keskiviikko 15. elokuuta 2012

Onpa pientä



Moi!




Mammalla on joku pakkomielle mun leluista. Sen mielestä mä oon muka jotenkin erityisen kova tuunailemaan niitä ja mun pitää taas esitellä teille mun aikaansaannoksia. Onpa pientä! 




No, pakko kai se on, kun muahan siis määräillään täällä ihan mielivaltaisesti. Huoh.. Oon ihan nolona jo etukäteen, kattokaa vaikka -




Tässä näitä nyt tulee -




Kyllä, on vastaus kysymykseen, onko tolta hauvalta pakko nyhtää karvat yksitellen irti. Kaikki muut ymmärtää sen varmaan hyvin ja ilman kysymistäkin, paitsi tietysti mun mamma ei.




Joo, skalpeerasin ton pupun, koska hän tarvitsi pikaisen aivoleikkauksen. Kait nyt kaveria pitää auttaa hädässä, daa-a!




Tää possu oli epähuomiossa syöny liikaa ja mä tein vatsahuuhtelun peräkautta ja teho-putsasin korvat. Hyvä minä, eiks jeh!




Mamma väittää, että tota kaveria ei enää muka edes tunnistais possuksi. Onhan sillä toi kärsäkin vielä vähän niinku paikoillaan tai jotain. Tyypillä menee varmaan ihan kivasti, luulisin..


Elokuu -12


Mamma haluaa välttämättä näyttää tosta sammakosta kuvan myös edellisestä tuunauspostauksesta.


Maaliskuu -12


Okei, ehkä sakulla oli vähän enemmän massaa sillon kevättalvella, mutta ei toi ero musta niin kovin merkittävä ole. 




Mikä toi nyt sitten on? Joku tassu tai räpylä tms. En tunnista eli ei liity muhun. Seuraava kuva!




Just näin, mamman täytyy saada dramaattisesti esitellä sen jotain pillikokoelmaa. Joo, joo, joo - kaikki huomaa, että mun mamma on niin erityisen taitava, että se osaa kerätä talteen noiden pehmojen sisällä olevat pillit. Tosin, minä olen ensin ystävällisesti tehnyt hänelle sellaisen kolon, josta hänen on helppo poimia pilli pois. Eli kuka tässä nyt sitten on se taitava ja erinomainen? Kysynpähän vaan!





Hoh-hoijaa, olipahan taas postaus. En ihmettele, jos nukahditte! 


Kivaa keskiviikkoa kuitenkin kaikille! Ü




11 kommenttia:

  1. Voi kuinka herttaista ♥ Työteliäs mäykky ansaitsee ehdottomasti oman arvonsa, ei tuollaista saa kuka tahansa aikaiseksi. Siihen kykenee vain ja ainoastaan Työn Sankari Peppi.
    Ajatelkaas, minulla on ollut lapsesta asti lähes aina koira perheessäni, mutta ei vielä ikinä ole ainuttakaan lelua rikottu! Muutama kenkä kylläkin hiukan jyrsitty, mutta sitäkin vain aniharvoin. Pitäisikö hankkia mäyräkoira?

    VastaaPoista
  2. zzz zzz. Kyllä sä Peppiino olet söpö!

    VastaaPoista
  3. Nää on hauskoja, huomaa hyvin että kyllä nämä mäyräkoirat on pohjimmiltaan samanlaisia :)

    VastaaPoista
  4. Kylläpä sä ootkin kova tyttö tuunaamaan. Sanotaaks semmosta tuunariks? Mut hianoo tyätä ja jälkee. Kunnioitetaan suuresti sun uutteruuttas ja kyvykkyyttäs uudistajana. Ei me osata noin hyvin.

    VastaaPoista
  5. siis niin ymmärrän sua Peppinen !! Se on niin karseen vaikeeta olla aloittelva taiteilija elikkäs tuunaaja. siinä on ihan valtaisasti karikoita sillä uralla. Joo, pahimpana se mamma. Et kui voikin noin lyhyeen loppuu ymmärrys sekä taiteesta että vaan niitten possujen ja sammakoiden ja pupujen hyvinvoinnista. Et ku auttaa yrittä ja vaan moititaan. Mitä se ny yks karvojen nyppiminen, onhan sustakin tultu kiskoon karvoja. Ja muistaaks se mamma mitään sitä hampaiden kiskontaa.
    Joo, jos sulle tulee kuule liian vaikeeta, niin tuu vaan tänne. Mä olen tota meidän äiteetä koulinu niin tehokkaasti, ettei se enää karju turhista. Mulla on näitä petejäkin tarpeeksi monta täällä, että tilaa on. Ja äitee, se on ihan mäykky-kahjo. Hyvin ottas vastaan. Ja siitä oon varma, että jos sun mamma hetkeksi kadottais näköyhteyden sunhun, niin se saa slaakin. Sekin on kato huomattu, et vaix ne karjuu, niin ilman meitä ne ei osaa olla. Eix oo jotenki ristiriitasta?? Mut ne on tollasii hömelöitä ihanuuksii kummiskin ja aika tarpeellisii. Jos ny ajattelee esimerkiks ruakaa.

    terkuin Essi

    VastaaPoista
  6. Peppi, sun mammas ei ole vielä ihan täysin sisäistänyt mäyräkoiran ajatusmaailmaa ja tarvetta tuhota tai siis tuunata kaikkia leluja. Se on se kk-mäyriksen ja vissiin muidenkin loputon uteliaisuus:) Ei Ossikaan hellitä ennenkuin lelu on atomeina. Yleensä siellä sisällä tarttee olla jotain ja se jotain on saatava esiin. Kyllä se sunkin mamis ajan myötä oppii mäyrikseen. Tekkuja Pepille ja Rillalle M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  7. Hoopee: moi! Joo, hyvin sanoit, mä oon oikeen työteliäs tyyppi! Kiva, että joku edes arvostaa mun aikaansaannoksia, tänks! :)

    Siis täh, eiks sun mustit oo tuunaillu mitään? Onpa erikoista. :o Hmm.., pitäisköhän mun tulla sinne teille vähän opastamaan Viliä. Ja joo, mäyräkoiran ottaminen on AINA hyvä idea! ;D

    Tuulia: mä NIIIN ymmärrän sua! Munkin mielestä oli TOSI unettava postaus! Hih, oonks mä söpö vai? Tänks! *punastuu vienosti*

    Kaunis Nelli: tottakai me ollaan samanlaisia me mäykyt, tuunataan ja touhutaan, ja sit nukutaan! ;D

    Myrsky ja Tuisku: moi pojat! Mä oon ihan lätkässä teihin molempiin! <3

    Kiitos kehuista! Munkin mielstä mä teen tosi hienoo työtä. Mamma ei vaan tajuu oikein arvostaa, urpå.. Vitsit hei, mä pidän kyllä vielä joskus teille tuunauskurssin. Pyydetään Vilikin mukaan!

    Rilla käskee, että siltäkin pitää laittaa terveisiä, mutta multa tulee enemmän ja nenäpusuja, paaaljon! <3

    Liftari: Essi, moi kamu! <3

    Voi, sielunsisar! Sä NIIIN ymmärrät mua! Taidankin alkaa jo miettiä reissua sinne teille. Oon saanu jostain sellasen käsityksen, et koiratkin voi ihan hyvin matkustaa yksin junalla. ;D

    Vaix taidat kyllä olla oikeessa siinäkin, et mun mammalla alkais aikas pian varmaan alahuuli väpättämään, jos mä katoisin jonnekin. Saattas karjuminenkin jäädä vähmemmälle. On se sellanen pehmo kuiteskin.

    Terkkuja sulle hirveesti ja nauti nyt olostas talon ainoona valtijattarena, kun vielä voit.. ;)

    Marja-Leena: voih, sä niin tajuat mua ja Ossia! Tottakai niistä leluista pitää kattoo, että mitä ne on syöny. Mun mamman mielestä niillä samoilla vinku-vonkuilla pitäis muka leikkiä sillai siivosti loputtomiin. Että mikä dårka!

    Hirveesti nenäpusuja sille komeelle Ossille, moisk! <3



    VastaaPoista
  8. Voi että, kyllä on ankeeta pienen koiraparan elämä. Ensin teet kaikkesi, että saat leluistasi edustuskelpoisia nyppimällä niitä ja pureskelemalla ylimääräiset ulokkeet pois. Ja mitä sitten tapahtuu? Tulee rouva mitäsminäjuuriäskensanoinlelujenpureskelemisesta, nappaa kameran kouraansa ja ottaa ylenpalttisen syyllistäviä ja syyttäviä kuvia sinusta ja tuunailuistasi. Vähänks on epäreiluu?

    Kuule, älä sure, kyllä se mamma siitä rauhottuu, kunhan on saanut päästellä vähän ylimääräisiä höyryjä päästään. Usko pois.

    VastaaPoista
  9. Ellieli: kiitos hei hirveesti sympatiasta! <3 Just tollee se meni, se gaamee nainen alko kuvaa mun hienoja tuunauksia just sillee yli-syyttävään sävyyn. Sille ei kyl kelpaa mikään! Huoks..

    Joo no, on se kieltämättä ollu tänään jo vähän rauhallisemmalla tuulella. Saatiin Rillan kanssa lihapulliakin. Oli muuten hyviä! :P

    Terkkuja sinne ja erityisesti sille kivalle Ellille! <3

    VastaaPoista
  10. Repesin! :D :D Ja repeilen täällä edelleen kun katson noita tuunattuja leluja! :D

    Heheh, ei ole mäyräkoiran suoletusvimman voittanutta! :D

    VastaaPoista
  11. Maria: meidän westeistä ei oo kenestäkään ollu mihinkään, jos ajatellaan tuunauskykyä- ja innostusta. :D:D Peppi painii AIVAN omassa sarjassaan! :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü