keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Koiranruokaa vol.2

Muistaakohan kukaan, kun mietiskelin koiranruoka-asioita heinäkuussa? Silloisen postauksen voit halutessasi lukea täältä. Rillan vatsavaivat olivat silloin tapetilla ja etsinässä oli hänen massulleen sopiva ruoka. Vieläkään en uskalla mitään "voittaja tuuletusta" pitää, mutta tilanne on kuitenkin ihan hyvä. Brit Care Venison (riista-peruna) nappuloita olen nyt syöttänyt Rillalle muutaman kuukauden ja maha on ollut suurimman osan aikaa oikein hyvä. Tosin olen myös sitä mieltä, että Rillalla on kyllä hyvin herkkä vatsa. Pienikin muutos ruokavaliossa, tai vaikka luiden tavallista runsaampi syönti, saa helposti vatsan sekaisin.



Onks mitään ruokaa?


Peppi on muuten nyt saanut syötyä kaikki Rillalla kokeillut ja hänelle sopimattomiksi havaitut ruuat. ;)  Pepin vatsa vaikuttaisi, ainakin toistaiseksi, olevan hyvinkin vahvaa sorttia (tätäkään en uskalla silti yhtään hehkuttaa, you never know). Kaikki Rillalta jääneet nappulat olivat jonkin sortin pentulaatua, mutta nyt olen sitä mieltä, että Peppi on kasvunsa kasvanut, joten hän on saanut jo pari viikkoa samaa ruokaa kuin Rilla. Helpottaa arkea kummasti, kun ei tarvitse haukkana vahtia, ettei Rilla vahingossa eksy Pepin kupille syömään.






Annan koirille ruokaa kahdesti päivässä, noin kolmanneksen päivän kokonaisannoksesta aamulla ja loput 2/3 illalla. Nappulat tarjoan kuivina ja sekaan laitan raejuustoa sekä jotain öljyvalmistetta. Pennuille on mielestäni tärkeää antaa nappulat liotettuina, etteivät syö mahaansa tukkoon, kun kuiva ruoka turpoaa vatsassa. Sitten kun tietää tarkemmin oman koiransa päivittäisen ruokamäärän, voi mielestäni nappulat tarjota myös kuivina. Siitähän on se hyöty, että hampaat puhdistivat (ainakin vähän) samalla.






Erilaiset öljyvalmisteet tulivat Rosan iho-ongelmien myötä vuosien saatossa hyvinkin tutuiksi. Vanhasta tottumuksesta tykkään tiputtaa muutaman tipan nytkin koirien ruuan joukkoon ajatuksella, että ei kai niistä haittaakaan luulisi olevan. Ostan öljyä aina sen mukaan, mitä satun löytämään. Parhaimpina pidän Viacutania ja Nutrolin-sarjaa. Ihan hyvä perustuote on myös Eforion öljy, tosin se sisältää suurimmaksi osaksi rypsiöljyä, joten ihan tavallinen kylmäpuristettu rypsiöljy lienee myös ihan hyvä valinta. Etenkin, jos koiralla ei ole öljylisälle mitään erityistarvetta. Itse uskon hyvälaatuisten öljyjen lisäävän ainakin ihon ja turkin hyvinvointia. Etenkin talvipakkasilla öljylisää kannattaa kokeilla. Lohiöljystä ja kylmäpuristetusta kookosöljystä olen kuullut myös paljon hyvää. Lohiöljyä suoraan iholle levittämällä sai eräs tuttuni koiransa hankalan ihottuman rauhoittumaan. Haju oli kuulema kammottava, mutta tulokset sen arvoiset.






Raejuusto on meillä kuulunut koirien ruokaan ihan aina. Onneksi Rillankin maha tuntuisi sietävän sitä hyvin. Mielestäni raejuusto lisää mukavasti ruuan proteinipitoisuutta ilman, että tarvitsee kikkailla esim. jauhelihan kanssa. Kikkailulla viittaan nyt siihen, että itse en syö lihaa, joten jauhelihaa pitää meillä aina varata koirille erikseen, kun sitä ei jää omista ruokailuista. Toki ostan aina välillä koirille ja miehelle jauhelihaa, mutta raejuustoa meiltä löytyy jääkaapista aina.






Kovasti muodikas barffaus on pyörinyt paljon ajatuksissani. Suurin este kokeilulle taitaa, ihan rehellisesti sanottuna, olla oma ruokavalioni, joka ei sisällä punaista lihaa eikä kanaa. En ole mitenkään yltiö herkkä lihan suhteen, paistan miehelle pihvin ihan sujuvasti. Silti vähän (lue: paljon!) arveluttaa esim. kalkkunan kaulat, naudan maha, poron luut jne. Uskon kyllä todella, että barffaus on koiralle mitä parhain vaihtoehto. Olenkin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, jonka puiteissa lupaan kokeilla barffausta, jos Rillan maha tuntuu sitä vaativan. Toistaiseksi mennään nappuloilla.

Näin meillä, mitenkäs teillä: nappulat, barf vai jotain ihan muuta? 


Ihan pakko vielä kertoa, että meillä "juostaan". Pikku Pepistä on tulossa nainen, huoks.. Kuinka nopeasti tämä aika nykyään oikein menee? Eikö se justiinsa ollut tämmöinen:




Ja nyt yhtäkkiä se on tämmöinen:



Mukavaa loppuviikkoa silti kaikille! Ü



19 kommenttia:

  1. Meillä syödään Ossin allergian takia allergianappuloita.No nythän minä tiedän mille se on suunnilleen allerginen joten vähän voidaan varioida ruokia. Itse tarjoan nappulat kuivina ja mahdolliset extrasyömiset tarjoan erikseen. Ossista kun ei aina tiedä mihinaikaan se haluaa aterians syödä.No kun talvi lähestyy niin Ossi alkaa taas syömään kaksi kertaa päivässä. Annan aika tarkkaan puolet ja puolet. Jos illalla vielä nälkäinen niin saatan rapsauttaa muutaman ruokalusikallisen lisää pipanoita. Ahne Ossi ei ole muuta kuin HERKUILLE. Taitaa olla aika mäyräkoiramainen piirre:) Nutrolinia annan aina silloin kun muistan. Ossi jopa pitää siitä ja syö öljyn suoraan lusikasta nuollen.

    Niin ne koirat kasvavat.Vähän kuin lapset.Sille vaan ei voi mitään.Ensin pikkuvauvoja ja sitten yhtäkkiä sukukypsiä, lähes täysi-ikäisiä:) Semmoista se on.Terveisiä Pepille ja Rillalle M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  2. Ossin ruokinta on tosiaan varmasti nyt todella paljon helpomapaa, kun tiedät tarkkaan, mitä pitää välttää. Hyvä homma!

    Rilla ja Peppi ovat molemmat oikein hyviä syömään. Tiedä sitten johtuuko se siitä, että pelkäävät toisen tulevan kupilleen, jos eivät itse syö kaikkea? Heillä onkin kyllä sellainen tapa, että vaihtavat kuppeja kesken ruokailun. Ja nyt kun molemmat syövät samaa ruokaa, se on ihan ok, kunhan tekevät sen sopuisasti. Rosalla ja Ineksellä oli aikanaan muuten ihan sama tapa vaihtaa kuppeja keskenään, hassua.

    Herkuille ovat persoja myös meidän karvalapset. Kinkkua ja juustoa saavatkin joskus pienet palat. Niin ja koirannameja toki saavat palkinnoiksi. Niistä Peppi ei vielä kovastikkaan välitä, mutta Rilla on valmis vaikka minkälaisiin temppuihin, jos luvassa on namipalkinto, hih!

    Ihan hirmuisen nopeasti on mennyt koirien pentuaika, huoh. En voi oikein todeksi uskoa. Lapsena ärsytti kun aikuiset hokivat, kuinka aika kulkee aina vain nopeammin. Sittemmin on täytynyt myöntää, että niin se vaan on.

    VastaaPoista
  3. Itse ihmettelin kasvattajan neuvoa vaihtaa penturuoka aikuisen ruokaan heti pentupaketissa tulevan pussin loputtua... ja (pentuajan jälkeen) vähentää ruokintakertoja ja antaa ruokaa vain yhden kerran päivässä... joko aamulla tai illalla...

    Saitteko itse samanlaisia ohjeita Pepille?

    VastaaPoista
  4. Petriina: en ees muista, mitä kasvattaja ohjeisti, mutta itse toimisin kyllä vähän toisin... Mun mielestä on hyvä antaa penturuokaa n. 7-8 kk ikään asti eli sen suurimman kasvuvaiheen ajan. Päiväannos jaettuna aluksi neljään kertaan päivässä. 5 kk jälkeen voi kertoja vähentää kolmeen kertaan päivässä. Nartuilla kasvun loppumisen tietää aika hyvin ekoista juoksuista, mutta 7-8 kk pätee varmaan pienten rotujen uroksiinkin ihan hyvin. Aikuiselle koiralle on mun mielestä hyvä ainakin tarjota ruokaa kaksi kertaa päivässä. Tosin Rosa ja Ines saivat suurimman osan elämäänsä ruuan vain kerran päivässä, koska yrityksistä huolimatta eivät itse suostuneet syömään useammin. Siltikin tarjoaisin nuorelle koiralle ainakin parin vuoden ikään asti ruokaa kahdesti päivässä ja toki koko elämän, jos koira itse niin haluaa.

    Oon nyt muuten kuullut monista, joiden koiralle Royal Caninin mini junior ei ole jostain syystä käynyt (joko vatsa tai iho on reagoinut). Sopiminen on aina tietty tosi yksilöllistä, mutta ihan vinkkinä, jos saatte kasvattajalta justiinsa ko. ruokaa niin osaat varautua.

    Ootte siellä varmaan ihan tohkeissanne pennusta, hauskaa! Ü

    VastaaPoista
  5. Barffaus ja muu luonnonmukainen ruokinta pakottaa kyllä käsittelemään lihoja sekä muita sen kaltaisia tuotteita. Itseäni ällöttää yhä edelleenkin kaikki sellainen. Se veri ja haju ja jos vielä erehdyn ajattelemaan, että se liha on eläimestä, elävästä olennosta lähtöisin, niin päiväni on piloilla.
    Pyrin olemaan miettimättä yhtään mitään, kun leikkaan niitä ja hyvin onnistunkin nykyään.
    Koira nyt on luonnostaan lihansyöjä ja sen mukaan se on ruokittava.
    Voi, ymmärrän niin tuon inhosi lihoja kohtaan! Koiralle tarkoitettu liha kun on vielä vähemmän "siistiä" kuin ihmisten lautasille myytävä. Yäk.

    VastaaPoista
  6. Mää syyvä vänttäsen RC:n mäykkyjuniorinapuroita. Ne on ihan hyvii. Mä oon kyl vissiin kalalle allerginen, kun en kestä tonnikalaa.

    Kuis toi Peppi on noin äkkii kasvanu? Nyt kyl pitää käydä vilkasemassa omaan peiliin. (Kotvan kuluttua) Joo, ei oo mullakaan enää sukat makkaralla.

    VastaaPoista
  7. HooPee: kiitos kovasti empatiasta! Olen kanssasi niin samaa mieltä lihan käsittelyn "ällöydestä". Ihmisille tarkoitetut, siististi leikatut pihvit jajauheliha on ihan ok, mutta juurikin kaikki mikä liikaa muistuttaa elävää eläintä, ottaa aika koville. Ja kuitenkin kun samalla ajattelen myös, että koira on tosiaankin lihansyöjä. Kyllä täytyy itsensä kanssa vielä tehdä töitä, huoh..

    Myrsky: mä mietinkin, että onko sun rapsuttelulle selvinny syytä? Rosan maha muuten tuppas menemään tonnikalasta sekaisin, mutta lohi sitten sopi hänelle tosi hyvin, outoa...

    Miten te pikkuiset kasvatte noin nopeasti! Ihan tyhmää ja epäreilua! Olisitte ny vähän pidempään vauvoja, huoks...

    VastaaPoista
  8. Joo kyllä me vähän kyseenalaistettiin heti näitä ohjeita ja toimitaan itse "maalaisjärjellä"... ja joo-o kovasti me päiviä jo lasketaan pennun kotiintuloon :) (tasan 3 viikkoa vielä) Kiitti varoituksen sanasta Royal Caniniin liittyen. :)

    VastaaPoista
  9. Petriina: hyvältä kuulostaa teidän suunnitelmat, maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Rillan kasvattaja suositteli muuten laittamaan pennun ruokaan aina tilkan piimää (ei rasvatonta) ja se oli mun mielestä hyvä neuvo. Piimä tekee varmasti hyvää pienelle massulle. Aika monet koirat (jostain syystä?!) alkaa vieroksumaan piimää sitten pentuajan jälkeen ja silloin sen voi hyvin jättää pois. Jotkut piimänvieroksujat tykkää tosin kermaviilistä. Jauheliha ja raejuusto on myös sellaisia, joita oon monen kuullut ruokaan lisäävän. Aluksi kannattaa laittaa uusia juttuja perus ruuan sekaan vaan ihan pikkuisen ja, jos tuntuu koiralle sopivan, niin lisää sitten määrää vähitellen.

    Monasti kuulee sanottavan, että koirat ovat herkkiä lakstoosille. Meillä on aina aloitettu uuden koiran kanssa laktoosittomilla maitotuotteilla, mutta meidän koirille on kyllä sopinut myös tavalliset maitotuotteet. Riippuu taas varmaan koirasta.

    Elän täällä NIIN hengessä mukana teidän odotusta! Ei tarvii enää kauaa malttaa, ihanaa! ♥

    VastaaPoista
  10. Olli syö allergian vuoksi Trovetin peura-perunanappulaa. Makupalana yleensä juustoa, mutta makkaraakin joskus harvoin. Luina menee härännahkarullat. Olli on voinut syödä riistaa ja ostinkin kaupasta poronluita, mutta niistä meni sitten kuitenkin maha ripulille, vaikka ensin näytti siltä, että luut passaavat. Ehkä Ollin ruokavalio on tylsä, mutta onneksi kaveri ei välitä yksitoikkoisuudesta.

    VastaaPoista
  11. Olli: Trovet onkin ihan uusi tuttavuus, täytyy (varmuuden vuoksi) googlettaa. Mua hirvittää (hih!) poronluut, vaikka koirat varmasti tykkäis.. Täytyy yrittää tormistua ja kokeilla (ehkä). Meillä kun Rosa oli kovin allerginen, niin Ollin ruokavalio kuulostaa minusta ihan normaalilta, ei yhtään tylsältä. Pääasia, että allergiaoireet pysyy kurissa!

    Mukavaa viikonloppua teidän laumalle! Ü

    VastaaPoista
  12. Piimästä olikin juuri puhetta ja sitä ajateltiinkin tarjota lisänä. Mun vanhempien saksanpaimenkoira sisu (nyt 3v.) nauttii vieläkin joka aamu aamuviilin :D Ilman sitä päivä ei käynnisty :D aamuviili- rutiini sai alkunsa pentuna, kun kaikki kalsium meni kuulemma uusiin hampaisiin ja korvat ei meinanneet nousta. Meillä tosin ei tule olemaan stressiä ainakaan siitä korvien noususta ;)

    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  13. Ihana, aamuviili! ♥

    Se on muuten hassua miten koirien ruokinnassa tulee noita omia rutiineita. Oon ihan varma, että jokaisella koiranomistajalla on jotkut ihan omat systeemit ruokintaan liittyen. Kuka lisää aina jotain herkkua perus ruuan päälle, kuka antaa "jälkkäriksi" keksin ja kuka taas tarjoaa aamulla raksuja ja illalla kotiruokaa jne. Mulla on se raejuusto ihan ihme päähänpinttymä. Mun mielestä sitä on vaan oltava ja laitettava koirien ruokaan, vaikka siihen ei oikeasti ole mitään muuta syytä kuin tapa. Siis eihän siitä varmasti mitään haittaa ole, mutta huvittaa vaan tämä "tapojen orjuus". ;D

    Ihan kohta teillekin tulee hän, jonka kanssa alatte muodostamaan niitä teidän perheen "hassuja" ruokintarutiineita, ihanaa! ♥

    VastaaPoista
  14. Voi hellanduudelis!!!!! Mami kirjotti tähän uuden ruokakommentin, ja arvaa mitä tapahtu! Siitä tuli romaani, eikä se mahtunu tähän reilun 4000 sanan rajotukseen. Sinne se taas hupsahti, johonkin bittiavaruuteen! Herramunjee... jo 2. kerta! Mami EI TOD oo mikään helmi tietsikan ääressä!

    t. 3 shelttiä

    p.s. Kohta se yrittää uudestaan... tällä kertaa vaan novellimittasella tuotoksella

    VastaaPoista
  15. No, niin... jännitys tiivistyy! Onnaako mamia tälläkään kertaa? Muista nyt, mami, lyhyestä virsi kaunis!!!!

    Eli me syödään raakaruokaa. Ihan pentusista lähtien on sitä nautittu. Lihaa, kalaa, sisäelimiä, kananmunia, läskiä, lihaisia luita ja kasvissosetta. Lisinä kalkkia, kala-ja kalanmaksaöljyä, vehnänalkioöljyä, C-,B- ja E-vitamiineja, piimää ja marjoja. Kaikenlaista.
    Ei oikeestaan barffata, koska meillä ei luita syödä niin julmetun paljon. Ehkä 2/3 pemmeetä ruokaa ja loput luita. Pikkupikkasen kasvista. Terveinä on oltu ja voidaan suositella teillekin. Mamin mielestä tärkeetä on opiskella asiaa huolella ja sit olla "puristamatta mailaa" kun raakaruokkii :-) t. taas ne 3 shelttiä

    VastaaPoista
  16. Hei!
    Noista rutiineista tai muista hassutuksista vielä; meillä on kupeissa värikoodit. Tyynellä, joka on trikolori ja melkein mustavalkoinen, on musta kuppi. Blue merle-Merillä kuppi on vaaleansininen, vaikka se onkin poikien väri... Ja Hiljalla, soopelilla (lassie-väri), kupponen on tietty ruskee. Tällai mami tietää kenen kippoon niitä tilpehöörejään laittelee. t. 3 shelttiä

    VastaaPoista
  17. 3 shelttiä ja etenkin mami-parka: VOI EI! Mua harmittaa NIIIIN paljon sun puolesta! KIITOS ihan hirmuisesti, että jaksoit tuon kaiken jälkeen vielä kommentoida asiaa. Olet kultainen! ♥

    Raakaruokinta kyllä kaihertaa mun mieltä. Vaikka nyt on mennytkin Rillan kanssa ihan hyvin nappuloilla, niin uskon kyllä todella, että raakaravinto olisi parempi ja terveellisempi vaihtoehto. Senkin uskon, että aiheeseen pitää paneutua kunnolla, jotta koira saa ravinnosta kaiken tarvitsemansa. Nappuloiden kanssa tulee vaan luottaneeksi, että niissä on kaikki tarpeellinen oikeassa suhteessa. Ja eihän se välttämättä todella ole niin, hitsi..

    Aivan ihanat värikoodit on teillä käytössä ja varmasti oikein toimivat! Meillä on hakusessa kivat ruokakupit. Sellaisia ei ole helppo löytää.

    Kiitos vielä kovasti mamille ja rapsutuksia kolmikolle! Ü

    VastaaPoista
  18. Öööööö... tarkistettiin asia. Kyse ei ollukaan 4000 sanasta vaan MERKISTÄ elikkä siis kirjaimesta... tai välilyönnistä tai muusta pikkukohdasta, tai jotain.

    No, se asia tuli siis selväksi, ja nyt vaan harjottelemaan lyhyttä ja ytimekästä tyyliä ;-). Niin, mami, koetas nyt koota ittes!!

    t. sheltit (3 kpl)

    p.s. Mami on tosiaan periny ton jaaritteluongelman. Sen äiti ei meinannu 60-luvulla päästä ylioppilaskirjotuksista läpi kun suomen aine meni niin pitkäks, että jäi kesken kun aika loppu...

    VastaaPoista
  19. sheltit (3 kpl)+ mami: joo, mä oon kans huomannut, että jos jaarittelen kommenttiloorassa liikaa, niin kommentointi epäonnistuu. Sen takia jaan esim. vastaukset yleensä useampaan erilliseen kommenttiin, ettei sitä katoamista tapahtuis. Ihme jaarittelijoiden syrjimistä tää bloggerin touhu. Pitäiskö ottaa tasa-arvovaltuutettuun yhteyttä? ;D

    Vähän mä repesin tolle äidin äidin ylppäriaineelle, buahhahhaaahhaa! Taitaa tosiaan toi vähäsanaisuus(!) kulkea vankasti suvussa eli vaivaan tuskin on siellä(kään) kovin helposti apua saatavissa, hitsi.. :DD

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü