perjantai 7. joulukuuta 2012

Ruokaperjantai - mozzarella-avocado-tomaattiherkku ja sormisuolalla maustettu pähkinäinen kinuskipiirakka

Olen jo pitkään miettinyt, että kirjoittaisin yhdestä ruokaan liittyvästä keräilyharrastuksestani, mutta aiheen käsittely on tuntunut vaikealta. Olen nimittäin aikamoinen erilaisten suolojen hamstraaja. Aiheen arkaluontoisuuteen taas on ainakin kaksi syytä. Edesmennyt äitini piti suolaa melkeinpä "kaiken pahan alkuna ja juurena" ja hän söi lähes suolatonta ruokaa varsinkin viimeiset vuosikymmenensä. Toinen syy on ihan yleinen yhteiskunnallinen suolan paheksuminen.


Kuva


Itse ihastuin ns. sormisuolaan, kun tutustuin työn puolesta aikoinaan ranskalaiseen firmaan nimeltä Terre Exotique. Heidän valikoimistaan löytyy mm. paljon erilaisia suoloja, joista itse olen käyttänyt lähinnä Fleur de Sel eli suolankukka -suoloja. Kokeilin ensin ihan maustamattomia suolankukkakiteitä ja yllätyin todella siitä, miten erilaiselta ne maistuivat kuin aikaisemmin käyttämäni ns. perussuola. Siihen asti olin kai ajatellut että on olemassa suolaa, aromisuolaa ja Herbamarea.


Kuva


Pikku hiljaa aloin kiinnittää kaupassa huomiota suolahyllyn tarjontaan. Luin myös kaiken suolaan liittyvän, mitä eteeni sattui ja googlettelinkin vähän. Aluksi ostin kaupasta yleissuolaksi merisuolaa, mutta sittemmin olen siirtynyt käyttämään ruuanlaitossa ja leivonnassa ruususuolaa, josta löytyy lisää tietoa esim. täältä ja täältä.




Pöytämausteena käytän Maldon-suolaa ja teen usein niin, että lisään suurimman osan suolasta ruokaan vasta pöydässä tai juuri ennen ruuan tarjoilua. 




Keräilykohteeksi minulle on tullut erilaiset maustetut sormisuolat kuten Maldon-sarjasta löytyvät sitrus ja tomaattinen venetsia.




Erikoisliikkeistä mukaani tarttuu helposti mielenkiintoisia sormisuolalaatuja ja tykkään kovasti käyttää niitä ruuan maustamiseen. Kauppakeskus Sellon Oliva-liikkeestä löysin seuraavat ihanuudet. 




Alussa mainitsemani Terre Exotiquen tuotteita myydään Suomessa harmillisen vähän, mutta nyt huomasin ilokseni Pirkka-lehteä selatessani, että Kodin Ykkösestä löytyy ainakin jotain firman tuotteita. Minulle on kertynyt heiltä monenlaisia mausteita ja voin vilpittömästi sanoa niiden olevan huippulaadukkaita, tosin melko hinnakkaita myös.




Suolakeräily on johtanut myös erilaisten maustesekoitusten kokeiluun. Joista voin todella lämpimästi suositella monessa "ihan tavallisessa kaupassa" myytävää NOMU-sarjaa.




Sain siskontytöltä viime jouluna lahjaksi aivan ihania mausteita, joiden purkit ovat kuin parempiakin sisutuselementtejä, eikä sisällössäkään ole valittamista. Näitä myy ainakin Delice Gourmet kauppakeskus Sellossa sekä heidän omassa verkkokaupassa.



Kesäretkellä (KESÄRETKI!! Kuulostaa ihanalta!) Porvooseen löysin vanhasta kaupungista Skafferi -nimisen herkkuputiikin. Heillä oli valikoimissaan monia mielenkiintoisia mausteita ja myös muutamia Terre Exotiquen tuotteita. Ostin aivan ihanaa pestomaustetta, jota olen käyttänyt pastaruokiin.




Syy, miksi halusin tarttua tähän aiheeseen juuri nyt, on pian koittava joulu. Mielestäni erilaiset öljyt, viinietikat, mausteet ja miksi ei sormisuolatkin, ovat erinomaisia lahjoja sekä viemisiä ihmisille, jotka arvostavat hyvää ruokaa tai joilla on jo kaikkea. Toki kaikista ihanin ruokalahja on itse tehty, mutta minä ainakin ilahdun myös erittäin paljon laadukkaista ja kauniisti pakatuista valmistuotteista. (Täältä löytyy ennen viime joulua tekemäni postaus arkea helpottavista keittiötarvikkeista, jotka ovat myös loistavia joululahjoja.)


Kuva


En koe millään tavalla olevani asiantuntija, mitä tulee eri suolalaatujen terveellisyyteen/epäterveellisyyteen, mutta itse olen ihastunut löytämieni suolalaatujen makuun. Koen myös, että silloin, kun suola lisätään ruokaan hiutaleina vasta syöntivaiheessa, sitä tarvitsee laittaa suhteessa paljon vähemmän. Netti on pullollaan tietoa tähän suola-aiheeseenkin liittyen joten en ota terveysasioihin enempää kantaa. Suosittelen silti lämpimästi kokeilemaan ihan vaikka aamupuuron maustamista sormisuolalla tai ruususuolalla "perussuolan" sijaan.


Tuo sitruksilla maustettu maldon-suola on sellaista, mitä minun tulee käytettyä tosi paljon. Se sopii täydellisesti mm. seuraavan suosikkipikaherkkuni maustamiseen.


Mozzarella - avocado - tomaattiherkku:

- 1 pallo mozzarellaa
- kypsä avocado
- kourallinen pikkutomaatteja 
- loraus sitruunalla maustettua oliiviöljyä
- loraus balsamicoa
- pari rouhaisua mustapippuria
- sitruunalla maustettua sormisuolaa maun mukaan
(- tuoretta basilikaa)




1. Puolita avocado, poista kivi ja kuutioi hedelmäliha kuoressa.




2. Huuhtele ja puolita tomaatit. Kuutioi mozzarella ja laita avocadokuutioiden kanssa kulhoon.

3. Mausta öljyllä, balsamicolla, mustapippurilla ja sormisuolalla.




4. Revi päälle runsaasti tuoretta basilikaa. Sekoita ja nauti - NAM!





Myös päivän makea resepti on teeman mukainen. Olen jo pitkään halunnut kokeilla suolalla maustetun kinuskin (salted caramel) tekemistä. Uudessa Kotivinkissä oli pähkinöillä ja suolakiteillä maustetun kolapiirakan ohje, joten sain hyvän syyn kokata todellista herkkupiirakkaa itsenäisyyspäiväksi. Tuunasin toki vähän ohjetta, mutta laitan alkuperäisestä reseptistä kuvayritelmän postauksen loppuun. Piirakasta tuli herkullista ja suolakiteet toivat ihanaa kontrastia makeudelle. En silti suosittele kokeilemaan, jos et pidä kinuskista ja/tai hyvin makeista leivonnaisista. ;)


Sormisuolalla maustettu pähkinäinen kinuskipiirakka:


- paketti valmista kauramurotaikinaa

Kinuskiin:

- 4 dl kuohu-/tai vispikermaa
- 2,5 dl sokeria
- 1 dl fariinisokeria
- 1½ dl vaaleaa siirappia
- 1 tl jauhettua inkivääriä
- 50 g voita

Lisäksi:

- 200 g erilaisia pähkinöitä
- sormisuolaa maun mukaan



1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Voitele piirakkavuoka ja painele sulanut kauramurotaikina sen pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla. Paista pohja kypsäksi uunin alatasolla n. 10 - 15 min.

3. Tee kinuski: mittaa paksupohjaiseen n. 2 litran kattilaan kaikki muut kinuskin ainekset paitsi voi (1). Keitä seosta tunnin ajan kattilassa ilman kantta, miedolla lämmöllä, välillä sekoittaen (2). (Keittoajan loppuvaiheessa voit tehdä ns. kuulakokeita eli tipauttaa pienen tipan kinuskia kylmään veteen. Jos kinuski jähmettyy heti, se on valmista. Itse en tehnyt "kokeita" ja kinuski onnistui silti tosi hyvin.)

4. Sekoita voi kuuman kinuskin joukkoon (3).





5. Paahda pähkinöitä varovasti kuivalla pannulla niin, että ne saavat hiukan väriä.




6.  Levitä pähkinät valmiiksi paistetulle piirakkapohjalle ja kaada päälle kinuski. Ripottele pinnalle sormisuolaa maun mukaan. Voit lisätä sitä vielä tarjoiluvaiheessa, joten laita tässä vaiheessa maltillisesti.




7. Anna piirakan jäähtyä kunnolla jääkaapissa ennen tarjoilua.




Tässä vielä se lupaamani alkuperäinen ohje ja kuva.


Klikkaamalla kuvaa, saat sen vähän isommaksi.



~~~


Haa - tulipas taas melkoinen postaushirviö tästä. Hitsi. Toivottavasti ette ihan uupuneet. Nyt en toivota enää kuin -



20 kommenttia:

  1. Jaskamandeeraa, en ollut edes tiennyt, että noin montaa suolalaatua on olemassa. Kiitos tästä valaistuksesta! Täytyy kurkata suolahyllyyn.

    Meillä on perus- ja merisuolaa. Ei muuta.

    Sulla on hiano uus bannerikuva. Terkut söpöläisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaskamandeeraa - buahahhhahhahhaa! :D

      No joo, mullakin kesti aikansa päästä "ineen" noihin suolajuttuihin, mutta kantsii ehdottomasti tutustua suolahyllyn valikoimiin. Tiedä vaikka kuinka innostuisit sinäkin kokeilemaan. Jossain kaupoissa noi maustetut sormisuolat on hämmentävästi maustehyllyssä.. :O

      Kiitos bannerikehuista ja terkkuja myös sinne teille kaikille söpöille! ;)

      Poista
  2. Heippa!

    Meillä näyttää kans olevan noita Nomuja, mami niitä käyttää. Ja sit arvatkaa mitä! Se pesee naamaansa puhdistamattomalla hienolla merisuolalla ja luulee sit et siitä tulee heti ihan "instant beauty". Saahan sitä luulla, mut ei me kyllä olla mitään eroo huomattu... On kuulemma halpaa ja hyvää naamanpesuainetta.

    Kesällä noi toi Bordeaux'n KESÄRETKELTÄÄN tuliaisiks itelleen sellasta punaviinillä maustettua suolaa. Siitä ne tykkää kovasti.

    Lumisin terkuin,
    3 shelttiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo koskaan ikinä kuullut, että suolalla voi pestä kasvoja, wau! Tosi mielenkiintoista! Nyt tarviin lisäinfoa. Siis miten se mami käytännössä ton homman hoitaa? Otetaanko sitä suolaa pelkästään käsiin ja hierotaan nassuun vai veden kanssa vai mitä? nimim. Pelkkänä kyssärinä

      Wou, punaviinillä maustettua suolaa. Siitä(kään) en oo koskaan kuullut, mutta on varmasti hyvää!

      Lumisadeterkuin,
      1 kpl talvea rrrrakastava jääkarhu, 1 kpl kylmää vihaava mäyräkoira ja 1 kpl talvea, lumisadetta, lunta, kylmää, pakkasta, jamitänäitänyton HALVEKSIVA mamma

      Poista
    2. Laitetaan suolaa kämmenelle ja siihen vaan pikkasen vettä sekaan. Suola"puuro" pyöritellään varovasti kostutetuille kasvoille. Suolan pitää olla hienoa tai muuten se raapii liikaa. Suola kuorii hellävaraisesti ihoa ja poistaa epäpuhtauksia, eikä kuivata.

      Olen oikeastaan luopunut kaikista varsinaisista naamarasvoistakin. Laitan kasvoille kylmäpuristettua jojobaöljyä "kosteusvoiteeksi". Se tekee ihon pehmeäksi ja yllättäen vähentää rasvoittumista. Ihme juttu :-)

      Poista
    3. Kiitos tuhannesti ohjeista ja vinkeistä! :))) Meinaan kokeilla sekä suolapesua että jojobaöljyä. Mullahan on tämä ikuinen taistelu ihon rasvoittumisen ja näppylöiden kanssa. Josko näistä löytyisi vaikka apu!

      Poista
  3. Loistava postaus suolasta! Valistus ei ole milloinkaan pahasta ja kukapa noita suolan saloja edes tuntee, en minä ainakaan. Täällä luin yhdestä lehdestä niistä artikkelin, mutta sen enempää en innostunut. Nyt tämä sinun postauksesi oli niin erinomainen, että kiinnostuin oikeasti. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämittävästä palautteesta ja ole hyvä, kiva jos innostuit! :) Mua vähän jännitti tää suola-aihe etukäteen..

      Poista
  4. Isän suku on kotoisin Karjalasta, eikä siellä suolaa säästelty. Vaikka mamma asui evakkona länsirannikolla, suolan käyttö ei vähentynyt. Muistan, kun tuorekurkun ja tomaatin päälle ripoteltiin suolaa (itse en tykännyt) ja kerran mamma leikkasi lenkkimakkarasta siivuja ruisleivän päälle. Maistoi ja sanoi, että maistu miltään. Ripotteli suolaa makkaran päälle ja johan rupesi maistumaan. Mamma kuoli vähän päälle 70-vuotiaana mahasyöpään. Yhteyttä vai ei, kuka tietää?

    Itse käytän merisuolaa, jota jauhan myllystä. Tosin meillä käytetään suolaa aika vähän ja yrttejä sitäkin enemmän. Mitään hifistelyä en ole harrastanut, mutta nythän tässä tuli sellainen peruskurssi erikoissuolojen käyttöön. Jos vaikka sitten minäkin.

    Joulu tulla jollottaa - jokos ensi perjantaina on ruokaperjantaissa joulu mielessä? Olen tehnyt porkkana-, lanttu- ja bataattilaatikot pakastimeen paistovalmiiksi. Ei kun uuniin ja pöytään. Kuopus on kehunut niin paljon kaverille meidän äipän bataattilaatikkoa, että tein yllätys-yllätyslahjaksi hänelle oman vuoan laatikkoa. Tämän kaverin äiti ei ole kuulemma mikään talousihme, mutta eihän meidän kaikkien tarvitse ollakaan.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun yhden ystävän vanhemmat on ja oli ihan samanlaisia suolan kanssa "lotraajia", hih ja huh! :o

      Mun äiti tosiaan oli suuri suolan välttelijä ja minäkin söin jossain vaiheessa hyvin vähäsuolaista ruokaa. Makuaistihan tottuu suolan vähentämiseen yllättävän helposti. Sitten löysin ihan uudenlaisen suolamaailman ja sillä tiellä nyt olen. Tykkään ruususuolan ja sormisuolan mausta tosi paljon. Ei maistu yhtään teolliselta tai jodilta. Se sitten, että pitääkö nuo kaikki terveysvaikutukset yms. paikkaansa, ei kai kukaan varmasti tiedä. Mutta minulla tosiaan maku ratkaisee.

      Olen yleensä tehnyt itsenäisyyspäivänä joululaatikot valmiiksi pakkaseen, mutta nyt ne on vielä tekemättä. En tiedä missä se meikäläisen joulufiilis tänä vuonna oikein luuhaa? Katsotaan silti, josko ensi perjantaina olis edes jotain jouluista tiedossa..

      Bataattilaatikko kuulostaa herkulta! Laitahan resepti blogiisi, jos viitsit! :)

      Poista
    2. Bataattilaatikon ohje löytyy blogista.

      Poista
  5. Onpas paljon suoloja ja toki pitääkin elämässä suolaa olla! :) Itse en ainakaan sen käyttöä ole koskaan pahemmin pelännyt. Mulla onkin aina ollut matala verenpaine. Toki ymmärrän, että kaikille se ei ehkä sovi. Ehdottomasti heräsi kiinnostus uusia suoloja kohtaan. Tuo tavallinen ei enää oikein miltään maistukaan. Vähän aikaa sitten ostin leivän päälle tuollaisen merisuolalla maustetun rasvaseoksen, kyllä on hyvää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, suolaa pelkäämätön!! :))) Mä oon vähän traumatisoitunut tosta suola-aiheesta, kun meidän suvusta löytyy aikamoisen kiihkomielisiä suolan välttelijöitä. Hyvä, että uskaltaa suola -sanan tietyissä piireissä sanoa ääneen. ;D

      Koklaa ihmeessä erilaisia suoloja! Niitä löytyy tosiaan yllättävän hyvin isommista marketeista suolahyllystä. Joskus noi maustetut maldon-suolat on tosin maustehyllyssä, sekavaa..

      Poista
  6. Kattava katsaus suoloihin! Meillä käytetään useimmiten sormisuolaa ja pahaksi (?) tavaksi onkin tullut maustaa sormisuolalla juurikin tomaatit ja avokado, muiden muassa ;) Mutta ah, se on vaan maultaan hyvää, maistakoot, ken ei usko!:) Pitänee laajentaa reperuaaria muihinkin suolalaatuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sormisuolan makua ei voita mikään! Kiva kuulla, että löytyy muitakin sormisuolaan hurahtaneita! ;D

      Poista
  7. Piti vielä kysymäni, että mikä on tuo IHANA villapaituli, joka Pepillä on bannerikuvassa päällään?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Tuo paita on niiiin ihana! <3 Sen on neulonut vesijumppaystäväni tytär, joka ei ole edes koskaan nähnyt Peppiä!?!? Aiheesta löytyy postauskin:

      http://kaikkielamanikoirat.blogspot.fi/2012/04/kiva-viikonloppu.html

      Postauksessa on linkki Novitan-sivuille tuon villapaidan ohjeeseen. Eli nyt vaan puikot heilumaan niin saat Herra Koiralle villapaidan pukinkonttiin! :)

      Nimim. Peukalo niin keskellä kämmentä kuin vaan voi olla ;)

      Poista
    2. No vitsit, pitänee kyllä kokeilla, vaikka neulomistaidot yltää tällä hetkellä korkeintaan perusvillasukan tasolle. Mutta ohjeet vaikuttaa perusteellisilta, joten miksi ei!:)

      Poista
  8. Itse olen jollain tasolla "rekisteröinyt" noiden suolojen monimuotoisuuden. Tosin kaapista ei löydy mitään ihmeellisiä erikoissuoloja useampia paketteja. Yksi on sellaista merikidesuolaa, jossa on sitten hurjasti vahvoja pippureita myös mukana. Käytin sitä kun tein peuranpaistille sellaisen marinointiliemen. Hyvää tuli paistista. Itselläni on sellainen aika neutraali suhde suolaan. Käytän sitä toki, mutta en suuria määriä. Tomaattiviipaleen päälle en laittaisi suolaa, vaan jotain pippuria, todennäköisesti mustapippuria:) Kiinostava kirjoitus sinällään. Terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nam, kuulostaapa hyvältä tuo pippuri-suola! :P

      Kaikki maustaminen, myös suolan käyttö, on niiin maku asia. Minua on vuosien saatossa alkanut kiinnostaa aina vaan enemmään aidot maut. Aikoinaan käytin paljonkin esim. aromisuolaa, joka on kai suurimmaksi osaksi keinotekoista aromivahvennetta, jaiks. No, oppia ikä kaikki, vai miten se nyt meni.. ;D

      PS. Miten teidän juhlat sujui?

      Poista

Kiitos kommentista! Ü