maanantai 31. lokakuuta 2011

Hammasprojekti, joka jatkuu ja jatkuu...

Muistatteko vielä Pepin vinot alakulmurit? Aiheesta löytyy aiemmat postaukset täältä ja täältä. Kulmureiden vääntö lähti aluksi hyvin käyntiin ja sain hampaat melko helposti käännettyä alkuasennosta, jossa hampaat osoittivat sisäänpäin kohti kitalakea, suoriksi kohti yläikeniä. Sen jälkeen ei vääntämisestä ole ollut mitään hyötyä, hampaat "jämähtivät" siihen asentoon, eivätkä enää liikkuneet mihinkään. Hampaathan piti tuon "suoristamisen" jälkeen saada vielä väännettyä yläikenien etupuolelle, oikealle paikalleen. Ensin sisuunnuin jämähtämisestä ja päätin, että minähän saan hampaat käännettyä, mutta lopulta ymmärsin, etteivät hampaat enää yksinkertaisesti liiku. Selitys tähän saatiin eläinlääkäristä, jossa huomattiin yläkulmureiden kasvaneen alakulmureiden tielle niin, että alakulmureille ei yksinkertaisesti ole tilaa ikenien etupuolella. Löysin muuten netistä erittäin selkeän ja informatiivisen artikkelin juuri tästä Pepillä olevasta purentaviasta. Artikkeli löytyy täältä.


Pepin hampaat tällä hetkellä.


Kuvissa näkyy toivotunlainen saksipurenta.

Seuraava toimenpide Pepin kohdalla onkin sitten saada yläkulmurit siirtymään ikenien suuntaisesti taaksepäin, jotta alakulmureille saataisiin tilaa. Tämä toteutetaan eräänlaisilla oikomisraudoilla, jotka Pepille asennetaan parin viikon päästä Viikin pieneläinsairaalassa eläinlääkäri Eva Sarkiala-Kesselin (ELT, dosentti, DiplAVDC, DiplEVDC) toimesta. Luottavaisin mielin täytyy olla, koska oma ellimme kehui Evan taidot maasta taivaisiin. Hänellä on muuten vastaanotto myös Turussa Eläinlääkäriasema Vettorissa, jos joku siellä päin on vailla koirien hampaisiin erikoistunutta lääkäriä.






Yläkulmurit kuulema liikkuvat todennäköisesti taaksepäin suht nopeasti, jonka jälkeen on taas minun vuoroni yrittää saada alakulmurit käännettyä käsin painamalla. Tähän suhtaudun varovaisen toiveikkaasti, koska Peppi on jo niin tottunut ko. touhuun, että hampaita saa painaa aika kovakouraisestikin, ilman että pitkulainen on siitä moksiskaan. Tosin eläinlääkäri varoitti, että painaminen ja hampaiden kääntyminen tulee koko ajan olemaan hankalampaa ja hitaampaa, koska hampaat ovat nyt kasvaneet jo pidemmiksi sekä valmiimmiksi. No, periksi en aio antaa, ennen kuin on ihan pakko. Toivon niin kovasti, että Pieni Pilkkutyttö selviäisi mahdollisimman vähillä toimenpiteillä ja traumoilla tästä kaikesta.






Jos tämä plan B ei jostain syystä tuota toivottua tulosta, niin edessä on varmaankin alakulmureiden päiden katkaisu. Olen yrittänyt miettiä, minkä lääkärin edellisellä kerralla antamista kolmesta huonosta vaihtoehdosta (kulmureiden poisto, kulmureiden päiden katkaisu tai vuoden kestävä oikomishoito) tarpeen vaatiessa valitsen, mutta totesin tehtävän mahdottomaksi. Minulla ei vaan yksinkertaisesti riitä tieto eikä kapasiteetti miettimään eri vaihtoehtojen pitkänaikavälin seuraamuksia. Olitteko esim. tulleet ajatelleeksi, että alakulmahampaat ovat koiran tärkeimmät hampaat, jotka mm. pitävät kielen suussa? Hyvä, jos olitte, minä en ollut. Sanoinkin ellille, että jos siihen pisteeseen päädytään, että joku kolmesta huonosta pitää valita, niin elli saa tehdä päätöksen itse ajatellen, minkä ratkaisun hän valitsisi omalle koiralleen. Lääkäri vastasi ilman hetkeäkään epäröimättä, että sitten valitaan hampaiden päiden katkaisu. Se on sekä koiralle että hampaille vähiten traumaattinen vaihtoehto. On jopa jonkinlainen mahdollisuus, että siitä ei aiheudu minkäänlaista haittaa koiralle myöhemmin. Joten se päätös on sitten valmiiksi tehty, jos tilanne niin vaatii. Nyt tietysti keskitytään vielä täysillä tämän hetken projektiin.






Loppukevennykseksi kerron miten meidän eläinlääkärireissumme tällä kertaa noin yleisesti sujui. Päätin ottaa myös Rillan mukaan matkaan, koska hänelle piti joka tapauksessa saada yksivuotisrokotukset ja ajattelin, että siinähän ne menee samalla. Olin mielestäni varannut ajomatkaan hyvin aikaa, mutta kiirehän meille tuli. Perillä sitten huomasin "ilokseni", että jompikumpi koirista oli oksentanut oikein kunnolla takapenkille. En myöskään kerinnyt tehdä suunnittelemaani pientä pissalenkkiä koirien kanssa, kun piti vaan kiireesti rynnätä ilmoittautumaan. Sisälle tupsahdettuamme pyysin ensimmäiseksi paperia, koska olimme kaikki enemmän tai vähemmän oksennuksessa. Koirien punnituksen jälkeen eläinlääkäri tulikin meitä noutamaan, jolloin Peppi ryhtyi vääntämään isoa kakkaa keskelle odotushuoneen lattiaa, kiva! (Tästä saan tietysti syyttää vain ja ainoastaan itseäni, mutta pienenä puolustuksena, vaikka pikalenkki paikan päällä jäikin väliin, oli koirat toki ulkoilutettu hyvin ennen lähtöä- seli,seli ;)) Minä iskin koirien remmit hämmentyneen ellin käteen ja pyysin lisää paperia vastaanottoneidiltä samalla selitellen jotakin, että tällaista se on, kun maalaiset tulee kaupunkiin. Etsiessäni asiakasvessaa kakkapaketti tiukasti kädessäni, eksyin röntgenhuoneeseen, jossa toinen hämmentynyt elli neuvoi minut lopulta pöntön ääreen, jonne päästin lepoon Pepin pökäleen. Eläinlääkärin kanssa kaikki sujui ihan hyvin, kunnes oli Rillan vuoro ja elli yritti kuunnella hänen keuhkojaan. Ensin Rilla läähätti niin kovaa, ettei elli-parka kuullut mitään. Kun sitten yritin pitää Rillan kuonosta kiinni, alkoi Peppi piipittää lattialla niin, ettei elli taaskaan kuullut mitään. Lopulta pidin Peppiä kainalossa toisella kädellä ja sillä toisella yritin pitää Rillan kuonosta kiinni. Ja tokikin Peppi murisi erittäin ihanalle hoitajalle, joka tuli ottamaan valokuvia hänen hampaistaan. Eikä ottanut hoitajan tarjoamia nameja. Jep, jep. Miksi en voi olla sellainen tyylikäs ja eteerinen rouva, joka lipuu kahden täydellisesti käyttäytyvän puudelinsa kanssa sujuvasti tilanteesta toiseen?!? ;D







Että sellaista tällä erää. Taas saa pitää peukkuja hammasprojektin parhaalle mahdolliselle lopputulokselle.



Toiveikasta viikkoa teillekin! Ü




Lainatut kuvat täältä ja täältä.







19 kommenttia:

  1. Voi Peppi-parkaa, hampaiden oikominen ei oo ihmisilläkään kivaa saati koiralla, joka ei ymmärrä miksi niin pitää tehdä :( Tsemppiä, että kaikki menis kuitenkin hyvin!

    Kakka keskelle odotushuonetta - jos olisin ollut paikalla olisin kyllä tikahtunut nauruun!:D Herra Jalo on sentään vaan alkanut kakata suojatiellä keskellä pahinta aamuruuhkaa ja pissannut Stockmannin hissiin - niissäkin oli jo naurussa (tai itkussa) pitelemistä :D

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit. Just mietin, että mites ne Pepin hampijutut sujuu, että tuliko ne jo kuntoon. Meinasin just kysästä asiasta ja sä olitkin sitten jo kerinnyt kirjoittamaan aiheesta.

    Nyt sitten vaan toivotaan, että projekti onnistuu, me täällä pidämme peukkuja. On se varmaan jännän näköistä kun koiralla on hammasraudat. Varmaan hampaiden pesu on entistä tärkeämpää rautojen aikana. Pilkkutyttö kyllä unohtaa pian toimenpiteet kun ne on ohi, taitaa suuremmat traumat jäädä sinulle ;)

    Eihän ne ell-reissut aina voi sujua mallikkaasti, vai mitä. Silloin pitää vaan yrittää kaivaa se huumori sieltä jostain esiin vaikka kuinka sapettaisi. Ainakin jälkeenpäin tapahtumille voi sitten naureskella.

    VastaaPoista
  3. Meillä ollaan peukut pystyssä ja toivotaan teille muutenkin mukavaa ja onnistunutta viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Voi Peppinen, koitas nyt nytkyttää ne hampaas sinne minne pitää. Tosi kurjia tuommoset, kun käyvät noin työläästi haitaksi. Päätyisin varmaan siihen hampaiden lyhennykseen, kun korvakuulolta tuntuu helpoimmalta koirallekin.
    Messisellä on se alapurenta lievästi vieläkin. Toisinaan suuhun kurkatessa se näyttää ihan tasapurennalta, että tiedäppä nyt sitten tuota mikä se on.
    Laitoin Messiselle ja muitakin varten sellaisen korokkeen ruokakupille. saa syödä kaula paremmassa asennossa. Vanhemmiten se on koiralle muutenkin parempi syömäasento, kun ei päätä tarvitse ropikottaa alaspäin. Messinen on ottanut kaiken irti tästä telineestä (ikkunalauta, jossa korokkeet alla ja kupin alla liukueste). Messinen nimittäin istuu ja syö. Ei siitä puutu enää kuin syömävälineet. On se villin näköistä, kun Onnin ja Tiukun välissä on yksi istuva parson herkuttelemassa annostaan. Vasta sitten nousee takapuoli lattiasta, kun pitää nuolla kuppi joka puolelta.

    Lykkyä tykö Pepille sinne Viikin keikalle. Kyl se hyvin menee ja se on osaava paikka. Välillä kyllä harmittaa, että erityisosaamiset on niin keskittyneitä tiettyihin paikkoihin. Vaan onneksi aika hyvin tässäkin kaupungissa on tarjolla osaamista lääkäripalveluissa.
    Tsemmpiä mukaan ja uskoa siihen hyvään huomiseeen. Peppi on niin muru, että kyllä joku suojelusenkeli, sydämensä mäykylle menettänyt, kerkiää mukaan.

    VastaaPoista
  5. Peukuttaa ja lähettää rapsuja!

    VastaaPoista
  6. Toivotaan että raudoilla saadaan väännettyä ne yläkulmurit paikoiltaan (pois?) alahampien tieltä. Itsekin olisin valinnut hampaan typistyksen poiston sijasta.Toivotaan kuitenkin että ette tarvitse sitä vaihtoehtoa. Tosin en kyllä älynnyt sitä hampaan tärkeyttä kielen suhteen ennen kirjoitustasi. Mutta kun ne kulmahampaat ovat kuitenkin koiran suurimmat hampaat niin joku virkahan niillä pitää olla. Varsinaisesti koirahan ei pureskele ruokaansa.Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  7. Jaltsalandia: kiitos kovasti tsempeistä!

    Eiks oo jotenkin uskomattoman kuuloista toi koirien oikomishoito?!? Muakin säälittää Peppi-raasu ihan hirmuisesti.. :/

    Stockan hissi, aika hyvä! ;) Mä en kans tienny olisinko itkeny vai nauranu siellä e.lääkärissä, kun olin jo siitä kiireestä ja "hammastuomion" kuulemisesta niin stressissä, että tunteet löi vähän yli. Jälkikäteen on kyllä sitten naurua piisannut. :DD

    Ellieli: joo, oon ehkä vähän tahalteenkin pitkittänyt postauksen tekemistä, kun on itseäni harmittanut tää tilanne niin kovin. Peppi-parka on pieneen ikäänsä saanut tottua jo jos jonkinmoiseen "rääkkiin". Vaikka toki paljon vakavampiakin vaivoja on monella, joten en kuitenkaan vaivu synkkyteen.

    Kiitos peukuista! Tiedätkö, ollaan siirrytty jo jokin aika sitten koirien hampaiden pesussa sähköharjaan. Aluksi se tuntui ihan hassulta, mutta sillä saa nopeasti tosi puhdasta jälkeä.

    Juu, eiköhän aika monelta löydy hassuja ell.kokemmuksia. Mies ainakin sai hyvät naurut meidän kohelluksista ja toivottavasti tekin! :DD

    Olli: paljon kiitoksia peukuista! ♥

    VastaaPoista
  8. Paljon peukkuja Pepille koiratädiltäkin! <3

    Jysky se pissasi äidin Jukkapalmun ruukun täyteen, kun isona poikana alkoi jalkaa nostamaan :) Ei me voitu muuta kun nauraa.

    VastaaPoista
  9. Maija: huoh, eikö oo rasittavia nää pitkittyneet vaivat! Teilläkin on vissiin Essin hampaiden kanssa saanut töitä tehdä. Siskontyttöä, Jimi-chihun mammaa, lainatakseni: eikö ne hampaat vaan ole siellä koiran suussa ilman sen kummempaa hässäköintiä? Niinhän me tietämättömät kurjat luulimme, mutta sitten tuli Jimi, jolta on jouduttu poistamaan reilut 20 maitohammasta ja Peppi.

    Meillä oli muuten Rosalla myös ruokailukoroke hänen vanhoilla päivillään. Messinen kuulostaa kyllä hyvin ihmismäiseltä koiralta, hihhihhih- ihana istuen syöjä! ♥

    Kiitos kovasti tsempistä! Ei auta kun (yrittää) olla luottavaisin ja toiveikkain mielin. Eiköhän siellä Viikissä tehdä se, mitä on tehtävissä. Ja sitten tämä mamma alkaa taas vääntämään. Voi kun suojelusenkeleistä löytyisi joku oikein ihana, joka fanittaa Pientä Pilkkutyttöä.. ♥

    Paloma: kiitos Sinulle! ♥

    Marja-Leena: hyvä tietää, että sinusta (ja Maijasta) tuo lyhentäminen kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta. Itse olin niin järkyttynyt kaikista kolmesta vaihtoehdosta, että en osannut ajatella mikä niistä olisi vähiten huono. Ihan ensin (vuoden kestävä) oikomishoito tuntui parhaalta, mutta ell. sanoi sen olevan sekä henkisesti että fyysisesti koiralle hyvin rankkaa.

    Kiitos Sinulle kovasti kommentistasi! ♥

    VastaaPoista
  10. Koiratäti: kiitos peukuista! ♥

    Hihhihhih Jysky!! Puu kun puu, kyllähän se tarttee merkata. :DD

    VastaaPoista
  11. Voi harmi, teillä ei käynyt yhtä hyvä tuuri kuin meillä :( Mutta peukut ja tassut pystyssä, että hampaat saadaan kuntoon ilman katkaisuja! Nauroin, kun luin teidän eläinlääkärireissusta ;) Kuulostaa hyvin tutulta... Vaikka omistaakin vain kaksi pientä koiraa, välillä tuntuu, että kaksi kättä ei kuitenkaan niiden hallitsemiseen riitä :D (kakka juttuja täältäkin löytyy... Hippu oli myös kerran mukana kun Bee oli lääkärissä, Hippu juoksenteli huoneessa vapaana ja tietenkin kakkasi sinne, ja Brutus taas puolestaan päätti kerran kesken näyttelyn kakata kehään! ;) Nauraen niistä selviää :D)

    VastaaPoista
  12. Taitu: kiitos peukuista ja tassuista! Mä toivon myös NIIIN kovasti, että hampaita ei tarttis kuitenkaan katkaista. Siihen liittyy iso mtodennäköisyys, että alkaa tulehduskierre ja hampaat joudutaan lopulta juurihoitamaan. :/

    Hihhihhih, teilläkin on kakkailtu ihan "mukavissa" tilanteissa! :DDD
    Ja juu, eihän se auta muu kuin nauraa. Siellä eläinlääkärissä mua kyllä oikeesti vähän hävetti. Pepin elli on oikein mukava, mutta aika virallinen, eikä häntä naurattanut meidän kohellukset yhtään. Jälkikäteen oon kyllä hauskuttanut lähipiiriä kertomalla meidän reissusta! ;D

    VastaaPoista
  13. Tsempataan täältäkin osoitteesta peukut ja tassut ja korvatkin pannaan pystyyn!

    Noh, tota noin niin, oon määkin vetässy tortut ellin lattialle ja kahden eläinkaupan lattialle ja... Eikä mua kyl yhtään hävettänny. Äippä kyl venkoili naama punasena vieressä. Outoo. Nyt mä nostelen lisäks koipea ja merkkailen kaikissa sopivissa ja vähän sopimattomissakin paikoissa. Ja taas on äipän nuppi punasena :D

    VastaaPoista
  14. Hei!

    No, johan oli teillä eläinlääkärireissu :-) Jos meidän mamilla menee nolosti, se yrittää pitää mielessä viisaan soitonopettajansa moton: " Häpeällähän siitä selviää!" tai sit se hokee itelleen että "Häntä pystyyn ja reippaasti kohti uusia vastoinkäymisiä!"

    Kyllä noi nolot tietysti myöhemmin naurattaa, mutta harvemmin just sillon kun tapahtuu.

    Meilläkin on välillä ollu häikkää lekurikäynneillä. Lähinnä on ollu vaikeuksia pitää kaikkia potilaita tutkimushuoneessa sisällä. Ne hoitajat kun tuppaa availemaan ihan holtittomasti niitä ovia ja kyselemään kaikenlaista lääkäreiltä, niin välillä on joku meistä kolmesta livahtanut ovesta karkuun. Kaikenlaisia pentujahteja on nähty eläinlääkäriaseman käytävillä. Me ollaan yleensä kaikki mukana kun joku menee lääkärille, katotaan muutkin samalla läpi kun kerran on saatu aika tilattua. Seuraavan kerran voitaiskin kokeilla tota kakkailuideaa, siinä saattais tulla mamiin vauhtia kun se häpeänpuna poskillaan keräis meidän kikkareita ;-)

    Toivottavasti se Pepin hampijuttu nyt järjestyis. Hissun yläkulmurit käänty ihan itsestään pois tieltä, vaikka nekin oli aluks just tollai häiritsemässä.

    Hampitsemppiterkuin, 3 shelttiä ja mami

    VastaaPoista
  15. Myrskyliini: kiitos tuhannesti tsempeistä! ♥

    Buahahhaahahaa, mukavaa, että teit torttu-tunnustuksia! ;D Vaikka ei niissä tietysti mitään hävettävää ole, me äipät vaan ollaan sellaisia nolostuvia punastelijoita. :DD

    3 shelttiä ja mami: ell.reissu oli kyllä ihan...mielenkiintoinen. ;DD Sekä soitonopettajan motto että teidän mamin, on molemmat erittäin hyviä ja käyttökelpoisia, tänks!

    Ooo, kolmen koiran kanssa lääkäröintiä, wau! Mä kun luulin olevani hyvinkin reipas kahden kanssa. ;D Niin joo, on varmasti hauskaa karkailla sieltä oven raosta lääkäriaseman käytäville tutkimaan mestoja. Mun on jotenkin hyvin helppo kuvitella tollanen tilanne mielessäni. Mutta suosittelen kyllä ens kerralla kokeilemaan ihan perinteistä kakkaamista. Lupaan, että se(kin) on tehokas tapa saada hämmennystä aikaan. :DDD

    Eiks oo raskas tää Pepin hampitilanne, huoh.. Ai Hissulta siirty ne yläkulmurit itsekseen pois tieltä, hyvä homma! Meidänkin elli sanoi, että ne yläkulmurit liikkuu yleensä helposti, joten kai tässä vielä jotakin toivoa on. En haluais sitä katkasu systeemiä, ainakaan ennen kun on IHAN pakko.

    Kiitos paljon tsempeistä! ♥

    VastaaPoista
  16. Voi Peppi-pientä ja hampaita :( meiltä myös tsempit, että mahdollisimman vähällä pääsisitte! :)

    Ja hei, voit kuitenkin lohduttautua sillä, että Pepin isokaan kakka ei ole mitään siihen verrattuna minkä verran 70-kiloisesta hauvasta lähtee jännitysripulia KV-näyttelyssä ulkomaisen tuomarin edessä keskelle kehää ja kuinka paljon omistaja siinä tilanteessa keksii sanottavaa lontoon kielellä... lyhyt ja ytimekäs "sorry" taisi olla ainoa. :D

    VastaaPoista
  17. Anniina: kiitos tsempeistä! ♥

    Buahahahhhaaahhaahhahaahahhahh!!!!!
    70-kiloisen koiran jännitysripulit näyttelykehässä!!! APUA, mä GUALEN!!! Ja myönnän, että sä pistit NIIIIN paremmaksi! Ja "sorry"!!! :DDD Tuomari oli varmaan ihan, et joo, uskon, että oot "sorry". :D Hui ja huh, mikä tilanne!

    VastaaPoista
  18. Mekin nauretaan vedet silmissä nykyään asialle, mut muistan niiiiiin sen tunteen, kun oltiin tekemässä yksistään kolmiota siinä kehässä ja yhtäkkiä koira päättää, että metriäkään en liiku ja nyt tulee läjä tähän - voi miten mua hävetti! :D Olin itse vielä silloin sellainen 15-vuotias "pikkutyttö" ja se tuntu tietysti maailmanlopulta, ettei mun koira osaa käyttäytyä ees tätä vertaa! :D Nykyään harmittaa vaan eniten, ettei tilanteesta oo mitään hyvää kuvaa edes! :DDD

    VastaaPoista
  19. Anniina: hei, voin kyllä uskoa, että silloin ei TODELLA naurattanut! :/ Oikeesti ihan kamala tilanne! Ja 15vee sinä, kääk, voi raukkaa!!!

    Tuomarikin on tosin varmaan naurattanut tarinalla vuosien saatossa monia ihmisiä. Vaikka siinä työssä taitaa nähdä vastaavia tilanteita aika usein. ;)

    Arvaan myös, että nyt jälkikäteen harmittaa, ettei tapauksesta ole kuvamateriaalia. Mutta kyllä kertomuksesta hyvät naurut saa ainakin näin "sairaalla" mielikuvituksella varustettu tyyppi. ;) Olit sitäpaitsi super kultainen, kun jaoit tarinan juuri oikeaan aikaan. Kiitos siitä! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü