Nyt taas, kun olen aktiivisemmin selvitellyt, lukenut ja tutkinut Pepin käytökseen liittyviä asioita, olen törmännyt jatkuvasti kipuihin käytöksen takana. Myös "koirakorjaaja" Emilia painotti tätä yhtenä vaihtoehtona. Olen toki joskus ennenkin kuullut vastaavaa, mutta silloin olen aina ollut sitä mieltä, että Pepillä ei ole kipuja. Emilialla käynnin (ks. edellinen postus) jälkeen aloin kuitenkin ajatella asiaa tarkemmin ja tulin siihen tulokseen, että vaikka en pidä kipuja todennäköisenä vaihtoehtona, niin en voi toisaalta olla myöskään varma asiasta. Niinpä sitten soitin luottoeläinläkäriimme HauMauhun ja varasin Pepille ajan terveystarkastukseen. Vastaanottoihminen suositteli aikaa nimenomaan Taru Kangasniemelle, jonka yhtenä erityisalana on koirien käytösongelmat. Tarulla olemme käyneet Rillan kanssa pariin otteeseen ja pidän hänestä tosi paljon.
Käynti yllätti minut siinä mielessä, että se kesti melkein kaksi tuntia. Toinen yllättävä piirre oli fyysisten tutkimusten vähyys. Olin varautunut sekä verikokeisiin että röntgen- tms. kuvauksiin, mutta elli suoritti ainoastaan sellaisen pöydällä tehtävän "käsikopeloinnin" eli vähän vastaavan, joka koiralle tehdään rokotuskäynneillä. Pepin niveliä ja selkää kyllä sitten käänneltiin ja väänneltiin ihan kunnolla. Kävi jopa mielessä, että jos ei ennen tarkastusta ollut kipuja niin eiköhän joku nivel kohta ole pois paikoiltaan.. ;) Hyvä tietysti, että väänneltiin. Elli oli kyllä vakuuttava sanoessaan, että minkäänlaisia kipuja hän ei Pepistä löydä. Hyvä homma!
Lääkäri kyseli Pepin käytöksestä erilaisissa tilanteissa tosi tarkkaan. Melkein koko käynnin eli sen n. 2 tuntia Peppi luonnollisesti haukkui vastaanottohuoneen lattialla - how nice! No, ainakin elli kuuli ja näki, mistä meidän ongelmissa on kysymys.
Käynti oli tosi hyvä ja jälleen kerran silmiä avaava. Monista jutuista tuli taas sellainen "voi miten itsestään selvää" -olo, kun joku sanoi asian ääneen. Erittäin hyvä huomio oli se, ettei Pepin kaltaista helposti paineistuvaa koiraa kannata kouluttaa millään "kiihdyttävällä" menetelmällä kuten vaikkapa agilityn-tyyppisellä innostamiseen perustavalla jutulla. Miten loogista tosiaan, kun sitä nyt ajattelee. Lääkäri puhui paljon ihan perus tokon harjoittelusta, mikä kuulostaa oikein järkeenkäyvältä. Samoin koin ahaa-elämyksen, kun elli suositteli Pepille hankittavaksi esim. häkin tai vastaavan johonkin kotimme sivuhuoneeseen (esim. makkariin), mihin hänet voisi opettaa menemään, jos meille tulee vieraita. Häkistä voisi kuulemma olla apua myös autossa olemiseen, jos Peppi oppisi pitämään häkkiä turvapaikkana. Niin, aika basic-juttuja, mutta eipä ole ollut meillä käytössä.
