keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kaksi vuotta

Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun jouduimme luopumaan rakkaasta Ineksestä. Uudemmille lukijoille löytyy lisätietoja aiheesta Ines-tunnisteen takaa. Tällä kertaa ajattelin näyttää teille muutaman vanhoista paperikuvista skannatun kuvan Ineksestä pentuna. Osassa kuvista esiintyy myös isosisko Rosa.


Taitaa olla ihan ensimmäisiä kuvia kotona, koska Iunun korvat ei ole vielä nousseet.  

Uni ja tennispallo. ;)

Sattuneista syistä tuossa edellisen kodin takassa emme polttaneet koskaan tulta..

Omalla pihalla.

Ystävien mökillä.

Koneelta löytyi myös Ineksen myöhemmiltä vuosilta joitain huonolaatuisia kännykkäkuvia. Laitan niitäkin muutaman tänne blogiin "talteen".




Ines ja Rosa. Tuo oli Ineksen vakkaripaikka.

Rosa sylissä ja Ines alhaalla.



Ines oli sillä lailla samanlainen kuin Rilla, että hän viihtyi pihalla vaikka kuinka pitkiä aikoja. Seuraavassa kuvassa voisi yhtä hyvin olla Ines -


Kuva


Ihana, iloinen Ines - meidän pieni urhea tyttö. ♥



Do not stand at my grave and weep,
I am not there; I do not sleep.
I am a thousand winds that blow,
I am the diamond glints on snow,
I am the sun on ripened grain,
I am the gentle autumn rain.
When you awaken in the morning’s hush
I am the swift uplifting rush
Of quiet birds in circling flight.
I am the soft starlight at night.
Do not stand at my grave and cry,
I am not there; I did not die.


      - Mary Frye -




Aika on ihmeellinen asia. Suru on muuttunut viiltävästä kivusta onnellisiin muistoihin. Niin se vaan menee.


*Onnellista keskiviikkoa kaikille - iloitkaa rakkaistanne tänään!*


20 kommenttia:

  1. Snifff.....klumppu kurkussa, vettä silmissä. Siis tuo runo aukaisi niin hanat täällä. Tuli mieleen oma mäykkypoika jne jne.
    Maailman vaikein hetki, tuo luopuminen. Eikä siinä hetkessä aina osaa olla se epäitsekäs, koiruansa rakastava hömelö. Kyllä sitä tuskaansa ja kaipuutaan ulvoo kuin susi arolla.
    Ja aina pitäisi muistaa tuo viimeinen lauseesi. Ei pidä laskea todennäköisyyksiä siihen paljonko aikaa on jäljellä ja surra sitä. Pitää elää tässä päivässä iloiten rakkaastaan. Se inhottu, epähaluttava päivä sitten joskus sieltä on käsillä kumminkin.
    Ihania päiviä koirujen kanssa . Taivaanrantaan asti.
    Puss och kram

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Mä jouduin kans vollaamaan oikein kunnolla eilen, kun kaikki Iunun viimeisten päivien muistot tulvi mieleen. Silti aika on kyllä tehnyt ihmeitä tälle surulle. En olisi silloin uskonut, mutta niin vaan elämä on jatkunut ja muistot muuttuneet pikku hiljaa sydäntärepivistä haikeiksi ja jopa hymyilyttäviksi.

      Juu, tuota omaa neuvoa kun osaisin itsekin noudattaa! Etukäteen suremisen jalkoihin jää paljon onnellisia hetkiä. Kai sitä tässä hetkessä elämistä täytyy vaan sitkeästi harjoitella.

      Kiitos ihana taas sydäntä lämmittävistä sanoista! <3 Halipusut sinne myös! <3

      Poista
  2. Tunteessa mukana. Hennaa kova ikävä, onneksi kauniit muistot säilyy. Lupaan iloita tänään ja jatkossakin :) Halauksin keijutalon lauma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! <3 Olen ajatellut Henna ja teitä kaikkia paljon viime päivinä. Jaksuja ja haleja sinne kovasti!

      PS. Mä oon unohtanut sun "uuden" blogin kokonaan, URPÅ minä! :/ Nyt päivitän sen HETI tuohon sivupalkkiin!

      Poista
  3. Ihana valkoinen pallero. Olen järjestellyt vanhoja Caron kuvia, aion tilata sellaisen valokuvakirjan ja kuvina kertoa pikkuisen elämäntarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana idea! <3 Täytyykin pitää mielessä, jos vaikka itsekin eestyisin.

      Poista
  4. "Aika on ihmeellinen asia. Suru on muuttunut viiltävästä kivusta onnellisiin muistoihin. Niin se vaan menee."

    Näin se vaan menee (onneksi!), ihana Ines! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! En olisi ikinä uskonut silloin, kun "tilanne oli päällä", että aika todella muuttaa surun luonnetta niin paljon. Ja onneksi tosiaan! Se tuore suru on aivan kamalan raakaa, maailmasta katoaa kaikki värit, eikä mikään tunnu miltään. Sydämessä ja muistossa ne edesmenneetkin rakkaat elävät ikuisesti! <3

      Poista
  5. <3 ihana vauva isosiskon kanssa. Ines näyttää kuvissa hurjan kiltiltä ja rauhalliselta.

    Jännä miten edesmennyt koira tulee itselle uniinkin, kun alkaa päiväsaikaan katsella kuvia ja muistella. Mulla on ja sunnuntaina luvassa koirakuvia.

    Se on varmasti helpompi hyväksyä, kun koira saa kuitenkin elää vanhaksi asti. Ikäänkuin täyden elämänkaaren. Vaikka onhan sitä välillä raastavaa katsella kuinka vasta pentuna tullut kaveri onkin yht'äkkiä vanhus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ines oli todella kiltti, mutta ei ehkä niinkään rauhallinen.. ;)

      Juu, kyllä kuvien katselu ja aktiivinen muistelu tuo menneet asiat taas kovin kirkkaina mieleen. "Jouduin" eilen taas kertaalleen kelaamaan kaikki Ineksen viimeisten viikkojen ja päivien tapahtumat läpi. Ja vollaamaan tietysti myös vähän (lue: aika paljon ;)).

      Koirien elämä on raivostuttavan lyhyt. Pennusta tulee vanhus melkein silmänräpäyksessä. Koiran kuuluisi ehdottomasti elää täsmälleen yhtä pitkään kuin omistajanasa. Nih! ;)

      Jysky <3 Sunnuntaita odotellessa.

      Poista
  6. Siellä ne nyt istuu, kaikki mummukoirat, pilvenreunalla katsomassa, kun me kohkataan täällä nuorempien kanssa :-)

    Mukavaa loppuviikkoa!

    t. shelttien mami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on heillä ihmettelemistä! ;)

      Kiitos ja samoin sinne! <3

      Poista
  7. Ihania kuvia. Niinhän se on, että aika parantaa paljon asioita. Etukäteen ei kannata surra ja murehtia vaan elää oikeasti täysillä juuri ja nyt. Sen kun aina muistaisi... M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  8. Sen kun tosiaan aina muistaisi ja osaisi elää niin. No, ainakin voi yrittää ja opetella.

    Terkkuja sinne ja Ossille rapsuja! <3

    VastaaPoista
  9. Uskot varmaan, että meillä ollaan iloisia ja onnellisia Ollin selän tervehtyessä.

    Vaikka uusi koira ei korvaakaan toista, auttaako toinen koira surusta selviytymistä? Näin yhden koiran omistajana uskoisin tyhjän kodin tuntuvan autiolta ilman koiran jalkojen tepsutusta.

    Mukavaa viikonloppua ja maistuvaa ruokaperjantaita. Itse nautiskelen varmaan pubilounasta viikonloppuna... Englannissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon ja iloitsen kanssanne, todella! :)))))

      Kun meidän piti luopua Ineksestä, oli kotona vielä Rosa-mummu 14vee. Hän oli kuitenkin siinä vaiheessa jo tosi rauhallinen ja hiljainen vanhus ja paljon vilkkaamman Ineksen poissaolo näkyi ja tuntui kaikessa. Siihen tuskaan minun oli pakko saada uusi pentu ja niin meille saapui Rilla. Rillan kaveriksi sitten hankittiin Peppi, jotta Rosa sai viettää eläkepäivänsä rauhassa ilman Rilla-vauvan jatkuvia leikkiinkutsuyrityksiä.

      Meidän tapauksessa pennut auttoivat tosi paljon suruun. Se on silti varmasti ykisilöllistä, mutta itse suosittelen lämpimästi ainakin harkitsemaan uuden pennun ottamista.

      Ihanaa, sä pääset Enklantiin, jei! Nauti täysillä ja shoppaile kohtuudella! ;D

      Poista
  10. Voih, miten suloisia ja haikeita kuvia. Onneksi meillä on muistot, ne lämmittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ja muistot, ne kyllä auttaa - niin se menee.

      Poista

Kiitos kommentista! Ü