maanantai 1. elokuuta 2011

Rilla bloggaa

Moi, mä oon Rilla. Mamma sano, että nyt on v i h d o i n k i n mun vuoro postata itse meidän YHTEISEEN blogiin. Siis mikä yhteinen? Mamma kirjottaa tänne aina itse ja laittaa kuvia ilman lupaa, huoh. No on tässä blogissa siltikin ollu se hyvä puoli, että oon saanu teiltä lukijoilta tosi paljon rapsutuksia ja pusuja, tattista vaan kovasti! Osa on kyllä menny Rosalle ja Pepille, joten voitasko sopia, että jatkossa lähetätte niitä kohdistetusti pelkästään mulle, ok?




Mä oon nyt asunu täällä mamman ja papan luona viime marraskuusta asti. Muistan kyllä, kun ne tuli mut hakemaan ihan tärinöissään. Täällä kotona meitä odotti iso valkoinen koira, ihan ku mun äiti! Mä aloin sitä koiraa ihan hirmuisesti nuolemaan, mutta mua kiellettiin ja sanottiin, että Rosaa ei saa kiusata. Miten niin kiusata, mähän tervehdin!?!





Pikku hiljaa mulle selvis, että kun sanotaan Rilla, niin se tarkottaa mua, joko hyvässä tai pahassa. Aika usein aluks tuntu, että pahassa. Siitä Rosan kiusaamisesta hoettiin taukoomatta. Vaikka mä yritin vaan ystävällisesti kutsua leikkiin ja no, vähän ehkä annoin myös hammaspusuja, jolloin Rosa kyllä ärähti aika kovaa..hmm?



Ulkona oli sillon hirveesti sellaista valkoista, ilmeisesti jotain lunta? Mä juoksin ja peuhasin siinä lumessa, eikä mulla ollu ollenkaan kylmä, vaikka mamma koko ajan kysy, että onko sulla kylmä? Tosi paljon se hokee samoja juttuja, aika boring..









Ja lenkillä mun piti pitää sellasta noloa punasta systeemiä, koska mammalla ittellään oli kylmä, just-joo!



Mä tutustuin myös yhteen pieneen kaveriin, joka on joku Jimi-chihu, vaikka mä luulin, että se on hamsteri. Taas mulle sanottiin, että mä en saa kiusata Jimiä, siis täh?  Jos se Jimi on kerta mun poikaystävä (mamma sano, että se on), niin eikö sillon kuulu pussailla? Eiks hammaspusutkin oo pussailua?




No sit kerran me jäätiin Rosan kanssa kaksistaan kotiin, kun mamma ja pappa lähti jonnekin. Kohta ne tuli takas ihan tohkeissaan ja sano, että meille tulee mäyräkoiranpentu. Varmaan joku uus ruoka, mä ajattelin vesi kielellä.




Paitsi että, vähän ajan päästä, mä lähdinkin mamman ja papan kanssa autolla jonnekin. Sen verran outoa se oli, että oksensin. Sitten mut jätettiin yksin autoon, tyhmää. Tosin aika pian mamma änkes mun viereen takapenkille ja sillä oli sylissä sellanen ruskee, pilkullinen pötkylä, joka sano kviik-kviik. VIELÄ tyhmempää, mä ajattelin, käänsin pään toiseen suuntaan ja otin tirsat: ZZZzzzzzzz...



Se pötkylä tuli meille kotiinkin ja arvaatteko jo? TAAS mulle sanottiin, että s i t ä k ä ä n ei saa kiusata!! Oon kehitellyt mielessäni sellaista valituskirjelmää tästä kiusaamisasiasta. Mähän en siis todellakaan kiusaa ketään, piste. Viihdytän ja leikin - en kiusaa, selkiskö?


Sen pitkuliinin nimi on kait Peppi, eikä se ookaan niin ällö, kun aluks ajattelin. Se on oikeestaan vähän niinku elävä vinkulelu; mä retuutan sitä suussa ja se sanoo kviik. Ihan jees. Aika paljon se kyllä seuraa mua kaikkialle. Varsinkin lenkillä se on ärsyttävää, kun mä yritän lukea muiden koirien jättämiä tärkeitä viestejä, niin pötkylä tietysti änkee aina siihen hollille jotain sähläämään, välillä murahdan. 


Mutta kyllä mä oon ihan tyytyväinen mun elämään täällä. Oon jopa miettinyt jääväni pysyvästi. Toki täytyy vielä selvittää niiden pihaa ympäröivien aitojen logiikkaa. Vois meinaan ainakin käydä jollain pienillä retkillä ihan privasti. Mamma kyllä sanoo, että ei saa ikinä karata. Se joku Ines-tyyppi, josta puhutaan aika paljon, oli kuulema kova karkailemaan. Mutta eihän sellanen pikku retki oo mitään karkaamista? No, mä tutkin asiaa.











Nyt mä meen nukkumaan, jos teille sopii? Mun pitää nukkua suht paljon, että mä jaksan sen pitkulan kanssa painia. Voi olla, että postailen joskus uudestaankin, jos saan mammalta luvan. Meillä on aika paljon sillee, et mamma määrää vähän niinku kaikesta, huoks.. Mä määrään kyllä sitten pappaa ja pötkylää eli on mullakin alaisia!



 Terkkuja kaikille musteille siellä ruudun toisella puolella. Annan teille tähän loppuun vielä vinkin: keppostella voi vaikka kuinka paljon, kunhan ei jää kiinni! ;)







13 kommenttia:

  1. Voi Rillamaralla, kun olet hieno kaikissa kuvissa! Talvikuvat laitoit tietty viilentämään näin helteellä, niitä katsoessa tulee ihan helpottunut olo: on se sentään kiva kun on kesä!!!
    Sulla on hyvät oltavat kotona, ostivat ihan sua varten vinkypötky-Pepinkin. Paina vaan usein sitä mahasta, että sanoo Kviik! Se on kivaa, se ;)

    VastaaPoista
  2. Rilla, sä oot kyl upee tyyppi! Mäkin oon alkanu kattoon meidän pihan raja-aitoja sillä silmällä... Lähettäs yhessä!

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihana ja hauska postaus!!! Kiitos Rilla tästä kivasta päivän aloituksesta! <3

    Pst. Sano mammalle että hyvä kun se aloitti tän blogin, sillä on sana hallussa! ;)

    VastaaPoista
  4. Mai: joo, mä osaan kyllä hienosti poseerata, vaikka mamma väittää muuta!

    Mä rrrrakastan lunta! Tuleekohan sitä vielä joskus? Mulla on NIIIIN ikävä sitä, siksi laitoin kuvatkin ja tietty viilennykseks. Tää helle-homma on aika raskasta, pistää läähättämään. Pötkylä kyllä tuntuis tykkäävän helteistä, mutta sehän on vielä ihan vauva - ei se mitään tajuu!

    Joo, heti kun mä hokasin, et se pitkulainen onkin mun vinkulelu, niin aloin tykkäämään siitä, ainakin vähän. Siinä on muuten tosi paljon niitä vinkuvia kohtia. Painaa melkein mistä vaan niin kuuluu *kviik*.

    Myrsky: WAU miten hyvä idea! Lähdetään yhdessä seikkailemaan! Jesh! Mamma on kertonu, että sä oot tosi nokkela tyyppi.

    Nina: ole hyvä! Munkin mielestä oli asiallista, että mäkin sain tehdä edes yhden oman postauksen.

    Sanon mammalle sun terkut, vaikka ei ehkä pitäis..saattaa ylpistyä. Se nauraa välillä omille jutuilleen, säälittävä. Mä haukottelen sillon aina oikein leveeeesti siinä vieressä, että se tajuais olevansa hauska lähinnä vaan omasta mielestään.

    VastaaPoista
  5. Ai, nauraaks teidänkin äippä jutuilleen?! Niin meidänkin. Outoo sakkia... Ei kerrota kelleen, pitäävät pian meitäkin, sua, Peppiä ja mua, outoina.

    VastaaPoista
  6. Joo, ja piti mun vielä tääkin kertoa, että meidän äippä nauraa teidänkin plokille. Tai niille jutuille ja kuville. Ja hauskoja ne onkin, munkin mielestä. Mut ei kerrota kelleen, että meidän äipät on tirskujia...

    VastaaPoista
  7. Myrsky: joo, nauraa se ja mä häpeen ja haukottelen... Ei todella kerrota kelleen, muutenkin saa välillä pyöritellä niille touhuille niin paljon silmiä, et ihan sattuu päähän, auts!

    Mukavaa silti kuulla, että sullakin on sattunut vähän samanlainen, outo ihminen sinne. Et en oo ihan yksin tän asian kanssa. Oon miettiny kyl jotain tukiryhmää, et oliskohan siitä apua?

    Meidän mamma lukee muuten teidän plokia papalle välillä ääneen ja ne MOLEMMAT nauraa, saatan mäkin kyllä hymyillä, salaa...

    VastaaPoista
  8. moi Rilla <3

    tosta nyt on jo aikaa, kun juoksin sua karkuun. silloin sulla oli inhottavan piikikkäät hampaat. nykyään sä oot ihana! milloin pussaillaan?

    ja hyvä, et säkin saat plokata, kato kun noi mammat on tollasia, tiiät kyl..

    t.jimi

    VastaaPoista
  9. Jimpsu: MOI! ♥♥♥

    GAAMEE ikävä! Ja muista sitten ku nähään, et oot sit PELKÄSTÄÄN mun kaa, etkä yhtään pötkylän tai muuten oon mustis ja alan mököttää!

    Eiks oo aika mielenkiintonen tämmönen YHTEINEN ploki, johon yks vaan plokkaa!?! Tää on NIIN tätä!

    VastaaPoista
  10. Moi Rilla!

    Me mennään tänään katsomaan yhtä Havannalaista...ehkäpä otetaan jo mukaankin...Mitäs siihen sanot?
    T; Outsa

    VastaaPoista
  11. Outsa: WAU! Ihan mahtavaa! Mamma sanoo, että jo oli aikakin, että teillekin tulee koiruus! Onnea! ♥

    VastaaPoista
  12. Moi Rilla!

    Mä oon hieno havannankoirahauvavauvapoika.
    Mun mamma sanoo, että oon maailman ihanin ja kaunein. Mitäs siihen sanot? Voitaisko me nähdä joku päivä, kun vaikutatte Pepin kanssa niin ihanilta. Mulla ei ole vielä yhtään koirakaveria. Te voisittekin olla ekat ja parhaat...Ja jos mun mamma osaisi laittaa kuvan näihin kirjoituksiin niin sekin olisi tosi kiva. Ehkä se yrittää...Nyt alan syömään ja sitten menen ulos tekemään pari letku-kakkaa. Vaikka olen vasta 9-viikkoa, niin osaan jo aika hyvin...Paitsi, että jos ulkona tulee ylhäältä päin jotain kummaa ja märkää. Siitä en pidä. Enkä siitä kissan pannasta, jota nuo yrittää mulle aina ulkoillessa tunkea kaulaan... Mutta muuten täällä uudessa kodissa on vallan hauskaa!
    Kirjoitellan!
    t:Moco

    VastaaPoista
  13. Moi MOCO!!!

    Nähdään tietysti heti kun vaan keretään! Olis hurjan kiva leikkiä yhdessaä! Mä en kyllä tiedä Pepistä...se antaa Jimpsullekin hammaspusuja, aika outoa! Meillä oli äsken ihan kamala sade. Mua se ei haittaa, mutta Peppi tietysti pelkää sitäkin. Se on aika hannari.. Mamma sano, että sulla on tosi hyvä koti ja mamma kyllä tietää näistä asioista, muuten se ei oo mikään kovin viksu..

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü