maanantai 29. elokuuta 2011

Pidämme pemmeästä

Artun blogissa oli taannoin erittäin oivaltava postaus koiran nukkumapaikan valinnasta. Meilläkin arvostetaan samoja asioita kuin Arttulassa: "pemmeää" petiä, sekä lauman ja tärkeiden lelujen läheisyyttä.


Minulla on todettu koira-allergia jo teini-ikäisenä. Siitä johtuen Rosa ja Ines eivät (aluksi) saaneet nukkua makuuhuoneessa. Vuosien saatossa sääntöön tuli ensin poikkeuksia, kuten että viikonloppuisin sai nukkua makkarissa, mutta viikolla ei. 



Jo  vuosia sitten poikkeukset muuttuivatkin säännöksi (kuinka yllättävää!) ja koirat saivat nukkua aina makuuhuoneessa, useinmiten meidän sängyssä. Rosa oli hyvin tarkka saavutetuista eduista. Hänellä oli tapana murahtaa oikein kunnolla, jos häntä sattui yöllä vahingossa tönäisemään. Niinpä totuimme miehen kanssa nukkumaan mitä kummallisemmissa asennoissa, jotta Rosan ei tarvinnut siirtyä. Ines oli joustavampi, hänelle sopi mikä vaan vapaa kohta sängystä. Tosin aika usein heräsin aamulla niin, että Ineksen pää oli omani kanssa samalla tyynyllä. Joskus, jos herättiin kasvot samaan suuntaan, sanoi Ineksen ilme jotakuinkin näin: "onpa häiritsevää, kun sun nenä on niin lähellä mun kuonoa, käänny urpo!"


Uuden sukupolven koirat ovat alusta saakka saaneet valita nukkumapaikkansa itse. Rilla ei useinkaan nuku koko yötä makuuhuoneessa, vaan vaihtelee paikkaa pitkin kotia. Peppi Pienoinen ei vielä (muka!) pääse itse hyppäämään sänkyyn, mutta mamma kyllä auttaa aika usein.. Peppi nukkuu mieluusti ihan kiinni minussa, joko samalla tyynyllä tai peiton alla.


Sohvat ja nojatuolit ovat meillä koirat saaneet aina vapaasti vallata. Aikoinaan uuden sohvan valinnassa tärkein kriteeri olikin se, että koko perhe mahtuu samalle sohvalle. Ines tykkäsi nukkua päiväunet sohvan käsi- tai selkänojan päällä ja Rillalla näyttäsi olevan samat mieltymykset. Ines tykkäsi myös kovasti vahtia sohvalta pihan tapahtumia ja sohva onkin aina aseteltu niin, että siitä näkee hyvin ulos. Rilla viihtyy erittäin hyvin myös eteisen sohvan käsinojalla, jossa on yleensä pino mamman epämääräisiä, puolikäytettyjä vaatteita.


 

Ympäri kotia on myös levitelty koiranpetejä, peittoja ja patjoja, joilla on pemmeä pötkötellä. Alunperin ne olivat lähinnä Rosaa varten, kun hän ei vanhenmiten enää päässyt itse hyppäämään sänkyyn tai sohvalle. Paikoilleen ovat kaikki saaneet jäädä, koska ahkerassa käytössä näyttäisivät edelleen olevan.


Peppi on muuten meidän ensimmäinen todellinen sylikoira. Yksikään westimme ei ole ollut sylissä viihtyvää sorttia. Peppi Pötkylä taas ottaa sylissä piiiitkiä päiväunia. Myönnän, että usein jätän jotain  juuri sillä hetkellä tekemättä, koska en halua häiritä nukkuvaa Peppiä. Ja uskallan muuten väittää, että mies sortuu samaan. Eihän nukkuvaa koiraa saa häiritä, kaikkihan nyt sen tietää! ;)


Luita ja leluja löytyy kaikista koirien nukkumapaikoista. Puoli-kiusallista onkin herätä yöllä esim. solmuluu selän alla, hmm..





Mitenkäs muilla, saako koirat tulla sänkyyn ja/tai sohvalle?
Missä teidän koirat tykkäävät nukkua yönsä?


Ps. Jäikö jotakuta vaivaamaan se alussa mainitsemani koira-allergia? No, sehän on hoitunut tällä "koti siedätyksellä" kuin itsestään. Tosin saatan joskus harvoin saada lieviä oireita muiden koirista, mutta omista koirista en. Eikös olekin metka juttu!

19 kommenttia:

  1. Hienot on tyttöjen nukkumisjärjestelyt hoidettu. Mä en pääse sänkyyn, siis en saa mennä vaikka pääsisinkin :D Meidän äippäkin on allerginen koirille, muttei mulle, eikä se ollu Pyry-papallekaan allerginen.

    Saan mä olla sohvalla. Sen eteen on laitettu porras, että pääsen hyvin. Mä nukun mielelläni sylissä. Ollaanhan me mäykyt oikein sopivan mallisiakin syleihin. Tämmösiä pötkyläisiä.

    VastaaPoista
  2. Essi Messinen röhnöttää kainalossani ainakin alkuuyön. Pakollisiin kuvioihin kuuluu massun rahnutus. Ja tämä meidän "ronski-riitta" tahtois välillä rahnutusta vähän alempaakin, oikein tassulla komentaa. Mutta ei sitä nyt sentään kaikkea. Loppuyöstä neiti sitten saattaa siirtyä jalkopäähän, jos liian kuuma tulee.
    Edellinen koiruli, se mäykky, nukkui jalkamutkassa. Kiemurteli joskus peiton allekin "luolaan" ja kuumotti siellä jalkaan. Eikä piiruakaan väistänyt pois minun puoliskoltani, eikä vahingossakaan valahtanut isännän puolelle. Eikä sitä tee Essikään.
    Ihan eka omistamani koira, karkeakarvainen saksanseisoja, nukkui myös minun kanssani. Silloin olin vielä nuori tyttönen. Alkuyöstä hän nukkui siististi jalkopäässä, mutta monta kertaa heräsin tukka pystyssä, kun korvani juuresta kuului hyytävä haukkujahti hänen uneksiessaan jostain tipusesta. Oli ketale yön aikana hiipinyt ylemmäs ja ominut osan tyynystäni. Monesti heräsin myös lattialta, sillä Begi asettautui minun ja seinän väliin ja oikaisi sitten tassut suoriksi. Laveri on kapea sänky nukkua, sen huomasin.
    En ole koskaan kieltänyt koiria oleilemasta sohvilla tai nojatuoleissa. Ne ovat perheeni jäseniä ja se kunnioitus on kyllä ansaittava jollain muulla kuin näillä kielloilla. Johtajuutta voi osoittaa muutenkin koiralle. Ruokapöydän vieressä kerjääminen ylittää kipukynnyksen ja siitä komennetaan pois.
    Olohuoneessa Essin turvapaikka on oma koppi eli koiraboksi. sinne vetäydytään joko olemaan rauhassa tai osoittamaan mieltä, kun mutsi on ollut taas ybertyperä.
    Minulla on plussia allergiatesteissä koiralle ja kissalle sekä kanille oikein vietävän monta. Ja niinpä kissamaisen pehmeän turkin omaavat koirat laukaisevat jonkun asteisen reaktion. Nämä karkeakarvaiset eivät mitään. Joo joo, se on se hilse ja niin poispäin. Läpäläpä sanon tähän aina, vaikka se voi totta ollakin. Omalla kohdalla olen vain todennut tämän eron ja piste. Silittelen ja rapsuttelen kaikki kiinni saamani koirat ovatpa sitten mitä tahansa. Saatan juosta monta sataa metriä perässä......no ei sentään. Tähän päivään mennessä koirat ovat tulleet luokseni ihan omaehtoisesti, haistavat minussa sisimmässäni elävän terrierin todennäköisesti ja sen palavan rakkauden koiria kohtaan.
    En ymmärrä miksi pitäisi koiraa kieltää tulemasta sänkyyn tai sohvalle sillä huusholli on kyllä takuulla täynnä koirankarvaa jalkalistoja myöten, onpa koirat sitten sohvalla tai ei. Joka remontissa olen löytänyt kilokaupalla karvaa jalkalistojenkin takaa ja vaikka mistä.
    Summasummarum, joka koiran ottaa kestäköön sen kodinvalloituksen ja palvelija olemisen nyt ja aamen. Palkaksi saa seuraa ja ruokapalkalla osoitettua kiintymystä sekä langattoman asunnon vahdin, joka on päällä myös öisin, terveisiä vaan lehdenjakajalle. Kel Onni on se Onni kätkeköön, sanotaan meillä välillä (aina silloin kun Onni on meillä), mutta mitäs sitä ilojaan koirista kätkemään.

    VastaaPoista
  3. Meillä Ossi ei saa tulla makuuhuoneisiin. Tästä on ollut pari poikkeusta kun meillä ollut yövieraita. Aluksi Ossi nukkui yöt alakerrassa mutta vaikka lapsiportti oli kiinni niin se alkoi löytyä yhä useammin yläkerran sohvalta nukkumasta aamuisin.Sitten hellyin ja jätin lapsiportin auki. Aluksi Ossilla oli pääsy kielletty sohvalle mutta aika usein se siitä kuitenkin aamulla löytyi. Niin ovela se oli, että aluksi kun se kuuli minun nousevan yöllä ylös se kerkisi loikata sohvalta alas. Nykyisin se ei liikautakaan itseään. Ossihan on meille ihmisille allerginen:( joten sillekin parempi ettei se nuku meidän sängyssä. Sitä paitsi minulla on oltava makkarin ovi kiinni ja Ossi vaeltelee yöllä eli se vaihtelee nukkumapaikkaansa. Aulan sohva, työhuoneen sänky ja "oma tyyny". Parempi vaan ettei nuku meidän kanssa:) M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  4. Myrsky: niin on päässyt käymään, että nuorempi sukupolvi saa nyt vapaasti nauttia vanhempien siskojensa tekemästä "uudisraivauksesta", hups. ;D Ai teilläkin ollaan allergisia. Mukavaa silti, että on sattunut samanlaista valikovaa sorttia kun meilläkin! Rosallakin oli muuten apurappu sänkyyn pääsyä helpottamaan. Se otettiin kyllä sitten pois, kun Rosa loukkasi jalkansa. Ihan hyvin ne unet näytti maistuvan mamman sängyn vieressä patjallakin.

    Maija: Ihana Essi, rahnutusten kerjääjä, hyvä meininki! Rosakin muuten tykkäsi nukkua polvimutkassa, niitä polvia ei vaan sitten saanut yön aikana oikoa tai muuten tuli iso sanominen, hitsi. ;D

    Hihhihhih, että me mutsit ollaan välillä NIIN übertyperiä! Eilen sain kokea hetken "äyräkoira mökötystä" kun tein sitä hampaiden venytystä jotenkin erityisen tyhmästi. Aika tuimana oli pitkuliini, mutta onneksi ei kestänyt kauan. Ehdin jo sortua lepyttelyyn ja herkkupalojen tarjoamiseen, uuups..

    Olen muuten miettinyt tuon johtajuus jutun ihan samoin kuin sinä. Johtajuutta osoitetaan kai myös niin, että johtaja saa halutessaan päättää milloin koiran pitää pysyä esim. sohvalta poissa. (Ei sillä, että vielä olisi sellaista tilannetta tullut, mutta siis periaatteessa ;DD) Tosin riippuu varmaan koirastakin. Ehkä, jos oikein dominoiva ja hankala tapaus sattuisi, niin pitäis olla kaiken kanssa ekstra tarkkana? Mutta perheenjäseniä meilläkin koirat ovat ja nautin itse suunnattomasti uni- ja sohvakavereista.

    Olet varmaan hyvin oikeassa myös siinä, että vaikeahan sitä koiran karvaa ja hilsettä on saman katon alla asuttaessa mihinkään
    paeta. Silloin kun Rosa tuli meille, oli vallalla joku käsitys, että allergisessa perheessä on parasta pitää makuuhuone "koira vapaana" huoneena. Käsitykset ovat tuosta tainneet kyllä jo muuttua. Ja itse olen tosiaan huomannut, että ainakaan nämä karkeaturkkiset eivät minua allergisoi, joten samaa mieltä olen kanssasi tästäkin, läpäläpä vaan muille. ;D

    Aamen sanon myös loppukaneettiisi, noin se on. Itse on palvelijan osamme valittu, mutta kyllä on palkkakin hyvä, kertakaikkiaan. Ja suloinen Onni, eihän häntä saa mihinkään kätkeä, esille vaan ja paraatipaikalle vielä! ;D

    Jännä muuten kuulla, että muutkin koira-allergiset ovat ihan yhtä "tottelemattomia" kun minäkin! Minä (urpo, sanois Ines) olen tosissaan luullut olevani jotakuinkin ainoa allergiastaan tietävä, joka siitä huolimatta on ottanut koiran, toisen, jne. Kumman lohdullista silti, että on olemassa kanssasisaria tässäkin asiassa.Ü

    VastaaPoista
  5. Marja-Leena: hih, teilläkin on säännöt vähän uudellen muokkautuneet ajan myötä. Niin kai se aika monella on, että jotkut asiat onkin lopulta mutkattomampaa tehdä vähän toisin kuin ehkä aluksi oli päättänyt. Mutta mitäpä siitä. Niin tehdään kun hyvä on, sanois minun isä.

    Ajatella, että tosiaan voi olla niinkin päin, että koira on allerginen ihmisille. Täytyy vielä lukea oikein kunnolla postauksesi aiheesta. Huomasin jo päivityksen, mutta lukaisin vasta alun. "Nähdään" siis kohta teidän puolella. :)

    VastaaPoista
  6. Meillä nukutaan iltaunia kainalossa, joskus jos menen aikaisemmin nukkumaan kuin mieheni, Alfie jää nukkumaan mun kanssa sänkyyn...ja aamulla uninen mäyräkoira nostetaan kanssa ihmisten keskelle kun avaa silmänsä ja seisoo takajaloillaan häntä heiluen sängyn vieressä. Vaikka meillä on korkea sänky, koira pääsee sinne itsekin, mutta tietää, ettei se ole sallittua, joten aamuisin koira fuulaa meitä ettei muka pääse vaan joudumme sen nostamaan, ja me fuulaamme koiraa ettemme muka tietäisi, että se pääsee vallan hyvin hyppäämällä itsekin ;) Toinen toistaan huijaten! :D

    VastaaPoista
  7. Maria: ihana, "toinen toistaan huijaten", lol! Tosi reilua, että molemmat osapuolet pääsee nauttimaan huijaamisesta. ;D

    Mä oon muuten yllättynyt siitä, että Peppi ei vieläkään hyppää mielellään itse sohvalle eikä sänkyyn. Eikö se oikeasti pääse vai huijaako se(kin) vaan meidät nostamaan itsensä? Ovela, ovelampi mäyräkoira! ;DD

    Uninen Alfie kuulostaa NIIN suloiselta ja varmasti myös sitä onkin. ♥

    VastaaPoista
  8. moi <3 mäkin tykkään pemmeestä. illalla mä pääsen sänkyyn ja mamman kaulalle iltapaijaukseen, mut nukkumaan mä meen sit sängyn alle. musta on kiva nukkua rauhassa, pemmeessä tietenkin.. aamulla mamma sit nostaa mut viereen, kun sen kello soi.

    suukkoja Rillalle ja myös pitkuliinille, vaikka se on aika erikoinen.

    t.jimpsu

    VastaaPoista
  9. Annamari mistä saa tuollaisia sikoja joka on Rillan kanssa tuossa yhdessä kuvassa?HIENO. Minähän olen ihan possufani. Eri materiaaleista ja erikokoisia possuja on kerääntynyt ehkä noin 40.Tuokin on upea. Marja-Leena

    VastaaPoista
  10. Jimpsu: totta kai säkin tykkäät pemmeestä! Oot itsekin TOSI pemmee. Tosta kaulalle pääsemisestä semmoista, että on ihan reilua antaa mammankin sitten välillä hengittää, jaksaa paijatakin paremmin.

    Suukkoja sulle pikkuinen Rillalta ja multa, Peppi jotain huikkas, että hän lähettää hammaspusuja, hitsi tota matalaa tyyppiä..;)

    Marja-Leena: eikö olekin ihana possu! Sen paikka on oikeasti eteisessä, mutta asustelee nyt evakossa tuossa pöydällä odottamassa pentujen pureskeluvimman laantumista. ;) Possun nimi on melooni, koska mieheni oikeasti luuli sitä melooniksi kaupan lattialla, hih.. Melooni on ostettu toissa kesänä Savonlinnasta, kaupasta nimeltä AmandaB. Heillä näyttäsisi olevan myös nettikauppa täällä:

    http://www.amandabshop.com/shop/front

    VastaaPoista
  11. Hei!

    Ollaan kateellisia, monilla tuntuu olevan hyvät oltavat, saavat nukkua mamiensa sängyissä...

    Sen sijaan meillä on täällä karseeta. Nukutaan alakerrassa ja ihmiset menee omiin sänkyihinsä yläkertaan yöksi. Mamin ekat koirat, shelttejä nekin, nukkuivat mamin kanssa samassa sängyssä ja täytyy sanoa, että se oli järkipeliä. Kaikki olivat onnellisia, nukkuivat niin kauan kuin mamia nukutti ja hyvin mahtuivat. Isommalla koiralla oli oma tyyny pään alla ja pienempi nukkui polvitaipeessa.

    Meininki muuttui kun tuli toi isäntä kuvioihin. Sekin sellanen allergikko. Ostivat talon ja heti hylättiin karvaiset perheenjäsenet yöksi eri kerrokseen. Että me siis ollaan kolmisin täällä alhaalla, ja jos joskus menee vaikka maha sekaisin tai tulee pissahätä yöllä, tosi kovaa pitää piipata, että ne kuulisivat sen ylös asti.

    Joskus tulee poikkeuksia, esim. silloin kun on uusi pentu talossa tai jollain on terveyshäikkää. Silloin mami aina nukkuu jonkun aikaa alhaalla, että se tietää mitä me oikein tehdään öisin ja sitten se voi myös käydä yöpissattamassa halukkaita. Ja silloin kun isäntä on työmatkalla, mami jää usein alas meidän kanssa kun se on niin ihanaa sen mielestä. Poika vaan nukkuu ylhäällä ja mami salaa meidän kanssa. Sitä ei kerrota isännälle :-).

    Joskus ollaan otettu myös poika 9 v. mukaan ja laitettu kaikille siskonpeti. Siitä tykkää kaikki. Se tehdään kanssa silloin kun isäntä on reissussa.

    Mökillä me saadaan nukkua samassa pedissä mamin ja isännän kanssa. Ollaan kylläkin mamin puolella, kun isäntä aina tahallaan tönii, että me siirryttäis pois sen puolelta.

    Muuten meidän lempparipaikka on sohvan selkänoja. Sohva on jo vähän rennon näköinen ja lytty. Ostakoon uudet tyynyt kun eivät enää kestä lyttyjä!

    Sohvalta näkee ulos tielle ja usein me ollaankin väijyssä. Siinä tiellä ei saisi kulkea ilman meidän lupaa. Kiellettyjä ovat lastenrattaat, pyörätuolit, humaltuneet, meidän inhokkikoiranaapurit ja epätasaisesti kävelijät ja muut ontujat. Että niille me aina sitten huudellaan. Toivottavasti uskovat kukin kerrasta, ettei takaisin tarvitse tulla. Ollaanhan me aika vaikuttava tassupartio.

    Unohdettiin mainita, että ykkösinhokki on tietysti postimies. Se saadaan ajettua tiehensä joka päivä... ainakin silloin kun satutaan olemaan pihalla postinjakoaikaan.

    Toisinaan ajatellaan, että jospa isäntä vaan teeskentelee allergista, koska kyllä se on meihin jokaiseen ihan siedättynyt. Vieraille koirille isäntä saattaa vähän nuhastella ja varsinkin niille KISSOILLE! Nehän onkin ihan järkkyjä! Naapurissa asuu yksi, ja kyllä mekin varmana ollaan sille ALLERGISIA! On se niin ääliö!

    terkuin, 3 shelttiä ja emäntä

    VastaaPoista
  12. 3 shelttiä ja emäntä: ihan ensin kehoitan teitä perustamaan oman blogin, esim. NYT HETI! ;) Sen verran hyvät naurut sain tästä teidän kommentista, emännällä ON sana halussa!

    Vai on teillä karseeta siellä! :D Miten musta kuulostaa, että teillä on varsin muikeat oltavat, hih. Oma kerros käytössä, jossa voi keppostella rauhassa ja toisinaan vielä siskonpeteilyä! Kaikkea kivaa sopivassa suhteessa, hitsinvitsit miten leppoisaa menoa!

    Meilläkin on olkkarin sohva melkoisessa lytty-kunnossa kaikkien näiden vuosien ja lepäilijöiden johdosta. Ineksen äkillisen poisnukkumisen jälkeen viime syksynä, ko. sohva myös siirrettiin pois ikkunan luota. Ei meinattu miehen kanssa millään tottua siihen, että Ines ei vahdikaan sohvan päältä ja ikkunasta katsoen kotiin tulijoita. :(

    Teillä onkin melkoiset väijynnät siellä menossa, hieno homma! Suoritatte tärkeää tehtävää todella huolella. Tottakai kaikki epäilyttävät tyypit pitää ajaa kunnon komennuksen saattamina käpälämääkeen, jotta oppisivat kerrasta. Postimies ja lehdenjakaja kuuluvat kyllä usein johonkin "erityis sinnikäiden"-kastiin, koska tuppaavat tulemaan, jopa päivittäin postilaatikolle selkeistä kielloista huolimatta. ;D

    Todennäköisesti isäntä teeskentelee, hitsi mikä kelmi! ;) Eihän teille söpöliineille voi kukaan olla allerginen! Varmaan vaan mustasukkainen mamista, iso mies eikä osaa jakaa, huoks.. ;D Seuraavan kerran mökillä teette semmoisen yhteis töninnän. Tönitte kaikki kolme isännän sängystä lattialle, siitäs saa maistaa omaa lääkettään! ;DD

    Kissoihin ei muuten uuden sukupolven tytöt olekaan vielä tutustuneet. Rosa-mummulla oli aikoinaan ystävänä naapurin Jyrki-kissa. Se oli sellainen viha-rakkaus suhde: Rosa rakasti Jyrkiä ja Jyrki vihasi Rosaa. :D

    Rapsutuksia tasapuolisesti kaikille kolmelle ja emännälle terkkuja sekä kiitokset tosi hauskasta kommentista! ♥

    VastaaPoista
  13. Meilläkin oli ensin makuuhuonekielto ja sängyssänukkumiskielto. Nyt ei ole mitään kieltoja. Tosin aina silloin, kun Olli jää yksin kotiin, makuuhuoneiden ovet laitetaan kiinni. Ensinnäkin Olli kävisi hyppimässä ja melskaamassa jokaisen sängyssä ja toiseksi näin Ollilla ei ole niin paljon vartioitavaa.

    Minäkin olen koiralle allerginen, miehenikin on. Lisäksi sekä minulla ja kuopuksella on astma. Tästä huolimatta emme saa Ollista oireita. Olemme siis kunnolla siedättyneet, mutta ei meistä välttämättä kannata ottaa mallia.

    VastaaPoista
  14. Hih, kun teillä onkin pemmeitä petejä joka puolella ;) Ja ihan ylisöpöjä nukkujia niissä. Mun ei tarviikaan vastata sun kysymykseen postauksesi lopussa. Sen kun naksauttaa tekemästäsi linkistä, vastaus on siinä :))

    Arttulassa on petit pemmeitä, mutta niin on koirakin, joka tunkee kylkeen kiinni. Ja mäyräkoira ON sylikoira, ehdottomasti. Isompana voi olla, ettei koko pituus mahdu sylkkyyn, mutta etujalat nyt vähintään, mieluummin emännän kaulan ympäri, jos istahdan sohvalle töistä tullessa.

    Sen verran vielä kumminkin kommentoin, että meillä on kurja sääntö, jonka mukaan koira ei tule sänkyyn nukkumaan. Sohvalla on vilttejä ja peittoja suojana, ja siinä otetaan päikkäreitä, loikoillaan joskus jopa unettomana yönäkin hetki :) Ja kyllä, yksi sohva riittää myös, en ole luonteeltani siivoushullu, joten... Näin meillä :)

    Mutta niitä petejä. Niitä voi joskus olla joka huoneessa. Kunnes pyykkipäivä iskee, ja koiran fleecet ja peitot liputtaa iloisesti syysauringossa :)

    VastaaPoista
  15. Olli: ai teillekin on tuttuja nämä sääntöuudistukset. ;) Hyvä pointti muuten tuo, että Ollilla ei ole niin paljon vartioitavaa, kun osa ovista on kiinni, teidän poissaolessa.

    Mua vähän hymyilyttää, kun huomaan, että (lähes) kaikki muutkin koiranomistajat näyttävät olevan koirille allergisia. Muistan vielä oikein hyvin ne ajat, kun allergiaperheissä piti olla mahdollisimman kliinistä, himosiistiä ja missään tapauksessa ei lemmikkejä. Itse uskon vakaasti siedättymiseen omalle koiralle ja teidän kaikkien kokemukset vahvistavat vielä tämän. Hieno homma!

    Mai: olihan ok, että linkitin? Mulla on tämä nettietiketti vielä vähän hakusessa.. Sun postaus aiheesta oli vaan niin mainio pohdintoineen, että aloin itsekin aihetta mietiskelemään.

    Mäyräkoiraa on muuten tosiaan muotonsa puolesta erittäin helppo pitää sylissä. Kaulan ympäri kiepautettuna se on sellainen "elävä puuhka", varsin lämmin sellainen. ;)

    Se että koirat saa nukkua sängyssä, jakaa varmasti mielipiteitä. En itsekään ole ihan varma, että onko se hyvä vai huono asia (vai ei kumpaakaan). Kukin tavallaan, pätee varmaan tässäkin asiassa.

    Rosan vanhetessa, ja etenkin hänen polvileikkauksen jälkeen, meillä alettiin pitämään peittomyttyjä ja patjoja lattioilla, koska Rosa ei enää itse päässyt hyppäämään sänkyyn/sohvalle. Rilla ja Peppi tottuivat tietysti myös niillä makoilemaan, niin en ole raattinut, ainakaan kakkia, ottaa pois. Peittopyykkiä saa kyllä sitten juu pestä! ;D

    VastaaPoista
  16. Juu, totta kai oli ok :) Olin ihan otettu, että blogini postaus oli mieleinen. Näinhän se toimii, että keskustelua syntyy samoistakin aiheista ristiin rastiin :)
    Kuvat tekee postauksista kyllä niin paljon mielenkiintoisempia. Ja nuo sinun koiranpallerot on niin kuvauksellisia söpöydessään. Olen itse vaan välillä laiska hakemaan kameraa, tai sen siirtojohto on hukassa tai patteri lopussa... Sitten on enemmän haastetta laittaa sanoihin se lataus, mikä välittyisi kuvasta heti. Yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, pitää siis paikkansa, kun sitä ajattelee noin päin.

    Hih, en voinut olla tirskumatta, kun luin loppuosan tuosta vastauksestasi ;) Pieni, mutta ratkaiseva kirjotusvihre on eksynyt tohon loppuun... vai et raaski ottaa kakkia pois peitoilta, sori kun naurattaa ;D)

    VastaaPoista
  17. Mai: hahhahahhaahaa!!!! :DDDDD Ei kuule mitään sori, vaan hitsi miten hyvät naurut saatiin molemmat! Ja vielä just tänään, kun kotiin tullessa olohuoneen lattialla oli todella pitkästä aikaa..niin, juuri ne KAKIT! Buahhaahahaa,ja sitten tulin koneelle ja näin sun kommentin! :DDDD (Pakko tunnustaa, että yhtään en kyllä miettinyt, että raattinko ottaa KAKKIA pois lattialta ;DDD)

    Kiva, että linkitys oli ok! Tykkään sun pohdiskeluista TOOOOSI paljon! Niistä tajuaa aina monia juttuja, jotka toteutuu myös omien koirien käytöksessä. Monissa blogeissa kuvat on mulle tärkeitä. En ehkä jaksaisi lukea sellaisia "mulle ei kuulu tänään mitään" - postauksia ilman kuvia. Sitten taas, jos teksti on kirjamaisen pohdiskelevaa, täyttä asiaa (kuten sun blogissa), en kaipaa kuvia ollenkaan.
    Uppoudun niin täysin tekstiin ja sen vivahteiden mietiskelyyn. Ü

    VastaaPoista
  18. Heh! Ja näin pieni ja kuivahko nauru irtosi enää, koska tämä tarinahan jatkuu...
    Luin kommenttisi ja hihittelin vieläkin tekstisi mukana. Mietin samalla, että onkin tosi pitkä aika, kun meiltä on viimeksi löytynyt kakkia lattialta. Arttu on saanut viime päivinä reippaasti poron luuta, ja lenkillä voi tulla kolmekin kakia, mutta lattiat pysyy puhtaina :)
    Kunnes ihmettelin, miksi koira menee karvalankamatolle, kiertää yhden kohdan kaukaa ja nuuhkii epäluuloisena... LUUKAKKAA keskellä mattoa!!

    Mites se meni; se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa, tai sinne päin, mutta nyt ainakin pilkka osu omaan nilkkaani ;D)) Hahhahhah-hahh-haaa siitä huolimatta `´;D)))

    Voi kiitos sulle taas kauniista rohkaisusta, on kiva kirjoittaa, jos siitä nauttii joku muukin :) Olet kultainen blogikamu.

    VastaaPoista
  19. Mai: meillä on jostain syystä viimeisetkin matot karsiutuneet pois lattioilta jo edellisessä kodissa. Saatat ehkä arvatakin syyn moiseen..;DD

    Bloggailun parhautta on kyllä just tää vuoropuhelu ja ajatusten vaihto blogikamujen kanssa. En olisi etukäteen uskonut, että se voi olla NÄIN kivaa! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü