keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Pitkulaista palelee

Syksyisenä on tämä(kin) viikko lähtenyt käyntiin. Sateessa on jouduttu koirien kanssa lenkit monasti tekemään, ei auta. Jo viime viikolla iltalenkeillä huomasin Pepin ihan selvästi palelevan ja siitä tajusin, että nyt tarttee lähteä pitkulaiselle palttoota hankkimaan. Rosa-mummulta puuttui pohjavilla ja hän oli aika herkkä palelemaan, joten meiltä löytyy kyllä monenlaisia westielle sopivia nuttuja. Mutta pitkulamallia ei ole kuin siskon kääpiömäykyltä peritty ulkoiluhaalari, joka on Pepille ihan valtava.



Mamma, mulla on kylmä!



Surffailin etukäteen Hurtan sivuilta sopivia vaihtoehtoja. Haluaisin Pepille ainakin jonkinlaisen kokohaalarin ja lisäksi sitten esim. sade- ja/tai lämpömanttelit. Myös sadehaalari ja sen alle lämpöhaalari tai -mantteli on varmaankin ihan hyvä combo.



Löysin sivuilta myös syksyn uutuus-sademanttelin, johon kuuluu tuollainen huppu suojaamaan korvia ja päätä. Varmasti hyvä vaihtoehto lämpimällä säällä tuollaisenaan tai kylmällä lämpöhaalarin päälle puettuna. Rilla, joka ei ole palelevaa sorttia, voisi tällaisen myös tarvita suojaamaan pahimmalta kastumiselta.



Rosalla ja Ineksellä käytin aina lenkeillä nahkaisia valjaita. Ainakin Rosan pentuaikaan valjaita suositeltiin yleisesti koiraystävällisenä vaihtoehtona kurkkua kalvavalle pannalle. Nyt puhaltavat siinä(kin) asiassa ilm. uudet tuulet, kun sekä kasvattajat että trimmaaja suosittelivat ehdottomasti hankkimaan Rillalle ja Pepille kaulapannat, jotta lavat ei työnny eteenpäin tai jotain.. Minut on NIIN helppo puhua "ympäri", kun käyttää koirien terveyttä ja/tai mukavuutta argumentteina. Joten meidän uuden sukupolven koirilla on Hurtan pehmustetut pannat, jotka näkyvät ainakin jotenkin oheisessa kuvassa.






Aloin kuitenkin miettimään, että vaatteiden päälle valjaat taitaa olla se paras ja helpoin vaihtoehto. Rillalle löytyy perintövaljaat kyllä, mutta Peppi tarvitsee uudet. Hurtan sivuilta bongasin kaksi vaihtoehtoa: pehmustetut nailonista tehdyt ja nahkaiset eli vastaavat kuin Rosan ja Ineksen vanhat.



Kertaalleen jo Pepin kanssa käytiin Mustissa ja Mirrissä takkeja ja haalareita sovittamassa, mutta lähikaupungin myymälästä ei oikeita kokoja löytynyt. Päätinkin tilata tarvittavat tuotteet netistä. Tilausta tehdessä iski kuitenkin epävarmuus, aloin säätämään eri vaihtoehtojen välillä, kunnes olin ihan sekaisin ja uupunut, höh..

Siispä ajattelin vielä kysäistä, josko siellä ruudun toisella puolella joku osaisi kertoa hyviä tai huonoja kokemuksia koirien vaatteista.


Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Ü



Ps. Tulipas "Hurtta painotteinen" postaus! Tämä ei kuitenkaan ole maksettu (eikä varsinaisesti muunkaanlainen) mainos, vaikka mieluusti firman testiryhmään kuuluisinkin. ;)


12 kommenttia:

  1. Noh, mulle on ostettu se yks sademantteli tai jotain. Sekin on vähän suuri eli siinä on kasvunvaraa. Täytyy Aatun nikselillä sitä kiristellä sopivammaksi. Mulla on vissiin epätavallisen pitkä selkä, joten ilman sovittelua homma voi mennä pieleen. Vaik äippä tunnusti nyt tilanneensa yhden mittatilausmanttelin. Kokeeks.

    Pyry-papalla oli paljon mittatilaustamineita. Useimmat oli silti vähän liian suuria, kun itsemitattuna ne mitat ei toimineet eli nää mun köntysvanhemmat ei osaa käyttää mittanauhaa...

    Mul oli ihan vauvana vähän aikaa valjaat. Mut me ei tykätty niistä, kukaan. Nyt on käytetty pantoja ja äippä tilas lisäks jotain leveempiä pantoja oikein mun mitoilla. Mut niistä tulee sitten blogijuttua. Vois ne valjaat olla ihan hyvät vaikka mettäretkillä?

    VastaaPoista
  2. Essi Messisellä on vaatetus hommattu Hurtta-designilta. Meillä on tyydytty mantteleihin, sillä koko puvussa ollaan sen näköisiä, että "oot sä mutsi ihan tosissas ja tuu vaan lähemmäs niin katotaan paremmin kenen päällä tää on ulos mennessä". Kävelemään Messinen ei suostu jalat vangittuina, kun ei vaan kertakaikkiaan voi. Ja suuressa viisaudessani päättelin sitten ettei kovemmilla pakkasilla muutenkaan anturoiden palelemisen takia voi pitkään ulkona viivyskellä. Että siinä mielessä riittää kunhan on suojattu massu ja rinta.
    Messinen on aina kahlittu valjaisiin ja meillä sitten perusteena on aina käytetty niskan herkkyyttä. Eli jos koira nykäisee, valjaiden ansiosta paine on tasaisemmin koko kropalle kuin kaulapannalla. Toiset sanoo valjaiden opettavan koiran vetämään, mutta ei tämä päde Messiseen lainkaan. Lisäksi ajattelen, että valjaista jonkun hätätilanteen tulle tempaiset koiran syliin nopeammin ja turvallisemmin . Vaaransa on kummassakin, niin pannassa kuin valjaissa. Saati sitten ilman mittään. Tällä hetkellä meillä on ns. Y-valjaat Hurtan mallistosta ja ne ovat minusta parhaimmat joihin olen valjaissa törmännyt. Taitaa kumminnii riippua koirulin ropasta millaiset valjaat on passelit.
    Järkevät asusteet ompi kyllä ne ainoat,jotka siedän koirien päällä. Ei kuulu koiralle mitkään pitsipöksyhörhelöt, farkut tai nahkatakit. Kyl ihmisen pitäis tajuta koiran kropan malli, onpa se pitkä pötkö tai mallia kantti-kertaa-kantti niin kuin Messinen.
    Pepin suhteen ottaa hän nyt kutimet esiin ja kutoo villiksen. Eli sopiva mitta putkiloa, kavennuksien kanssa jalka-aukot ja sitten kaulus napin kanssa kiinni laitettavaksi. Helppo vetäistä päälle siihen pötköön ja avot on lämmin, kunhan on pässinpökkimää lankaa, niin kuin sanotaan. Ja mukautuu kivasti pötkyläkroppaan. Kokemusta on. Ja Pepille on helpompi tehdä se muutenkin kun siihen ei tarvita "reukkureikää".
    Kaikkein parhaimmat naurut olen kerännyt apteekissa ostaessani mäykkypoikaani varten parit Tena-verkkopöksyt. Rape nimittäin leikattiin enkä halunnut pitää hänellä sitä kaameaa tötteröä. Antaakseni tilaa hänelle myös nauttia olostaan ja saada liikkumavapautta, ajattelin ommella parit tenapöksyt yhteen pötköön ja laittaa suojasiteen päälle. Verkkohousupötkön kiinnitin sitten nauhoilla kaulapantaan. Vaan apteekissa jouduin sitten farmaseutille selittämään , kun kokoa kysyttiin, kenelle ne tulee. Farmaseutti pinkaisi taakse varastoon kuin peura ajovaloista metsään ja kuulin myymälän puolelle vain sanan "mäyräkoira". Takaisin tullessaan hän oli sitten jo saanut itsehillintänsä takaisin. Yhä edelleen hän muistaa asian minut nähdessään. Tiedän sen siitä virneestä hänen suupielessään.
    Että ei koirulin pukeminen vaadi oikeesti muuta kuin kekseliäisyyttä ja huumoria...siis itseltä. Koiralta sitä sympatiaa ei löydy, kun yrität pukea niitä luomuksia päälle.
    Summa summarum, luojan kiitos Hurtta ja kumppanit ovat apuna. Ja jos on kätevä käsityöihminen, niistä ottaa helposti kaavat ulos ja värkkää sitten vähän persoonallisempiä vermeitä omalle murulle.

    VastaaPoista
  3. No täältä tulee mielipide,josta ei kannata kauheasti välittää... Ensinnäkin minä suosin nylonisia valjaita kun niitä on helppo pestä ja kuivuvat nopeasti. Ossilla nyt on ainakin sellaiset jossa se takimmainen remmi menee reilusti lapojen takana. Kainaloon jää ainakin 5-7 senttiä. Sitten tuosta koiran pukemisesta. En tiedä miten se voi vaikuttaa turkin (siis karrkarin) kasvuun.Tietysti jos on tooosi vähäkarvainen niin sitten pukisin juuri sen verran ettei koira palelisi. Niin sanottua ylipukemista välttäisin koska kyllä ne haalarit haittaavat koiran normaalia liikkumista. Sitäpaitsi koska koira ei hikoile muualta kuin tassuista ja kielen kautta niin tassut ne ovat ne tärkeimmät.Koeta totuttaa Peppi tossuihin. Se saattaa olla mäyriksellä vähän vaikeata mutta ehkä sun pieni söpö Peppi ei ole ihan yhtä itsepäinen kuin meidän ukkeli:) Aika kovista pakkasista me ollaan selvitty ihan ilman mitään lyhentämällä lenkkejä (villapaita tuli vasta viime vuonna kun voitin Main ihanassa blogiarvonnassa langat) Muuten voitaisiin olla ilman villapaitaakin vielä. Sellainen hohtava ohut liivi meilläkin on jotta Ossi näkyy auton valoissa vaikka se on kiinni niin täällähän ei ole EDES katuvalaistusta kuin parin kilsan päässä:) Terkkuja M-Lja Ossi

    VastaaPoista
  4. Hyvä Hurtta! ;D

    Silloin vuonna miekka ja kivi, eli 90-luvulla vastuunsa tuntevilla koiranomistajilla oli koirille valjaat. Meilläkin. ;) Nahkaiset. Ja joka koiralle turkin kanssa sävy sävyyn. Vitsi niitä metsästettiin, silloin kun netti ei vielä ollut arkipäivää. :D

    Meidän cockerilla käytin kurapukua, kun sen turkki oli kurakeleillä ja metsästä tullessa niin järkky joka kerta, solmussa ja täynnä havuja jne. Mutta se ei kyllä ikinä tottunut pukuun, sitä hävetti aivan järjettömästi, se kulki mun perässä niiiiiin marttyyrina ja nolona. Ja mua nauratti. Mutta en tietenkään nauranut koiraparan nähden.

    Labbis ja mäykky ei kyllä käyttäneet mitään takkeja, kumpikaan ei palellut ja kurailmoilla puhdistus oli paljon helpompaa. Mutta mäykylle olisin voinut ostaa takin vaan ihan söpistely-mielessä. En kuitenkaan ostanut ikinä.

    Nyt tuli vähän ikävä koirulaisia kun alkoi muistella. :(

    VastaaPoista
  5. Suosittelen Peten koiratarviketta, sinne palautus onnistuu helposti ja oon usein tilannut pari rinnakkaista kokoa sovitettavaksi. Liikkeissä harvemmin on yhtä kattavaa tarjontaa olemassa edes... Meillä käytetään Hurtan takkien (joita voin suositella lämpimästi!!) kanssa pantaa, pentuaikoina valjaita, mutta nekin oli parhaat takin alla, manttelin kauluksen alta ylettyy juuri ja juuri kiinnittämään hihnan.

    Valjaista meille on sanottu, että Y-valjas (eli se Hurtan toinen malli, ei toi joka yllä on kuvissa) on paras, sillä se ei paina rintakehää. Jalonkin kasvattaja oli sitä mieltä, että tavallisen mallinen valjas painaa rintakehää lyttyyn, ja tipsuilla näyttelyissä suositaan ulospäin työntyvää uljasta rintaa, joten eihän sellaista toki pilata tohdi (vaikkei tää meidän yksilö näyttelykoira olekaan).

    Meiltä löytyy tollanen Hurtan haalarikin, sekä fleece- että kuorimallisena (todellista hifistelyä!:D), nekin on talvella olleet oivat, kun suojaavat kainalot lumipaakuilta hangessa möyriessä. Tosin päälihaalarin yksi lahje on muita isompi tai sitten tassu pienempi, eli toinen takajalta hulahtaa haalarin sisään metrin kävelyn jälkeen, sitä pitää vähän muokata vissiin :D

    VastaaPoista
  6. Meillä on sen verran kokemusta, että Elli ei anna mielellään laittaa vaatteita päälleen. Kurapuvun (lue: sadeasu, Hurtan vanhempaa mallistoa) kun laittaa niin alkumatka lenkistä menee niin, että Elli tekee äkkiä tarpeensa ja yrittää takaisin kotiin mahd. pian. Yritän sitä sitten vuoroin houkutella ja välillä hiukan nyppäämällä hihnasta tulemaan vielä vähän. Sitten ykskaks pieni lenkki onkin jo kierretty.
    Villapaita Ellillä on myös, sen tein viime talvena ja vielä mahtuu :)
    Tein myös viime talvena sille fleecevuorisen manttelin, mutten tiedä missä se on ja mahtuuko se enää. Elli ei myöskään mielellään laita valjaita eikä heijastinliiviä, mutta tulee kuitenkin reippaasti lenkille, sitten kun ne on ensin sen päälle saanut laitettua.
    Siinä sadeasussa sais kyllä olla huppu. Mulla on ihanaa pinkinpunaista sadeasuksi kelpaavaa kangasta ja oon ajatellut siitä joskus Ellille sadeasun tekeväni, kunhan löydän hyvät kaavat.
    Tästä ei nyt tainnut olla sun ostoksia ajatellen apua, mutta eiköhän joku osaa hyviäkin neuvoja antaa.

    VastaaPoista
  7. "Vinkkejä" ;)
    -ISON villasukan varsi ensiavuksi viluun
    -älä pakota mäyristä ulos, kun se haluaa lämmitellä sohvalla
    -hanki bernhardinkoira, jonka kainalossa pötkylä lämpenee, kun et itse ehdi sitä halata

    Hyviä vinkkejä :)
    -VIP Store -ketjun kaupoissa oli joskus hyviä fleece-haalareita, joista kuvia löytyy oranssina Artun blogista
    -Paukkupakkasilla ohut fleece (lahkeellinen) alle ja hivenen suurempi talvimantteli päälle
    -sadepuvun alle en laittais mitään, koira on puvun kanssa muutenkin aika kankea ja HIDAS... tai ehkä joku T-paidan mallinen putkilo aluspaitana tekis sadeasusta mukavamman
    -Netistä löytyy hurjasti myös mittatilaustyönä koirille vaatteita tekeviä
    -Osta pennulle edullinen fleece ja mantteli, ensi talveksi sitten laatuvermeet :)

    Valjaat:
    Vänttiset on pehmeää nahkaa, jos Pepperonin kainalot ei hankaudu valjaista. TopCanis kuulemma on toinen mäykkyjen suosima merkki, nettikaupasta (M&M) ainakin löytyy malli, jossa heijastimetkin. Hintakin on kohtuullinen.

    Panta:
    Artulla on suht leveä nahkapanta. Sillä tuntuu paremmalta taluttaa joskus kiskomaankin innostuvaa koiraa.
    Syksyn pimeisiin kannattaa miettiä iltalenkeille heijastavaa vaihtoehtoa. Heijastavat pannat, taluttimet ja puvut on kätevämpiä kuin irralliset, heiluvat ja kolisevat muovinkappaleet ;/

    Huonot valinnat:
    -Ergocomfort-valjaat

    Ekstraa :)
    -oma tassupyyhe ja naulakko eteisessä, koiran korkeudella ;))

    VastaaPoista
  8. Myrsky: sun sademantteli on kyllä söpö ja Pyry-papan mittatilauspuvusto ON kertakaikkisen vaikuttava!

    Mittatilausvaatteita meillä ei oo (vielä) koskaan kokeiltu, vaikka kerran liippas läheltä yksillä markkinoilla. Sattumalta mallikappaleista löytyi kuitenkin kaksi justiinsa passelia sadepukua Rosalle ja Inekselle, joten teettäminen jäi. Mä oon muuten miettinyt tota mittaamista monasti, että multakin menis se varmaan ihan pieleen. Tulis joko ihan valtavia tai sitten aivan liian pieniä palttoita. Olen nimittäin myös todellinen köntysvanhempi enkä kovin ketterä muutenkaan! ;DDD

    Mä oon niin toivoton ton panta/valjas-asian kanssa! Ensin "saarnaan" kaikille (vrt. jutustelija ;)), että koiralla PITÄÄ olla valjaat. Sitten käännän itse takkini, kun vähän jostain lavoista mainitaan. Edelleen en tiedä kumpi vaihtoehto on oikeasti hyvä vai onko "molempi parempi".

    VastaaPoista
  9. Maija: kiitos kuule nyt taas tästä kommentista oikein kovasti! Tajusin nimittäin HETI tämän luettuani, että enhän mä mitään haalaria Pepille hommaa! Pelkkiä mantteleita katselenkin. Mäykyn jalat kun on vielä niin lyhkäset, että kompastumisen vaara on aikas suuri, jos puku ei ole just eikä melkein sopivaa kokoa.

    Meillä Rosa ja Ines antoi aina pukea itsensä hyvin kiltisti. Rosa oli kova palelemaan ja hänellä käytin usein sekä kurailmalla että kovilla pakkasilla kokohaalaria. Siitä se haalarimalli on varmaankin päähäni iskostunut. Niin, eikä Pepistä tietysti voi tietää, että miten hyvin hän edes palttoita suostuu pitämään. Siskontytön Jimi-chihu nimittäin keksii mitä mielenkiintoisempia asentoja, joissa hänen on PAKKO (muka) kävellä vaatteet päällä, kun ei vaan normaalisti (muka) millään pysty! Viime talvena naurettiin siskontytön kanssa mahat kipeiksi, kun yritettiin saada Jimi pitämään tossuja. Hän käveli etutassuilla, hyppi yhdellä jalalla ja vaikka mitä muuta akrobaattista. Tossut jalassa kun ei vaan voinut kävellä normaalisti. Pään päällä oli puhekupla jossa luki: joo, ihan kivat nää tossut, mutta huomaatteko, että mä en millään pysty näillä kävelemään, vaikka kuinka yritän!" Hahhahhahhahh!!! Ja se siskon mäykyltä peritty haalari jäi heillä käyttämättä, koska siskon mäykky valahti lötköksi äksäksi lattialle, jos puku laitettiin päälle. Vaikeahan sitä on löysänä spagettina lenkille lähteä! :DDD

    Mä oon (ollut) juurikin sitä mieltä, että valjaat on kaikin mahdollisin tavoin PALJON paremmat ja turvallisemmat koiralle kuin panta. Mutta sitten kuitenkin Rillalla ja Pepillä on nyt pannat. Taidan ostaa Pepille valjaat, jotta on ainakin se vaihtoehto olemassa, jahka emännän takki taas kääntyy..

    Voi että kun osaisinkin neuloa tai olisin muuten käsistäni kätevä, vaan kun en ole, en sitten yhtään (olen täydellinen köntysvanhempi, vrt. Myrskyn kommentti ;))! Toivon kyllä saavani yhden ystävän houkuteltua neulomaan pötkylälle pari villapaitaa. Oon nähnyt sellaisia kyllä ja ne vaikuttaa ihan mahtavilta.

    Meillä on myös turvauduttu useastikin johonkin asuviritelmään sen gaamean kaulatötterön sijaan. Noi tenasysteemit ei olekaan tullut mieleen.. Sain hillittömän naurukohtauksen täällä, kun kuvittelin tuon apteekkitilanteen mielessäni, buahhaahhhaaah!!! Meillä Rosa-parka sai usein päälleen pienten poikien bokserit. Puin ne hänelle väärinpäin jalkaan, jolloin hännän sai sopivasti tulemaan sepaluksesta ulos. Muitakin viritelmiä kyllä on ollut käytössä. Harmi, että niistä(kään) ei taida kuvamateriaalia olla.

    Minäkään en ole mikään koirien söpöstely-pukija. Vaikka Rosa ja Ines eivät oikeasti olleet kuteista millänsäkään. Toisaalta "paheksun" kyllä myös vähän ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että koirakin voi oikeasti palella. Rosan ihana eläinlääkäri piti minulle aikoinaan kunnon "esitelmän" aiheesta. Hän vertasi pohjavillattomia koiria siihen, että ihminen olisi pelkkä harvaneuleinen villapaita päällä pakkasessa ja tuulessa.

    Ps. Luin mun edellisen postauksen vastauksen sulle äsken uudestaan. Siis mistä nyssestä mä oikein höpisen??? Ihan pimee oon! Te Turkulaiset ootte kyllä ihan "oma rotunne", mutta eihän teillä mitään nyssejä kulje, mietitte vaan päivästä toiseen, että mil puolel jokkee kukaki on ;). Anteeksi maalaisuuteni, huomenna lähden kaupunkiin ja hankin yleissivistyksen! :)

    VastaaPoista
  10. Marja-Leena: tottakai välitän Sinun kommentista! Olen NIIN iloinen kaikista mielipiteistä, näistä on oikeasti tosi paljon hyötyä! Kiitos myös Sinulle siis kovasti!

    Mulle tuli tämä Pepin palelu oikeasti aika yllätyksenä. Olin ajatellut, että karkkarit eivät kauheasti palele ja, että turkki olisi hyvin samantyyppinen westien turkin kanssa. Peppi kuitenkin tuntuu palelevan jopa paljon herkemmin ja enemmän kuin pohjavillaton Rosa aikoinaan. Kesällä jo kiinnitin huomiota siihen, että Rilla viihtyy varjossa ja Peppi taas oikein nauttii suorasta auringonpaisteesta.

    Pepin turkki tuntuu sellaiselta, että se kastuu heti pienestäkin sateesta ihan läpimäräksi. Westien turkki taas on hyvin vettä hylkivä. Jopa Rosan turkki suojasi ihoa kastumiselta. En tiedä miksi Peppi kastuu heti niin kokonaisvaltaisesti. Varmastihan sillä on sen takia juuri kylmä, kun märkyys pääsee heti kokonaan iholle asti. En tiedä josko asia paranisi ajan myötä, kun turkki toivottavasti vielä kasvaa ja kehittyy.

    Olet varmasti hyvin oikeassa tuossa tassuasiassa. Tossuja täytyy talvea varten tosiaan miettiä. Peppi (niin pieni ja söpö kun onkin) on kyllä oikein itsepäinen, joten saas nähdä kuinka käy.

    Nina: juu katsos, juuri noin meilläkin ajateltiin Rosan ja Ineksen aikaan. Nahkaiset valjaat piti koirilla olla ihan ehdottomasti. Arvaa vaan hämmästystä, kun ensin Rillan kasvattaja ja sitten Pepin kasvattaja sekä trimmaaja, kaikki käskivät hommaamaan koirille kaulapannat. Olin ihan, että WHAT?!?

    Toi nolostelu on niin jännä juttu, kun tosissaan Rosa ja Ines ei oikeesti välittäneet kuteista mitään. Ja Rilla vaikuttaa olevan samanlainen. Kunhan vaan pääsee mukaan ja lenkille, niin ihan sama mikä ilma ja mitä on päällä. Katsotaan kuinka Pepin kanssa käy..

    Mä luullin myös, että karkkarit ois hyvinkin säänkestäviä. En tiedä johtuuko Pepin palelu just tosta normaalia lyhyemmästä turkista vai mistä. Joku palttoo täytyy kyllä nyt hankkia asap!

    Uskon kyllä, että koiruuksia on ikävä. Mullakin on Rosaa ja Inestä ikävä monta kertaa päivässä. On ne vaan sellaisia sydentenmurskaajia nuo karvalapset(kin)! ♥

    VastaaPoista
  11. Jaltsalandia: kiitos vinkistä! Sehän onkin hyvä idea, että tilaa vähän erilaisia ja palauttaa sitten sopimattomat! Ja hyvä tietää, että panta toimii myös takkien kanssa. Jotenkin olin itse pähkäillyt, että se olis hankala kauluksen kanssa.

    Y-valjas on sanana tuttu, mutta muuten ei. Pitääkin het'miten tutustua aiheeseen. Toi rintakehän lyttyyn painuminen taitaa olla just yks asia, jonka takia meillekin pantaa niin kovasti suositeltiin ja lapojen kääntyminen yhteen, ehkä..

    Just tollasta alushaalari + kuorihaalari järjestelmää mäkin mietin. Tai sitten vedenpitävä, pehmeä alushaalari ja sen päälle toi storm-mantteli. Kommentteja lukiessa aloin kuitenkin pohtimaan, että onko ne lahkeet kuitenkaan tarpeelliset. Tuli nimittäin mieleen, että puvun pitää olla Pepille TOSI sopiva, ettei lyhkäset jalat pääse tulemaan lahkeista vahingossa pois. Kompastelu ei oo kivaa!

    Mun mielestä koirien tarvikkeissa saakin hifistellä. Kunnon tarvikkeet meinaan kestää usein koko koiran eliniän ja vaikka pidempäänkin. Eli eihän niihin vaatteisiin yms. tarvii "sijoittaa" kuin kerran.

    Kiitos kovasti hyvistä mielipiteistä ja tiedoista!

    Ellieli: voi muuten olla, että Peppi päättääkin ihan itse tän takki-pähkäilyn juurikin totaalikieltäytymiseen! ;DD Voin sitten postailla aiheesta tyyliin, juu, takkiongelma on ratkaistu niin, että pitkula ulkoilee vain hyvällä säällä, hahhahhha!!

    Olen NIIIIIIIN kateellinen teille taitaville käsityöihmisille! Ihan tosta noin vaan neulotte ja ompelette kivoja kuteita koirillenne, huoks... Meillä täytyy tosiaan turvatua Hurttaan ja kumppaneihin, koska emäntä on täysin kädetön kässäihminen, hitsi...

    Elli vaikuttaa hyvin oman arvonsa tuntevalta! Täällä määrään minä, tuumii Elli, hih! Siskon mäykkypoika on muuten hyvin samanlainen. Hän ei tod. mitään haalareita tai autovaljaita suvaitse. Heittäytyy ihan lötköksi lattialle, jos moisia aletaan päälle kiskoa. Tästä syystä Peppikin peri sieltä ihan käyttämättömän kurapuvun (joka on Pepille ihan liian iso valitettavasti).

    Tämä oli oikein hyvä komentti! Osaan taas paremmin varautua siihen, että Peppihän ei välttämättä suostu takkeja käyttämään. Ko. näkökohta myös puoltaa mielestäni manttelia verrattuna haalariin

    VastaaPoista
  12. Mai: ton villasukan varren olinkin ihan unohtanut. Rosan ollessa pentu, tungin hänet meinaan kerran liian pienen sukan varren sisään. Arvaa joutuiko vähän repeilemään, kun raukka näytti sellaiselta bullealta makkaralta ihan liian pienessä kuoressa, hihhihhih! Pepin muodot taas sopivat sukan varteen varmasti ihan loistavasti! Kiitos vinkistä!

    Toinenkin vinkki on ihan loistava! Lisään siihen vielä, että isäntä vieköön Rillan lenkille aina, jos emäntä ja mäyräkoira mieluummin makaavat sohvalla lämpimässä. ;D Berhandilainen, hmm.., hyvät perusteet kyllä! :DDD

    "Hyvät vinkit" ovat kaikki tosi hyviä, kiitos! Nyt varmaankin kannattaa Pepillä testata, että löytyykö hyvin istuva haalarimalli, jos ei, niin tyytyä mantteleihin, ainakin tässä vaiheessa. Haalarin kanssa liikkuminen on varmaan tosi hankalaa, jos tassut vielä pyrkii siitä itsekseen ulos.

    Rosan ja Ineksen vanhat valjaat taitaa olla juuri noita Vänttisen valjaita, ehkä.. Ovat olleet tosi hyvät ja kestävät, ja niissä on kunnon heijastimet. En ole tuosta merkistä ihan varma sittenkään.. Heijastimet on pimeällä kyllä tosi tärkeitä. Meillä nuo Hurtan pannat on siinä mielessä oikein hyvät.

    Meillä on muuten tuo koiranaulakko hankittu jo edelliseen kotiin, mutta sitä ei ole sinne eikä tänne koskaan kiinnitetty...hitsi mitä porukkaa me ollaan! Pyyhe toki löytyy sekä eteisetä että kylppäristä. Kyllä sekä westie että mäykky vaan sen verran paljon rapaa tassuihin ja mahan aluseen kerää! ;D

    Kiitos kovasti todella kattavasta ja hauskasta kommentista! Olet ihana! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü