keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Naksuttelua osa 2

Meillä on maanantaisin yleensä aina Rillan kanssa naksuttelutreenit kouluttajan kanssa. Edellinen postaus aiheesta löytyy täältä. Toissa maanantain kerran kouluttajamme joutui perumaan, erittäin hyvän syyn takia kylläkin. Heille oli syntynyt sinä viikonloppuna 17 tanskandoggin pentua, joista tosin vain yhdeksän selvisi hengissä. Menee vieläkin samaan aikaan kylmät väreet, hymyilyttää ja surettaa, kun ajattelen tapausta. Selvinneillä pennuilla on onneksi kaikki hyvin ja ne syövät ja kasvavat kuulemma kovaa vauhtia.


Kuva.


Uutena juttuna viime kerralla otettiin naksutteluun lisäksi kosketuskeppi. 




Keppi on tuollainen pidennettävän karttakepin tapainen, jonka päässä on pallukka. Koira opetetaan ensin koskettamaan pallukkaa, josta seuraa naksautus ja palkkio. 




Keppi kannattaa pitää samassa kädessä naksuttimen kanssa, jotta toinen käsi jää vapaaksi namin antamista varten. Alkuun pallukkaa pidetään ihan lähellä koiran kuonoa, mutta kun koira saa kiinni jutun juonesta, tehtävää vaikeutetaan viemällä pallukka hankalampiin paikkoihin, kuten koiran yläpuolelle, sivulle, yms.





Jatkossa, kun koira oppii seuraamaan keppiä, sen avulla voi opettaa monenlaisia temppuja esim. maahan meno, sivulletulo, esteen kiertäminen, jne. Kepin voi myös viedä jonnekin kauemmas ja koiran täytyy käydä koskettamassa pallukkaa ja tulla takaisin saamaan palkkio. Keppiä voidaan hyödyntää myös agilityn ja muiden tehtävien harjoittelussa.




Rilla oppi perusidean kepin kanssa tosi nopeasti, joten nyt kun viikolla harjoitellaan sitä vielä lisää, niin ensi maanantaina kokeillaan varmasti vähän jotain vaikeampaa. Rillalla on mennyt juoksujen loputtua koulukäynnit tosi hyvin. Hän selvästi jo tietää, että koululle tullaan harjoittelemaan ja hän on siitä tosi innostunut. Enää hän ei haistele koulutustilaa ympäriinsä, jonka myötä merkkailukin on (thank god!) jäänyt pois.




Pepin kanssa olen myös aloittanut naksutusharjoitukset täällä kotona ja Peppikin on aiheesta tosi kiinnostunut ja innoissaan. Pallukan kosketuksen idean Peppi hoksasi myös heti. Mietiskelin vähän, josko ottaisin joku kerta Pepinkin mukaan koulutukseen. 




Koiratäti kysyi taannoin kommenttiboksin puolella hyvän kysymyksen: jos koiria on kaksi, niin mistä ne tietävät kumpi saa naksauksen eli tekee oikein? Kouluttaja käski tehdä harjoituksia aina yhden koiran kanssa kerrallaan, mutta käytännössä se onnistuu meillä vain niin, että Rilla on ulkona ja Peppi sisällä. Jos molemmat ovat sisällä, niin molemmat myös haluavat tulla harjoittelemaan. :D




Olen kyllä edelleen itsekin innostunut naksuttelusta. Tosin vielä minulle on aika epäselvää, että miten tällä tekniikalla konkreettisesti saisin Pepille opetettua rauhallisempaa vieraisiin suhtautumista. Seuraavalla kerralla täytyykin haastatella kouluttajaa siitä aiheesta oikein kunnolla.


Haa, tuolta se pallukka taas tulee.
Joo, kumpikohan siihen ehtii koskea ensin?
Minäminäminä!
Tippuks tänne jotain namimuruja?
Höh, tarjoilu tais loppua. Toi mamma ei opi siellä ongelmamammakoulussa edes antamaan tarpeeks nameja - blaah!


Jos joku siellä kiinnostui enemmänkin naksutinkoulutuksesta (clicker training) ja kosketuskepistä (target stick), niin YouTubesta löytyy paljon aiheeseen liittyviä videoita. 



Kivaa keskiviikkoa kaikille!


16 kommenttia:

  1. Meillä on remmiräyhäävää teinipoikaa opetettu (kouluttajan ja häiriökoiran avustuksella)seuraavasti: Joka kerta, kun remmiräyhääjä katsoo rauhallisesti toiseen koiraan päin naksautetaan ja annetaan nami. Palkitsemistiheys pyritään ainakin aluksi pitämään suht kiivaana. Tärkeää on pitää kohteeseen sellaista välimatkaa, minkä oma koira sietää kiihtymättä. Naksuttimen käytöönoton jälkeen olemme alkaneet edistyä remmiräyhäilyn poiskitkemisessä. Paljon on kuitenkin vielä työtä tehtävänä, sillä oppivainen koira ehti omaksua räyhäilevän toimintamallin ennen kuin löytyivät täsmäkeinot ongelman ratkaisemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellouta!

      Kiitos kovasti selkokielisestä ohjeesta! :) Me kun ollaan vasta harjoiteltu tuollaisia perustemppuja naksuttimella, niin jotenkin on vielä vähän hämärän peitossa, että miten naksutinta hyödynnetään, ja kuinka hyvin se oikeasti toimii, arjen tilanteissa.

      Meillähän tuo Peppi-mäykky on kova räyhäämään ja varsinkin, jos meille tulee vieraita/mennään kylään, on Pepin käytös aikamoista.. :o Kouluttajan mielestä käytös kumpuaa pelosta ja arkuudesta eli niiden lievittämistä haluasisin oppia.

      Kiva, kun kommentoit! :) Kävin jo nopsasti kurkkaamassa myös teidän blogia ja tulen varmasti uudestaan paremmalla ajalla.

      Rapsutuksia karvapöksyille!

      Poista
  2. Naks naks naks ja Fazerin sinistä eiku mehujäätelöä Sulle, kun oot innostunu treenaamaan ja saanut tytötkin innostumaan. Kivoja kuvia!

    VastaaPoista
  3. Tämä oli hyvä postaus. :) Tulee aivan itsellekin into päästä harjoittelemaan. Meiltä löytyy naksutin, mutta se on päässyt vähän unohtumaan laatikon pohjalle.. Tuollainen karttakeppikin löytyy ilman pallukkaa, mutta nopeasti siihen saa tehtyä sellaisen. Itselle tulee eniten mieleen, että harjoittelun myötä Pepin itsetunto kasvaa ja sen kiintymyssuhde omistajiin vahvistuu mikä taas helpottaa luottamaan ahdistavissa tilanteissa. "Okei, okei, mamma hoitaa tän jutun. Mun ei tarvi mennä huutamaan tuolle pelottavalle tyypille." :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Tuo kosketuskeppi on kyllä kiva lisä harjoitteluun! Luin jostain, että tollasen kiinteän pallukan voi kepin päässä korvata esim. pahvin palalla, jolloin se on helppo ottaa irti kepistä ja kiinnittää johonkin muualle, minne koiran halutaan koskevan. Silloin pitää olla tarkkana, että pahvipala on aina saman värinen, muotoinen ja kokoinen.

      Juu, just noin kouluttaja selitti mulle silloin aluksi, miten toi naksuttelu ajan kanssa tulee auttamaan Pepin pelkotiloja. Jotenkin multa on silti kadonnut ajatus siitä, että mitä mun kuuluu ihan konkreettisesti tehdä silloin, kun meille tulee joku vieras, jota Peppi pelkää. No, täytyy ens kerralla haastatella taas kouluttajaa tarkemmin aiheesta.

      Terkkuja sinne kovasti ja Alma-mussukalle rapsuja! <3

      Poista
  4. Ihanat innokkaat oppitytöt <3

    Toi keppi vaikuttaa hauskalta, ei ihme että koiratkin tykkää. Sinähän voisit hankkia toisenkin kepin, niin kohta johdat siellä oikein koiraorkesteria kapellimestarina :D Tosin ne namit täytyisi sitten opetella siinä sivussa jotenkin jonglööraamaan. Että on sulla vielä opiskeltavaa siellä koulussa ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He on kyllä niin suloisia innokkuudessaan! <3

      Buahahhahhahhahaa, mä meinaan tukehtua täällä nauruun, kun mietin tollasta koiraorkesterin kapelimestarina oloa!! Parit kepit siinä viuhuen ja suusta nameja pudotellen (yök!) esiteltäis kouluttajalle meidän perheen pikkuisen edistyksellisempi monikoirakoulutusmetodi. :D:D

      Mut joo, mulla on kyllä oikeesti vielä paljon opittavaa. Varsinkin, kun aina välillä muka tajuan jotain juttuja ja sitten taas tipun kärryiltä. Huoh.. Onkohan jossain jotain päänpaklausainetta, jolla sais tällasen vuotavan pään tilkittyä? ;D

      Poista
  5. Gaameeta rilla, etsä pelkää tollasta pallokeppii. Tiätsä meiän äippä naksuttele kans, mutta vaan suullaan. ja se yleensä tarkottaa että mä olen möhliny.Sitte se päästää semmosia "ä-ä" -ääniä ihan niinku joku semmonen säksätys, mut ihan valon nopeudella. sekin tarkotta mulle, että mä meinaan möhliä. Eli niinku että älä tee. Tai mee.
    Käsimerkkei meil käytetää kans paljon. Joo ei mitää semmosii keskisormijuttui ku iha semmosii viittomii. Niistä mää sitte tiärän millon istuu tai mennä oikoseks maahan tai peruuttaa. Tai nousta ylös.
    Kyl mä arvaan että sulle tossa parast on ne kaik namit. että tovottavasti on pitkä ja antosa kurssi.
    Ei sunkaan kannattas pitkoliini riahuu toiste lahkeis, ku sillo jos millo on namit nii hakuses ettei mittä raja. Leviää hymyy vaa ja häntä heilumaa. eix nii

    toivoo essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Essi sua, kun oot niin hauska ja söpis! <3

      Myönnän itsekin harrastavani tuollaisia samanlaisia ääntelyitä aina, jos koirat pöllöilee tai meinaa pöllöillä. Me ollaan kato sun äipän kanssa sieltä samislandiasta. :D:D

      Joo, namit maistuu Rillalle aina ja pitkulallekin kodin suojissa. ;D

      Terkkuja teille kaikille sinne ja sulle Essiliini suukkoja! <3

      Poista
  6. Löysin tänne blogiin jostain mutkien kautta. Aivan ihana blogi! Minä aloin myös oman blogin ohella kirjoittamaan kultsuvauvan elämästä blogia. Jos kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa saimalife.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipat sinne ja kiva, että löysitte meidät! :)

      Kiitos kovasti kehuista ja kommentista. Kävin jo nopsasti kurkkimassa teidän luona ja löysin ihania kultsivauvakuvia, iiks! Tulen toistekin paremmalla ajalla! :)

      Poista
  7. Myrsky: Toi keppitsydeemi vois sopia meillekin, varsinkin Tuiskulle. ;)

    VastaaPoista
  8. Hahaa, ei oppi ojaan kaada. Mielenkiintoinen tietoisku taas naksutinkoulutuksesta, pahus, kun mä vaan oon niin laiska kouluttaja. Ellin täytyis varmaan kans viedä mut ongelmamammakoulutukseen ;) Tai paremminkin mammanmotivointikoulutukseen! ;)

    Mut jestas, mikä määrä doggeja - 17!!! Kun se yhdeksänkin on jo aikas paljon. Surullista että niin moni pennuista menehtyi, lähes puolet :( Mutta onneks nuo selvinneet pennut kuitenkin varmaan auttavat kasvattajaa surussa, sillä onhan niiden hoivaamisessa työtä. Tsemppiä hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mammanmoitivointikoulutus - aika hyvä! ;D Soittelet vaan pokkana paikallisiin koirakouluihin ja kysyt, että löytyykö heiltä sellaisia. :D:D

      Juu, kyllä kuule loksahti meikäläisen leuka polviin, kun kouluttaja laittoi tekstarin tapahtumasta. Ultrassa oli sanottu, että pentuja on ainakin viisi. Eipä osunut se arvio kovin lähelle totuutta!?!?

      Poista

Kiitos kommentista! Ü