maanantai 19. maaliskuuta 2012

Loppu hyvin

Täällä virtuaalimaailmassa suhaillessa välillä ihan unohtuu, kuinka fyysisesti lähellä me kaikki täällä pikkuisessa Suomessa toisiamme olemme. Konkreettinen todistus aiheesta tuli viikonloppuna, kun siskontytölläkin hoidossa ollut Nelly-koira lähti karkuteille. Tarinalla on onnellinen loppu ja Nelly on taas turvallisesti kotona. Nellyn otti kiinni ja vei kotiinsa ihana perhe, joka todella näki vaivaa, jotta Nellyn omistaja löytyi. Googlettamalla he yhdistivät Nellyn niNnin blogiin ja sitä kautta homma lopulta selvisi. Kiitos vielä Nellyn löytäjälle tätäkin kautta!






Sunnuntaina lenkillä juttelin erään vanhemman rouvan kanssa ja hän mainitsi, että maaliskuussa lähtee aina paljon koiria ja kissoja karkuteille. Ilmeisesti kevät ja hormonit aiheuttavat karvapöksyissä vipinää. Meilläkin on kokemusta karkailusta, varsinkin edesmenneen Ineksen toimesta. Rilla vaikuttaa luonteeltaan (ikävä kyllä) samanlaiselta seikkailijalta ja onhan hän jo kerran pienellä reissulla käynytkin. Postaus aiheesta löytyy täältä.



Just-joo, jos KERRAN käy ihan pienellä retkellä, niin siitä jauhetaan viikkotolkulla!



Etenkin Ineksen karkureissujen takia olen miettinyt aihetta paljonkin. Olen tullut siihen tulokseen, että nähdessäni jossain vapaana liikkuvan koiran, yritän aina ottaa sen kiinni. Toki, jos koira on aggressiivinen, en sitä tee. Jos taas vain näen esim. auton ikkunasta vapaana juoksevan koiran, yritän painaa mieleeni sen tuntomerkit ja paikan, jossa koiran näin. Netistä löytyy ainakin kaksi sivustoa, joihin voi ilmoittaa kadonneista ja löytyneistä lemmikeistä sekä näköhavainnoista, Karkurit.fi ja Karkulaiset.fi. Monikaan radioasema ei nykyään enää välitä lemmikkien katoamisilmoituksia, mutta ainakin Radio SuomiPOP ottaa niitä vastaan.



Onhan tämäkin tavallaan löytöeläin.. ;)



Pääkaupunkiseudulla toimii myös Viikin Löytöeläintalo, jonka sivuilta löytyy hyvät ohjeet lemmikin löytäjälle, kadottaneelle sekä yhteydenottolomake, jolla voit netin kautta ilmoittaa tiedot kadonneesta tai löytyneestä lemmikistä. Myös muilta paikkakunnilta löytyy vastaavia löytöeläintaloja/-tarhoja. Sinne kannattaakin ehdottomasti olla yhteydessä, jos olet kadottanut tai löytänyt lemmikin. Myös hätäkeskukseen (112) voi tehdä ilmoituksen kadonneesta tai löytyneestä eläimestä.






Oman koiran tai kissan katoamisen varalta kannattaa hankkia kaulapantaan laatta, josta löytyy lemmikin nimi ja omistajan yhteystiedot. Laattoja myyvät monet lemmikkieläinkaupat ja suutarit. Netistä sellaisen voi tilata esim. täältä.



Kuvat



Toivoa sopii, että Rilla ja Peppi malttaisivat pysyä kotona mamman ja papan huomassa.






Huoletonta viikkoa kaikille!




PS. Pyydän vielä niitä bloggareita, joilla ei ole sähköpostiosoitetta blogissaan, miettimään sen lisäämistä. Nelly-koiran tapauksessa siitäkin oli nimittäin paljon hyötyä. Muutama muukin juttu on selvinnyt parhain päin sähköpostin avulla, joten harkitsettehan asiaa. Ü



8 kommenttia:

  1. Huomentapäivää Oulusta!

    Vietän (="opiskelen") saldovapaapäivää Ollin kanssa ja kyllähän meilläkin on karkailuun taipuvainen mäyräkoira.

    Ollilla on valjaissa laatta, jossa on nimi ja omistajan puhelinnumero. Tällä pienellä satsauksella koiran koti löytyy helpommin.

    Toivotaan kuitenkin, että ensi kesänä kaikki nelijalkaiset ystävämme malttaisivat pysyä kotipihalla.

    VastaaPoista
  2. Aikku: Hellouta!

    Juu, nimilaatta on hyvä olla. Nelly-koirallakin on, mutta se omistajista, jonka puhelinnumero laatasta löytyy, seilaa juuri keskellä Atlanttia ja siksi häneen ei saatu yhteyttä. Laatassa olleen Nellyn nimen avulla kekseliäät löytäjät yhdistivät koiran niNnin blogiin ja saivat sitä kautta yhteyden niNniin. On tämä nykymaailma vaan niin moniulotteinen! :o

    Samaa toivon täydestä sydämestäni! On ihan kamalaa, jos koira on kadoksissa. Nellykin ehti olla kateissa viisi tuntia ja siinä ajassa ehtii jo miettiä monenlaista..

    VastaaPoista
  3. Onneksi karkulainen pääsi kotiin. Vielä illalla tuli mieleen, mitä kaikkea voisi sattua. Huh!

    täällä on kaksi koiraa <3 ja pienempi nukkuu ;-)

    VastaaPoista
  4. Kerran otin koiran kiinni keskellä kaupunkia, omistaja kipitti perässä parinkymmenen metrin päässä. Ja koira tuli uteliaisuuttaan minua nuuskimaan niin sain kätevästi sen pysäytettyä :)

    Kerran myöskin meidän ensimmäinen sheltti karkasi minulta, kun jätin sen hetkeksi odottamaan kaverin pihalle ja sidoin ohuen pentuhihnan rappukaiteeseen. Kyllä säikähdin, kun tulin ulos niin hihna oli purtu poikki ja koira tiessään. Mutta se olikin fiksuna poikana vaan kipittänyt kotipihalle <3 Teki heti selväksi, että hän ei pihalla seisoskele ketään odottamassa :)

    Tosi kiva, kun postaan aina näin säännöllisesti. Ja ihan paras toi keltamekkoinen rouva :D

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  5. Kannattaa myös pitää omat yhteystietonsa (varsinkin puhelinnumero, tavoittaa nopeiten) ajan tasalla Kennelliittoon, sillä kaikista sirutetuista tai tatuoiduista koiristahan löytyy sieltä tiedot, jos vain sirun tietoja päästään (ja älytään) jossain lähteä lukemaan. :))

    Mä muistan aina elävästi kuinka kerran meidän auton eteen maantiellä (nopeusrajoitus 80km/h) säntäsi koira haja-asutusalueella ja tästä soitin hätäkeskukseen. Siellä nuorehko tyttönen mulle varsin "Ystävällisesti" kertoi, etteivät he ole mitään löytöeläintoimisto... En tiedä sitten bisnesideasta, mutta oisko joku tällainen puhelinpalvelu esimerkiksi perustettavissa, jossa olisi puhelimitse saatavilla tietoa karkureista ja löytyneistä maksettaisiin pientä korvausta? Itse ainakin tällaisestä palvelusta maksaisin, ja olisi hienoa, kun olisi paikka, johon soittaa karkurin nähdessään, kun ei itse pääse netin äärelle tai vastaavasti, josta saisi ehkä varsin reaaliaikaista tietoa omasta karkuristaan.

    VastaaPoista
  6. niNni: juu, sama täällä, jos jonkinlaiset kauhuskenaariot on käyny mielessä, kääk! :/

    Kaksi on hyvä luku, yritä pitää toi! ;) Suukkoja molemmille (pari ekstraa nukkujalle, mutta älä kerro karkulaiselle ;))! <3<3

    Koiratäti: just tota tarkoitin, että kannattaa aina yrittää pysäyttää irti oleva koira. Joskus omistaja saattaa olla ihan perässä ja joskus taas koira on jo kaukana kotoa. Molemmissa tapauksissa on silti hyvä minimoida mahdolliset suuremmat vahigot, kuten auton alle jääminen yms.

    Oi, ihana sheltti, jolla oli vaan kiire kotiin. <3 Voi kun kaikki karkulaiset olis yhtä fiksuja!

    Joo, pikkusen nauratti toi täti koiranpentu takapuolessa. :D Tavallaan meillä tapahtuu paljon vähän saman tyyppisiä juttuja, kun välillä huudan hulluna koiria, enkä tajua, että siinähän ne seisoo joko ihan mun edessä tai takana ja kattoo mua ihan ihmeissään. ;DD

    Anniina: hei joo, toi onkin todella hyvä pointti! Kannattaa todella pitää yhteystiedot Kennelliittoon ajan tasalla. Kiitos muistutuksesta! :)

    Mun kokemuksen mukaan riippuu ihan puhelimeen vastaajasta, että miten hätäkeskus reagoi karkuri-ilmoituksiin. Nellystä nimittäin soitettiin hätäkeskukseen, jossa oli otettu yhteystiedot ylös. Itse taas olen myös vastaavassa tilanteessa sinne soittanut ja saanut samanlaisen vastauksen kuin sinäkin. Eli sinne varmaan periaatteessa kannatta soittaa, mutta ei odottaa liikoja.. ;)

    Mäkin olen miettinyt monasti, että miten karkureista tiedottaminen pitäisi järjestää. Meidän seudulla toimii yksityinen kennel/löytöeläintalo aika hyvin viestejen vastaanottajana ja välittäjänä, mutta joka paikassa ei varmaan ole niin.

    Terkkuja teidän koiruuksille. Toivottavasti Lettunen voi jo paremmin! <3

    VastaaPoista
  7. Mun on nyt hyvä tästä mainita, kun tein hetki sitten Letusta omistajan muutosilmoitusta kennelliittoon ja samalla kysäisin omista tiedoistani Aimon kohdalla (sekä osoite että puhelinnumero vuosien takaa, hupsis...) ;DD Mutta nyt on ainaki kaikki ajan tasalla! :)

    Lettuliina on onneksi jo kohtuu hyvässä hapessa; satunnaista köhää, mutta muuten virtaa ja intoa riittää enemmän kuin tarpeeksi lenkkivähyyden (toistaiseksi ollut lähes täyslevolla, ettei jälkitaudit pääse iskemään) takia :DD Kuumettakaan ei ole enää ollut pariin yöhön ollenkaan! Aimo olikin vanhemmilla tän ajan, joten säästyi koko touhulta :)

    VastaaPoista
  8. Anniina: kiva kuulla, että Lettusen tauti alkaa olla selätetty. Hyvä myös, että Aimo säästyi taudilta. Kohta pääsette taas lenkkeilemään entiseen malliin ja kevätkin tulee, jei! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü