Höpinää koirien ruokinnasta ja sen semmoisesta

Koirien ruokinta, siinäpä vasta mielipiteitä herättävä aihe! Olen kirjoittanut meidän koirien ruokinnasta ennenkin. Ko. postaukset löytyvät ruokinta-tunnisteen alta. 

Olen etsinyt Rillalle ja Pepille sopivaa ruokaa ja ruokintamallia oikeastaan koko heidän elämänsä ajan. Rillan kohdalla ongelmana on hänen herkästi ärtyvä mahansa. Pepillä taas pakki kyllä kestää mitä vaan, mutta pitkuliini on herkkä lihomaan ja vuosi sitten verikokeista paljastui toinenkin ongelma.

 Kaikki alkoi siitä, kun huomasin kesällä 2014, että Pepin oikean silmän pinnassa on jonkinlainen samea pilkku. Muistin, että HauMaussa oli aikoinaan töissä ihana eläinlääkäri Kirsti Liukkonen ja tiesin hänen lähteneen erikoistumaan koirien silmäsairauksiin. Googlen avulla paikansin Kirstin Tapiolaan FinProVet -eläinlääkäriasemalle. 

Lainattu Pinterestistä.

Kirsti oli aivan yhtä ihana kuin muistinkin ja häneltä löytyi kaikki mahdolliset koirien silmien tutkimiseen vaadittavat värkit. Molemmissa Pepin silmissä todettiin corneadystrofia, joka tarkoittaa sitä, että sarveiskalvon sisään on kertynyt kiteitä, jotka voivat olla joko lipidejä, kalkkia tai proteiinia.  Ko. muutos on täysin vaaraton, mutta etenevä. Eli laikut tulevat suurenemaan ajan myötä ja niin on myös käynyt. Tällä hetkellä molemmissa silmissä näkyy selkeät, vaaleat läiskät.  

Vaikka muutos on sinänsä täysin vaaraton, niin tokihan juuri keskeisen näön alueella oleva kertymä samentaa näköä jonkin verran. Voisin kuvitella, että tätä voisi verrata alkavaan kaihiin, jossa kaihi ei vielä ole kovin paksu tai tiheä. Tärkeintä on tietysti se, että kyseessä ei ole terveyttä vaarantava silmäsairaus ja onneksi näkö ei ole koirille yhtä tärkeä aisti kuin meille ihmisille. 

Pepiltä otettiin samalla pieni ja suuri verenkuva, koska joskus ruokavaliolla ja corneadystrofialla voi olla yhteys. Silloin verikokeista voidaan havaita, että koira saa ravinnosta liikaa rasvaa, kalkkia tai proteiinia. Näiltä osin Pepin veriarvoissa ei ollut löydöksiä, mutta sen sijaan veriarvoissa oli muutoksia urea-, elektrolyytti-, hematokriitti- ja hemoglobiiniarvoissa. Juttelin tuloksista Kirstin kanssa puhelimessa ja mietimme, olisiko Pepin jännittämisellä voinut olla osuutta asiaan. Verikokeet otettiin ihan käyntimme loppupuolella, jolloin Peppi oli ollut juomatta sekä jännittänyt käyntiä useamman tunnin, kun menomatka lasketaan mukaan. Veriarvomuutokset nimittäin kertoivat koiran kuivumisesta. Sovittiin, että käymme lähieläinlääkärissä ottamassa kontrollikokeet n. parin kuukauden kuluttua.

Näin tehtiin ja vaikka pyynnöstäni verinäyte otettiin heti, kun tulimme lääkäriin, niin samoissa arvoissa oli edelleen muutoksia. Ei ihan niin paljon kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin selvästi. Ja jopa niin paljon, että eläinlääkäri antoi Pepille nestettä ihon alle. Olin todella hämmentynyt! Minun ihan perusterveenä pitämää koiraa nesteytettiin rutiinieläinlääkärikäynnillä. Eläinlääkäri sanoi, että Peppi pitää saada juomaan enemmän, jotta tästä ilmeisen jatkuvasta kuivumistilasta päästään. Ajattelin ensin, että olisi hankalaa saada Peppi juomaan enemmän, mutta olin onneksi väärässä. Tuosta lähtien olen lisännyt Pepin ruokaan kaksi kertaa päivässä reilun desin vettä ja pitkula lipittää sen ruuan mukana kiltisti.

Peppi on saanut nestelisää ruoan mukana n. vuoden ja olen tehnyt muutamia havaintoja. Ensinnäkin Peppi on nykyään vähän pirteämpi. Ei mikään Rillan veroinen ikiliikkuja, mutta entiseen itseensä verrattuna vähemmän flegmaattinen. Toisen huomion teki itse asiassa siskontyttö. Pepin linjojen säilyttäminen on ollut paljon helpompaa sen jälkeen, kun vesilisäys on otettu käyttöön. Sekä juominen, että lisääntynyt aktiivisuus kiihdyttävät varmasti aineenvaihduntaa eikä kaikki ruoka tartu samalla tavoin Pepin kylkiin. 

Ruokinnasta on kertynyt niin paljon sanottavaa, että kerron seuraavalla kerralla Rillan nykyiseen ruokavalioon liittyvistä jutuista. 

Eikö ole uskomatonta, että ollaan menossa jo yli syyskuun puolivälin. Mihin se kesä taas livahti??!??