 |
| Pieni potilas ♥ |
No sitten niihin huonoihin uutisiin. Pepin alakulmurit kasvaa ihan päin *#¤&§@µ sanonko mitä! Eli selkokielellä sanottuna aivan liikaa sisäänpäin. Seurauksena on hampaiden saavuttaessa täyden pituutensa niiden uppoutuminen kitalakeen aina kun koira puree hampaat yhteen eli esim. syödessä.
 |
| Hoitaja käy tarkistamassa tilanteen. |
Hoitovaihtoehtoja on yksi hyvä, jos vaan onnistuu, ja kolme oikein huonoa. :( Nyt aluksi yritetään siis saada hampaita käännettyä ulospäin. Sain tarkat ohjeet painaa hampaita 15 kertaa päivässä, vähintään minuutin kerralla, kolmen viikon ajan. Lisäksi saimme mukaan pallon, jota Pepin pitäisi purra mahdollisimman paljon, jotta pallo myös painaisi hampaita ulospäin. Kaikki muut lelut pitää siivota pois, jotta pallo olisi ainoa vaihtoehto leikkeihin. (Jotenkin nään silmissäni pitkälti seuraavanlaisen vision: Rilla leikkii pallolla koko ajan ja, jos yritän antaa sen takaisin Pepille, niin heti kun silmä välttää, pallo on taas Rillalla. Toivottavasti tämä oli vaan pessimististä spekulointia.. ;))
 |
| "Minäkö muka omisin Pepin pallon?" |
Jos hampaat eivät sitten kuitenkaan suostu kääntymään, niin ne pitää joko katkaista, poistaa kokonaan tai tarvitaan hammasraudat. Hampaan katkaisu on huono vaihtoehto, koska hammas vaurioituu siinä helposti ja kuolee. Jos taas hampaat poistetaan kokonaan, voi seurauksena olla muiden hampaiden liikkumisesta johtuva toisenlainen purentaongelma. Hammasrautoja pitää säätää nukutuksessa kuukauden välein ja kokonaishoitoaika on yleensä n. vuosi. Saako nyt sanoa ruman sanan?!
 |
| THE pallo. |
Eläinlääkäri, joka on siis nimenomaan erikoistunut koirien hammashoitoon sanoi, että omistajan motivaatiosta on paljon kiinni onnistuuko hampaiden kääntäminen sormien ja pallon avulla. No voin kertoa, että omistaja ON motivoitunut. Koira ei sen sijaan välttämättä ole kovinkaan motivoitunut. Tosin koiran motivaatiosta ei ollutkaan puhetta, eli se ei ilmeisesti ole ongelma! ;D
 |
| Elämä on! |
Rilla oli muuten tänään ihka ensimmäistä kertaa ihan yksin kotona. Mamman vaatekasan päällä oli ilmeiseti päivä kulunut. Edes aktivointilelusta ei oltu syöty kuin muutama napura. Kun tultiin Pepin kanssa kotiin, niin ei paljon potilaan herkkää tilaa huomioitu siinä haistelurumbassa! Pitkin iltaa on Rilla käynyt haistelemassa Pepin suuta ja pyllyä(?), että onko se se sama kaveri ja haiseeko se vielä oudolle. Potilas itse on lähinnä vedellyt hirsiä. Pikkuisen maistui jo vesi ja raejuusto. Huomenna on suu jo varmaan ihan kunnossa eli voidaan alkaa ne "venytystreenit" - jei!
Onko kenelläkään siellä ruudun toisella puolella kokemusta vastaavasta hammasongelmasta?
Nyt olis hyvät neuvot kalliita!
Hesarin "Koiran elämää"-blogissa Milalla tai Aidalla oli muistaakseni samaa, kantsii käydä lukemassa.
VastaaPoistaNyt olen ihan sanaton, että tuommoistakin harmia voi tulla pienelle koiralle. Eipä ole muuta neuvoa lähetettävänä kuin hurjasti pitkämielisyyttä ja sitä motivaatiota... Toivotaan että Peppi virkoaa hyvin ja saatte hampit kuntoon, ja jospa se pallo olis kovinkin mieluinen leikkikalu, helpottaisi kovasti projektianne.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaOnpas ikävä tuo hampijuttu teillä :-(.
Meillä oli sama tilanne sheltinpennun kalustossa pari vuotta sitten, alakulmurit kasvoivat jotensakin yhden hampin verran sisemmässä rivissä suoraan kohti kitalakea. Sain hampaat oiottua, mutta koville se otti :-).
Kehitin systeemin, jossa pentu otetaan syliin selkä minuun päin istumaan. Sitten molemmilta puolilta peukut suuhun ja painetaan ihan reippaasti ja VOIMAKKAASTI kulmureita ihan suoraan sivulle. Suunta kannattaa aina tarkistaa ennen kuin aloittaa.
Ongelmana on se, että kun väännät sivulle peukuilla, sinun täytyy tukea vähintään etusormet alaleukaan ja siinä pitää olla tarkkana ettei aiheuta ylimääräistä kipua koiralle. Eli tukisormien asettelu on se ratkaiseva juttu. Nämä säädöt siis tehdään kiemurtelevan koiran kanssa :-)
Peukut tulevat kipeiksi ja potilas rimpuilee. Jos sätkimistä tuli ihan kamalasti, väänsin hampaita yksi kerrallaan.
Kannattaa namuttaa RUNSASKÄTISESTI ja kuitenkin tilanne menee luultavasti siihen, ettei pentu anna sinulle sisällä kiinni vapaaehtoisesti. Arkipäivinä käy varmaan niin, että sinun on pakko vääntää hampaita joka kerta kun olet jotain puuhaamassa pennun kanssa, ja siksi se alkaa epäillä tarkoitusperiäsi aina kun lähestyt sitä. No, näin ainakin sheltin kanssa.
Homma kesti n. 4-5 viikkoa ja nyt on kalusto kunnossa.
Ikävänä sivuvaikutuksena voidaan pitää sitä, että vielä nykyisinkin potilas katsoo minua epäillen kun kysyn tulisiko se SYLIIN... eli hommaan ei kannata liittää mitään vihjesanaa, jota aikoo käyttää myöhemmin. Koira suhtautuu nykyisin epäluuloisesti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin... paitsi kynnenleikkuuseen. Ihme!
Eli kannatta yrittää ja olla sinnikäs. Haasteena on miten pysyä hyvissä väleissä pennun kanssa. Onnistuminen on ihan mahdollista, mutta sitkeästi pitää jatkaa, vaikka aluksi ei huomaisi mitään muutosta. Jos jonain päivänä vääntökerrat jäivät vajaiksi, jatkoin vaan itsepäisesti seuraavana päivänä. Palloiluun en oikein usko, sen verran voimakkaasti hampaita piti vääntää.
Onnea yrityksellesi!! Kuten lekuri sanoi, onnistuminen on nyt ihan sinusta kiinni :-)
t. 3 shelttiä ja hammashoitaja
Essillä on alapurenta, josta syystä hänestä ei sitten tullutkaan näyttelykoiraa. Jumalisen kauniista ulkomuodostaan huolimatta. Sitä yritettiin korjata vetoleikeillä ja painelulla. Aika hyvin se näillä konsteilla korjaantui milliä vaille tasapurennaksi. Että kärsivällisyys palkitaan tässäkin hommassa. Jos teillä ongelma on saman tasoinen, niin aikaa sille on annettava. Parivuotiaana voi sanoa, että tilanne on sitten se mikä se tulee olemaan. Essillä ainakin kesti niin kauan se "muotoutuminen".
VastaaPoistaKarmeaa ajatella, että korua joutuisi kuukausittain nukuttelemaan. Ei voi olla terveellistä pitemmän päälle. Kyllä sitä mieluummin kaikkensa koittaa veto-menetelmällä.
Voi, että noi mäyräkoirat olemuksellaan herättää oikein hellyyden aallon minussa. Tuo pepin kuva on niiiiin liikuttava. Tekee niin mieli silitellä ja palluttaa. Mäyriksen makkaraolemus on vaan jotain niin suloista, nuo tassut ja niska, päälaki..puhumattakaan pyöreästä takamuksesta. Siis niin upea, kertakaikkiaan. Eikä rillassakaan ole mitään vikaa, westie oli myös ajatuksissa oman mäykkymme jälkeen. Kohtalo sitten heitti Essin eli Messisen meille. Katunut en ole....kuin ainoastaan hetkittäin ja senkin vain huumorimielellä.
Onnea hammasremontin onnistumiselle.
Voi pientä Peppi-ressukkaa. Johan se nyt harmituksen pukkas. Toivottavasti toi venytysoperatsiooni onnistuisi, ettei tarvitsisi harkitakaan mitään muuta. Sen verran julmilta nuo muut vaihtoehdot kuullostivat. Voi, ihana Rilla, kun noin hienosti toista hoitaa.
VastaaPoistaEn ole kyllä Ellin hampaita sillä silmällä katsonut, senverran kuitenkin että siltä puuttuu alakulmurien välistä yksi hammas. Niitä pitäis olla kuus, Ellillä on vaan viis. Enkä tiedä onko sillä osuutta asiaan että Ellillä näyttäisi olevan normaalia lyhyempi kuono.
Maaria: kiitos KOVASTI vinkistä!! Käyn lukemassa asap!
VastaaPoistaMai: eikö oo GAAMEETA! Mulla alko alahuuli väpättämään heti, kun näin ellin ilmeeen. Ja ajattele, että mä olin ollut ihan stressissä siitä yläkulmurista ja nukutuksesta!
Kiitos tsempistä! Sitä tullaan TODELLA tarvitsemaan! Kokeilin äsken varovaisesti sitä venytysasentoa ja voin kertoa, että Pepin motivaatio on vähän vähemmän kun nolla..apuva!
Arttu-pojalle suukkoja! ♥
Anonyymi: KIITOS paljon ihan loistavista ohjeista ja neuvoista!! Olet tosi kiltti, kun jaksoit noin seikkaperäisesti ne tänne kirjoittaa! Olen kovin kiitollinen!
Kokeilin äsken tuota venytysasentoa varovasti ja ohjeistasi oli heti erittäin konkreettista apua! Haastetta tulee kyllä todella riittämään! Peppi ei tykännyt YHTÄÄN harjoituksesta, enkä kyllä ihmettele.
Olet niin oikeassa myös siinä, että todennäköisesti tulen monilta osin menettämään Pepin luottamuksen iäksi. Minulla on valitettavasti aiheesta erittäin ikäviä kokemuksia kahden jo edesmenneen koiran kohdalla. Ja vaikka heitä jouduinkin aikanaan hoitamaan paljon, niin mikään ei ollut lähellekkään yhtä inhottavaa koiralle, kun tämä hampaiden venytys varmasti on. Silti toistuvien hoitojen seurauksena oli se, että molemmat koirat suhtautuivat minuun aina vähän epäilevästi, joka oli tosi tylsää!
Mutta toki silti aion tehdä kaikkeni, että noilta muilta kurjilta vaihtoehdoilta vältyttäisiin! Sinun hyvät tulokset kyllä kannustavat kovasti!
Paljon terkkuja teidän karvakuonoille! Tykkään muuten shelteistä kovasti, tosi kaunis rotu!
Kyllä, nyt saa mun mielestä sanoa sen ruman sanan! Voi että pientä koetellaan! Ihan surku tuli...mutta en hetkeäkään epäile etteikö sulla olisi motivaatio kohdallaan saada noiden ohjeiden kanssa hammasongelmat kuntoon kotikonstein! Kovasti peukkuja! <3
VastaaPoistaMaija: ai teilläkin on venytetty. Kiitos, kun jaoit kokemuksen! tässä vaiheessa on erittäin kannustavaa kuulla, että hampaat voi saada oikenemaan. Meillä ei mitään näyttelyhaaveita ole, mutta koiran puolesta olen aika romuna, huoh.. Hyvä muuten tietää myös tuo kaksi vuotta.
VastaaPoistaKaikki muut hoitovaihtoehdot kuullostivat kyllä vielä paljon huonommilta eli yritettävä on ja tosissaan! Mä en kanssa voi kuvitella, että koiraa nukutettaisiin tuolla tahdilla. Olin jotenkin (tyhmä minä) luullut, että oikomishoidossa tarvitaan nukutusta vaan aluksi (laitto) ja lopuksi (poisto). Luulin tosiaan, että rautojen säätö siinä välillä onnistuisi ilman nukutusta.
Meillähän Peppi on tosiaan ensimmäinen mäyräkoira. Siskolla on kyllä ollut pitkäkarvainen ja on nyt kääpiöpitkis. Mäykyissä on tosissaan jotain ihan omanlaistaan viehätystä. Terrierit on monasti sellaisia "kiiltokuva söpöjä", jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mäykyt taas ovat jotenkin huvittavia, mutta samalla NIIN suloisia. Ja he ovat kaikki keskenään hyvin eri näköisiä (vrt. esim. westiet).
Ymmärrän niin hyvin sanasi katumisesta. Koirista kun tuntuu välillä olevan pelkkää huolta ja surua! Mutta eihän heitä pois antaisi tai toiseen vaihtaisi, tietenkään.
Kiitos vielä tsempistä ja Essi-söpöläiselle suukkoja!
Ellieli: Joo, eiks oo ihan hanurista! Eläinlääkäri kertoi vielä, että mäyräkoirilla on kuonon mallista johtuen suht paljon erilaisia hammasongelmia. Kuulema erilaisia purentavikoja, hammaspuutoksia ja hammastulehduksia ainakin. Olipa mukava kuulla...NOT!
Kiitos tsemppauksesta! Lupaan yrittää parhaani ja raportoin kyllä jokatapauksessa tuloksista.
Maria: joo, kyllä mua harmittaa Pepin puolesta ihan vietävästi! Kiitos peukuista, aion kyllä yrittää tosissani saada hampaat kääntymään! Toivotaan, että onnistuu - muut vaihtoehdot on GAAMEITA! :(
VastaaPoistaVoi kurjuus ! Onneksi olet saanut paljon hyviä neuvoja. Tuli mieleen vielä sellainen pikkujuttu, että auttaisiko hankkia kaksi samanlaista palloa ?
VastaaPoistaAnonyymi: kurjaa juu kerrassaan, harmittaa Pepin puolesta aikalailla! Hyviä neuvoja olen tosiaan saanut ja olen NIIN kiitollinen niistä kaikista! Pikkuisen on jopa toiveikkaampi olo vääntöprojektin onnistumismahdollisuuksista.
VastaaPoistaJa tuo palloidea on myös hyvä. Vielä kun itseasiassa meiltä taitaa löytyäkin melkein samanlainen systeemi. Pallo-osa saattaa olla vähän isompi, mutta jos se kappale kelpaisi Rilla-neidille (pallon koko valittiin lääkärissä Pepin suun mukaan). Kiitos Sinullekin vinkistä! :)
Voi harmitus! Mutta ei auta jäädä suremaan, vaan tarttua toimeen eli tässä tapauksessa hampaisiin. Tsemppiä!
VastaaPoistaMyrsky: juu, niin se on! Nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan, vaan ryhtyä toimeen! Kiitos tsempistä!
VastaaPoistaMinkä merkkinen tuo pallo on?
VastaaPoistaMerkkiä en valitettavasti tiedä.
Poista