Lääkäri otti puheeksi myös lääkkeiden kokeilemisen koulutuksen apuvälineenä. En kysynyt ihan tarkkaan minkälaisia lääkkeitä hän tarkoitti, mutta oletettavasti jotain mieltä rauhoittavaa tms. Olen noin periaatteessa sekä lääkemyönteinen että hyvinkin lääkevastainen ihminen. Vastustan turhien lääkkeiden käyttämistä ja pelkään lääkkeiden sivuvaikutuksia. Pepin kohdalla lääkkeitä kokeiltaisiin vain esim. muutaman kuukauden ajan ideana tosiaan tukea koulutusta. Sovittiin, että pistetään asia hautumaan ja palataan siihen, mikäli koen tarpeelliseksi. Nyt alkuun harjoitellaan helppoja komentoja monta kertaa päivässä ja hommataan se häkki tms. Lääkäri lupasi myös lähettää meille sähköpostilla yksityiskohtaisia ohjeita eri tilanteisiin, kunhan hän on muutaman päivän sulatellut Pepin käyntiä. Hyvää palvelua sanoisin!
Oli tosi hyvä, että mies oli mukana käynnillä. Kerrankin hän kuuli ohjeet antajan itsensä sanomana eikä vain minun referoimana. Tosin kotimatkalla mies sanoi ihan vakavissaan, että hän ei edes ole oikein tiennyt, että meillä on joku ongelma Pepin kanssa. :D Mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää, koska meidän jokapäiväisessä arjessa mitään ongelmia ei juuri ole. Silti koen, että olisi mukavaa, jos osattaisiin opettaa Peppiä niin, että vaikeatkin tilanteet olisivat helpompia - meille kaikille.
~~~
Tähän loppuun vielä muistutus MUSH:n perinteisestä joulukampanjasta.
MUSH järjestää tänäkin vuonna joulukampanjan, jossa kerätään MUSH VAISTO -annospaloja ja MUSH BARF -kissanruokaa kodittomille eläimille.
Kuinka auttaminen tapahtuu?
- Tykkää MUSH:n Facebook-sivuista
- Twiittaa #mushjouluiloa2013
- Lataa instagram-kuva #mushjouluiloa2013
- Tee aiheesta blogipostaus
- Lisää blogiisi kampanjan banneri
Tätä helpommaksi ei auttaminen tule - kutsu ystävätkin mukaan!
PS. Postauksen kuvina surkealaatusia otoksia hirven luiden herkuttelusta. (Eipä ole tullut paljon kuvailtua, hitsi..)
PPS. Arvatkaa mitä meillä on tiedossa tulevana Itsenäisyyspäiväviikonloppuna? Perinteiset pikkujoulut niNnin ja Jimpsun kanssa - JEEEEEEE!!
PPPS. Vaihdoin vähän talvisemman bannerin, vaikka täällä meillä ei edelleenkään ole lunta.
No hyvä, että tuli tuo kipuasiakin nyt sitten varmistettua. Mutta kait Peppi sitten on vaan jotenkin arempi luonteeltaan ja haukkuu siksi oudoissa tilanteissa. Ns. hyökkäys (=haukkuminen) on paras puolustus. Noi tokot ja häkit vois olla ihan hyväkin asia, saattaapi rauhoittavistakin olla apua - kokeile edes. Siinäkin on Pepille varmasti puuhaa, että se oppii sinne häkkiin menemään, kun se ei ilmeisesti ole hänen repertuaariinsa ennen kuulunut. Oli tosiaan hyvä, että sait miehesi mukaan, sillä nyt hänkin varmasti kuuli tuon Pepin kaksituntisen haukkumisen, ei ehkä niin kivaa ihmiskorvalle. Mukavaa itsenäisyyspäivää ja pikkujoulua niNnin ja Jimpsun kera.
VastaaPoistaPS. kuvista näkee vallan mainiosti, mikä siinä on pääaiheena: lurpsuttelu, nams, mums ;)
PSS. Toi on niiiin ihana toi Pepin villis bannerikuvassa <3
Juu, niin oli, tosi huojentavaa! Olin omassa päässäni ehtinyt keksiä jo vaikka mitä kipu- ja sairausteorioita. ;)
PoistaPeppi on tosiaan arka ja pelokas, mitkä on selvästi mulle tosi hankalia luonteenpiirteitä koirassa. Mun mutu ja maalaisjärki lyö jotenkin ihan tyhjää Pepin kanssa. No, pikku hiljaa alkaa meikäläisenkin nuppiin jotain hoksaamista tulla, kun tarpeeksi monen asiantuntijan kanssa juttelen ja kirjoja, blogeja, yms. luen. :D
Nyt jo ollaan saatu lääkärin ohjeiden avulla pari hyödyllistä juttua Pepille opetettua. Ja Peppihän perinteisesti rakastaa kaikkia luolamaisia paikkoja, joten siinä mielessä suhtaudun häkkiin optimistisesti. Toisaalta sitten Peppi on tunnetusti arvaamaton tyyppi, joten häkki voi myös olla ihan nou-nou. Kerron kyllä kokemuksista jahka saadaan a) päätettyä minkälainen häkki ja b) hommattua se. ;D
Hyvää vointia teille kaikille ja Ellille suukkoja! <3
PS. No hyvä! :)))
PSS. <3
Tuisku turisee: No joo, olipa teillä hyädyllinen reissu ja tässä meijänkin väki sai vinkkejä mun käyttäytymistä silmällä pitäen. Peppi, mä oon sitä miältä, että me ollaan persoonallisia ja tarviiks kaikkien sopia samaan muattiin? Ei mun miälestä. Sä meet kakalla sisään ja mä pissalla.
VastaaPoistaTiätysti olis hianoo, jos ei haukuttas kaikkee ja säikyttäs. Äippä kouluttaa mua salaa, mä kun kellahdan heti selälleni, jos mua kattokin vähän pitkään tai pissaan alleni. Ei mulle oo koskaan kukaan huutannu, mä varmaan pyärtysin sillon, eikä lyänny, mä vaan oon tämmönen syntymässä säikähtänny. Mä oon oppinnu asoita seuraamalla Myrskyä. Niin säkin, Peppi, varmaan opit Rillan avulla.
Nettimartta: Annamari, tää oli hyödyllinen postaus, kiitos siitä sulle. On nää meijän karvalullukat vaan niin ihania. Rauhallista ja herttaista itsenäisyyspäivää hyvässä seurassa!
Tuiskulliini Raksulliini <3 : lekurikäynti oli tosiaan hyvä. Täytyy tehdä käynnin tiimoilta vielä toinenkin postaus, koska kaikkia vinkkejä en tähän hoksannut laittaa. Tuo syntymässä säikähtänyt on niiiiin kuvaava, Peppi on juuri sellainen. Ja ehdottomasti on hyvä, että kaikki on omanlaisiaan persoonia. <3
PoistaMeillä Peppi "matkii" Rillaa tosi paljon, mutta se matkiminen ei ulotu niihin vaikeisiin eli pelottaviin tilanteisiin. SIlloin Peppi ikään kuin eristää itseensä laumasta ja puolustaa sitten itseään raivokkaasti kaikkea vastaan. Siihen olisi kiva keksiä apua. Olisi mahtavaa, jos oppisin auttamaan Peppiä niiissä tilanteissa niin, että hän voisi luottaa minun "hoitavan homman".
Nettimartta: ihanaa, jos koit postauksen hyödylliseksi! :))) Juu, ilman karvakorvia olis elo ihan tylsää ja vaikka olen nyt Pepin luonteesta aika paljon kirjoittanut, niin kotioloissa eli suurimman osan ajasta Peppi on aivan ihana tyttö!
Terkkuja teidän koko laumalle ja poitsuille suukkoja meitin neideiltä! <3
Ensinnäkin, ihan hyvä, ettei kipuja löytynyt.
VastaaPoistaNostan olematonta hattuani sinulle, että tutkitutat Pepin ihan perusteellisesti. Se selvittää asioita, poissulkee mm. tuon kiputeorian. Osaisin kuvitella, että mahdollinen lääkeapu olisi jotain luontaista, esim. juuri noita samoja, joita käytetään muissakin stressitilanteissa, kuten muuton tai uudenvuodenräiskeen takia.
Niin on - oikein huojentavaa!
PoistaMinäkään en tosiaan aikaisemmin ottanut tuota kiputeoriaa tosissani Pepin kohdalla. Sitten kuitenkin mietin uudestaan ja totesin parhaaksi tutkituttaa Pepin, jotta kipuasia voitaisiin oikeasti unohtaa.
Juu, jotain tuollaista minäkin uskon niiden lääkkeiden olevan. Ihan hyvä tietää, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa!
Terkkuja sinne Saksaan ja Wupelle suukkoja meidän tytöiltä!
Hyvä homma ettei löytynyt kipuja Peppiinolta. Laitoitko viestiä Marille ja saitko mitään vastausta? Uskon, että helpottavia kikkoja löytyy, kunhan vain jaksat/jaksatte etsiä ja treenailla. Leppoisaa Itsepäisyyspäivää! (Kuulostaa ihan Peppiinon ja ehkä kaikkien mäykkyjen nimikkopäivältä :D)
VastaaPoistaEikö! :)))
PoistaEn laittanut vielä Marille viestiä. Rillan hieroja nimittäin kertoi eräästä mielenkiintoisen kuuloisesta "koirakuiskaaja-ihmisestä", josta hänellä on hyviä kokemuksia. Ajattelin nyt kokeilla pari viikkoa noita elliltä saamiamme ohjeita ja ottaa sitten yhteyttä joko Mariin tai tuohon toiseen ihmiseen (Kati muistaakseni).
Hihhihhihhih, oli tosiaan mäykkyjen nimikkopäivä! :D Me saimme iloksemme viettää sen niNnin ja Jimpsun kanssa. <3
Terkkuja!
Hienoa ettei ollut kipuja pikkuisella! Juu, tulee taas mieleen Jysky, sillä oli selkeästi näkyvät suosikki-ihmiset ja sitten ne muut, joilla ei ollut asiaa lähempään tuttavuuteen. Jysky tosin haukkui myöskin suosikkien kylässä ollessaan innoissaan keskustelussa mukana ja oli kokoajan muutenkin niin paikalla ettei voinut jäädä huomaamatta ;P Hyviä pikkujouluja! :) Oma-alue kuulostaa hyvältä idealta.
VastaaPoistaNiin oli! :)))
PoistaHih, ihana Jysky! <3 Vähän samanlaiselta kuulostaa kieltämättä kuin tuo meitin pitkula. Pepillähän niitä suosikki-ihmisiä on tasan kolme: minä, mies ja niNni. Suosikkikoiria on kaksi: Rilla Ja Jimpula. Kaikille muille haukutaan enempi vähempi raivokkaasti.. :o
Kiitos, pikkujoulut oli taas IHAN parhaat! Aika vaan meni A I V A N liian nopeasti ja nyt jo on heitä ihan gaaameee ikävä. Huoh.
Kaunista ja tunnelmallista joulun odotusta Sinulle ihanainen! <3
Olipa hyvä ettei Pepiltä löytynyt mitään kipuja, joten ongelmien työstäminen näin ollen on helpompaa. Meille kans pitäs sisähäkki hommata minne koira voi mennä sillon, kun haluaa. Autohäkki on sellanen kevythäkki ja oli tässä autorempan yhteydessä täällä kotona sisällä. Siellä kävi sillon molemmat aina välillä olemassa. Raisa ei koskaan rauhotu autoon ilman häkkiä ja siellä se tykkää olla. Vieraiden kanssa Raisa riehaantuu, mutta yleensä se on sellasta innostumista. Elmerin kanssa se oli äärimmäisen haastavaa, kun jatkuvasta haukkumisesta se oli pakko laittaa toiseen huoneeseen rauhottumaan. Yleensä tilanne niin stressasi sitä,että saattoi nukahtaa oven pieleen. Ehkä Peppi ei koe oloansa niin tukalaksi vieraiden tullessa jos sillä on oma häkki missä olla ns. turvassa. Toivottavasti nuista vinkeistä on hyötyä ja auttaa Peppiä rentoutumaan jännittävissä tilanteissa.
VastaaPoistaMukavaa Itsenäisyypäivää teille :)
Niin oli, ja kiitos vielä Sinulle, että toit tuon mahdollisuuden esiin. <3 En ehkä muuten olisi ottanut asiaa tarpeeksi vakavasti. Tokihan kipujen mahdollisuus kannatti sulkea ihan lääkärin toimesta pois.
PoistaNäin jälkikäteen ajateltuna en voi tajuta, miten en ole tuota häkkiä tullut ennemmin kokeilleeksi. Nyt se tuntuu niin itsestään selvältä kuin olla ja voi. Toki en vielä tiedä, mitä Peppi häkistä tykkää, mutta ajateltiin hommata sellainen nailonkankainen, sopivan pieni, kevythäkki, jonka voisin kuvitella Pepille hyvinkin mieluisaksi. Hän kun tykkää muutenkin kaikista luolamaisista paikoista.
Voi pientä Elmeriä. Väkisin puskee kyynel silmäkulmaan.. Hyvin samanlaiselta kuulostaa kyllä kuin Peppi. Arvaa kuinka väsynyt hän oli ellikäynnin jälkeen.. Uni maittoi sohvalla ihan ihmeellisissä asennoissa, kun ei väsymykseltään varmaan jaksanut asennosta välittää. Hih ja huoh.
Samaa toivon minä! Ja sitä, että jaksan/jaksetaan harjoitella ahkerasti!
Tunnelmallista joulun aikaa teille sinne ja Raisalle kovasti rapsutuksia! <3
Toi häkki on meidän kokemusten mukaan todellakin kokeilemisen arvoinen asia! Aimollahan nimittäin ongelmat painottuu sinne yksinoloon, mutta aktiivisen "häkkionihanapaikka"-treenaamisen myötä ollaan nyt siinä tilanteessa, että häkissä osaa olla hetkittäin yksin, kun kokee häkin turvapaikkakseen eikä pääse kiihtymään isossa tilassa (häkki on siis kuitenkin sellainen, että mahtuu miten päin tahansa siellä olemaan ja kääntymään kunnolla). Häkki on myös peitetty tummalla kankaalla ja se tuntuu osaltaan rauhoittavan!
VastaaPoistaKiva kuulla, että teillä häkki on ollut hyvä ratkaisu! :))) Mä en oikein edes tajua, miten meillä ei ole sitä jo aikaisemmin tajuttu kokeilla. Kyllähän siitä nyt kuitenkin puhutaan vähän joka puolellla. No, mähän oon just tällanen vähän hidas hoksaamaan.. ;D
PoistaMe ajateltiin hommata nailonkankainen kevythäkki, jonka seinät ja katto on aika läpinäkymättömät. Meillä on ollut sellainen Rillalla näyttelyissä (trimmaajalta lainattu) ja voisin kuvitella Pepin kokevan sen luolamaisena turvapaikkana. Voin toki olla väärässä. Raportoin tarkemmin jahka saadaan häkki hommattua.
Terkkuja sinne ja koissuille rapsuja! <3
Ja lisäksi meillä on vielä korkeareunainen koppa häkin pohjalla lisäämässä pesämäistä turvapaikantuntua, jotta Aimolle tulisi oikein sellainen turvattu ja ympäröity olo :D
PoistaEn yhtään ihmettele, ettet ole miettinyt aiemmin, sillä mun mielestä ylipäätään häkittämistä (oli aika kuinka pitkä tahansa) parjataan älyttömästi ja pidetään eläinrääkkäyksenä (sanoohan jo eläinsuojelulakikin tästä jotain...) Mä en kuitenkaan nää itse asiaa Missään Nimessä niin, sillä en ymmärrä miten voisi olla parempi, että koira kerää isommassa tilassa kierroksia, haukkuu, rellestää, miten huono käytös nyt sitten esiintyykään - kun vastassa on vaihtoehto, että koira makoilee rauhallisena turvallisessa paikassa. Faktahan on kuitenkin, että koira on läpi vuorokauden torkkuja eikä koe pientä tilaa samanlaisena kuin ihminen. Kunhan ei nyt vuorokausia läpeensä sitten joudu siellä olemaan! :D
Tässä taas ehkä vähän asian ohi paasaamista niin, että mulla on kohta joku eläinsuojeluasiamies perässäni :D
Tsempit kuitenkin opetteluun, kokemuksianne odottaen!
Tuo on kyllä ihan totta, että häkittämisellä on huono kaiku. Meillä koirilla on ja on ollut aina vaan koppia, pehmeitä ja kovia. Edellinen kaksikko oli myös opetettu menemään koppaan käskystä, mutta ei kylläkään jäämään sinne.. Häkkiä/boksia en kai ole hommannut, koska ei olla mielestäni tarvittu sellaista. Kun en tuona rauhoittumispaikkana ole sitä hoksannut ajatella. Tai ainakaan viedä käytäntöön asti. No, parempi myöhään.. tjtn. ;D
PoistaKiitos vielä, että jaoit kokemuksesi sekä tsempeistä, ne tulee todella tarpeeseen! ;D
Tuo häkki-idea kuulostaa siltä että kannattaisi oikeasti kokeilla. Komppaan Anniinaa - häkkiin peite jotta se tuntuu luolalta. Ja sitten sinne sisälle vielä jotain todella lämmintä, se houkuttaisi ainakin Nellin alta aikayksikön häkkiin... :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä! Me meinataan hommata sellainen nailonkankainen kevythäkki, jonka seinät ja katto on itsessään jo aika läpinäkymättömät. Minäkin uskon, että Peppi saattaa ihan luontaisesti kokea sellaisen turvallisena luolana. Toivottavasti olen oikeassa! (tuosta meitin pitkulasta kun ei koskaan voi olla ihan varma.. ;D)
PoistaMeillä on Essillä boi olohuoneen nurkasa portaiden alla. Sieltä typy halutessaan näkee kumpaankin suuntaan ja halutessaan voi kaivautua tyynyyn. Eli turvapaikka ihan selkeesti. Sama tyttärellä on kotona. siellä vaan on se ongelma, että boxi on pieni ja koiria kaksi. Kun toinen on kopassa , toista potuttaa ettei pääse sinne. Mutta onneksi makuuhuoneessa on toinen turvapaikka lipaston takana, jonne voi vetäytyä omaan rauhaan silloin kun oikeen hatuttaa.
VastaaPoistaIhanaa ettei Peppisessä ole fyysistä vikaa. Arkajalkuushan ei oo fyysinen vika, vaikkakin se puolustus/pelotushaukunta ottaakin omien korvien väliin. Ihan kokeeksi jokainen voi mennä lattialle makuulle katsomaan missä perspektiivissä koira asiat näkee ja miettiä sitten miksi toista pelottaa. Se on aika silmiä avaava kokemus, uskokaa pois. Silloin ymmärtää myös lasta helpommin.
Peppihän on mäykky eli luolakoira. Se ei kuitenkaan ihan luonnostaan tarkoita sitä, että hän "luolasta" nauttisi tai edes uskaltaisi mennä sen kaltaiseen paikkaan, josta on vain yksi tie ulos. Toivottavasti boxi kelpaa. Ehkä kumminkin ottaisin sellaisen, josta koira näkee muualtakin ulos kuin vain etuaukosta.
Essiltä terkkuja oikeen rutkasti Peppiselle ja Rillalle. Kyl se siit sit lähtee, kun Peppi vielä vuoden pari kasvaa ja vanhenee. Mäykyt on hitaita kypsymään. Sitäkin kannattais ellulta kysyy, että jos Pepin steriloi ja hormoonituotanto vähenisi, auttaiskos se ylikierroksilla oloon eli hermostuneisuuteen tai arkuuteen. Tasapainoittasko se Peppiä. Meillä kyllä tapahtui kummankin tytön kohdalla selkeästi tasapainoontumista.
Terkkuja ja tsemppiä !!
Portaiden alunen onkin varmasti hyvä paikka boksille. Meillä ajattelin laittaa sen johonkin makuuhuoneista.
PoistaJuu, oli kyllä huojentavaa kuulla, että ellu ei usko Pepillä olevan kipuja. Hyvä vinkki tuo koiraperspektiivin kokeileminen noin ihan konkreettisesti!
Juu, olet ihan oikeassa tuossa, että etukäteen ei voi tietää, miten Peppi boksiin suhtautuu. Jotenkin hänen oma hakeutumisensa mahdollisimman ahtaisiin ja vaikeisiin paikkoihin (esim. sellaiseen sohvaväliin, josta hän pääsee vain peruuttamalla pois) luo uskoa siihen, että Boks saattaa olla Pepille hyvinkin mieluinen paikka. Tai sitten ei. Jahka saadaan päätettyä boksin malli/koko ja hankittua se, kerron miten sen kanssa sujuu.
Unohdinkin mainita postauksessa, että itseasiassa kysyinkin tuosta leikkauttamisesta. Ellulla oli siihen hyvin vahva mielipide. Hän kuulemma suosittelee yleensä aina narttujen leikkauttamista mahdollisimman nuorina paitsi, jos on kyseessä agressiivinen/pelokas koira. On nimittäin niin, että estrogeeni on luonnetta pehmentävä hormooni ja testosterooni taas lisää levottomuutta/agressiota. Narttujen leikkaaminen vähentää estrogeenin määrää ja samalla testosteroonin määrää kasvaa suhteellisesti. Uroksilla sitten homma menee justiinsa toistepäin. Erittäin loogista, kun se näin selitettiin. Ja ihanaa, että tähän(kin) kysymykseen saatiin selkeä vastus.
Terkkuja sinne kovasti ja mukavaa joulun odotusta! <3 Puss&kram
Tosi hienoa, että Pepistä ei löytynyt kipeitä kohtia! Se on tärkeintä, se! :) Mahtavan kattava käynti teillä ollut ja mitä ilmeisemmin oikein asiantuntevaa palvelua on mäyräkoira saanut osakseen :)
VastaaPoistaMeillähän on pojilla 'mökki' eli nailoninen kevytboxi, johon saa täyden pimeyden tai sitten voi jättää toisen kyljen kokonaan auki ja samoin katon ja oviaukon. Kyljessä ja ovessa on myös verkkoa, joten sieltä näkee ja happi kulkee, mutta toiset eivät näe sisälle ;) Sitten meillä on tuo metallihäkki, johon olemassa myös musta kangas päälle. Erittäin kätevä esim. kylässä piilopaikkana, vaikka yleensä pojat kyllä tykkäävät olla jatkuvasti siellä missä muutkin, mutta näyttelyissä ihan ehdoton! Oma rauha, riittävästi tilaa pitkäselkäsille (oikeastihan tuo on varmaan sakemannille tms. tarkoitettu, mutta kun sellaisia häkkejä ei näemmä valmisteta, joissa olisi riittäävästi pituutta, mutta ei korkeutta. Varmasti mäyräkoirien, bassettien, corgien, dreeverin jne. omistajat ostaisivat niitä hyvin mielellään. Mutta, tosiaan, lämpimästi suosittelen häkkiä. Meillä tosin pojat alkavat haukkua, jos oven laittaa kiinni, kun eivät ole olleet kuin näyttelyissä siten, etteivät omaehtoisesti pääse häkistä ulos, joten meillä se ei ehkä toimisi sillä tavalla kuin monella muulla, että koirat voitaisiin laittaa sinne rauhoittumaan kun tulee vieraita. Yleensä ne hänskäävät siinä mukana kovalla tohinalla, Alphonse haukkuu aluksi, mutta mitä vanhemmaksi on tullut, sitä nopeammin rauhoittu. Ja Aslan taas haluaisi tunkea jokaisen syliin. Jos ihan mahdottomaksi on mennyt esim. lapsivieraiden kohdalla, jotka vähän pelkäävät yli-innokkaita koiria, niin ollaan pistetty koirat vähäksi aikaa hinhaan, että lapset ovat saaneet ensin päästä sinuiksi niiden kanssa ja ovat selvästi nähneet, että koirat ovat aikuisten hallinnassa, eivätkä innokkaasti tekemässä tuttavuutta :) Mäyräkoira on halutessaan hyvin, hyvin tunkeileva ;)
Kovasti tsemppiä teille Pepin kanssa - pidä meidät ajantasalla, kovasti odotellaan uutisia tilanteen kehittymisestä ja pidetään peukkuja :)
Juuri näin! :))) Tuo HauMau on kyllä aivan uskomaton paikka! Jos asuisitte "vähän" lähempänä Helsinkiä, olisin usuttunanut teidät(kin) sinne jo monta kertaa.n ;D
PoistaJuuri tuollaista nailonmökkiä minäkin suunnittelen. En vaan saa päätettyä kokoa/mallia, kun en saa myöskään päätettyä sille paikkaa täällä kotona.. ;D
Hyvä kuulla, että teilläkin tuo häkki on koettu hyväksi systeemiksi! Meillä westit on justiinsa tuota Aslanin tyyppiä suhteessa vieraisiin: syliin tarttis päästä ja antamaan suukkoja.. ;P Peppi sitten.. nooh.. uudenlaiset harjoitukset alkakoon! (May the odds be ever in our favor! Nim. Miten niin nälkäpeli-sarjaan koukuttunut.. :D)
Kiitos kovasti kannustavista sanoista!! <3 Terkkuja sinne ja AA-tiimille suukkoja! <3
Hei, onpa ihanaa kun löysin tämän blogisi! Kun luin kirjoituksiasi niin tuli heti sellainen olo, että pystyn täysin samaistumaan tilanteeseesi Pepin osalta. Minulla on myös kaksi koiraa, joista toinen on ihan tasapainoinen ja normaali koira, mutta toinen on heikkohermoisempi ja helposti stressaantuva: haukkuu myös vieraat ihmiset ja koirat ja vähän muutakin ;) Sulla on kyllä ihailtavan positiivinen asenne tuohon teidän tilanteeseen, toivotan sulle paljon tsemppiä ja jaksamista koulutukseen. Toivotaan, että pääsette lähemmäs tavoitettanne Pepin kanssa, mikä se sitten ikinä onkaan :)
VastaaPoistaItselläni on se tilanne, että alan olla melko puhki poikki tän oman ongelmatapauksen koulutuksessa. Olemme myös käyneet ongelmakoirankouluttajilla ja kokeilleet vaikka mitä keinoja, mutta ainakaan toistaiseksi ongelmat eivät ole hävinneet mihinkään. Yli vuoden päivät meillä on ollut kouluttaja tukenamme koulutuksessa ja olemme tosi aktiivisesti yrittäneet saada käytöstä parempaan suuntaan. Olisi kyllä tosi kiva jutella kanssasi enemmänkin: vertaistuki ei olisi pahaksi :) Taidan laittaa sulle s-postia jos sopii?
Toivotan teille oikein hyvää jatkoa ja mukavaa uutta vuotta! :) Seurailen varmasti blogia jatkossakin!
Vertaistuki on kyllä monessa tilanteessa ihan parasta! Kiitos, että kommentoit teidän tilanteesta, vaikka tilanne itsessään on tietysti kaikkea muuta kuin mukava. Laita ihmeessä sähköpostia, niin voidaan vaihtaa tarkemmin kuulumisia.
PoistaKiitos ja samoin teille, oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!