Nyt on semmosta, että mamma on paneutunu johonkin kirppisprojektiin(?), joka toivottavasti on joku uusi ruoka mulle, todennäkösesti. No eniweis, se käski mun tehdä postauksen sellasista jutuista, joita mä uudelleen muotoilin silloin, kun mulla oli ne kuminauhahässäkät suussa, eikä saanu syödä puruluita. Koko idea on tietysti AIVAN tyhmä, mutta suostuin, kun odottelen kieli pitkällä sitä uutta ruokaa. On muuten mielenkiintoista sekin, että nyt yhtäkkiä tää on taas meidän yhteinen ploki, johon kaikkien pitää kirjottaa, kun mammalla on muuta tekemistä. Muutenhan se omii tän aina vaan ittelleen. Mamma on sitten valinnu aiheen lisäks nää kuvat, että turha alkaa mulle urputtamaan niistä. Nih.
No, joo. Tässä ekassa kuvassa on sellanen koppa, joka mamman mielestä oli hyvä lelukori meille, kun me kuulemma Rillan kanssa nakerretaan rikki kaikki perinteisemmät mallit. Ja ehjänähän se on pysynykkin. Hirmu hyvät noi kahvat, jos sattuu ikeniä kutittamaan. Näitä koppia oli toinenkin, mutta siinä ei oo enää kahvoja. Ne jotenkin mureni sillai oudosti, vaikka mä ihan vähän vaan niitä nutustelin aikani kuluksi. Varmaan joku made-in-hongkong tai jotain.
Toi kirahvi oli ennen sellanen bullee, ja, kun sitä paino mahasta, niin se sano: " iih-hii, iih-hii". Mä halusin nähä, että mitä toi oli syöny ja otin sen mahasta pois aika paljon sellasta pehmeetä höytyvää ja sitten yhen kovan jutun. Mamma sai siitä kovasta gaameet hepulit ja mun piti antaa se sille. Mamma on tollee jostain jutuista ihan hiRRRveen tarkka.
Tää lehmä oli kans syöny sellasta pehmeetä. Lehmillähän on hirmu monta mahaa, niin kaikkia mahoja en ehtiny vielä tutkia. Joskus ennen toi myös vinku sillai kimeesti, kun sitä puras, mutta siitä on jo aikaa. Mamma mutisi jotain:" tää oli Rosan ja Ineksen vanha", kun se näki noi takajalat, joista mä olin pikkuisen palan maistanu. Just joo, jos toi oli muka joku tärkee antiikkijutska, niin olis varmaan kantsinu säilyttää sitä lasivitriinissä, eikä meidän lelukopassa. Daa-a!
Sitten on tää pinkki mäyräkoira, jonka silmistä mä en tykänny, joten pureskelin ne pois. Okei, amputoin myös hännän ja suolestin osittain, mutta niistä silmistä mamma piti ihme puhuttelut. On kuulemma epäreilua syödä jonkun molemmat silmät. Onkohan noin?
Arvaatte varmaan jo, että sama silmä-valitus jatku tän sammakon kohdalla. Tätä kun painaa mahasta, niin se sanoo: "kruuk, kruuk".
Mä ajattelin sitä silmäjutskaa tarkemmin ja suolestin tän possun sit hännän kautta. Mutta ei, ei ollu hyvä tääkään tyyli. Mamma kuulemma tykkää vaan bulleista possuista. Tavallaan tietty ymmärrettävää, jos kattoo miltä se itte näyttää. Bulleet vissiin tykkää bulleista. Mäkin tykkään pelkästään pitkistä ja hoikista.
Tästä mulla on sanottavana kaksi asiaa: tammikuu ja Rilla. Me ollaan saatu toi hässäkkä vasta sen jälkeen, kun meidän luunsyöntikielto oli jo loppunu. Ja ton uudelleen muotoili Rilla. Eli mitä sen kuva MUN postauksessa tekee. Kysynpähän vaan!
Entäs tää sitten, antakaa mun kaikki kestää! Jokainen koira tai ainakin mäyräkoira haluaa tietää mitä tennispallon sisällä on. Mamman kannattaa varmaan opiskella vielä vähän lisää siitä, että minkälaisia me mäyräkoirat ollaan, ettei aina tarvii sen rautalangan kanssa heilua.
Tossa ne nyt oli. Muutama hassu lelu, joista yks oli ensinnäkin Rillan tekele ja toinen mäyräkoiraklassikko eli ei paljon mitään. Mamma tosin (tietysti!) väittää, että tossa ei olis ollu kaikki mun tuunailut, kun se on heittäny osan jo pois. Muistaa varmaan väärin. Sen pää on aika hatara monissa jutuissa. Nytkään ei oo mitään uutta ruokaa näkyny, vaikka se on sählänny niitä kirppishommia koko illan. Sellanen toi mamma on, hidas ja huonomuistinen. Huoh..
Mä lähen nyt muihin hommiin, moido! Ai niin, mamma käski sanoo vielä kaikille -
letkeetä loppuviikkoa!
Moicca, Pepperiina!
VastaaPoistaNiin, teilläkin mami omii sun plokis, ihan niinku meilläkin. Mä saan vaan joskus ja jouluna kirjottaa sinne ihan ite.
Sä ootkin kova plikka tuunaamaan leluja, hyvin oot homman hoitanu kotiin. Hei mulla on tommonen ihalainen (=samanlainen) lehmä ku sullakin. Mä sain sen ihan pikkusena tyttönä mun isoveljeltä joululahjaks. En oo tuunannu. Kuten en yleensäkään tuunaa lelujani. Paitsi vähän Aappaa, sillä oli silmissä kaihi ja revein ne simmut sitten pois, ettei vaan kaihi leviäis. Olikohan sun mäyriksellä sama vika? Juu, palloista mä en välitä, niitä saa mamma pyöritellä itekseen, mut muuten noi sun tuunaukset on tosi hienoja. Jatka vaan samaan malliin! ;D
letkeetä loppuviikkoa myös sinne :)
VastaaPoistaHeh, Oscar rikkoi pentuna KAIKKI siis AIVAN KAIKKI lelunsa. Ensimmäinen koira joka rikkoi tennispallotkin, ensin ne kuorittiin, sitten halkaistiin ja lopuksi silputtiin sellaisiksi neliösentin kokoisiksi paloiksi.
VastaaPoistaPehmolelut kestivät ehkä muutaman minuutin ehjinä. Meillä oli leluja, jotka oli kestänyt vuosia kahdella koiralla jotka Oscar tuhosi minuuteissa ;)
Nyt kun 2-vuotissynttärit lähestyvät niin lelujen tuhoaminen on rauhoittunut, tosin ne piipat se kaivaa edelleen kaikista leleuista pois.
Mä olen vain kiittänyt onneani, että tuhoamisvimma kohdistui vain se omiin leluihin, sillä muita tavaroita se ei liiemmin ole tuhonnut, onneksi!
Sä oot oikeesti malliesimerkki mäyräkoirasta. Mehän ollaan metsästyskoiria, joten suolistus on meidän juttu, ja siis ylipäätään kaikkien lelujen tappaminen on niinku jees. En ole muuten nähnyt vielä mäyräkoiran kestävää lelua. Vinkkejä?
VastaaPoista:D Olette kyllä ihailtavan kärsivällisiä sen mamman suhteen. Semmosia omituisiahan ne on melkein kaikki.
VastaaPoistaKiva, että pääsit välillä ääneen täällä. Oletko huomannut, että ilmat alkaa lämmetä? Ei tarvi enää pitkien ja hoikkienkaan kauaa palella :)
-Koiratäti
Moi Peppi !
VastaaPoistaSul onki vähä sama repertulaari vai mikä se ny oli, kun mulla. Mun mammasta lähtee kans semmonen korkeempi ääni, kun oon tehny samat jollekin lelulle kun sää. No, onks pakko antta semmosia leluja kun ei kestä hampaita, vai mitä sä tykkäät? Et pitäsköhän ihan ilmottaa jonnekin suojelijalle, että niinku irto-osii ei sais olla. aattele, että ensteks selitellään jotain metsästämisestä ja kuinka taitav tyttö sää oot, ja sitte seuraavas hetkes huudetaa et nonni, nys se on rikki. Ei voi piäni parsoni tiätää enää mitä pitäs tehrä. Ja ny meillä on toi hölmö ja toi gerbiili kyläs ja ne rikkoo viäl enemmän mun lelui ku mitä ite kerkeen. Ei niin että se mun päätyä mitenkää olis. Kyl mä paljon heittelenki niitä. Tai siis pistän ton mamin heitteleen, ku se tulee nii onnelliseksi kun mä haen jotain. Tai siis , haen lelui. Jos mä haen jotai muuta, nii siit tulee sitä korkeeta ulvomista sitte taas.
Mä oon kans löytäny sellasii kovii juttui, jotka sanoo iihh. Eikä meiränkää mamma anna niitä pitää. Soon heti tunkemas ne näpit ihan suuhun ja kalastamas pois ja räpättää kokoa jan ettei saa syärä ei saa syärä, annappois annappois.
Jos mä sualistan jonku niin teen sen sitte kunnolla, ei tartte siit huutaa.
Meil oli semmonen perintölelu, joku nakke, joka oli tulle epsanjasta. Se oli sen mäykkypojan ku asu mamin kans ennen mua. Nakkee ei ny sitte enää oo. Tuli suolistettuu, eikä siin ollu mitää ihmeellist vaik ihan ulkomailt oli tullu. Mut ei mamma huutanu.
Terveissi sulle ja sille Rimpulallekin
toivoo Essi
Täällä kanssa kevätkirppis suunnitteilla! Kun vaan jaksaisi alkaa käydä kaappeja taas läpi, ja uskaltaisi luopua kaikesta turhasta "tarviin tätä kuitenkin... joskus 15 vuoden päästä" -ajattelumallin sijasta!
VastaaPoistaJoskus marssin Musti&Mirriin ja kyselin mäyräkoiran kestävää lelua. Saatiin matkaan joku Taatusti Kestävä kumihökötys, joka kotona kestikin sen kymmenisen minuuttia, että Aimo keksi mistä kulmasta on paras nakertaa. :)
Hirmu hienosti esittelit sun tavaroita :) Olet ollut kyllä reipas tyttö leikeissä, mamma arvostaa sitä ja ostaa sulle varmasti uusia leluja niiden hiukan rispaantuneiden tai pois otettujen tilalle.
VastaaPoistaTerkkuja molemmille typyköille, Arttu laiskottelee lampaantaljalla ja Basse yrittää löytää leikkikaveria.
Elli: moi! <3
VastaaPoistaJoo, meillä mamma määrää IHAN kaikesta. Huoh.. Onneks sä saat polkata siis ainakin aina jouluna. ;D
Olikohan noilla munkin muutamalla tyypillä kaihi silmissä, kun ihan oli pakottava tarve poistaa ne kokonaan? Kyllä varmaan. Kiitos kehuista kaveri! Nyttemmin oon kyllä keskittyny enemmän taas puruluihin, mutta kyllä mä muutaman pehmotyypin mahat oon tutkinu sisältä käsin.
Lipsutuksia sulle! <3
Paloma: <3
Sari: moi! Ai miten niinku rikko? Oscarhan selvästi vaan vähän tuunaili (se on nyt muotii) tai halus nähä, mitä joku lelu oli syöny. Oon kyl vähän kade sille noiden tennispallojen muotoilusta. Kuulostaa tosi perusteelliselta. Kiitti vinkistä! ;)
Joo, piippojen poistaminen on HYVIN tärkeetä. Hyvä, että teilläkin tiedetään se.
Olisin vielä halunnu noista sun käyttämistä sanoista mainita, että TUUNAAMISESTA on kysymys. EI rikkomisesta, tuohoamisesta tms. Remodeling - se on ajan henki. Sä tunnut vaan tajuavan sen ihan yhtä huonosti kun mun mamma. Ootte vissiin niin vanhoja, että ette älyy nykytrendejä. ;)
Kaunis Nelli: joo, suolet veks saaliilta ja pataan sanon mä! Hyvä, että sä edes tajuut tän homman! Mäyräkoiran kestävä lelu? Ei, en osaa auttaa. :D
Koiratäti: hei, sähän ymmärrät mua ja Rillaa, KIITOS! Meillä TODELLA on kestämistä ton mamman kanssa, huoks.. Meille on meinaan sattunu TOSI omituinen tapaus. Se sen kirppisjuttukaan ei vissiin edes oo mitään ruokaa. :/
Joo, oon huomannu, että tykkäänkin taas olla pihalla. Varsinkin päivällä, kun paistaa aurinko, on IHANAA! Sille bulleelle tulee varmaan kohta hiki ja sitten se valittaa TAAS ilmoista. ISO huoh..
Essi: mui mukava! <3
VastaaPoistaKohtalotoveri! Sulla on selvästi hyvin samanlaisia kokemuksia tästä tuunaamisesta ja suolten poistosta. Ei tuu kiitosta ei! Hyvin on, juu, vaikee tietää, että mikä tolle mammalle käy. Jos ei leiki leluilla, käsketään leikkimään. Ja sitten, jos leikkii, nii huudetaan, että ei saa rikkoa. Huoh!
Hirveesti terkkuja sulle ja hännän heilutusta! <3 Koeta kestää kamu sen hölmön ja hiiren kanssa. ;)
Anniina: mamma puhisee ja kaivaa kaappeja, se on ilmeisesti sitä kirppistelyä. Kait. Mä luulin, että kaapeista etitään mulle ruokaa, mutta ei. Jotain lumppuja ja rojuja se sieltä kaivaa. Tylsää!
Teillä mammoilla on ilmeisen iso tarve löytää joku mäyräkoiran kestävä lelu. No, onnee vaan. Sitä te tuutte tarviimaan! :D
Mai: kiitos kehuista! Kiva, että joku osaa arvostaa mun tuunauksia! Mamma ei kyllä tunnu mitenkään erityisemmin niitä arvostavan. Vaikka, saadaan me välillä kyllä uusia leluja.
Wuf ja pus pojille multa! <3<3<3
Hirveen näköisiä pehmoja, just kuin meillä :)
VastaaPoistaNyt on jo torstai, joten hyvää loppuviikkoa todellakin!
No, just! Äsken kirjotettiin tähän kommentti ja sit mami halus esikatsella sen. Varmaan niinku tarkisti, ettei vaan laiteta siitä itestään mitään ikävää tänne. Sit mami yritti siihen esikatseluruutuun mennä jotenkin korjailemaan sitä MEIDÄN kirjotusta... ja koko teksti hävis. ÄÄLIÖ!
VastaaPoistaNo, mut siis otetaan uusiks.
Tälleen se oli:
Hyvä, Peppi!!! VERTA KENTÄLLE! Se on kyllä hyvä motto lelujen kanssa. Me yleensä amputoidaan hännät ja korvat tai sit operoidaan silmät. Sillai saa pehmommankin lelun ihan katu-uskottavaks.
Merille sattu muuten äsken aika nolo juttu lenkillä. Mamin kyyläys jotenkin herpaantu hetkeks ja Meri löysi sellasen Hurmaava-jätskikipon. Se oli ihan kyllä tyhjä, mut Meri meni tökkäämään nenukkinsa siihen kippoon eikä saanu sitä enää irti. HAH-HAH-HAH!!! Jotenkin se oli niin sopivan kokonen. Siinä se sit nyki sitä etutassuilla. Ja kyllä meitä nauratti.
Mami ryhdistäyty ekana ja nykäs sen kipon Merin kärsästä irti. Vaan ihan idiootti voi jäädä nenästään kiinni kippoon kadulla. Näin on!
Tää oli just hyvä postaus. Aihe on TOSI kiinnostava ja kuvitus hyvä!
Terkut kaikille!
2 shelttiä ( kirjotettin tää nyt ilman Meriä tällä kertaa)
Heips Kaunotar, kiva kun pääsit välillä ääneen ihan ittekses, niin mä voin kirjotella sulle luattamuksellisia asioita. Näin niiku kahden keskisiä. Niiku, että mä tykkään susta paljon ja että sä oot mun miälestä kaikesta sulosin mäykkytyttö ja silleen. Ja meitä yhdistää takki... Tiä vaikka livenäkin nähtäisiin. Mut saat sä ottaa Rillankin messiis, ettei sille tuu paha miäli.
VastaaPoistaKiss ja pus ja terkkuja monta tassullista!
Olli: Moi! <3
VastaaPoistaSä oot mun tuunausidoli! Oon yrittäny ottaa sun HIENOISTA tekeleistä mallia, mutta ihan en oo vielä yhtä upeita saanu aikaseks. Mut mä harjottelen ahkerasti. ;)
Eiks oo outoa, kun noi ihmiset jaksaa aina pohtia mikä päivä on ja missä vaiheessa viikkoa mennään. Boring! Mun mielestä on aina hyvä päivä, paitti sillon, jos mökötän. So simple! :D
Sheltit (2 kpl): voi APUA! Eli teidänkin mami on urpo. Syvimmät pahoittelut teille kamut! Mä NIIIN tiedän minkälaista sellaisen kanssa on asua. Huoks.. Tartteeko alkaa meidän kirjotuksia vahtaamaan ja esikatselemaan!? Huolehtisivat omista asioistaan! ;)
Buahhahhhahha! Mä gualen! Kuono jumissa jätskikipossa! Ahneus - sitä se teettää! Uskallan nauraa, kun Meri ei oo ite kuulolla. Ettehän kerro sille?
Pieni pojo teidän mamille siitä, että pelasti Merin nolosta tilanteesta. Ehkä se ei oo sittenkään täysin toivoton tapaus..
Kiva kuulla hei, että tykkäsitte mun postauksesta! Täytyy sanoo tolle mutsille, et se antais mun postata taas pian uudestaan. Se on nyt niin vöyhkissä sen kirppishomman kanssa, että siitä ei saa senkään vertaa mitään järkevää ulos kun yleensä. Että se ON rasittava tyyppi!
Myrsky: apua, punastumista, kaunotar, minä? Wou! Kiitos! <3
Säkin oot mun mielestä ihan mielettömän komee ja muutenkin fantsu! <3 Voi, kunpa me nähtäiskin joskus ihan oikeesti! Pystyisköhän noi meidän ihmiset järkkäämään sellsen jutskan? Mä ainakin haaveilen siitä!
Sulle kans ihan hirveesti pusuja, ihana! <3<3<3