Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Wikipediassa sanotaan kateudesta mm. näin:
Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Lähde.
Luin taannoin Meidän Perhe -lehdestä artikkelin Kaunis pieni elämä -blogia pitävästä Annesta ja hänen perheestään. Annen blogi kuuluu niihin ihan ensimmäisiin, joita aloin muutama vuosi sitten aktiivisesti seurata. Annen sisustustyyli on hyvin erilainen kuin omani, mutta blogi ja sen kuvat ovat niin kauniita, että mieli lepää niitä katsoessa. Teksteistä huokuu hyvä mieli ja käsillä tekemisen ilo. Annen askartelut ja sisustusprojektit ovatkin jotain aivan uskomatonta. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, jos blogi ei ole vielä tuttu!
Mielestäni kateutta on olemassa kahdenlaista. Toinen on sellaista, joka ei toivo toisille pahaa, vaan kumpuaa oman elämän vaikeuksista. Silloin jonkun toisen tasainen elämä herättää helposti tunteen siitä, että olisipa minullakin asiat yhtä hyvin. Itse en koe olevani erityisen kateellinen ihminen. Silti tiedän kyllä kokeneeni kateutta ihan viime vuosinakin. Minulla kateus liittyy juuri sellaisiin tilanteisiin, jolloin itsellä tuntuu menevän pieleen monet isot asiat elämässä. Kadehdin tuolloin tavallista arkea. Sellaista, jossa esim. maitopurkin kaatuminen ottaa ihan vietävästi päähän, koska asiat ovat muuten niin hyvin, että on aikaa ja energiaa pikkujuttujen harmitteluun.
 |
| Kuvat |
On silti tietysti hyvin inhimillistä tuntea kateutta. Olen huomannut itsestäni, että kateuden tunteesta pääsee parhaiten sillä, että ensin tunnistaa tunteen ja sitten tunnustaa sen itselleen. Kateus itsessään ei tietenkään johda mihinkään hyvään ja aiheuttaa pahimmillaan katkeroitumista. Kateuden tunnistaminen sen sijaan voi auttaa näkemään, mitä omassa elämässään haluaisi muuttaa. Uskon, että sellaiset ihmiset, jotka käyttävät aikansa omien unelmiensa toteuttamiseen toisten kadehtimisen sijaan, onnistuvat parhaiten elämään itselleen sopivaa, onnellista elämää.
Minkälaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää?
 |
| Mä oon kateellinen niille, joiden pihoilla ei oo ollenkaan aitoja! |
 |
| Mä taas oon kateellinen niille, jotka saa mennä sisään silloin, kun ne itse haluaa! |
Onnellisia hetkiä viikkoosi!
Kirjoituksesi viimeinen lause on täyttä totta - oikeasti ihmisten pitäisi keskittyä elämään omaa elämää - jos vain "elää" muiden elämää oma elämä likuu ohi ja ihminen katkeroituu. Äitini kuoli 8- vuotta sitten, sen jälkeen omassa elämässä on tapahtunut niin paljon asioita - vain siksi että olen avannut silmäni ja oppinut ottamaan osaa omaan elämääni. Hienoja sanoja sinulla jälleen! Aurinkoista viikkoa teille ja rapsuja!
VastaaPoistaKyllähän tuo vihreä hirviö yrittää välillä tulla esiin mutta silloin kannattaa miettiä omaa elämäänsä. Jos siihen on tyytymätön niin silloin sille pitää tehdä jotain. (Näin tylysti taas kommentoin...) Toki ymmärrän, että aina eivät asiat ole helppoja...
VastaaPoistaOlen törmännyt blogien kommenteissa aivan käsittämättömiin juttuihin. Minä toivoisin omien kommenttieni olevan positiivisia kannustuksia, ei lyttäävää arvostelua (tiedän... olen välillä todella töksähtelevä).
En ole kyseistä blogia lukenut, mutta lupaan käydä vilkasemassa.
VastaaPoistaLopetin kadehtimisen jo ammoisina aikoina, koska eihän se ole minulta pois, jos joku on kaunis, menestynyt tai ihan mitä tahansa. Mä oon mä ja taaplaan tyylilläni. Tämä on helpottannu omaa elmää runsaasti. Ja en usko, että kukaan on minullekaan kateellinen, olen tavismartta ja pyörin tavisympyröissä.
Kateus syö kalatkin vedestä, vai miten se nyt menikään. Oon oikeen onnellinen, kun muilla menee hyvin.
Kateellisuuden kohteeksi on inhottava joutua, varsinkin omien ystävien puolelta. Välillä on tällaista huomannut esim. yllättävinä ilkeinä kommentteina tai vähättelynä tms. Olen aika valoisa mieleltäni ja annan aika paljon anteeksi. Välillä mietin, että ehkä joskus liikaakin.
VastaaPoistaItse pyrin muuttamaan kateuden ihailuksi ja innostumiseksi, jos jollain on jotain hienoa.
Varmaan totta, että auttaa kun kateuden tunnistaa ja tunnustaa. Ei se itsellekään ihan vieras tunne ole, vaikkei kovin yleinen.
Vuosia sitten yhteen edellisistä työpaikoista tuli n. 15v nuorempi oikein kaunis tyttö töihin. Ja minä sain taas häntä opettaa, niinkuin kaikki muutkin uudet siellä... Silloin ajattelin aluksi, että hän on varmaan kamalan ylpeä ja itseään täynnä. Mutta jouduin nopeasti myöntämään itselleni, että hän olikin oikein mukava, ja hauska työkaveri. Eikä mitenkään täynnä itseään ja ulkonäköään.
-Koiratäti
Ollikin on kateellinen kaikille, joiden pihalla ei ole aitoja :)
VastaaPoistaKateus ja muutkin negatiiviset tunteet ovat aivan turhia, ne vievät vain energiaa ja tilaa positiivisuudelta. On tämä elämä joskus raskasta ja hankalaa ilman kateutta, kostonhimoa tms.
Suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen kateuden tilalle!
Olisi tästä nyt muutaman sanan enemmäkin voinut sanoa, mutta nuoriso tuli kylään ja lämppärit on viittä vaille valmiit. Lähdetään iltapalalle ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa. Ja arvaapa miksi nuoripari on kylässä: pyörästä on rengas puhki ja mies pitää heille pyöränkumin paikkauskoulua autotallissa. Minä se en ole vielä tuota taitoa opetellut eli voisin olla kateellinen kaikille, jotka osaavat paikata pyöränkumin. Vaan en ole.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Aikku ja kuorsaava Olli (äkkiäpä se nukahti...)
Se on muuten just kuten sanoit, että "ihmiset jotka käyttävät aikansa omien unelmiensa toteuttamiseen toisten kadehtimisen sijaan, onnistuvat parhaiten elämään itselleen sopivaa ja onnellista elämää", hyvin sanottu, täysin samaa mieltä! <3
VastaaPoistaHyvä postaus kamunen!
Paloma: juuri noin, Hyvä Sinä! <3 Äitisi kuolema on varmasti ollut suuri suru (otan osaa <3), mutta olet osannut kääntää asian voimavaraksi opettelemalla elämään "tässä ja nyt". Oma elämä todella jää elämättä, jos keskittyy "päivittelemään" toisten juttuja. Ainoa asia, johon oikeasti voi vaikuttaa, on oma elämä ja se, miten itse asioihin suhtautuu.
VastaaPoistaRapsuja myös teidän laumaan ja Sinulle hyvää vointia! <3
Kaunis Nelli: ajattelen ihan samoin, kateus kumpuaa tyytymättömyydestä omaan elämään. Ja, jos kaikkia asioita ei voi heti konkreettisesti muuttaakaan, niin voi ainakin yrittää muuttaa omaa suhtautumistaan. (En muuten ole ollenkaan huomannut, että olisit jotenkin tyly tai töksähtelevä kommenteissasi.)
Minäkin olen törmännyt blogejen kommentointiin liittyen niin ikäviin juttuihin, että kaikki aiheeseen liittyvä nostaa tunteet pintaan. Samasta syystä epäröin oman blogin aloittamista tosi pitkään.
Ajattelen omasta kommentoimisesta ihan samoin kuin sinä. En ymmärrä mitä hyötyä/iloa on toisen mollaamisessa. Kannustaminen ja kehut sen sijaan ilahduttavat aina, joten niitä ei voi liikaa viljellä. :)
Nettimartta: käy ihmeessä! Se on ihana! <3
Good for you, olet hoksannut olennaisen, toisen hyvä ei ole itseltä pois. Niinhän se on. Kateus todella hidastaa ja hankaloittaa oman elämän elämistä, joten siitä vapautumisen eteen kannnattaa nähdä vaivaa.
Sinun blogeistasi huokuu jo kauas tyytyväisyys ja tasapainoisuus, siksi juttujasi onkin niin mukava lukea. Unohtamatta toki aivan ihania kuvia! <3
Koiratäti: kateus ilmenee juurikin toisen vähättelynä ja ilkeinä kommenteina. Se on inhottavaa! Aina ei asiasta ole "kadehtijan" kanssa helppo puhua, koska hän itse ei välttämättä ole tietoinen tunteestaan tai ainakaan valmis sitä tunnustamaan.
Aloin oikein miettimään tuota kuvausta itsestäsi, että olet valoisa luonteeltasi ja annat paljon anteeksi. Ko. piirteet huokuvat myös kommenteistasi. <3 Pohdin myös, että minkälainen itse olen. En ole ehkä niinkään valoisa, mutta yritän ymmärtää motiivit toisen ihmisen sanomisten ja tekemisten takana.
Vaatii kehittynyttä luonnetta tunnistaa kateus itsessään ja vielä kehittyneempää se, että osaa kääntää kateuden "voitoksi". :)
Olli: Rilla kiittää Ollia "komppauksesta"! Aidat ON tyhmiä! ;D
Tuo on NIIIN totta, että kaikki negatiiviset tunteet ja ajatukset kuormittavat mieltä ja vievät tilaa positiivisilta jutuilta.
Lämppäreitä ja mustikkapiirakkaa - NAM! Olen ihan kateellinen.. ;D Samoin kuin pyöränkumin paikkauskoulusta. Hyvin on asiat teidän nuorisolla ja hyvä niin! <3
Kivaa viikkoa myös teille kaikille ja kuorsaajalle lempeitä paijauksia! <3
Nina: joo, noinhan se todella on! Minulla on vielä paljon tekemistä aiheen tiimoilta. Toisten kadehtimiseen ei aikani kylläkään kulu, mutta elämän tarkoituksen oivaltamiseen sitäkin enemmän. Hitsi.
Tänks! <3
Nim. Pullakateus - I haz it ;DDD
Mä puolestani jakaisin kateuden hyvän- ja pahantasoiseen kateuteen. Pahantasoinen on just tuollaista kuvaamaasi, tahdotaan toiselle pahaa. Siis ikäänkuin narsismia. Itsekin kärsin jonkinlaisesta kateudesta, tunnustan. Mutta mielestäni kuitenkin hyväntasoisesta. Tarkoitan, että kun jollakin on jotain kaunista päällään, saatan sanoa: "voi kuinka kaunis, minäkin haluaisin samanlaisen". Eli kadehdin, kun joku on ostanut jotain kaunista, en kuitenkaan välttämättä ryntää itse ostamaan samanlaista. Tai kadehdin laihoja ihmisiä, kun en itselleni saa tehtyä laiskuuttani mitään. En heitä kuitenkaan siitä mollaa, itseäni soimaan saamattomuudesta. Mutta sehän ei paljon auta, vaan kuten joku jokommentissaan taisi sanoakin, itse on asialle jotain tehtävä! Olen muuten kateellinen, kun teillä on aita pihan ympärillä (vaikka siinä taannoin pienoinen köpä kävikin). ;)
VastaaPoistaHyvä postaus vaikeasta ja niin herkästä aiheesta. Kävin kurkkaamassa tuon blogin. Siis ihminen joka kateudella elelee, ei muuta näe kuin pinnan. Kateellisia ollaan toisen kauneudesta, kauniista kodista, mahdollisuudesta elää unelmaansa. Totta perkeleessä semmosta ihmistä pitää rokottaa. Onhan se ny maailman synti olla tommonen toisten nenun edessä. Näinhän se kateellisen aivoissa menee.
VastaaPoistaJa samalla tuo ihmisraukka tulee kuluttaneeksi tyhjiin omat varastonsa energiaa, ei jää jäljelle muuta kuin se viimeinen hippu energiaa joka juuri ja juuri riittää jurputtamiseen. Ja siitä se kierre sitten valmis onkin.
Minusta kateus ruokkii pahansuopuutta, se on kateuden kylkiäinen. Pahansuopuus sitten taas pistää ihmisen kielenkannat tulvimaan sitä omaa myrkkyään maailmalle. Sateeksi toisten niskaan.
Kun joskus ymmärtäisimme sen, että mitä toisella on, se ei ole meiltä pois. Jos toisella on hienoja ajatuksia, se ei ole minulta pois. Päinvastoin, minähän rikastun niistä. Toisen ihmisen hyvyys on kuin pehmeä hyväily iholla, siitä pitää osata iloita ja nauttia kun sellaisen kohtaa. Ja antaa sitten sitä myös eteenpäin.
Kateellisuus tuppaa olemaan suomalaisten perisynti. Täällä pimeässä kun nysvätään pitkä talvi, alkavat synkät ajatukset jyllätä. Naapurin isompi piha, fiksumpi koira ja parempi auto. Onko meillä sitten liikaa tätä materiaa ympärillä, että meiltä unohtuu nuo selkeät asiat, joilla omaa elämää voisi parantaa, ystävällisyys ja lähimmäisenrakkaus. Lähimmäisenrakkaus ei tarkoita, että sinun pitäisi kaikki lähimmäisellesi antaa, riittää kun sanoo joskus jotain kaunista ja mukavaa tai auttaa kauppakassin kantamisessa. Luo lumet toisenkin portaa edestä aamulla tai antaa sen olkapään johon nojata tarvittaessa. Mistään näistä asioista ei köyhemmäksi tule.
Kaikki mikä on kaunista ja hyvää, voit itse itseesi luoda. Voit tehdä ympäristösi kauniiksi ihan itse. Mitä siinä enää kateutta viljelemään, kun sen ajan ja energian voi käyttää tähän kaikeen muuhun.
On ihan oikein, kuten sanoit, tunnistaa tuo tunne ja sitten käsitellä se järjellä pois ja huomata ne mahdollisuudet omassa elämässä.
Viisas ihminen ei tee minusta tyhmää, vaan rikstaa minua ajatuksillaan. Mutta niin usein tuokin asia koetaan negatiivisesti ja kateudella.
Vaikee asia......jos sen sellaiseksi tkee, niinhän se on.
Halitukset ihanille Rillalle ja Peille
Ellieli: juu, just tuota samaa mäkin tarkoitin erilaisilla kateuden laaduilla. Hyvin kiteytit asian, tänks! <3
VastaaPoistaVähänkö hauska sana toi "köpä", hih! Meillä tosissaan kävi aikamoinen köpä aitojen suhteen, onneksi ovat sittemmin taas pitäneet koirat oikealla puolella. Vaikka Rillan mielestä asia on varmaan täysin toisinpäin.. ;D
Liftari: aihe on kieltämättä vaikea. Meinasin jo jänistää postauksen julkaisemisen suhteen. Onneksi luotin teihin lukijoihin ja saatiin taas hyvää keskustelua aikaiseksi tänne kommenttiboksiin.
Tuo Kaunis pieni elämä -blogi on jotenkin niin ihana ja huokuu hyvää mieltä, että olen ollut erityisen harmissani sen saamasta negatiivisesta huomiosta. On se vaan kumma, että ihminen ei tosiaan saa olla kaunis, lahjakas ja kiva, ilman kateellisten kielien villiintymistä. Blaah! :/
Kateus todella ruokkii pahansuopuutta ja kaikenlaista huonoa ilmapiiriä. Koiratäti tuossa ylempänä sanoikin, että kateellisten ihmisten kommentit ovat usein ilkeitä ja vähätteleviä. Kaikista kurjin olo on varmasti silti sillä kateellisella itsellään. Negatiivisuus todella syö energiaa ja vie lopunkin ilon elämästä. Eikä taatusti ihmissuhteet kukoista.
Kannattaa tosiaan käyttää aikansa oman elämän elämiseen toisten kadehtimisen sijaan. Eikä parempaa oloa saa mistään muusta kuin toisten vapaaehtoisesta auttamisesta. Teon ei tarvitse olla suuri eikä ihmeellinen, mutta silloin kun sen tekee vilpittömin sydämin niin palkaksi saa todella hyvän mielen.
Halitukset takas teille koko poppoolle ja kiitos taas ihanasta ja syvällisestä kommentistasi! <3<3<3
Itse saatan kyllä joskus sanoa ihan suoraan, että "Oletko kateellinen?", jos joku kommentoi jotakin typerää. Useimmiten tunnen lähinnä pientä sääliä tai ärtymystä negatiivista kateutta huomatessani. Aiemmin saatoin tuntea suruakin, kun ihmettelin omituista käytöstä. Sekin helpottaa kun tunnistaa kateuden ikävän käytöksen aiheuttajana, niin ei turhasta pahoita mieltään. Yrittää vain ymmärtää...
VastaaPoistaOlen myöskin joitakin blogien kommenttibokseja lukiessa huomannut aivan uskomattoman typeriä kommentteja, ihan hävettää niiden kirjoittajien puolesta.
-Koiratäti
Koiratäti: toi on muuten tosi hyvä pointti, että kateuden tunnistaminen myös toisten käytöksessä auttaa sen ymmärtämisessä. Mä olen niin "ihmis ihminen" (people person), että mulla menee aina pasmat ihan sekaisin, jos en ymmärrä mistä jonkun outo käytös johtuu. Saatan jäädä pohtimaan asiaa päivä- ja viikkokausiksi.
VastaaPoistaSano muuta! Muakin hävettää ja suututtaa mauttomat kommentit blogeissa. En voi sietää negatiivisen ilmapiirin kylvämistä jonkun toisen "hyvän mielen paikassa". :S
Mä oon kateellinen Annelle. En kuitenkaan pahalla tavalla kateellinen. En toivo Annelle pahaa, epäonnistumista tms. Olen kateellinen siksi kun Anne on noin mahtavan luova ihminen ja minä olen täysi tollo, tyhmä, jolla ei ole minkäänlaista luovuutta. Äääääääää.
VastaaPoistaAnne on kyllä aivan käsittämättömän taitava ja luova!! <3
PoistaJa ymmärrän niiiin hyvin tuon, mitä sanot itsestäsi. Mäkään en ole YHTÄÄN luova ja aivan tollo esim. käsitöissä. Välillä mietin, miten ihanaa olisi olla jossain taiteellisessa jutussa niin lahjakas, että kokisi oikein sellaista luomisen tuskaa. No, niin nyt vaan ei ole, joten on tarttenut keksiä muita intressejä. ;D
Kiitos kommentista ja kaikkea hyvää Sinulle!