista. Tai ainakin toivon niin.
PoistaTerkkuja Saksaan ja suloiselle Wupelle suukkoja meidän neideiltä!
Ehkä täytyy tutustua kirjaan, nimestä en ole kuullutkaan siis Vilanderista, että vaikea sanoa kuinka suuri guru herra on. No joo, mäyräkoirat ovat... yleensä ne ovat omistajilleen miellyttäviä, ainakin osan päivää, toisen puolikkaan päivästä voivat olla itse piruja. Sittenhän ne ovat siinä mielessä "hankalia", että niiltähän puuttuu se monille koirille ominnainen ihmisen miellyttämishalu. Ne ovat itsenäisiä ja jääräpäisiä. Tarvitsee tulla joskus morjenstaan Peppiä, niin ehkä sitten voin sanoa, että kuule sulla on ihan tyypillinen mäyris:) Terkkuja Ossilasta, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaLohdullista, että en ole ainoa Vilanderista tietämätön. ;D En minäkään osaa sanoa, kuinka iso guru hän on, mutta ainakin meidän koirahieroja ja trimmaaja tiesivät heti, mistä puhun ja olivat hyvinkin perillä herran aatteista.
PoistaSinun ansiosta on se, että olen lopettanut Pepin eli mäyräkoiran vertaamisen westeihin, kiitos siitä!! Tuosta vertailusta pääseminen on nimittäin tuonut paljon hyvää. Vilanderin kirjasta taas tajusin, että Pepin (ja pentujen noin yleensäkin) kasvattajalla viettämä aika on vaikuttanut hänen luonteensa kehittymiseen TOSI paljon. En ole aikaisemmin ehkä tajunnut tarpeeksi hyvin, miten suuri merkitys niillä n. kahdeksalla ensimmäisellä viikolla on. No, minä olen juuri tällä tavalla ärsyttävän hidas oppija. Kaikki pitää kokea kantapään kautta ja nimenomaan OMAN kantapään.. ;D Eikä saa unohtaa, että Peppi on rajoitteistaan huolimatta AIVAN ihana koira, josta tykkäämme ihan hulluna! <3
Juu, olisi tosi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi Pepistä ihan livenä! :))) Tätä ideaa täytyy kehitelllä eteenpäin!
Terkkuja sinne Ossilaan ja Herralle itselleen suukkoja! <3
Se on muuten mielenkiintoista, kuinka erilaisia nuo eri rodut ovatkaan. Sitten täytyy muistaa, että loppujen lopuksi kaikki koirat ovat geneettisesti yhtä lähellä sutta rodusta riippumatta. Tämä lause jäi soimaan päässäni yhdestä koiradokumentista joka tuli telkkarista jokin aika sitten. Siinä dokkarissa todella painotettiin, että olikohan se chichu, tanskan doggi ja siperian hsuky ovat kaikky yhtä lähellä sutta, vaikka se husky on kaikkein eniten suden näköinen. En ymmärrä geenibiologiasta, tai kait siitä jotain ymmärtäisi, jos olisi lukenut, mutta se oli tosi mielenkiintoista ajatella, että se ei ole moni geeni joka määrittää nämä rodun sisäiset ominaisuudet:)
PoistaToivottavasti Rillan peppu on jo parempi. Terveisii, M-L ja Ossi.
Niin on, tosi mielenkiintoista! Ja toki kaikki ovat sitten vielä omia yksilöitään.
PoistaEn minäkään ole lukenut geenibiologiaa, vaikka se on aiheena kyllä hyvin mielenkiintoinen. Kiinnostusta vaan meinaa riittää niin montaa asiaa kohtaan, että kaikkeen ei riitä aika.
Onneksi Rilla bylly on kunnossa. Sille aikaisemmin tulehtuneelle puolelle oli kertynyt vähän paksuuntunutta rauhasnestettä, joka poistettiin. Ilmeisesti tulehduksen aiheuttama arpikudos hankaloittaa vähän sen puolen rauhasen tyhjentymistä. Toivottavasti ei jää pysyväksi vaivaksi. Lääkärissä kun oltiin, niin otin puheeksi myös Rillan edelliset juoksut, joiden jälkioireet ovat poistuneet mielestäni normaalia hitaammin. Elli ultrasi sitten vielä varmuuden vuoksi Rillan kohdun, ettei vaan kohtutulehduksesta ole kysymys. Hyvältä näytti kohtu ja muut "tyttöjen paikat". Hyvähomma! :)))
Mukavaa viikonloppua teidän porukalle ja Ossille suukkoja! <3
Hei mullapa onkin ihan sama kirja, jeeei !! Joskus aikanaan ostin sen tyttären koirien vuoksi, sillä vaikka sain pentueen allergikon sain luonteeltaan parhaimman, luulen ma. Selkeitä ohjeita kirjassa on ja enemmän järkeenkäypiä kuin Cesar BYÄk Millanin. Vaikka pakko myöntää, että on silläkin miehellä joitain ajatuksia sentään ollut jotka päivänvalon kestää.
VastaaPoistaNo koirat ei korjaantuneet oikeastaan juuri miksikään Vilanderin ohjeilla, enempi tehosi maalaisjärki. Ja siinä olen kyllä jyrkästi eri mieltä hänen kanssaan etteikö koira ymmärrä puhetta. Hänen mielestään kun koira ymmärtää vain käskysanat ja äänenpainot. No en todellakaan usko. Koirahan on todistanut jo monesti ymmärtävänsä ja osaavansa jopa päätellä. Jos koiralla ei ois sen kummempaa sielunelämää ja tunteita, ei se uniakaan näkisi.
Essikin vaistoaa monesti aikeeni ennenkuin olen ne edes sanoiksi pukenut. Ja lähtee toimimaan ennen käskyä.
Nykyisinkin pururadalle mennessä hän hyvin tietää ja muistaa ne kohdat jotka mennään hölkkäämällä. Hän lähtee juoksemaan ja katsoo minuun, että nonnih alas tulla valas, ennenki oot tullu.
Tiedän myös yhden ihmisen joka kävi Vilanderin vastaanotolla koiransa kanssa. Perusteellinen oli tutkimus kyllä, mutta ei kaikesta ollut apua kuitenkaan ja tilanne päätyi samaan kuin meillä Armin kanssa, koirasta oli pakko luopua. Ja koira sai paremman kodin siinä mielessä, että uusi koti oli sopiva kaikin puolin. Eivät olleet laumaan sopeutujia kumpikaan koira, ei Armi eikä hänen koiransakaan.
Olen sitä mieltä, että näistä kirjoista kannattaa poimia ne jyväset, jotka maalaisjärjelläsi tuntuvat sopivan asian ratkaisuun. Jokainen tuntee oman rekkunsa parhaiten, väitän minä. siis jos on nähnyt sen verran vaivaa, että on koiraansa tutustunut. Ei se mitään astrofysiikkaa ole tuo koirankasvatus. Aika lailla siihen tehoaa sama tyyli kuin lapsenkin kasvatuksessa. Huomioon pitää ottaa persoonallisuus ja pysyä napakasti tyylissään. Eli se mikä on kiellettyä, sitä ei sovi tehdä missään milloinkaan. Jos annat periksi kerrankin, nuo perskuleet sen kyllä muistaa yhtä hyvin kuin mukulatkin. Ja sitten ollaankin pulassa. Ja tärkeää on, että vanhemmat kieltää samat asiat ja antaa luvan samoihin asioihin. Siitä se minusta lähtee rakentumaan se hyvä kotikasvatus.
Koirat ovat persoonia, toisilla on adhd ja toiset taas siten oikeita enkeleitä. Ja siinä välissä on sitten se kaikki luonteiden kirjo joka ihmiselläkin voipi olla. Rakkaus ja pitkäjänteisyys vievät pitkälle uskon minä. Ja huumorintaju sekä asioiden tärkeys. Onx sillä sitten niin välii, jos matto muotoillaan uusiks ja siitä kynitään karvat irti. Onhan siinä vaivaa nähty. Että hahhahhaaaa:lla menee otsasuonen pullistus paljon nopeemmin ohi.
Terkkuja Essilästä sinne ihanuuksille. Toivottavasti Rilalla on kaikki hyvin. Peppisellähän onkin ihan makoisa tilanne, kun saa päikkäreitä viettää papan kanssa.. Mäykyt kun ovat ihan oma lukunsa koiramaailmassa niinkuin russelitkin. Eipä niitä kahta tosiaan kannata verrata sitten yhtään mihinkään....edes toisiinsa. Poistukoon maailmasta muutenkin tuo vertailu ja lajittelu varsinkin ihan kokonansa. Ei tuu muuta kun murhetta ja vaivaa siitä :)
Olen taas kerran niin täydellisen samaa mieltä kanssasi! Erilaisia näkemyksiä kannattaa kyllä lukea/kuunnella ja poimia niistä sitten ne itsestä hyvälle tuntuvat. Liika mustavalkoisuus on melkein aina pahasta.
PoistaMulla on mennyt niin jännästi toi omien koirien "tunteminen". Kaikki westimme ovat olleet aika erilaisiakin luonteineen, mutta minusta heitä kaikkia on helppo lukea ja ymmärtää. No, entäs sitten Peppi! Hänen lukemisensa ei onnistu meikäläiseltä, ei sitten millään. Juuri kun olen luullut ymmärtäväni edes vähän, tapahtuu jotain, mikä kumoaa kaikki luuloni. SIksi olen taas valmis menemään ammattiauttajan pakeille. Haluaisin niin kovin, että Pepillä ja tietysti meillä koko perheellä olisi helpompia nuo kaikki uudet jutut (ihmiset, eläimet, tilanteet, yms.) Tuntuu kamalalta sanoa, että ei "tunne" omaa koiraansa! :( Ja kuitenkin kun Peppi on tuttujen ihmisten ja koirien kanssa maailman suloisin ja hauskin viipottaja. <3
Ymmärrän hyvin tuon, mitä tutullesi kävi Vilanderin koulutuksessa. Uskon nimittäin, että esim. sillä naksuttelulla/positiivisella vahvistamisella pystytään ohjaamaan monenlaisia koiria ja ratkomaan erilaisia ongelmia. Samoin kuin uskon, että esim. Vilanderin opit auttavat usein. Uskon myös, että mikään yksi tapa/tyyli/oppi ei päde kaikkien koirien, kaikkien omistajien tai kaikkien ongelmien kanssa. Ja varmasti on vielä myös niin, että joku osa koirassa on vaan niin sen perusluonteessa, ettei sitä voi muuttaa, eikä pidäkään. Sen kanssa vaan sitten harjoitellaan elämään mahdolissiman sopuisasti.
Voi kuinka viisaita puhut taas ystäväni, Sinä ihana nainen! <3 Kiitos taas ajatuksia herättävästä kommentista ja mukavaa viikonloppua teidän porukalle - puss&kram! <3
En allekirjoita Vilanderin ajatuksista kuin joitakin. Jotkut jutuistaan tuntuvat - noh, enemmän sellaisilta itselleni vieraalta tavalta toimia, kuten just tuossa yllämainitut jutut, etteivät koirat ymmärrä puhetta. Kolinapurkin kanssa en lähtisi itse heilumaan...pitäisi olla aivan täysin varma, että rähjääminen on tosiaan dominointia eikä esim. epävarmuutta. Epävarman koiran eteen kun menee viskelemään jotakin räminäpurkkeja tai peräti räminäkasseja, kuten jotkut ovat tehneet, niin siinä saa ihan varmasti enemmän vahinkoa kuin hyötyä aikaiseksi. Kyllä kai se koira jossakin vaiheessa alkaa totella, mutta mulla on sille merkitystä, että totteleeko pelosta vai halusta totella. Pitäisi mun mielestä saada ensin kokonaisvaltainen läpileikkaus koiran luonteesta - luonnetesti auttaisi asiassa tai MH-kuvaus.
VastaaPoistaJos ja kun joskus tarvitsisin ongelmakoirakouluttajan apua, mua ehkä eniten kiinnostaisi Jan Fenell'in tyyppiset lähestymistavat :) Maarit Kallio (Koirakoulu Roo) taitaa olla se, joka vie eteenpäin näitä Koirakuuntelijan oppeja Suomessa, ellen nyt väärin muista.
Pidän teille peukkuja pienen Peppi Pitkätossun kanssa <3 Ihana, itsepäinen mäyriäinen, ja niin haastavia kun ne ovatkin, niin samalla niin käsittämättömän ihania <3
Toivoinkin Sinulta kommenttia - KIITOS!! <3
PoistaMinäkään en kyllä ymmärrä tuota, ettei koira muka ymmärtäisi puhetta!?!? Meillä varsinkin edesmennyt Rosa-mummo ymmärsi niin paljon eri sanoja ja myös kokonaisia lauseita, että se oli välillä jopa vähän pelottavaa.. ;D Hän mm. tunnisti monta kymmentä lelua nimeltä, eikä tehnyt koskaan virheitä. Eikä siinä tosiaan äänenpainoilla tms. ollut merkitystä.
Olen täysin samaa mieltä tuosta, että en todella halua koiran tottelevan pelosta! Jotenkin itse ymmärsin Vilanderin ajatukset niin, että noissa hänen menetelmissään koiran luonne testataan aina ensin ja koulutus räätälöidään sitten sen mukaan. Eli hänkään ei suosittele kolinapurkin käyttöä epävarmoille/pelokkaille koirille.
Tuossa Koirankorjauskirjassa minua puhutteli erityisesti kohdat, joissa kuvailtiin joidenkin koirien tapaa hivuttaa itseään salakavalasti lauman arvoasteikossa ylöspäin. Sitä tapahtuu Vilanderin mukaan monasti kuulemma omistajan aroiksi luokittelemilla koirilla, joita kotona hellitellään ja lällytellään, koska ovat raukat arkoja pelkureita. Meillä nimittäin taitaa olla juuri noin Pepin kohdalla. Hitsi.
Suurella mielenkiinnolla menen kuulemaan tuon Emilian ajatuksia. Neuvolakäynnillä testataan koiran luonne ja sen perusteella tehdään mahdollinen jatkotoimintasuunnitelma. Sen jälkeen täytyy sitten miettiä tarkasti, miten edetään vai edetäänkö tuon koulutusmallin puitteissa mitenkään.
Jan Fenell onkin ihan uusi nimi minulle. Kiitos vinkistä!! :))) Täytyy ehdottomastui tutustua!
Kiitos peukuista! Peppi on kyllä niin mielenkiintoinen persoona. Kotioloissa hän on mitä ihanin sylittelijä, mutta vieraiden kanssa onkin sitten ihan toinen tilanne..
Terkkuja sinne kovasti ja AA-tiimille suukkoja! <3
Pepillä on hyvät lähtökohdat koulutukseen, koska koko perhe on valmis tukemaan mäyräneitoa koulutiellä <3 Mutta, muistathan, että kaikesta ei voi, eikä saa syyttää itseään - koirat kun ovat persoonia ja hyvinkin samoista lähtökohdista ja kasvatus/koulutusmetodeista voi tulla aivan erilaisia koiria (niin kuin esim. meillä pojat ;). Omistaja menee niin monesti itseensä ja miettii mitä kaikkia virheitä sitä on mahdollisesti tullutkaan tehtyä ja vika ei tosiaankaan aina ole siellä hihan siinä päässä joka kävelee kahdella jalalla. Monesti olen tätäkin asiaa pähkäillyt itsekseni kun vertaa just Alphonsen ja Aslanin täysin erilaisia tapoja reagoida tiettyissä tilanteissa tiettyihin asioihin.
PoistaMäyräkoirat ovat haastavia. Ne ovat älykkäitä, ovelia ja opportunistejakin ;) Just eilen sitä mietittiin eläinlääkärin kanssa miten mäyrät ovat aika iisejä potilaita siinä mielessä, että ne eivät miellyttämishalusta feikkaa, vaan kertovat kyllä heti jos tiettyyn paikkaan sattuu. Ja onhan siinä sitten, tietenkin, se kääntöpuolikin, että kun sitä miellyttämishalua ei välttämättä ihan kauheasti tosiaan ole niin eipä sitten tarvitse nöyristelläkään liikoja. Ja sellaisen koiran motivointi koulutuksessa saattaa olla aika hankalaa. Meillähän nuo ohitustilanteet ovat juuri sitä, että pikkasen meinaa olla haastavaa saada se murhamieli kadotettua Alphonselta kun sitä ei makupalat eivätkä tosiaan mitkään lelut kiinnosta jos se on päättänyt jonkun vastaantulevan uroksen haastaa. Aslan huutaa epävarmuuttaan ja lopettaa yleensä jos tutustuu vieraaseen koiraan, koska sitä ei kiinnosta päästä tilanteen pomoksi. Mutta eipä senkään mielenkiintoa niin vain käännetä otollisesta tilanteesta pois. Jos se on päättänyt räyhätä, niin siinä on aika vähän tehtävissä.
Puuh...joskus palaa hermoa kiitettävästi kun huutokonsertti on pahimmillaan, mutta en suostu luovuttamaankaan :) Pitää aina olla vähän haasteita elämässä - vaikka sitten kahden räyhähengen muodossa ;)
Isot tsempit edelleen ja hengessä mukana! <3
Ihanasti sanottu tuo, että ei saa liikaa syytellä itseään - ja NIIIIIN totta! Juuri noihan sitä luontaisasti tekee: etsii syitä omista tekemistä ja tekemättä jättämisistä.
PoistaPepin luonnetestauksessa tuli ilmi oikeastaan kaikki se, mitä olen hänestä ajatellut. Eli ongelma ei niinkään ole ollut siinä, että en olisi osannut lukea Peppiä. Minun on vaan ollut vaikea käsittää ja uskoa sitä, minkälainen Peppi oikeasti on. Täällä blogin kommenttiboksissa sinä, Marja-Leena ja monet muut olette kyllä monasti yrittäneet kertoa tämän saman asian ja vähän se on ajatusmaailmaani muuttanutkin. Silti päässäni on elänyt tosi kovassa usko siitä, että kaikki koirat tervehtivät muita koiria ja ihmisiä iloisesti ja häntää heiluttaen (noin niiin kuin "hieman" karrikoiden ;)). Siihen tuskin koskaan päästään Pepin kanssa ja miksi täytyisikään? Tätä ajatusta tarvitsee meikäläisen nyt työstää oikein kunnolla. Enkä sillä tarkoita, että Pepin kouluttaminen yms. lopetettaisiin. Tavoitteet vaan täytyy miettiä uudestaan ja tehdä niistä järkeviä ja realistisempia.. ;D
Tuulia tuossa alempana laittoikin loistavat linkit yhden 'koirakuuntelijan' sivuille. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta! Aion ehdottomasti tutustua tarkemmin. Kiitos vielä vinkistä! :)))
Terkkuja sinne ja tsemppiä 'räyhäryhmän' kanssa! ;D
Saanenko udella miten Peppi käyttäytyy uusissa tilanteissa, vieraiden ihmisten kanssa? Olen itse (seuraan koira maailman juttuja aika tiivistikkin välillä, jopa siinä määrin,että hiiri on varmaan kasvanu käteen) lukenut Vilanderista ja sen opeista. Kirjanki olen aikoinaan lainannut muutaman kerran. Sen mitä itse sieltä poimin oli liiallisen huomion karsiminen. Eka koira, hankala luonne ja miljoona neuvoa ja ohjetta. Kyllä siinä oli pää sekasi. Meillä Elmeri käytöksessä vaikuttanut kivut hyvin pitkälle millainen se nyt on ja tulee olemaan. Stressiä on niin paljo,että sillä voi katketa pinna millo vaan. Lempeä kuin mikä kaikille tutuille, mutta vieraat paikat ja ihmiset....Koira tutisee, jännittää, piippaa. Mitään kontaktia et siihen saa. Vieraat ihmiset on pahimpia viholisia. Kun vielä soppaan laitetaan se ettei se kait kunnolla nää niin tututki ihmiset saa haukkuja jos koira on esim. autossa häkissä. Haistellessa se tunnistaa ne, mutta saattaa säpsähtää tuttuja jos koira esim. makailee omissa oloissaan.
VastaaPoistaEn sano sitä,että Peppi olisi kipeä tai sairas, mutta meillä se selitti paljon. Vaikkakin Elmeri on itse jästipäisyys ja haluaa asiat tehä oman mielen mukaan niin tiedän,että juuri siltä minun pitää vaatia paljo enemmän. Luulenpa silti,että vaikka Elmeri ei olisikaan kipeä niin pohjimmiltaan on sellainen koira,että stressaa kaikkea uutta paljon helpommin, kun Raisa. Jos Raisa ontuu niin se ei ole äkänen.....oikeestaan Raisalta sais olla kaikki raajat irti eikä se siltikään olisi meille äkänen taikka tutuille...eikä varmaan vieraille. Raisa hakee turvaa ihmisitä, kun se on kipeä. Elmeri vetäytyy omaan maailmaan.
Peppi suhtautuu uusiin tilanteisiin ja ihmisiin minun tulkintani mukaan hyvin pelokkaasti. Hän haukkuu, murisee, inisee, pyrkii pois/piiloon, näyttää hampaita ja saattaa jopa käydä kiinni. Jos meille kotiin tulee joku vieras, Peppi yleensä haukkuu KOKO vierailun ajan, vaikka KOLME TUNTIA. Usein vetäytyy jonnekin mahdollisiman kauas vieraasta, esim. makkarin sängyn alle ja haukkuu sieltä Kerran Peppi kävi hampailla kiinni putkimiehen jalkaan, kun ilmeisesti koki, että vaikka hän kuinka haukkui/murisi, niin "ukko" vaan änkesi sisään. Ja juuri tuo, mitä kuvailit, että noissa tilanteissa koiraan ei saa mitään kontaktia.
PoistaKaikista vaikein tilanne on juuri se, kun meille eli Pepin reviirille, tulee joku vieras. Hankalia on silti myös vieraisiin paikkoihin menemiset. Silti esim. eläinlääkärissä pärjätään kohtuullisesti, vaikka odotushuoneessa Peppi haukkuu kyllä koko odotusajan. Tutkimuspöydällä menee yleensä ihan hyvin, kun itse pitelen Peppiä ja lääkäri käyttäytyy rauhallisesti. N. puolivuotiaana Pepillä oli ongelmia hampaiden kanssa ja jouduimme käymään pariin otteeseen Viikissä, jossa yleensä Peppi nukutettiin. Ongelma olikin sitten siinä, että henkilökunta ei uskaltanut hakea Peppiä pois heräämöstä, koska hän käyttäytyi niin agressiivisesti ja puri silloin useampaa hoitsua ja lääkäriä. Minut komennettiinkin itse hakemaan Peppi heräämöstä, vaikka sinne ei kuullemma yleensä saa omistajat todellakaan edes mennä.
Jotkut ihmiset osaavat oikeasti käyttäytyä niin, että eivät huomioi Peppiä millään tavalla. Esimerkkinä meidän koirahieroja. Täysi huomioimattomuus auttaa tosi paljon ja Peppi ei silloin esim haukahda kuin muutaman kerran. Pepin haukusta täytyy vielä mainita ihan anekdoottina, että se on oikein erityisen karmaisevaa kuultavaa. Se on samaan aikaan sekä kimeää että kumeaa ja äärettömän kovaäänistä. Miten voikin noin pienestä koirast alähteä niin hirveä ääni!?!?!?
Meillä muuten Pepin suhteen on ihan varmasti ongelmana ainakin tuo liiallinen huomion antaminen siis nimenomaan kotioloissa minun ja miehen toimesta. Kiinnitin samaan asiaan huomiota tuossa Vilanderin kirjassa. Peppi on mitä ilmeisemmin nostanut itseään vaivihkaa laumamme arvoasteikossa, kun me olemme omasta mielestämme yrittäneet rohkaista arkaa koiraa. Todellisuudessa pitkula taitaa olla niin ovela, että on käyttänyt meitä ronskisti hyväkseen. :D:D
Elmerin kohdalla kivut selittävät varmasti hänen käytöstään. Vaikka tosiaan senkin suhteen koirat ovat erilaisia. Rillalla oli tuossa keväällä erittäin paha anaalirauhastulehdus. Kun elli tyhjensi tulehtunutta rauhasta, se teki selvästi tosi kipeää, mutta silti Rilla yritti pelkästään rimpuilla irti tilanteesta eikä esim. murissut tms. Joku toinen koira olisi ihan varmasti tarvinnut kuonokopan/rauhoituksen.
Niin ne ovat erilaisia keskenään nuo karvalapset niin kuin me ihmisetkin. Mielenkiinnolla dotan, mitä siellä koirakouluttajan luona tapahtuu. Toivottavasti on hyvä käynti! Kerron sitten kyllä täällä blogissa siitä tarkemmin.
Terkkuja sinne teidän laumaan ja koissuille suukkoja! <3
Meilhän on tää oma Remmiräyhääjät Ry, joten tervetuloo Peppi joukkoihin, et niin pisäis silmään meijän porukoissa liikkuessas. Me kyl reenaataan sua ja sun kanssas. Meijän motto on, että mitä enemmän älämölöö sen parempi. MOT.
VastaaPoistaHihhihhihhihiii!! Vai oikein MOT. :D:D Juu, mukana ollaan ihan kybällä teitsin Ry:ssä. Hitsi. ;D
PoistaTerkkuja sinne teille kaikille ja Tuiskuliinille paaaaljon parantavia suukkoja! <3
Jokos kävitte neuvolassa?
VastaaPoistaJos kuitenkin Jan Fennell kiinnostaa, niin tässä pari linkkiä:
http://www.koirakuuntelija.fi/
https://www.facebook.com/Koirakuuntelija
Käytiin joo, mutta ei vielä lyöty jatkoa lukkoon. Täytyy ensin vähän tuumata. Luonnetestaus oli erittäin mielenkiintoinen ja vaikka tulokset eivät sinänsä yllättäneet, niin silti koen ymmärtäväni koiriani taas vähän paremmin.
PoistaKiitos noista linkeistä!! :))) Tosi mielenkiintoisen kuuloista tuo *amichien bonding*. Täytyy tutustua tarkemmin siihenkin!