maanantai 5. marraskuuta 2012

(Mäyrä)koiramaista

Ennen Pepin saapumista perheeseemme, olimme miehen kanssa westieihmisiä henkeen ja vereen. Huomasimme kaikki westiet, vaikka istuimme liikkuvassa autossa. Silmämme osuivat myös aina ja kaikkialla westieaiheisiin (myös skottiaiheisiin) tavaroihin ja esineisiin. Toki (etenkin minä) olemme aina tykänneet kaikista koiraroduista noin yleisesti, mutta westie oli silti SE juttu. No, sitten elämäämme tuli mäyräkoira ja silmämme ovat oppineet löytämään katuvilinästä, kaupoista ja kaikkialta myös kaiken pitkän ja matalan. ;) Enkä voi enää kutsua meitä niin tosissani westieihmisiksi, vaikka tulemme tietysti aina olemaan sitäkin, mutta nyt olemme myös mäykkyihmisiä - ehdottomasti. Ja niinpä kotiimme on pikkuhiljaa alkanut kertyä sekä mäyräkoira-aiheisia tavaroita että mäyräkoiramaisia tapoja. Sillä niin omanlaisensa tämä meidän rakas pitkuliini on, että hänellä todella on ihan omat systeeminsä. Niitä me sitten miehen ja Rillan kanssa ihmetellään ja opetellaan.




Tavoista yksi on lelujen totaalikäsittely. Varsinkin pehmot Peppi työstää ihan toisella lailla kokonaisvaltaisesti kuin meidän westeistä kukaan. Sellaisia "laihoja tyyppejä" sekä erilaisia irto-osia löytyy isot kasat koirien lelukopasta (lue: lattioilta).




Yksi hauska esimerkki Pepin mieltymyksistä on se, että hän hyvin harvoin oleilee paljaalla lattialla, jos voi sen suht helposti välttää. Kerran, kun tulimme koirien kanssa joistain kotiin, missä minulla oli ollut koirille pyyhe mukana, Peppi otti itse pyyhkeen laukustani, asetteli sen eteisen lattialle ja meni makaamaan siihen päälle. Se oli niin mainio temppu, että pyyhe on saanut olla lattialla ja Peppi istuu/makoilee siinä aina, jos eteinen sattuu olemaan sopiva paikka meidän muiden tekemisten seuraamiseen. 





Alemassa kuvassa näkyykin yksi mäyräkoirajutska, joka oli pakko napata mukaan kerran Stockalta. Aika romanttinen meikäläisen makuun, mutta mäykyn kuvan takia ihan must ja osuvan tekstin tietysti myös.




Sen yläpuolella roikkuu tämmöiset -




Terrieriliitutaulu ja mäykkykaulakoru sulassa sovussa.




Alapuolelta taas löytyy vähän samantyyppinen koirasetti, joista etenkin terrieri ihmettelee kovasti, että mitä se mamma taas kuvaa ja huseeraa




Viikonloppuna löysin Pepin toisesta etutassusta liikuttavan, pienen kiharan. Yrittääköhän pitkuliini kasvattaa itselleen säärystimiä talvea varten?





Sellaisia (mäyrä)koiramaisia havaintoja tänään.



Lainatut kuvat.



 Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikille! 



22 kommenttia:

  1. Kaikista hellyyttävin osio mäykyissä on minusta niska. siinä on vaan jotain samaa kuin pienellä lapsella; se kutsuu hellimään ja silittämään sillai pehmeästi. Essissä se on minusta koko pää, Tiukussa taas se ihanan pehmeä kuono ja Onnissa on koko koira sellaista taputeltavan suloista pojuenergiaa.
    Talo ilman koiraa on tosissaan vain talo, koiran kanssa se on koti. Koira tuo sinne sen fiiliksen, että vitsi tää on tosi hyvä mesta ja safka hyvää. Minua eniten liikuttaa ja viehättää se kotiintulon hetki töistä, kun vastaan ryntää niin ilahtunut koira ;"jeeeiii, te tulitte, oli ikävä". Ja ihan yyberihanaa on nukahtaa illalla se tuhiseva pikkuinen kainalossa. Onnin kohdalla on sanottava, että se piereksijä ja siinä kohtaa tuppaa olemaan huumorikin välillä koetuksella, kun jätkä päästelee oikeen kunnon äijäjymäyksiä ja ihan viattomasti.
    Luulin aina olevani vain ja ainoastaan mäykkyihminen. Nyt Essin kanssa olen tullut myös ihan kokonaisvaltaiseksi russelihyypiöksi. Kaikki russelit niin jackit kuin parsonit saavat minut ihan kakaratasolle löpisemään pehmoisia. Toki minäkin pidän monista roduista ja koirista ihan yleensä, mutta nää rodut on nyt sitten ylitse muiden.
    Semmosia ne on, sydänten murskaajia. Ja ihan mielellään sen sydämensä murskattavaksi antaa, sillä kyllä sitä siinä kaupassa on niin paljon sillä saajapuolella kumminkin.

    Terkkuja ihanalle Rillukalle ja sille pötköliinille. Mä niin ymmärrän ton lelujen "suolistamisen " seremonian systemaattisuuden. Sähän olet mäykky.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäykyn niska on kyllä suloinen ja se pikkuinen beba (Nimim. nipistelijä ;D). Pepin lerppakorvia tykkään myös lullutella. Ne on niin erilaiset kuin westien pystykorvat.

      "Äijämäjäys" - huutonaurua! :D:D Justiinsa yksi ilta Rillalata pääsi pieni, vieno paukku ja Peppi kävi todella suurieleisesti haistelemassa kaverin takapuolta, että täältäkö se ääni tosiaan tuli?!? (Pieruhuumori se jaksaa naurattaa kaiken ikäisiä ;D)

      Viimeksi kun käytiin vaaria moikkamassa, niin törmättiin pihalla äittin ja tyttäreen, jotka ulkoiluttivat karkkaria ja russelia. He vieläpä asuvat samassa rapussa vaarin (eli mun isän) kanssa. Arvaa vaan, jouduttiinko "pikkuisen" pysähtyä rupattelemaan.. ;D Ihana kaksikko! <3

      Kiitos ja hirrrmuisesti terkkuja myös sinne ja ihanaiselle Essille paaaljon suukkoja! <3

      PS. Olipa mukava kuulla, kiitos vielä! <3

      Poista
  2. Meillä on samanlainen iso lelukoppa :)
    Ja leluja löytyy sitten joka paikasta, kylppäriä myöten. Tänäkin aamuna astuin kylppärissä pallon päälle ja jäin miettimään että olipa vaarallista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eiks oo käteviä noi vähän isommat kopat? ;D Vaikka kylläkin myös vaarallisia (pallo, hui!) ja hankalia, jos esim. sattuu yöllä vessareisulla astumaan sen ainoa ehjän vinkulelun päälle. :D:D

      Poista
  3. Se on kyllä hassua kuinka liikenteessä aina tasan tarkkaa bongaa tietynlaiset pötköt. Muutenkin tulee aina kuikuiltua kaikki nelijalkaiset auton ikkunasta. Oih, ei saa nauraa Pepin yhdelle (1) kiehkuralle! ;) Peppiähän ei ilmeisesti tarvi nyppiä paljon? Alman kintut ovat täynnä noita nyt kun mörköytymisvaihe on pahimmillaan. Ehkä niistä voisi lahjoittaa osan Pepillekin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? Omat rodut kyllä bongaa vaikka kuinka kovassa vauhdissa. ;)

      Kuule, on kait tolle yksinäiselle kikkuralle vähän pakko nauraa tai ainakin hymyillä leveästi. On se vaan sen verran liikuttava (lue: säälittävä).:D Peppi ei tosissaan ole kovin kummoista turkkia kasvattanut. Ollaan käytetty muutaman kerran nypittävänä samalla, kun Rillakin on viety. Pepin nypitään kynsienleikkauksen yms. kanssa menee 10 min. ;D Eli ihan ei sellainen perinteinen karkkariturkki taida tuo Pepin oma olla. Eikä se mitään haittaa, mutta kyllä mua naurattaa aina, kun katson esim. Almasta kuvia, kun eihän he näytä Pepin kanssa yhtään samanlaisilta! :D

      Poista
  4. Sulla, Peppi, on hurmauskiehkura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ookin varsin hurmaava ja näyttävä.. ;D

      Poista
  5. Ihastelin tuota Pepin eteispyyhettä. Mainio juttu, piti oikein miehellekin lukea tuosta pyyhkeen asettelemista. Todella taitava temppu. Mäyräkoiraperheessä ei ihmetytä mikään, mutta koiraton voi kauhistella kaikenlaisia "virityksiä". Meillä on olkkarin sohvalla toisessa päässä lampaankarva ja toisessa torkkupeitto. Molemmat koiran. Vieraiden tullen pakko siirtää pois, ettei kukaan kääriydy torkkupeittoon kuten kuopuksen kaveri kerran, kun tytöillä oli bileet. Kaverilla oli tullut heikko olo (liikaa breezereitä?) ja oli mennyt makoilemaan sohvalle peiton alle. Puolen tunnin päästä Laura oli käynyt sanomassa, että se on Ollin peitto :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? Olin aivan silmät ymmyrkäisinä, kun Peppi tosiaan ensin kiskoi pyyhkeen hampailla pois kassista ja kävi sitten sen päälle istumaan. Hetken päästä vielä "kaivoi" tasuilla pyyhkeen parempaan asentoon. Ihan uskomatonta! Siinä on tosiaan sitten saanut pyyhe olla. Jos toinen noin paljon kaipaa etiseenkin omaa paikkaa, niin olkoon. Tosin, olen jo miettinyt, että joulupukki voisi tuoda ihan kunnon kopan eteiseen laitettavaksi.

      Juu, koirattomilla on kyllä tosiaan ihmettelemistä näiden meidän koiraihmisten virityksissä. ;D

      Tulee tuosta Ollin torkkupeitosta mieleen tarina edellisestä kodista. Mies järkkäsi poikien saunaillan ja seuraavana päivänä, kun kotiuduin, niin näin ison määrän koirapyyhkeitä kylppärissä kuivumassa. Mies oli antanut kavereilleen valikoiman vanhoja, eriparisia ja erittäin kuluneita koirapyyhkeitä. Oli ne toki pestyjä, mutta kyllä minua silti huvitti tapaus kovasti. :D:D

      Poista
    2. Kyllä ne oli passelit pyyhkeet miehille :)

      Poista
    3. Saatat olla hyvinkin oikeassa.. ;D

      Poista
  6. Sama homma, meilläkin bongailtiin ennen vallan westejä mutta nykyään silmään tarttuu westiet sekä sheltit. Silti vaikka olen ihan rakastunut sheltteihin, niin tuntuu että westiellä on siltikin vielä kotikenttäetu vai miten sen sanoisi ;) Tai jotenkin se on niin paljon tutumpi rotu kun niitä meillä tuossa on pyörinyt niin kauan. Vaikka jatkossa varmasti tulee noita shelttejäkin lisääntymään.. :P

    Miksi muuten joskus päädyitte toiseen rotuun ja juuri mäykkyyn? Voi olla että olet siitä joskus kirjoitellut, mutta en nyt muista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotikenttäetu kuvaa meidänkin tilannetta tosi hyvin, loistavasti muotoilit asian! :)

      Kiitos vielä haasteesta! Vastasinkin jo siihen ja sieltä löydät itseasiassa myös vastauksen tuohon kysymykseesi.

      Terkkuja sinne teille kaikille ja koissuille rapsuja! <3

      Poista
  7. Ihmiset tuntuu olevan aika merkkiuskollisia koirien suhteen. Itse päädyin lapinkoiraan, vaikka lapsuudenkodissa oli sheltti. Eli äidin edellinen koira. Ja nyt hänellä on uusi sheltti. Ja tietysti jos multa kysytään, niin ehdotan ensimmäiseksi harkitsemaan lapinkoiraa perheenjäseneksi ;) Mutta kyllä erilaisuus on rikkautta ja kiva tutustua erilaisiin rotuihin. Myöskin sekarotuiset saattavat olla aivan ihania.

    p.s. näin tänään lenkillä supersuloisen pikkumäykyn ruudullisessa toppaliivissä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo merkkiuskollisuus on kyllä tosi yleistä, niin meilläkin. ;)

      Mä tykkään myös kovasti sekarotuisista ja se oli yksi vaihtoehto meilläkin nyt viimeksi, kun rotuasiaa pohdittiin. Tai no, meillä ja meillä. Mies on henkeen ja vereen westieihminen. On oikeastaan suuri ihme, että meillä on nyt myös mäyräkoira. ;D

      Mä ihastun uusiin rotuihin oikeastaan aika helposti. Siihen tarvitaan yksi kohtaaminen jollain tapaa hurmaavan rodun edustajan kanssa. Esim. chihuahuat ei ole ennen Jimiä herättäneet mussa mitenkään erityisiä tunteita, paitsi tietysti pienuutensa takia. Jimi sitten on niin kertakaikkisen ihana ja fiksu tyyppi <3, että nykyään tulee kiinnitettyä chihuihin ihan eri tavalla huomiota.

      Ootko muuten miettinyt, että tekisit Jyskystä postauksen? Hän kuulostaa kaiken kertomasi perusteella aivan mielettömältä tyypiltä <3, jonka olisin todella halunnut tuntea. Ymmärrän kyllä, jos et halua postausta tehdä. On vaan käynyt mielessä.

      PS. Ruudullinen toppaliivi, liiks! <3

      Poista
    2. Olen harkinnut, olisi tarkoitus kuukauden sisällä julkaista. Tehän oottekin niNnin kanssa jo nähneet Jyskyn kuvia. Yritän saada koneelle vielä muitakin. Se kuvat.fi sivuston ilmaisversio on muuten lopetettu, joten ei täällä verkossa Jyskyä nyt olekaan näkyvillä.

      Poista
    3. Voi ei, ihanaa! <3 Odotan niiin innolla! :)))))

      Poista
    4. Älä nyt kuitenkaan henkeä pidätä ;) Deadline olis tossa 2.12. Jysky on ansainnut vähän harkitumman postauksen kuin mun jutut noin yleensä...

      Poista
    5. No en, paitsi ehkä vähän! :D:D

      Jysky tuntuu niin hassun tutulta kaiken kertomasi perusteella, että on ihanaa saada tietää hänestä vielä enemmän. <3

      Ymmärrän hyvin, että tunnet tärkeäksi paneutua postaukseen oikein kunnolla. Minäkin harkitsen sanojani aina tosi paljon enemmän kuin normaalisti, kun kirjoitan Rosasta ja Ineksestä. <3

      Poista
  8. Teillä on kyllä aika kivoja koira-aiheisia jutskia siellä. Meilläkin oli ennen pihan portissa ne shelttisiluetit, mut nykyään on vaan se saksanpaimen. Paljon rumenpi, mut kai tehokkaampi rosvonkarkottaja. Annetaan ehkä ne siluetit sijotukseen Merin entiseen kotiin. Siellä niille olis varmaan käyttöö. Aika ankeeta... ei meillä oo sit muitakaan rotujuttuja.

    Tosta koirapyyhejutusta tuli meille mieleen, et joskus isäntä valittaa et sen suussa on koko ajan meidän karvoja, ja sit kun asiaa selvitellään, käy ilmi et se kuivaa itteensä MEIDÄN pyyhkeisiin. Meillä onkin niitä eniten koko perheestä. Peritään kaikki vanhat omilta ihmisiltä ja myöskin mummolta. Niitä pitääkin olla paljon, koska oikein inhalla kelillä niitä kastuu päivässä 6-9 kpl. Ei siinä sit mami mahdu paljon pyykkejä kuivattelemaan kun kaikki paikat on täynnä meidän pyyhkeitä.

    Tosta tulikin mieleen, et mamin tutun tuttu on hankkimassa pehkocollien pentua ja aatelkaa! Ne on siinä luulossa et kurakelillä ne vaan pyyhkäsee sen tassut ja siinä koko homma. Jumankekka! Siitähän tulee TOSI karvanen ja sen jalkahapsut ja pyllykarvat kerää kuraa ja mahanalus kastuu pohjia myöten. Oikeesti ne suihkuttaa sitä 4 kertaa päivässä niin et suihkuttajakin kastuu eikä kerkee kunnolla töihin kun pitää vaihtaa kuivat vaatteet.

    Me ei muuten suolisteta leluja... paitsi Hissu kerran yhen lampaan. Kaikki muut lelut on ehjänä, mutta likasina, tallella meidän lapsuudesta asti. Tyynelläkin on se lapsuuden pupu, jolla on mekko päällä, ja jonka Tyynis sai sieltä lapsuudenkodistaan. Se leikkii sillä edelleen, on leikkiny jo 5 vuotta. Ihan hyvänä on puputsi pysyny. Ollaan sen verran nuukia tyttöjä, että pois ei heitetä mitään!

    Laitetaan taas tiedotetta et miten Meri paranee kunhan ne käy mamin kanssa siellä tohtorilla torstaina. Nyt ainakin menee ihan hyvin... mitä nyt vähän se side koivessa harmittaa.

    Terkkuja!

    3 shelttiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon sillä(kin) tavalla hupsu (lue: pöljä!), että hamstraan "rotutavaraa". Westie onkin siihen otollinen rotu, koska westie (ja skotti) -aiheisia juttuja on paljon. Nyttemmin olen huomannut, että kyllä mäykkytavaraakin löytyy, kun pitää (haukan) silmät auki. ;D

      Buahahhahahhaa, nyt taisin vähän (huuto)nauraa teitin isäntäparan kustannuksella.:D:D (Mikä noita miehiä vaivaa? Eikö ne todella erota koirapyyhkeitä "tavallisista"?)

      Meillä koirapyyhkeet on samaten niitä "ihmispyyhkeiden raatoja". ;D Tällä hetkellä meidän pyyhevahvuudesta koirapyyhkeitä on 80% versus immeisten 20%, hitsi.. ;D

      Joopa, sekä westeillä että tooosi lyhytjalkaisilla mäykyilläkin tassut ja massut pestään jokaisen kuralenkin jälkeen. Ei siinä toisiaan mitkään pikku pyyhkimiset riitä, ellei nyt sitten halua asua kuralätäkössä ja/tai hiekkalaatikossa. ;D Että tsemppiä vaan sinne tulevaan pehkocollieperheeseen.. :D:D

      Meidänkään westeistä kukaan ei ole ollut suolistaja. Meillä on pyörinyt isot kasat Rosan ja Ineksen vanhoja, melko nuhruisia, mutta suht ehjiä leluja nurkissa. Kunnes tuli mäyräkoira ja aloitti leluvaraston alasajamisen oikein todenteolla. Joulupukilta tartteekin toivoa parikymmentä uutta lelua.. ;D Toi lelukuvan ensimmäinen ruutukorvainen ent. bullea nyk. laiha nalle on muuten Pepin kasvattajalta saatu. Ei voi hyvin se, toisin kuin teitin nuukien ja hellähampaisten rinsessojen lelut.

      Pidetään kaikkia peukkuja ja häntiä pystyssä, että saatte torstaina hyviä uutisia lekurilta! <3

      Poista

Kiitos kommentista! Ü