 |
| Sitä vaan, että kaikista mieluiten mä söisin siilejä, mut mamma sanoo, että niitä ei saa syödä ja kuskaa ne pois pihasta, urpå! |
Koirien ruokinnassa meillä suurimpana haasteena on Rillan herkkä vatsa. Se oireilee oksenteluna ja ulosteen löysyytenä. En ole toistaiseksi ajatellut teettää Rillalla allergiatestejä oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin, allergiatestit ruoka-aineiden osalta ovat usein lähinnä suuntaa antavia. Joka tapauksessa sopiva ruokavalio pitää etsiä kokeilemalla. Toisekseen, herkkä vatsa ei välttämättä ole merkki ruoka-aineallergiasta. Ihan samalla lailla kuin kaikille ihmisille ei sovi kaikki ruuat (esim. pavut, tulinen ruoka, paprika), niin myös koirat ovat tietysti yksilöitä yksilöllisine ominaisuuksineen.
 |
| Eiks ne siilit olis niinku lähiruokaa ja luomuaki vielä? |
Ensimmäinen Rillalle sopiva kuivaruoka, joka kokeilujen kautta löydettiin, oli Brit Caren Peura-peruna. Se ei kuitenkaan tuntunut maistuvan kummallekaan koiralle erityisen hyvin. Eläinkaupassa suositeltiin kokeilemaan Golden Eagle Hypoallergenic-sarjaa ja siitä löytyikin sekä ankka-peruna että lohi-peruna, jotka molemmat maistuivat koirille hyvin ja Rillan vatsa pysyi hyvänä.
 |
| Nuuuuuh, ooksä saanu vai jotain herkkuja, täh? |
Annan koirille ruokaa kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Nappuloiden lisäksi koirat saavat aina myös raejuustoa ja päivittäin jotain ravintoöljyä, tällä hetkellä Nutrolinia. Säännöllisen epäsäännöllisesti koirien ruuan sekaan laitetaan myös pieniä määriä esim. jauhelihaa, kalaa, kalkkunaa, perunaa, keitettyjä vihanneksia, kurkkua, yms. Koiranameja meillä ei juuri käytetä, rouheluun palat ja ruokanappulat toimivat tarvittaessa palkintoina sekä aktivointilelujen täytteinä. Tavallisia, nahkaisia puruluita koirat pureskelevat mielellään ja aika paljon.
Eläinlääkäriltä olen usein kysynyt, mistä tietää, onko koiran syömä ruoka sille sopivaa? Vastus on aina sama, jos vatsa toimii normaalisti, turkki on hyvässä kunnossa ja koira on iloinen ja aktiivinen, on ruokinnassa onnistuttu. Silti tämä ruokinta-aihe kaihertaa säännöllisesti mieltäni, koska jotenkin maalaisjärkeni sanoo, että barffauksen täytyy olla se kaikkein paras vaihtoehto. Jos olen itselleni ihan rehellinen, en silti usko pystyväni sitoutumaan barffaukseen. Niin kauan, kun näin on, yritän löytää kuivaruuista sen meidän koirille sopivimman.
Viime postauksessa vallinnut harmaus on vaihtunut aurinkoisen ilman ja parantuneen kurkun myötä iloisempaan mieleen. Tiistaina pääsin korkkaamaan vesijumppakaudenkin, jei!
Kivaa ja aurinkoista keskiviikkoa myös teille kivoille! ☼
VOI EIIII!!!!! Me vaan katottiin et mitä Pepille ja Rillikselle kuuluu, ja tosta sivusta mami sit kuuli et täällä on ruokintakeskustelu, ja kohta se alkaa vouhkata ja mekastaa siitä aiheesta. NONNI! ...huuto kuuluu jo tuolta takavasemmalta. Siellä se selittää ja selittää. Aina tota juttua riittää kun on ruokinnasta kyse ;-)
VastaaPoistaKiva et Rillan maha on pysyny kondiksessa :-) Mahavaivat on tosi ikäviä.
Nyt se huutaa tuolla, ettei sitä välttämättä tartte barffille ruveta. Voi raakaruokailla tai sit vaan lisätä nappuloihin reilusti lihaa/kalaa/kananmunaa/joskus sisäelimiä. Ne raakana tai sit voi kyllä syödä kypsennettynäkin jos haluu.
Niihin nappuloihin voi ihan hyvin laittaa saman verran sekaan eläinlisuketta ilman et kivennäis-ja vitskuarvot heittää häränpyllyä. (50/50-ruokintamalli)
Mekään ei barffailla, me vaan raakaruokaillaan. Perinteisessä barf-ruokinnassa on meille ihan liian paljon luita.
