Jutustelua (asian vierestä)

Täällä muhii päässä niin paljon ajatuksia. Jopa sellaisia, jotka eivät liity koiriin tai ainakaan pelkästään koiriin. Päätinkin antaa ajatuksilleni armoa ja lisätä blogiin uuden tunnisteen: asian vierestä. Alunperin toki ajattelin, että täällä blogissa "puhun" pelkästään koirista, mutta jahka olette lukeneet tämän postauksen, niin ymmärätte, että sehän on kaltaiselleni tyypille täysi mahdottomuus. Pahoittelut niille, jotka tykkäävät tarkoin ja harkiten yhdessä aihealueessa pysyvistä blogeista, en taida kyetä moiseen, sori!

Pusu!

Tämänkertaiset ajatukset saivat alkunsa blogikamu Ninan loistavasta postauksesta, jonka aiheena oli jutustelijat. Jutustelija on siis ihminen, joka puuttuu tuntemattomien ihmisten keskusteluihin ja jakelee neuvoja kenenkään niitä pyytämättä tai ainakin höpöttelee kassalla niitä-näitä-kaalinpäitä. Nina "tunnusti" olevansa sellainen ja minä tunnustan myös.

Isäni (81v) on aina "heittänyt läppää" kaikkien mahdollisten tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Lapsena, ja etenkin teininä, häpesin hänen seurassaan liikkuessani aina silmät päästäni. Luonnollisesti minusta kasvoi itse ihan samanlainen höpöttäjä, tosin vielä astetta pahempi tapaus. Olen aivan onneni kukkuloilla, jos joku kysyy minulta jotain, tuttu tai tuntematon. Alan oitis kertomaan omaa mielipidettäni pitkin ja vaiherikkain sanankääntein, sekä aiheesta että aiheen vierestä. Harvoin tulee tilanteita, joissa minulla ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa.

Kerron pari esimerkkiä. Kerran Prismassa oli PAKKO mennä kertomaan pakastepullia valikoivalle miehelle, että Kotiuunin voisilmäpullat ovat ihan parhaita. Ja mieshän puhui siis kännykässä, varmaankin vaimonsa kanssa. Vaivaantuneena hän sitten supattaa sinne puhelimeen, että yksi nainen käskee ottaa näitä voisilmäpullia. Niin, eikö olisi voinut jättää heidät ihan keskenään valitsemaan pulliaan. Mutta, kun tiesin sen absoluuttisen totuuden asiasta ;), niin pitihän se saada kertoa, kait...

Viime viikolla uimahallin pukkarissa nuori tyttö valitti äidilleen, että ei saa hiuksiaan kammattua, kun ne ovat niin takussa. Minä sitten riensin jo heti tarjoamaan hiuksiin jätettävää hoitoainetta heille ja pidin samalla kunnon luennon ko. hoitoaineesta (Sunsilk Care and Repair), jota oli suositeltu Kauneus & Terveys- lehdessä ja jossa on omasta mielestäni erinomainen hinta-laatusuhde. Äiti kiitteli hämillään ja mietti samalla varmaan mielessään, että kaikkia kylähulluja ne tännekin päästää.

Vastaavia tarinoita on tietysti vaikka kuinka paljon. Yleisesti ottaen en varmaan pysty kovin usein käymään kaupassa, apteekissa, huoltsikalla tms. ilman, että en höpöttäisi ainakin kassalle jotakin jonnin joutavia. Siinä sivussa sitten puutun muiden asiakkaiden puheisiin ja tekemisiin heti, jos katson tarpeelliseksi (mikä on tietenkin aika usein ;)). Eikö kuulosta ihan pimeältä!

 

Täällä "landella" onneksi meitä samanlaisia jutustelijoita on muitakin, joten asiakaspalveluihmiset ovat meihin varsin tottuneita. Sitten esim. Helsingissä, saan kyllä monasti ihan kunnon silmien pyörittelyä osakseni, kun alan kassalla avautumaan vaikkapa juustojen hinnannoususta (joka on kyllä raivostuttava asia! Nim. juustoihminen).

Olen hyvin tietoinen tästä "asioihin puuttumis"- piirteestäni, ja sadattelen usein sanomisiani jälkikäteen ystäville. Tietoisuus tai "jälki-sadattelu" ei kauheasti kuitenkaan vähennä jutustelua. Seikka, joka kiinnitti Ninan postauksessa erityisesti huomioni olikin se, että vastaava ominaisuus toisessa ihmisessä kuulostikin mukavalta ja suloiselta. Tajusin myös, että minusta on aivan mahtavaa, jos joku vaikka kaupassa kertoo oma-aloitteisesti suosikkituotteestaan, kun huomaa minun pähkäilevän eri vaihtoehtojen välillä.

Jos jaksoit lukea tänne asti, olet itsekin jutustelija, niin tajuat nyt varmaankin, että enhän minä millään pysty pitämään koira-blogia, jossa käsitellään pelkästään koiria. Minunhan täytyy "puhua" kaikesta mahdollisesta ja jakaa siinä sivussa vielä paljon ohjeita, neuvoja sekä mielipiteitä. Onpa raskasta, siis teille, hitsi..

Tunnustakaa nyt muutkin, onko siellä yhtään kohtalotoveria?

Entä onko ko. piirre teistä kiva vai ärsyttävä muissa ihmisissä? 

PS. Kuvituksena kuitenkin koiria, joku roti sentään..

(PPS. Nina, toivottavasti oli ok viitata postaukseesi..?)