Niin ootte nättejä ja hyvin koulutettuja jajaja..

Ihana valoilmiö ilahdutti meitä viikonloppuna. Kevätauringossa on kyllä ihmeellistä taikaa!

Auringonpaisteessa mies hiihti sunnuntaina 50 km ja me tytöt vierailimme Rillan kasvattajan luona. Siellä sain heti ylpeillä, kuinka hyvin olen kasvattanut koirani - NOT!  Ihan ensin Rilla pissasi eteisen matolle. Lähes samaan hetkeen Peppi väänsi kakat eteisen lattialle. Ja juuri, kun sain ne siivottua, huomasin, että myös Rilla oli tehnyt isot kakat makuuhuonekäytävälle. Jep-jep! Saattoi vähän olla taas mamman posket punaisina.. Tokikin olin ulkoiluttanut koirat varta vasten oikein erityisen hyvin ennen vierailua, mutta ainahan sitä sen verran on säästössä tavaraa, että ne voi laskea kyläpaikan lattialle. Hieno homma! ;)

Vierailulle osallistui myös koirien trimmaaja, joka trimmaa myös Rillan kasvattajan koirat. Ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis (vai peräti kolme = yhdet pissat + kahdet kakat?)

Rilla lauantaina ennen trimmausta.

Sunnuntaina trimmauksen jälkeen.

Vessatouhujen lisäksi Peppi antoi toki myös kuuluvan haukkuesityksen kasvattajan miehelle ja aikuiselle pojalle sekä murisi kuuluvasti aina, jos nämä uskalsivat vähänkin liikkua talossa. Trimmauspöydällä pitkuliini sen sijaan käyttäytyi erinomaisesti. Sitä on siis kannattanut harjoitella, vaikka Pepin turkki ei aikaisemmin olisi vielä trimmausta tarvinnutkaan. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun ennen trimmiä kiinnitin huomiota siihen, että Pepillä oli edes vähän turkki kasvanut. Alla ennen ja jälkeen kuvat.

Persoonallisesta sisääntulostamme huolimatta (olen lanseerannut Pepin entreille nimikkeen "kakalla sisään"), oli tosi mukavaa jutella pitkästä aikaa Rillan kasvattajan kanssa. Keskustelu poukkoili aiheesta toiseen ja totesimme mm., että kasvattaja on ollut nuoruudessaan useita vuosia samalla luokalla koulussa vanhimman siskoni miehen kanssa. Taas kerran tuli todistettua kuinka pieni maailma onkaan ja varsinkin Suomi. Hauska sattuma!

En tiedä olenko koskaan täällä blogissa maininnut, että minulla on jo pitkään ollut pieni (salainen) haave teettää joskus omalla koiralla pentuja ja jättää sitten yksi niistä itselle. Edesmenneet westimme eivät kumpikaan soveltuneet jalostukseen kuten ei myöskään Peppi hampaidensa takia, mutta entäs Rilla? Juttelimme kasvattajan kanssa vähän tästäkin aiheesta ja saattaapa olla niin, että tänä keväänä ilmoitan Rillan hänen ja minun(!) ensimmäiseen koiranäyttelyyn. Täytyy myöntää, että itse en ole erityisen innostunut näyttelytoiminnasta, vaikka toki näen sen tärkeyden suhteessa koirien jalostukseen. Minä en (tietenkään) meinaa Rillaa näyttelyssä esittää, vaan sen tekee joku asian osaava. Katsotaan nyt, miten tämä projekti mahdollisesti etenee, vai eteneekö mitenkään.

Täytyy tunnustaa myös, että olen aika huojentunut siitä, että Peppiä ei voi/kannata näyttelyihin viedä. "Kakalla sisään" ei jostain syystä kuulosta meikäläisen korvaan kovin näyttelykelpoiselta sisääntulolta. Eikä tuomarin haukkuminen pystyyn ehkä parantaisi ensivaikutelmaa..? 

Kakka ja kakka - älä mamma jankuta!

Niin on tytöt kuitenkin taas nättejä! Sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä seikkailuja.. ;)

Aurinkoista viikkoa kaikille!