Nykyään kyllä varmaan useemmat mamit on tajunnu et joka tessulle pitää räätälöidä ne barffit ja börffit eikä vaan sokeesti seurata jotain "barffiuskontoo", vaikkei omalle koiralle oikeestaan sopis ne valtavat luumäärät olleskaan. Ja toinen juttu on kyllä et EI KUNNON KOIRA PELKILLÄ HEINILLÄ ELÄ, eli me ei kyllä tajuta miks jotkut joutuu syömään niin älyttömän paljon niitä kaninrehuja siinä börffissä. Lihaa ja rasvaa sen olla pitää! Et pysyy kuosissa ja iskussa! Ja kakkakin sopivan pienenä ja napakkana.
Tosta muuten tulikin mieleen, et miten voi ollakin ihan yllättävää hyötyä siitä et on koiranomistaja. Noi sais olla kiitollisia meille et ne saa olla koiranomistajia!!
Nimittäin meidän mami aina haastattelee isännän aamusin et millaset tuotokset meiltä tuli. Ja sit isäntä kuvailee niitä kikkareita. Isäntä on jo ihan tottunu tohon aiheeseen, ekaks se oli vähän vaivautunu mut nyt menee toi aihe jo ihan rutiinilla ;-)
Isäntä kävi lääkärissä ja siellä oli kysytty tosta samasta aiheesta (ei meidän vaan isännän) ja ei ollu isäntä YHTÄÄN hämääntyny vaan antanu pätevän selostuksen aiheesta sille lekurille. Harjotus tekee mestarin tässäkin asiassa!
syyspäivän terkuin,
3 shelttiä ( ja jotain toi mamikin taas tuolla huutelee... varmaan terkkuja)
p.s. Me muuten suositellaan kananmunia kovasti. Ne otetaan ihan raakana täällä, mut kyllä voi kypsentääkin haluu... ainakin sen valkuaisen, jos se pelottaa :-)
Herranjestas!!!! Taas meille tuli riitaa ton Bloggerin kanssa. Melkein hävis koko kommentti. Onneks se kuitenkin löyty lopulta.
VastaaPoistat. Sheltit
Minäkin pohdiskelen usei noiden tyttöjen ruokinta-asioita. Tähän mennessä ollaan pääasiassa syöty Royalin nappulaa, mutta päätin kokeila jotain muuta vaihteeksi, kun tuo kyseinen nappula on kuitenkin saanut paljon kritiikkiä käyttäjiltä... Meille se tosin sopi ihan hyvin, koirille yleensä maistui ja vatsat, turkit ym. olivat kunnossa. Nyt vaihdoin Nutroon, joka on toiminut ihan hyvin kaikilta muilta osin, paitsi ettei koirat oikein välitä siitä vaan ovat ruvenneet nirsoilemaan. Ajattelin tuon pussin nyt syöttää loppuun ja kokeilla ehkä jotain muuta vielä... olisihan se kiva että koiratkin edes hiukan tykkäisivät siitä mitä syövät.
VastaaPoistaHeti kun näin tuon ruokakuppikuvan, niin mieleen pomppasi kysymys, että miten menee tuossa ruuan seassa kurkunpalat alas? Meillä ei ikimaailmassa söisi :) porkkana on ainoa joka menee yksitellen namipalana, mutta ei sekään ruuan seassa. Täytyisi raasteena laittaa jo jostain vihannesta haluaisin ruuan sekaan laittaa :P
Tuli mieleen kaikki tv-mainokset (ylihinnoitelluista) jugurteista - kun kuitenkin, ihan kuten sanoit, kyse on siitä mitä syö! Ihmisillä ja eläimillä. Jos koiran ruokavalio ei ole oikea niin ei sitäkään jugurtilla korjata ;)
VastaaPoistaAhmattimäyräkoiran (Nelli...)syömistä voi tosin välillä olla vaikea rajoittaa kun ulkonakin kaikki kelpaa.
Meillä mennään barffilla (nyt myös pennun kanssa), ja voin lämpimästi suositella. :)
VastaaPoistaAinoa "sitoutuminen" siinä on luopua omasta pakastintilastaan ja muistaa ottaa edellisenä päivänä sulamaan seuraavan päivän ruoat - vaikka suostuupa koira syömään kohmeistakin ruokaa, kun se maistuu tarpeeksi hyvältä. Aikuisten koirien kanssa barffaus on tosi summittaista, näppituntumalla hoituvaa hommaa, joten ei kannata pelätä että se olisi jotenkin vaikeaa. Kunhan alussa perehtyy siihen, mitä kaikkea sinne pakastimeen kannattaa hommata, niin sitten voi vain ruveta kokeilemaan, mistä kaikesta koiran masu tykkää.
Ei se tietysti kaikille koirille sovi, mutta on ehdottomasti kokeilemisen arvoista!
Itse olen kanssa aika vakuuttunut, että barffaus olisi se lähestulkoon paras tapa ruokkia koira. Eihän koirien kuivamuonaa ole ollut saatavillakaan kuin hmmm jonkin aikaa:) Koska, Ossi voi kuitenkin hyvin nykyiselläkin ruokavaliolla, laiskuuteni estää meitä siirtymästä barffaukseen.
VastaaPoistaKun vaihdoin Ossin ruuan tähän mitä se nyt syö eli Royal Caninin Hypoallergenic, muutos Ossin vatsassa oli valtava. Suunta oli parempaan. Ossi itsekin välillä tuntui ihmettelevän, että noinko helposti se kakkiminen käykään:) Lisäksi annan paistetut lohennahat, joskus paistetun kananfileen mitä nyt milloinkin sattuu jäämään ja lisäksi yritän antaa Nutrolinia aina kuin muistan. Joka päivä en muista vaikka jääkaapissa se pullo nököttää:)Nuo kurkut meillä kyllä jäisivät kippoon. Kurkku ei vaan uppoa. Porkkana sen sijaan joskus kyllä:)Söpöliineille terveisiä!!
Terveisiä M-L ja Ossi
Meneekö Rillan maha koskaan noista nahkaisista puruluista sekaisin? Mähän silloin aikoinaan huomasin, että Alphonsella nimittäin menee, jos jäystää esim. kahtena päivänä peräkkäin luita. En tiedä mitä niissä on, mutta puruluita ei meillä, valitettavasti, kauhean usein voida pureksia :/
VastaaPoistaKalaa antaessani annan myös yleensä Inupektin, se on toinen, mitä Aflonsin maha kestää vähän huonommin. Ja kalaahan on kuitenkin annettava vähintään kerran viikossa jos barffaa. Miten Rillalle kala sopii? Syökö kypsennettynä vai raakana?
3 shelttiä: moi söpöläiset! <3
VastaaPoistaMä vähän arvasinkin, että teidän mamilla saattais olla jotain sanottavaa tähän ruokinta-asiaan. ;D
Toi 50/50 - malli on itseasiassa tosi kiintoisa. Joskus Rosan ja Ineksen aikaan meillä vähän sellasta yritettiinkin, mutta Rosan mahalle sopi tosi huonosti mikään liha sellaisenaan. Lammas oli oikeastaan ainoa, jota annoin suurempia määriä.
No, nyt Rillalla sitten on ihan eri herkkyydet. Lammas-riisi nappulat ei ainakaan käy, mutta riisi sellaisenaan kyllä eli lammasta oon välttänyt antamasta. Kalkkunan jauhelihaa annan ja kalaa, jos me syödään sitä itse. Kananmunaa en oo antanut kun joskus pieniä määriä.
Mulla tekee tiukkaa barffissa ajatus siitä luiden ja (mun mielestä) epäilyttävien lihaklönttejen läheisyydestä. Oon ihan mamis, tiedän - hitsi..
Buahahhahhahaa!!! :D:D Hyvä teidän reipas isäntä ja tietysti mami, joka sen on koulinut ja ennen kaikkea tietysti te kolme, joiden ansiota nyt yleensäkin varmaan suurin osa asioista on. ;D
Mies varmaan riemuitsee, mutta mun on pakko kertoa aiheeseen etäisesti ;) liittyvä tarina. Olin aikoinaan miehen seurana ensiavussa, kun hänellä epäiltiin umpparitulehdusta. Hoitaja antoi miehen käteen kuumemittarin ja käski tökätä sen pyllyyn. Siihen mies hätääntyneenä, että ei hän tiedä missä se on ja hoitsu joutui auttamaan. :D:D Ko. kokemuksen jälkeen mies on aina sympannut kovasti vieressä, jos olen mitannut koirilta lämpöä. (Siis sympannut koiria, ei mua.) Saattaa mm. sanoa, että hän tietää miten nöyryyttävää on, kun pyllyssä alkaa laulaa (eli kuumemittari piippaa). ;D
Kiitos ja terkkuja sinne myös kovasti! <3
PS. Huh, onneks saitte sen riidan kuitenkin sovittua Bloggerin kanssa, että se ei syöny teitin kommenttia!
Eeva: eli hyvin samanmoisia aatoksia siellä.
Meidän edellinen westiekaksikko söi oikeastaan koko ikänsä Nutron lamms-riisiä. Se oli aikoinaan ainoa pelkästään lammasta ja riisiä sisältävä kuivamuona. Muut muka lammas-riisit oli pulollaan vehnää, kanaa, yms. Rosa siis oli tosi herkkävatsainen ja etenkin herkkäihoinen, joten ruokinnan kanssa piti olla tarkkana. Rosalle ja Inekselle ko. ruoka myös onneksi maistui ihan hyvin. Rillalla otin automaattisesti saman ruuan aluksi käyttöön, mutta Rillalle se ei sopinut ollenkaan.
Ymmärrän NIIIN hyvin ton sun kysymyksen kurkusta. :D Rosa ja Ines ei todella syöneet kurkkua, eikä mulle olis varmaan tullut Rillan ja Pepin kanssa muuten mieleen edes kokeilla, mutta Marian blogista joskus luin, että kurkku on heidän poikien suurinta herkkua. Ja niin se on myös meidän Pepin. Rillasta en ole ihan varma, että syökä vaan siksi, ettei jää Pepille, vai tykkääkö hänkin siitä ihano ikeasti. Keitetystä porkkanasta, parsa- ja kukkakaalista meillä tykkää molemmat tytöt.
Kaunis Nelli: hih, sä tarkoitat "nuolijugurttia". :D
Ahmattimäyräkoira, meillä taas on ahmattiwestie ja vaihtelevasti nirsoileva mäyräkoira. ;D
ruakaa !! Siis ihan mun ja Messisen lempiaihe.
VastaaPoistaJoo, tää on aihe josta on yhtä monta oppisuuntaa kuin on koirarotujakin melkeen. Ja varmasti kaikki yhtä oikeassa. Mutta olen silti sitä mieltä, että barffaus on hyvä ja koiralle terveellinen ruokavalio. Sen edellytyksenä on kuitenkin monta asiaa. Se pitää osata koostaa oikein, jotta se on tasapainoinen ja vitamiit tulee saatua. Ja että koiran vatsa sen kestää. tiedän tosin monta heikkovatsaista koiraa, jotka on asteittain (pienin askelin) totutettu barffiin ja kas, vaivat ovat hävinneet. Vähän niinkuin meikäläinen, jos syön viljoja niin iskee semmoinen pyryparven lennätys ettei paremmasta väliä. Ja jos syön tätä oman ruokavalioni leipää enemmän , närästys on se seuralainen sitten pitkin päivää.
Monet ovat saaneet koiransa allergiat, tosi pahatkin kuriin tällä ruokavaliolla. Ja olen huomannut senkin, ettei barffi-koirat vieraile ellujen luona lainkaan samaan tahtiin kuin esim. me.
Voihan se tietty meillä olla toi "millinen mäntä, sellainen koia"-syndroomkin.
Messinen on llerginen kira. Me olemme siis kotiruuassa, jonk teen hänelle itse. yritän mennä niin pitkälle kohti barffausta kuin hänen rajoituksiensa kanssa vain pystyn. Ja kieltämättä, edistystä on tullut. Olemme päässeet irti kortisonista esimerkiksi. Messisen turkki on nyt ihan toista luokkaa kuin silloin. Massu on nyt paremmassa kunnossa jne jne. Messinen on silti kyllä vielä kovin herkkä reagoimaan, jos hän onnistuu nappaamaan jotain murusenkin itselleen sopimatonta.
Luita ei meillä ole ruokavaliossa. Itseasiassa pikkuisen pelkään niitten antamista. Tuttavapiirissä kävi koiralle huonosti niiden kanssa ja menehtyi suolitukokseen. Joskin siinä vikaa oli myös omistajissa.Oli varmaan annettu syödä liikaa eikä ajateltu luiden sulamista suolistossa ollenkaan. Ja useimmat tarjolla olevat luut kuuluvat niille elukoille, joita Messinen ei voi napostella. Lintukannan luut ovat sitten taas minust niitä vaarallisempiä terävyytensä vuoksi. Pysyttelemme siis lihoissa, niissä sallituissa.
Kun olen aikanani kaivanut netistä tuotetietoja, muistelen tuon Trovetin peura-perunan sisältävän kananrasvaa. Senkin tiedon löysin nettisivuilta jostain, pussinkyljessä sitä ei lukenut. Eli allergisille koirille kaikki on tarkistettava ensin perusteellisesti,koska pussien päälle ei kaikkea tietoa paineta. Netistä löytyy (joskus) valmistajien omilta sivuilta.
Mutta niinhän se on, että koira itse on paras potilas kertomaan mikä sopii mikä ei. Kaikkihan kuitenkin koiransa parasta yrittävät. Joten hyvin näitä ruokasysteemejä maailmaan mahtuu. Minust vaan nuo teolliset ruuat eivät aina ole hintansa väärti ja niisä on paljon roskaa. Ihan kuten ihmistenkin teollisessa ruuassa. Lisäaineiden sekan taitaa joskus mahtua ihan oikeaakin syötävää tuotteeseen ;)
Kukaan ei voi tehdä koiransa eteen enempää kuin parhaansa ja omalla tietämyksellään. oppia voi aina hkea j neuvo, jos ongelmia on. Ja siihen minusta nää blogit on parhaita apureita. Vertaistukea verratonta.
Terkkuja sinne täältä Essilästä.
:-D Meidän ei ehkä pitäis juoruilla ukkojemme yksityisasioista täällä...
VastaaPoistat. shelttien mami
Tiina: mun piti heti käydä kurkkamassa teidän pentua ja voi mikä suloisuus sieltä löytyikään! Paljon Onnea perheenlisäyksestä! <3
VastaaPoistaJoo, sä olet ihan oikeassa ton barffauksen suhteen. Suurin syy (luontaisen laiskuuden lisäksi ;D) siihen, että mua vieroksuttaa barffaus, on mun oma ruokavalio. Mä en pidä lihasta ja lopetin siksi sen (ja myös kanan) syömisen jo parikymmentä vuotta sitten. Siksi mua varmaan kammoksuttaa ajatus liha- ja luu"klönteistä", jotka barffaukseen kuuluu. Kuulostan varmaan itsekkäältä hienohelmalta, mutta jos oon rehellinen itselleni, niin noin se on. Sitä en toki tiedä, että tottuisinko ajan kanssa, jos alkuun vähän tsemppaisin.
Kiva silti kuulla, että teillä barffaus sujuu hyvin. Tietää itsekin sitten sen, että jos Rillan mahan kanssa tulee jatkossa lisää ongelmia, niin barffaus tosiaan on yksi mahdollinen vaihtoehto.
Marja-Leena: voi miten samalla lailla voitkaan ajatella mun kanssa. Varmaan meilläkin tosiaan barffausta harkittaisiin aika paljon vakavammin, jos sopivaa kuivamuonaa ei meinaisi löytyä.
Juu, ymmärrän hyvin tuon ison muutoksen vatsan toiminnassa ruuan vaihtoon liittyen. Mulle tuli ihan sama fiilis Rillasta nyt ton Torvetin kanssa.
Tossa jo kerroinkin Eevalle, että mun mielstä on ihan uskomatonta, että koirat syö ja tykkää kurkusta. :o Maria tosiaan joskus mainitsi, että se on heidän poikien suurta herkkua. Ja niin on todella myös Pepin. :D
Tytöt kiittää terkuista ja lähettää Ossille suukkoja! <3
Maria: mun mielestä ei. Rosallahan meni ja oon siksi ollut aika tarkkana aiheeseen liittyen. Mun mielestä Rillalle sopii hyvin nahkaiset puru- ja rouheluut. "Hammasharjaluut", joissa on esim. maissia, pistää taas Rillan mahan ihan sekaisin.
Tuttua huttua toi Inupekt meilläkin. Nyt tosin toivon, että tuo Trovet sopii Rillalle jatkossakin yhtä hyvin ja massuvaivoja ei enää niin usein olis. Rillalle on sopinu kaikki antamani kalat hyvin, tulee mieleen ainakin lohi, kuha, siika, ahven, sei ja tonnikala. Raakaa kalaa en oo koskaan antanut eli kypsennettynä siis ainakin tuntuis sopivan molemmille tytsille.
Kiitos onnitteluista. :)
VastaaPoistaAika äkkiä niihin liha/veri/luupläjäyksiin tottuu (vaikka tällaisella lihansyöjällä onkin ehkä vähän eri lähtökohdat asiaan), etenkin kun tietää ettei niitä tarvitse ite syödä. Kohta sitä onkin jo ihan ammattilaisen elkein pilkkomassa veristä sydäntä nameiksi ja käsin vääntelemässä sianselästä sopivan kokoista pätkää. Samalla oppii paljon anatomiasta! :P
Siansorkka tekee kuitenkin edelleen itellekin pahaa, kun se näyttää just itseltään, nahkoineen päivineen... Yörk. Onneksi tuo vanhempi koira ei tykännyt niistä, niin eipähän tarvitse sen mieliksi ostaa.
Kommentoisin vielä Marialle sen verran, että jos kala ei sovi koiralle, niin ei sitä ole mikään pakko antaa barffatessakaan (tai raakaruokaillessa, miten noita termejä nyt haluaakaan käyttää). Miun ymmärtääkseni kalaa annetaan lähinnä rasvojen takia, ja lohiöljyä voi ruikkia ihan tavallisten lihaisten ruokien sekaan. Meilläkin lohta annetaan silloin kun muistetaan, joskus vain kerran kuussa, mutta lohiöljyä annetaan useinkin. Aina löytyy joku kiertotie antaa tärkeimmät vitamiinit ja hivenaineet, jos jokin juttu ei käy koiralle. :)
Liftari: sepä, ruoka on ihan parasta! :D:D
VastaaPoistaKoirien ruokinta on kyllä sellainen mua aina ja ikuisesti mietityttävä aihe. Munkin maalaisjärki sanoo, että kuivamuona ei tietenkään voi olla paras mahdollinen ruoka. Ihan hullultahan se tuntuis, jos itsekkään ei söis mitään tuoretta, vaan pelkästään jotain "muroja". Ja silti mä syötän nyt jo toista koirakaksikkoa enimmäkseen kuivamuonalla. Oon mä pöljä ja laiska, huoh.. :/
Tiedätkin hyvin, että meidän edesmennyt rakas Rosamme oli hyvin allerginen, herkkävatsainen ja herkkäihoinen. Rosan kanssa en koskaan päässyt sellaiseen tilanteeseen, että kaikki olisi ollut pitkän aikaa ns. hyvin. Loppupeleissä iloitsin siitä, jos oli mahdollisimman pitkiä hyviä jaksoja ja/tai, jos esim. kutina oli minimissään. Itsekin allergisena ja ihottumaisena tiedän, niin kuin tiedän myös sinun tietävän, miten tylsää kova/jatkuva kutina on. :/ Rillan kohdalla olen koko ajan vähän varpaillani, kun pelkään iho-ongelmia. Toivotaan, että niitä ei koskaan ilmaannu!
Rosan takia on niin helppo samaistua Essin tilanteeseen. Olen silti iloinen, että Essi on saanut kodin juuri teidän luota. Tiedän, että valitettavasti kaikki eivät jaksa/osaa/halua/pysty paneutumaan koiran ongelmiin ollenkaan samalla intensiteetillä kuin sinä.
Muakin muuten on aina barffauksessa epäilyttänyt ja pelottanut luut ja se määrä, mitä niitä annetaan. Munkin mielessä pyörii kauhukuvat suolitukoksesta ja/tai terävien luukappaleiden vaaroista.
Tää blogimaailma on kyllä erinomainen tiedon ja vertaistuen saanti väylä. Kerrassaan hieno homma!
Kiitos ja samoin, paljon terkkuja teille kaikille! <3
PS. Arvaa roudasinko just äsken takapihalta yhden raukka-parka suhosen turvaan kahden (tai no yhden + yhden (matalan) koiran huutosakin) verta kerjäävän hyeenan kynsistä, argh! Siellä olis taas ollu oikea raakaravinto ja elävän ravinnon illallinen tarjolla, kääk!
Shelttien mami: joo, me ollaan kait aika gaameita. Uuups..
Nim. Harkitsee tapojensa parantamista ;D
Tiina: toi sun tunne siansorkkia kohtaan kuvaa täydellisesti sitä mun ongelmaa barffiruokien suhteen. Mulla se yökötys vaan harmillisesti ulottuu, no, lähinnä kaikkiin niihin liha/veri/luujuttuihin. ;D Lapsesta asti mm. sisäelimet on aiheuttanu mussa pelkästään suunnatonta pahoinvointia, hitsi..
VastaaPoistaOon kyllä hyvä tsemppaamaan itseäni jonkun lyhyen rupeaman suhteen, mutta vielä mua arveluttaa, että kuinka pitkään pystyisin itseäni pelkällä tsemppaamisella pakottamaan. Ajatellen siis sitä, että seuraavat reilut kymmen vuotta ruokkisin koirat barffiruualla. Suhtaudun todennäköisesti asiaan eri lailla (tai toivon ainakin kovasti niin!), jos esim. Rillan vatsavaivojen takia koen joskus barffauksen kokeilemisen "pakolliseksi".
Oon silti tosi iloinen, että sinä ja monet muut barffaatte, hyvä-hyvä! :) Ja tässä blogimaailmassa on kyllä sekin kiva puoli, että täällä saa helposti vaihdettua ajatuksia ja vinkkejä samanhenkisten ihmisten kanssa. Puhumattakaan vertaistuesta, ihan parasta!
Kiitos hyvistä kommenteista ja paljon rapsutuksia sinne koissuille! <3
On se niin metkaa ettei noi Suhoset tajuu olevansa kävelevä baari. Mikä ihme niitä pihalle vetää???!!! Meillä ei oo enää marjapensaita ja ne puusta pudonneet omputkin oon heitelly jo valmiiksi sinne aidan turvallisemmalle puolelle. Ja silti Suhoset vaan pyörii pihan lähellä heinikossa ja kuihkii aidan vieruksilla. No kaikki on tehty nyt ettei aidan läpi tulla, mutta tuohon vertahyytävään huutoon riittää meilläkin voimia ja kykyä.
VastaaPoistaOon saanut paljon neuvoja barffaajilta Essille ruokavalion kokoamiseksi. Silti olemme barffin suhteen vielä tuossa ehkä 60% raakaruokaa, tai 70%. Ja epäilen kyllä ettemme sen ylemmäs pääsekään ehkä. Ja olen sitä mieltä, että hyvä edes niin. Öljyt on iholle tosi tärkeitä. Talvi ja kuivuus on taas tulossa, että niihin on taas syytä kiinnittää huomioo. Ja kaivaa myös ne kosteuttavat suihkeet esille. Ceridal on hyvä tuote kosteuttamaan sitä atooppista ihoo. Ja tuo HooPeen lanseeraama vanha kunnon Tummeli on ihan sairaan hyvä juttu niin suupielille, jotka kutisiee kuin tassujen anturoillekin. Ja miten hyviks tulee omat kädet. Sen Marseille-saippuan lisäks. Josta odottelenkin sitä käyttövinkkipostausta Anskuseni.
Suamaliset o huanoi sanoma, mut turkulaiset kyl ossa ja kehta. Kyl sää Ansku nimpal ihana olet. Mää oikke sunst tykkään ja mitä mää sitä sit lopettasinkka ku kerra rupesi tykkäämä. Jos mää vähemmä tykkäisi voi olla et kävisi ryäväämäs vaik ton pitkon siält ittelleni. Mut emmää nys sit voikka. Ku sul tulis nii maatkaatava murhe.
Mul o sul piän lahja, yks uus turkulaine sana; tillprinkari ! Tiäräks mikäö se o?? Voi hyvinki olla, et se liitty sun ruakaperjantaisse. Eks tiärä?? Se o maitokannu. ( Voi siihe muutaki juama laitta).
Terveissi !
Meillä tosiaan nuo karvapäät syövät raakaa.
VastaaPoistaLihaisten luitten määrä on aika pieni, ehkä max 20 % kokonaismäärästä. En ole kokenut tarkoituksenmukaiseksi, että luut kaappaavat leijonanosan ruoasta vaikkei niistä saa juuri muuta kuin kalkkia ja muita kivennäisiä.(laitan muutaman kerran viikossa neitien kuppeihin jauhettua kananmunankuorta, siitä kalkkilisä).
Vähemmätkin luut riittävät hyvin, ja jos antaa luita reippaasti, se on sitten pois muusta=lihasta/rasvasta/kalasta/sisäelimistä yms.
Hampaiden kannalta luista on hyötyä, ja säätämällä määrän sopivaksi saa kakan koostumuksen sellaiseksi, että anaalirauhasvaivoja tuskin tulee.
Meidän tytsyt syövät kokonaansyötävinä luina naudan rustoluita, possun kylkiluutikkuja ja kalkkunan ja broilerin kauloja. Siipiä annan joskus jauhettuina ja säännöllisen pari kertaa viikossa Murren lihaluumixiä ( jauhettua).
Isommat possun luut, lampaan luut ja poron kokonaansyötävät luut aiheuttavat plöröt ja niitä en sen tähden anna.
Ns. hampaanpesuluina (ei syödä kokonaan, vaan kalutaan puhtaaksi, kuljetellaan pihalla ja hautaillaan) meillä käytetään naudan ja hirven isoja reisiluita.
Itselleni yksi tärkeimmistä syistä luitten käyttämiseen ruokavalion osana on niiden "terapeuttinen" merkitys koirille. Ne ovat NIIIIIN onnellisia luittensa parissa. Aikaa menee helposti hampaanpesuhommissa parikin tuntia, ja jokainen keskittyy täysin omaan aarteeseensa.
Voi nähdä kuinka koira tekee jotain sellaista johon se on tarkoitettu. Nykyään monet koirat elävät kaupungissa, niiden ulkoilu on rajoitettua ja ne joutuvat sopeutumaan muutenkin ihmisten systeemeihin ( näin myös meillä ). Niillä on aika vähän mahdollisuuksia toteuttaa "sisäistä koiraansa".
Luita kalutessaan ne saavat oikeasti olla koiria. Lajityypillistä käyttäytymistä parhaimmillaan :-) Sen jälkeen ne ovat tyytyväisiä pitkään.
terkuin, shelttien mami
Voi, kiitos kiitoksista annamari!
VastaaPoistaSuklaa tulikin tarpeeseen... sinne meni puolikas levy heti töistä tultua :-)
Loput laitan kaapin ylähyllylle. Niin ylös, että tarvitaan tuoli jos suklaatia aikoo ottaa. Tällä strategialla saan herkut säilymään pidempään, edellyttäen tietenkin ettei mies (pitkä) saa niistä vainua.
Lähdemme nyt testaamaan heittovälinettä. Saas nähdä kuka noista omii sen itselleen :-)
t. shelttien mami
Liftari: älä muuta virka! Eilen oli vielä toinen Suhonen takapihalla yöllä, kun päästin koirat pikapissalle. Naapurit tykkäs varmaan toooosi paljon sekä haukkuesityksestä että mun karjumisesta. Hitsi.. En jaksanu siinä unenpöpperössä etsiä parempaa poiskantovälineistöä, niin nappasin sisältä harjan ja rikkakihvelin ja roudasin niiden avulla suhosen turvaan. Huoh potenssiin huoh!!
VastaaPoistaRosan kanssa opin minäkin öljylisien tarpeellisuuden. Ne auttavat pitämään koirien anturat ja muun ihon paremmassa kunnossa. Tummeliakin meillä on käytetty ja se on tosi hyvä tuote. Viime talvena löysin, minkäs muun kun blogien avustuksella, Relaxant-tassuvoiteen, jonka luvataan pehementämisen lisäksi vilkastuttaa verenkiertoa ja sitä kautta lämmittää anturoita. Voide on tosi mukava koostumukseltaan, kannattaa kokeilla! Alla osoite tuohon tassuvoiteeseen. Heillä on paljon muitakin mielenkiintoisia tuotteita:
http://www.detria.fi/fi/tuotteet/relaxant-animal/relaxant-animal-tuotteet/relaxant-animal-tassuvoide
Marseille-saippuasta juttua tulossa ensi viikolla, no okei, viim. seuraavalla. ;D
Ihana, ihanampi sinä! <3 Tykkääminen on kuule todella molemmin puolista! <3
No, en ollu kyllä koskaan kuullu moisesta sanasta, joten kiitän ja kumarran! Heti, kun opin sen sanomaan ilman kangertelua ;D, otan sanan käyttöön ja hämmennän lähipiiriä, hihhihhihhih!! :D
Puss och kram, teille kaikille sinne! xoxo
Shelttien mami: kiitos taas kattavasta tietopaketista! <3 Mulle tekee tosi hyvää lukea barffauksesta. Sen "pelottavuus" ikään kuin laimenee, kun aihe arkipäiväistyy mun mielessä sitä myöten, kun saan enemmän tietoa aiheesta. Etenkin tällaista ihan käytännön tietoa ja kokemuksia.
VastaaPoistaSe Pepin hammaslääkäri sanoi muuten, että oikeiden luiden kaluaminen on vähintään yhtä hyväksi koirien hampaille kun hampaiden harjaaminen. Tosin, shelttien suu taitaa olla samalla lailla kapea ja pitkä kuin mäykkyjen, joten takahampaat eivät ehkä puhdistu luiden avulla ihan niin hyvin kuin vaikka westiellä. Hampilääkäritäti sanoi nimittäin myös, että mäykkyjen kuonon mallista johtuu se, että mäykyillä on vanhemmiten usein tosi paljon hammasongelmia.
Tuo terapeuttinen vaikutus luiden kaluamisessa on varmasti aivan totta! Munkin mielestä koiran täytyis saada kaluta niin paljon kuin se itse haluaa. Tosin meillä kalutaan vaan nahka"luita", mutta parempi sekin mun mielestä kun ei mitään. Koirahan keksii kyllä kaluttavaa (huonekalut yms.), jos sille ei tarjota sallittuja juttuja eli luita yms. Tosin, meidän Peppi kyllä kaluaa laajasti vähän kaikkea, hitsi.. ;D
PS. Ole hyvä! <3 Kiitokset olivat vähintäänkin ansaitut!
Juu, kyllä vaan muistit oikein ja Olli elää pääasiassa Trovetin peura-perunalla. Joskus vaihtelun vuoksi olen ostanut pienen pussin ankka-perunaakin. Makupalana maistuu juusto ja puruluina kuivatut naudannahkarullat. Mutta Olli on kaikkiruokainen allergiastaan huolimatta. Kaikki menisi, paitsi salaatti vähän tökkii. Eilen koira söi pensaasta karviaismarjoja.
VastaaPoistaAikku ja Olli: yllätyin, miten kohtuuhintaista tuo Trovet on. Taitaa olla jopa muutaman euron halvempaa kuin Golden Eagle.
VastaaPoistaAikonaan Rosalla nimittäin kokeiltiin useampaakin eläinlääkäristä ostettua ruokaa ja mieleeni on jäänyt, että ne olivat suunnilleen tuplahintaisia verrattuna eläinkaupan ruokiin. Silloin elettiin 90-lukua ja allergiselle koiralle oli aika huonosti ruokia tarjolla. Eikä Rosalle edes löytynyt sopivaa ruokaa erikoisvalmisteista vaan Nutron lammas-riisi oli lopulta paras ratkaisu.
Rilla ja Peppi ovat yhdessä lähes kaikkiruokaisia. ;D Kumpikaan ei silti ole mitään marjojen ystäviä. Peppi tykkää kyllä monista hedelmistä ja molemmat syövät mielellään vihanneksia. Tosin, kyllä meilläkin taitaa salaatti jäädä molemmilta syömättä. ;D
Kivaa, kun ootte taas bäk, tervetuloa! <3