perjantai 9. maaliskuuta 2012

Ruokaperjantai

Viime sunnuntaina mies tosiaan hiihti 50 km ja sen kunniaksi tein vähän fiinimmän illallisen jälkiruuan kera. Ostin läjän ahvenfileitä, jotka kiltti kalatiskin poika leikkeli pyynnöstäni ruodottomiksi.





Pyörittelin ahvenfileet suolalla ja valkopippurilla maustetussa grahamjauhossa ja paistoin pannulla kullanruskeiksi voin ja sitruunalla maustetun oliiviöljyn seoksessa.




Kalan lisukkeeksi tein perunamuusia, keitettyjä ruusukaaleja ja parsaa.




Ruusukaaleista leikkasin pois kovat kannat ja poistin päällimmäiset lehdet sekä huuhdoin hyvin vedellä, jotta mahdollinen hiekka lähti pois lehtien väleistä. Sitten keitin ruusukaaleja suolalla ja sitruunalohkoilla maustetussa vedessä n. 6 minuuttia.




Ennen tarjoilua paistoin hyvin lävikössä valutetut kaalit vielä nopeasti pannulla nokareessa voita.


 


Parsoista saa kuivat kannat parhaiten pois niin, että taivuttaa parsaa sormien välissä ja antaa varren katketa itsekseen oikeasta kohdasta. Vihreää parsaa ei tarvitse kuoria kuin nupun alta. Itse teen sen ihan kuorimaveitsellä nupusta poispäin suuntautuvin vedoin. Parsan keittoaika riippuu oleellisesti parsan paksuudesta. Näitä parsoja keitin n. viisi minuuttia suolalla, sokerilla ja sitruunalohkoilla maustetussa vedessä. Keittämiseen on olemassa ihan omia parsakattiloitakin, mutta itse käytän jonkun kokkiohjelman vinkistä paistinpannua.




Parsa kannattaa keittää juuri ennen tarjoilua, jotta se ei ehdi jäähtyä. Parsan kanssa tarjosin tällä kertaa valmista hollandaisekastiketta, joka sopii erinomaisesti myös kalan kanssa.

Hyvin maistui tämä ateria meille molemmille!




Jälkiruuaksi tein MasterChefin innoittamana juustokakkua karpalokastikkeen kera. Tein kaksinkertaisen annoksen, koska käytin isompaa vuokaa kuin ohjeessa oli mainittu. Alkuperäiseen ohjeen löydät täältä.


Juustokakku ja karpalokastike:

Pohjaa varten tarvitset:

- 100 g  voita tai leivontamargariinia
- 1 dl sokeria
- 1 muna (ohjeen mukaan 2 kpl)
- 5 dl vehnäjauhoja (ohjeen mukaan 6 dl)
- 2 dl hasselpähkinäjauhetta
- 1 tl leivinjauhetta

Täytettä varten tarvitset:

- 2 prk  vanilja rahkaa (à 250 g)
- 1 rasia  maustamatonta tuorejuustoa (à 200 g)
- 2 tl sitruunamehua
- 2 dl sokeria
- 2 tl vaniljasokeria
- 1 dl perunajauhoja (ohjeen mukaan 2 dl)
- 4 munaa

(Pinnalle tummaa sokeria)




Karpalokastiketta varten tarvitset:

- 1 dl vettä
- 1 dl sokeria
- 200 g karpaloita (pakasteesta)




1. Laita uuni kuumenemaan 175°:een.

2. Tee pohja:

- Vaahdota pehmeä voi/margariini ja sokeri. Lisää muna ja kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.




- Taputtele taikina ohuesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla.





3. Valmista täyte:

- Yhdistä kulhossa kaikki täytteen aineet. Vatkaa seosta n. 3 min, kunnes se on tasaista ja kuohkeaa.

- Kaada täyte vuokaan pohjan päälle.




4. Paista uunin alimmalla tasolla kypsäksi, n. 25 - 30 min. Anna kakun jäähtyä.

(5. Ripottele tumma sokeri jäähtyneen kakun päälle ja polta kuorrutteeksi tohottimella.)

6. Valmista karpalokastike:




- Keitä vettä ja sokeria yhdessä ensin "siirapiksi". Lisää karpalot ja kiehauta kunnes karpalot hajoavat.

- Soseuta ja siivilöi.

7. Tarjoa jäähtynyt kastike juustokakun kanssa.




Huomioita juustokakusta. En ihan ymmärrä tuon perunajauhon merkitystä juustokakun täytteessä. Laitoin itse sitä puolet vähemmän kuin ohjeessa oli mainittu, enkä kyllä jäänyt isompaa määrää yhtään kaipaamaan. Meillä ei ollut sokerin polttamiseen tarvittavaa tohotinta (kaasupoltinta) vielä sunnuntaina, joten jätin sen vaiheen kakusta tekemättä. Olin vähän pettynyt kakun makuun tai pikemminkin mauttomuuteen. Kävinkin viikolla ostamassa Clas Ohlsonilta (nykyinen luottokauppani ;)) tohottimen ja kokeilin sokerikuorrutteen tekemistä juustokakun viipaleen päälle.




 

 
Rapea, hampaissa rouskuva sokeri toi kieltämättä kakkuun kaivattua makua ja myös mukavaa rakennetta. Sokerin "polttaminen" oli yllättävän helppoa. Sen ehdin jo todeta, että sokeria kannattaa laittaa tarpeeksi. Itse käytin Reilun kaupan ruokosokeria, koska sitä sattui kaapissa olemaan.

 Teen varmasti kyseistä kakkua toisenkin kerran, mutta seuraavalla kerralla aion käyttää valkosuklaa-lime rahkaa ja appelsiini tuorejuustoa. Kastikkeeksi kokeilen mansikkaista versiota tuosta karpalokastikkeesta. Teen ehdottomasti myös sokerikuorrutteen, jota saatan jatkossa soveltaa myös muiden juusto-/rahkakakkujen päälle. Tykkään vastaavasta kuorrutteesta nimittäin myös crème brûléessa tosi paljon.


~~~


Ensi viikoksi on luvattu tosi lämpimiä kelejä, ihanaa!



 


 

14 kommenttia:

  1. Ansku, tänks <3<3<3. Sain uusia vinkkejä. siis en oo ikänä älynny ruusukaaleja keittää mausteessa (sitruuna), saati pyöräyttää nitä pannulla sen jälkeen. Tota on kokeiltava oitis viikonloppuna.

    Mä kualen noihin sun piirakoihis, apua. Kiitti vaan kuolasta ja jenkkakhvoista :) Onnex olen keliaakikko ja selittelen itelleni, että juu ei onnistu gluteenittomista jauhoista ei. Ja sitte joku ääliö on kaupan hyllyyn tehny valmiin piirakkapohjaseoksen pakettiin gluteenittomana. Ällöä, eiks niin. Sitten on siis pakko kokeilla niitäkin. Saan hommata kohta peräkärryn peffaa varten. Laiheliini-kasvisruokajutskia kiitos. Pitäs kohtsillään olla rantakunnossa, ei siis rantapallokunnossa. :)
    Ei se sun syys oo, muru, vaan mun heikon tahtoni .....ja sun valokuvies.
    Tarttis vaan muistaa se Hieno Ålgreenin laihdutuskuurivinkki ; turpa kii, kyllä läskit lähtee.

    Ihana oot Peppinen. Mukavaa viikonloppua sinnekin. Ja hei, lämmintä tulossa, että sullekin on tuklos kivat ajat. Ja mulole. Ja aikas monelle. Suukko sun ihananalle päälaellesi ja rapsutuksia sille Rillukalle. Ja halit mamille.

    VastaaPoista
  2. Liftari: ollos hyvä! Noi ruusukaalit on ihan super hyviä, joten tee heti kerralla tarpeeksi, vink*vink. ;D

    Totta mooses koklaat sitä valmista piirakkapohjaseosta! Täytyyhän sun selvittää, että onko siitä mihinkään. ;)

    Laiheliini-kasvisruokajutskista tulee heti mieleen yks loistava vinkki. Pese ja kuori porkkana. Puraise pala ja laita loppu pätkä jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. :D

    Sinne samoin haleja ja suukkoja koko laumalle! <3<3<3

    VastaaPoista
  3. Olipas taas makoisia reseptejä. Tuo ruusukaalien paistaminen keittämisen jälkeen tarvitsee kokeilla. Kalaa olen kyllä syönyt tällä viikolla jo kuusi kertaa -kyllä nyt järki kasvaa:). Tänään paistoin kuhaa. Affenia harvoin saa tuosta minun käyttämästäni K-kaupasta joka on muuten ihan superkauppa. Mukavat viikonloput Marja-Leena

    VastaaPoista
  4. Marja-Leena: mukava kuulla! :)

    Ruusukaaleista tulee tuon paistamisen (ja tietysti sen voin.. ;)) ansiosta todella maukkaita, joten kannattaa, juu, kokeilla.

    Wou, kuusi kertaa kalaa tällä viikolla, hyvä Sinä! Kuhasta minäkin tykkään tosi paljon ja ostankin sitä aina välillä.

    Hyvä kauppa on muuten ihana asia, eikä todellakaan itsestäänselvyys. Meillä oli edellisen kodin lähellä todella tasokas K-kauppa, jota minulla oli vuosia oikein ikävä. Nyt se kauppa on tosin lopettanut, koska lähelle avattiin Citymarket, eikä sille pienemmälle K-kaupalle riittänyt enää asiakkaita, blaah! :/

    Kivaa viikonloppua teidän poppoolle! :)

    VastaaPoista
  5. Heippa!

    Meillä noi tykkää kaaleista. Ne syö ihan alvariinsa parsakaalia ja aikasten usein myös tota ruusujuttua. Mekin saadaan niitä ruusuja, mut vaan pieninä paloina.

    Mut entäs sit ne ahvenet. Niitäkin me saatiin kun isäntä oli menny lankaan kalatiskillä eikä tajunnu, et vaikka se kalamestari sano et " Tässä olis nyt näitä herrrrrkullisia pikkupikkuaffenia teille, herra!", niin oikeesti ahvenissa ON niitä ruotosia. Ja paljon ja pieniä ja äkäsiä!

    Isäntä osti pikkusia pannuahvenia ja ne sit paistettiin ja kaikki ihmiset oli ihan hermona niitten ruotojen kanssa. Ja sit mami jätti syömättä. Ja sit lopuks me saatiin aika iso osa niistä kaloista ja mami jauho ne sauvasekottimella, ettei ne menis meiänkin kurkkuun, ne ruodot. Niin!

    Mut teillä tuntuu olevan vähän pätevämpää toi kalatouhu JA myöskin ihan hifistelyasteella jälkiruoka-asiat! Kun on liekinheitin ja kaikki :-)

    Viikonlopputerkkuja!!

    sheltit

    VastaaPoista
  6. Herkullista täällä taas :)
    Sulla on jo viikonlopun menu tehtynä, kun mä mietin vasta lähtiskö kauppaan... Aamupala syöty, iltapäivä käsillä, onkos tässä meidän rytmissä jotain pielessä ;D)))

    Master Chef onkin varmaan sun lemppari :) Katsoin muutaman jakson ja kyllästyin (kuinka ollakaan...). Itse kokkaus oli mielenkiintoista, mutta sama ohjelmarakenne joka kerta alkaa puuduttaa. Siis rutiinit jäädyttää, suomennettuna.

    Lähdenpä liukastelemaan tonne ulos, ilman kaksikkoa kiskomassa se on hiukan helpompaa. Tehtiin taas sellainen mainetta nostattava räyhylenkki päivällä, että koirankouluttajan numero alkaa olla hakusessa! Yks vastaantulija kysyi, annetaanko koirien tutustua, mutta hänen ilmeensä muuttui nopeasti, kun Bassesta alkoi tulla murinaa! Mä ravistin vaan päätäni ja sanoin etten usko, että tutustutaan... Loput voimat käytin kaksin käsin tuplataluttimesta kiinni pitämiseen ja valjaiden kestävyyttä toivoen :// Niin, että jos sulle vielä kelpaa yksi suklaanruskea keltaisin merkein, voit ottaa koulutettavaksi määrättömäksi ajaksi... ;]

    VastaaPoista
  7. Sheltit: täällä tykätään kans kaaleista, etenkin parsa-, kukka- ja ruusukaaleista. Kivaa, että tekin saatte vähän ruusuja maistella, kun ne on niin hyviä!

    Ahvenen, kuhan ja siian ruodot olis aika helppo veistellä fileistä itsekin pois sellaisella "y-leikkauksella". Googlettamalla löytyy hyviä videoita aiheesta. Itse en pidä yhtään kalan käsittelystä enkä raa'an kalan hajusta ja siksi pyydän aina, että tiskillä leikkaavat ruodot pois.

    Ne pikkuiset ruodot kaloissa on ihan sietämättömiä syödessä. En ihmettele yhtään, että teitin mammaltakin meni siinä touhussa hermot. No, toisaalta sitten teikäläiset sai melkoisen herkkuaterian. ;)

    Mun on jo pitkään pitänyt hommata sellanen "tohotin", mutta aina se on vaan jäänyt. Nyt haluaisin "tohottaa" koko ajan, kun se on niin kivaa. :DD

    Suukkoja teille suloisille! <3<3<3

    Mai: joo, tää rytmi on tietysti vähän erilainen, mutta muu ei täällä toimi. Kokeiltu on! ;)

    Joo, tykkään MasterChefistä, vaikka siinä käytetään kyllä aika paljon sellaisia raaka-aineita, joista en haluaisi tietää mitään (kaiken maailman sisäelimiä yms.). Viime viikolla MC:ssä erään tehtävän voittanut joukkue sai palkinnoksi mahdollisuuden osallistua lintumetsästysretkelle. Siellä sitten ampuivat joukolla lintuja ja nylkivät niitä metsässä. Onneksi katsoin jakson nauhalta, niin sain kelattua ko. osuuden pois. Syksyllä katsoin Australian MasterChefiä Jimiltä ja siitä tykkäsin vielä enemmän kuin tästä kotimaisesta versiosta.

    Ilman muuta laitat vaikka molemmat pojat Matkahuollolla tänne tulemaan. Mieluiten tietysti tuut itse myös! :)

    VastaaPoista
  8. Juu, juu! Tollaset laitteet on NIIN kivoja!

    Meilläkin oli ennen ihan rämä liesi. Niin rämä, et sieltä olis pystyny varastamaan joulukinkun itelleen syötäväks. Siinä oli se luukku sellanen remppana.

    Isännän töitten pikkujoulussa joku oli ehdottanu, et noi laittais siihen jonkun kepin pystyyn pitämään luukkua kiinni... niinku sillai samalla lailla kun joissain kauhuleffoissa ne laittaa tuolin oven kahvan alle, ettei murhaaja pääsis sisään! Tiiätte varmaan.

    No, meillä oli siis se rämä ja NYKYÄÄN ON KAASULIESI! Ja mami haluis vaan kaasutella sillä koko ajan. Se on ollu ehkä 3 viikkoo meillä ja ihan on mamin mielestä yhtä iiiihana kun aluks. Se on jotenkin sympaattisempi kun sellanen sähköjuttu. Siinä on ne liekit ja kaikki. Voidaan kyllä suositella kaikille kaasista!

    Vähän mamia jännittää, et jos kaasu loppuu pullosta just kun isäntä on ulkomailla. Niin mitä jos mami ei tajuu sitä pullon vaihtoo... sitä pitäis ehkä treenata jo etukäteen.

    Heippis taas!

    sheltit

    VastaaPoista
  9. Australin MC, kiitti vihjeestä, kurkkaan nelosen netistä, jos niitä olis siellä :)

    Sori, mä en mahtunu rahtipussiin, mut jos Arthur sit vaan tulis nyt aluks... Basse saa olla kotona mammanpoikana ja tullaan perässä, kun sulla on seuraavan kerran tota juustokakkua :)

    Heh, on se kiva, ettei tarvi yksin hoopoilla ;))

    VastaaPoista
  10. Sheltit; wau, kaasuhella! SE se vasta onkin hifistelyä! Kantsii muuten varmaan oikeesti harjotella se kaasupullon vaihtaminen, koska mähän en esim. saa meidän kaasugrillin kaasupulloon sitä letkuosaa kiinni.

    Jotenkin lohdullista kuulla, että teillä on ollut monenlaista säätöä risan uunin kanssa. Meillä nimittäin "säätäminen" on vähän kaikkien juttujen kanssa hyvin tyypillistä. Tutut sitten pyörittelee silmiään, kun selitän ihan pokkana jotain meidän ihan ihme järjestelyjä (vrt. lisäaidat pihalla).. ;D

    Mai: joo, käypä tosiaan kurkkaamassa, jos vaikka löytyis vielä arkistoista. Mä olin ihan koukussa ko. sarjaan ja tykästyin sekä kilpailijoihin, tuomareihin, että koko sikäläiseen tyyliin kovasti.

    Ai, ne on niin pieniä ne pussukat - onpa pientä! ;DD Mut ilman muuta otamme Kuningas Arthurin ilomielin vastaan! <3 Kuulutan sitten kuuluvasti, kun on taas juustokakkua (sokerikuorrutteella - NAM! - JEE!) tarjolla!

    Miten niin hoopoilla!?! ;) Tässähän ollaan haudan vakavina liikenteessä. :DDD

    VastaaPoista
  11. Näistä "säädöistä" ei voi olla tulematta mieleen mamin opiskeluaikojen kuuluisa TV-torni :-) Mamilla oli nimittäin kaks töllöä... toisesta näky kuva ja toisesta kuulu ääni. Niitä kuulu käyttää yhtä aikaa ja ne oli sijotettu päällekkäin sen yksiöön.

    Sit kun mamille tuli vieraita, se laitto toisen töllön ( tietty sen josta kuulu vaan ääni) komeroon ja sen kuvallisen komeron eteen pöydälle. Koskaan ei kukaan vieraista huomannu et jotain olis ollu pielessä. Tarkkana piti kuitenkin olla et koneet oli samalla kanavalla :-).

    TV-tornin loppuaikoina mami katto yhet marsilaisten olympiakisat ( tv:ssä kaikki punanen näytti vihreeltä, myös ihmiset!) ja sen jälkeen se päätti luopuu telkkaritornista. Tornia on kuulemma muisteltu lämmöllä jälkikäteen.

    t. sheltit

    VastaaPoista
  12. Sheltit: KIITOS näistä nauruista! :DDD Ihan mahtava tarina ja etenkin se itse torni - kerrassaan luovaa ajattelua! ;D Jos teidän mami joskus kyllästyy soittamiseen, niin hänellä on toinen ura valmiina "pyörre-kierre-insinöörinä"!

    Marssilaisia meilläkin on telkkarista katsottu. Lapsuuskodissa yksi TV keksi kääntää värit juurikin niin, että punainen näytti vihreältä. Isä osti kyllä uuden telkkarin, mutta se vanha jatkoi elämäänsä kakkostelkkarina yläkerrassa. Ja, koska minä olin perheen nuorimmainen, niin aika monta Pikkukakkosta ja muuta tuli katsottua siitä marssilaisten valtaamasta vastaanottimesta. ;D

    VastaaPoista
  13. Mä en oo oikein ikinä tykännyt ahvenenista. Syy ei ole vähiten ruodoissa, mutta en myöskään pidä niiden mausta.

    Ruusukaalit ja parsat on ihan hyviä, niistä tykkään. Tosin parsa tahtoo olla meillä sitä valkoista tölkkiparsaa, mikä ei varmaan kaikille maistu. Ja toi jälkkäri - njami.

    Toivottavasti noi ilmat tosiaan pysyis lämpiminä ja aurinkoisina. Täälläpäin oli aika kova tuuli eilen ja samalta vaikuttaisi tänäänkin. Aurinkoa vaan Pepperoonillekin ja rapsutuksia molemmille tytöille.

    VastaaPoista
  14. Ellieli: mä inhoan kaloissa ruotoja, ja siksi mäkin jätän pikkukalat ostamatta, jos en saa niitä ruodottomina. Onneksi nykyään monessa paikassa saa pyytämällä fileet ruodottomina.

    Mä tykkään myös tölkkiparsasta, mutta parasta on tuore. Juustokakku, varsinkin sen sokerikuoren kanssa, oli hyvää. Nyt se on kyllä jo loppu. hitsi. ;D

    Meilläkin on tuullut eilen ja tänään tosi kovasti. Peppi on ulkona ihan ihmeissään, että kuka häntä oikein yrittää nostaa ilmaan. ;)

    Suukkoja Ellille ja terkkuja sulle! <3<3<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü