maanantai 19. syyskuuta 2011

Jutustelua (asian vierestä)

Täällä muhii päässä niin paljon ajatuksia. Jopa sellaisia, jotka eivät liity koiriin tai ainakaan pelkästään koiriin. Päätinkin antaa ajatuksilleni armoa ja lisätä blogiin uuden tunnisteen: asian vierestä. Alunperin toki ajattelin, että täällä blogissa "puhun" pelkästään koirista, mutta jahka olette lukeneet tämän postauksen, niin ymmärätte, että sehän on kaltaiselleni tyypille täysi mahdottomuus. Pahoittelut niille, jotka tykkäävät tarkoin ja harkiten yhdessä aihealueessa pysyvistä blogeista, en taida kyetä moiseen, sori!

Pusu!

Tämänkertaiset ajatukset saivat alkunsa blogikamu Ninan loistavasta postauksesta, jonka aiheena oli jutustelijat. Jutustelija on siis ihminen, joka puuttuu tuntemattomien ihmisten keskusteluihin ja jakelee neuvoja kenenkään niitä pyytämättä tai ainakin höpöttelee kassalla niitä-näitä-kaalinpäitä. Nina "tunnusti" olevansa sellainen ja minä tunnustan myös.






Isäni (81v) on aina "heittänyt läppää" kaikkien mahdollisten tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Lapsena, ja etenkin teininä, häpesin hänen seurassaan liikkuessani aina silmät päästäni. Luonnollisesti minusta kasvoi itse ihan samanlainen höpöttäjä, tosin vielä astetta pahempi tapaus. Olen aivan onneni kukkuloilla, jos joku kysyy minulta jotain, tuttu tai tuntematon. Alan oitis kertomaan omaa mielipidettäni pitkin ja vaiherikkain sanankääntein, sekä aiheesta että aiheen vierestä. Harvoin tulee tilanteita, joissa minulla ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa.






Kerron pari esimerkkiä. Kerran Prismassa oli PAKKO mennä kertomaan pakastepullia valikoivalle miehelle, että Kotiuunin voisilmäpullat ovat ihan parhaita. Ja mieshän puhui siis kännykässä, varmaankin vaimonsa kanssa. Vaivaantuneena hän sitten supattaa sinne puhelimeen, että yksi nainen käskee ottaa näitä voisilmäpullia. Niin, eikö olisi voinut jättää heidät ihan keskenään valitsemaan pulliaan. Mutta, kun tiesin sen absoluuttisen totuuden asiasta ;), niin pitihän se saada kertoa, kait...




Viime viikolla uimahallin pukkarissa nuori tyttö valitti äidilleen, että ei saa hiuksiaan kammattua, kun ne ovat niin takussa. Minä sitten riensin jo heti tarjoamaan hiuksiin jätettävää hoitoainetta heille ja pidin samalla kunnon luennon ko. hoitoaineesta (Sunsilk Care and Repair), jota oli suositeltu Kauneus & Terveys- lehdessä ja jossa on omasta mielestäni erinomainen hinta-laatusuhde. Äiti kiitteli hämillään ja mietti samalla varmaan mielessään, että kaikkia kylähulluja ne tännekin päästää.






Vastaavia tarinoita on tietysti vaikka kuinka paljon. Yleisesti ottaen en varmaan pysty kovin usein käymään kaupassa, apteekissa, huoltsikalla tms. ilman, että en höpöttäisi ainakin kassalle jotakin jonnin joutavia. Siinä sivussa sitten puutun muiden asiakkaiden puheisiin ja tekemisiin heti, jos katson tarpeelliseksi (mikä on tietenkin aika usein ;)). Eikö kuulosta ihan pimeältä!





 
Täällä "landella" onneksi meitä samanlaisia jutustelijoita on muitakin, joten asiakaspalveluihmiset ovat meihin varsin tottuneita. Sitten esim. Helsingissä, saan kyllä monasti ihan kunnon silmien pyörittelyä osakseni, kun alan kassalla avautumaan vaikkapa juustojen hinnannoususta (joka on kyllä raivostuttava asia! Nim. juustoihminen).



Olen hyvin tietoinen tästä "asioihin puuttumis"- piirteestäni, ja sadattelen usein sanomisiani jälkikäteen ystäville. Tietoisuus tai "jälki-sadattelu" ei kauheasti kuitenkaan vähennä jutustelua. Seikka, joka kiinnitti Ninan postauksessa erityisesti huomioni olikin se, että vastaava ominaisuus toisessa ihmisessä kuulostikin mukavalta ja suloiselta. Tajusin myös, että minusta on aivan mahtavaa, jos joku vaikka kaupassa kertoo oma-aloitteisesti suosikkituotteestaan, kun huomaa minun pähkäilevän eri vaihtoehtojen välillä.






Jos jaksoit lukea tänne asti, olet itsekin jutustelija, niin tajuat nyt varmaankin, että enhän minä millään pysty pitämään koira-blogia, jossa käsitellään pelkästään koiria. Minunhan täytyy "puhua" kaikesta mahdollisesta ja jakaa siinä sivussa vielä paljon ohjeita, neuvoja sekä mielipiteitä. Onpa raskasta, siis teille, hitsi..


Tunnustakaa nyt muutkin, onko siellä yhtään kohtalotoveria?

Entä onko ko. piirre teistä kiva vai ärsyttävä muissa ihmisissä? 


PS. Kuvituksena kuitenkin koiria, joku roti sentään..

(PPS. Nina, toivottavasti oli ok viitata postaukseesi..?)


16 kommenttia:

  1. Tunnustan syyllisyyteni jutusteluun :D Aivan kauheeta, kun minua nuorena ärsytti juurikin äitini jutustulut ja opastelut kaupoissa ja toreilla ja... Niin, ei löydy paikkaa tai sopimatonta aikaa jtustutelulle. Huoks.

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Jopas tais nyt osua kohdalleen tää meidän mamia ajatellen. Sekin on alkanu vanhemmiten höpisemään ihan estoitta. Joskus se miettii et jaksaaks toiset kuunnella... Meillekin se puhuu paljon, vaikkei me ees tajuta, mitä se sanoo. No, Tyyne nyt ehkä ymmärtää vähän enemmän kuin muut.

    Ja näkihän tuon taas siitäkin, kun se laitto sen meidän ruokintapostin teille. Varsinkin meidän ruoka-asioista se jaksaa paasata, jos joku vähänkin suostuu kuuntelemaan, ja vaikkei aina suostuiskaan. Jos jonkun koiralla on jotain ihottumaa tai muuta rapsua, mami joutuu kovasti pidättelemään, ettei alkais välittömästi saarnata etusormi pystyssä ruokinnasta.

    Kyllä mami ihmetteli, kun se sen posti katos johonkin avaruuteen, ja aatteli sit vaan , et ehkä tyylilaji oli ollu liian neuvova. Kyllä mami yritti välttää opettajatyyliä ( vaikka opettaja onkin).

    Mami on periny ton neuvomisen ja taukoomattoman höpinän. Isäntä ei aina pidä korvia auki, kun sitä taustapuhetta tulee aikasten tasaseen tahtiin, ja joskus voikin mennä sit jotain tärkeetä siltä ihan ohi korvien :-)

    t. 3 shelttiä (ja emäntä)

    p.s. Ehkä mami laittaa sen ruokintapostin joskus uudestaan, kunhan nyt jaksaa taas kirjotella. Oli se vaan niin pitkä.

    VastaaPoista
  3. Höpötihöpöti...sä olet siis suomalaiseksi naamioitunut italiaano tai epsanjatar...tai mikä kaameinta fransmanni. Suamalaaset ei puhu nainen, mittää turhaa ainakaa. Ja varjele jos puutut viäla jonkun toisen asioohin !!!!! Iliman pyytämättä. Herrajjumala nainen mitää sää oikeen meinaat ??!!!!
    Mä olen kunnon turkulainen, naimisissa pohojalaasen kanssa, enkä enää juur uskalla edes hymyillä. Sillä mä olen jonkunlainen mummomagneetti,kaikki mummot on aina mun kimpussa avautumassa. Ja sitten ihan kaikesta. Olis niin mukavaa vaihteeksi kun mulle puhuis joku sun kaltainen "juusto/hiustenhoito"-agentti. Sen sijaan olen kuullut kyllä kaiken ilkeistä miniöistä/tyhmistä vävyistä/suonikohjut+pahemmat taudit. Sukuriitoja on setvitty roppakaupalla ja muitakin päivänpolttavia aiheita. Huoh. Tunnustan, kuten blogistanikin näkyy aika ajoin, että olen jutustelija. Jaarittelija ja täysiverinen hömötintti, punatukkaiseksi naamioitunut ja suomalaista kansanmusiikkia suorastaan vihaava suomenruattalaiset sukujuuret (härreguudendoo) omistava perusturkulainen. Ja oikeesti, ei ne mummot mua kiusaa, ei mua ne harmita. Ainoat joita en voi sietää on juopot sössötyksineen.
    Joten summa summarum, blogissa tulee jutusteltua, otettua kantaa johonkin akuuttiin asiaan ja tuleepa jaettua niitä neuvojakin tai vinkkejä asiasta jos mistä. Tässä suhteessa ollaan samiksia, mon cher annamari, juttutinttejä. siinäpä olikin lajimäärityksemme, olemme juttutinttejä. Ja mitäs siitä jos se nyt sattuukin olemaan jokin hömötinttien sukuinen lajike. Olkaamme vapaasti ylpeitä höyhenistämme. Olemmehan kaikki erivärisiä ja yksilöitä siis. Ja tosielämässä on paljon kivempaa pitää ympärillään jutustelijoita kuin yrmykyrmyjä suppusuita.

    VastaaPoista
  4. Minulla on myös tapana tupata juttelemaan bussipysäkeillä ja neuvomaan kaupoissa, jos joku ei jotain löydä. Olen huomannut, että ihmiset kyllä jutustelevat ihan mielellään ja ymmärrän onneksi lopettaa, jos toinen ei oikein ole juttutuulella.
    Marketeissa minulla on miestäni ärsyttävä tapa järjestellä hyllyjä... Siis en toki laita niitä uuteen uskoon, vaan kahmin perältä tuotteita eteen ja heittelen tyhjiä pahveja pois. Uskon olevani pienikokoisille ihmisille jopa avuksi, kun usein ne tuotteet ovat vain pitkän ihmisen ulottuvilla.
    Eli jos näette jossain Prismassa jonkun henkilökuntaan kuulumattoman järjestelevän hyllyjä, niin se olen minä.

    VastaaPoista
  5. Kyllä minä ainakin tykkään kuulla koirajuttujen lisäksi muustakin. Varsinkin kun kirjoitat niin mukavasti :) Itse olen ainakin melko reipas kommentoimaan vaikka tosielämässä olen hieman ujo avaamaan suuta vieraille. Tai tämäkin on vähän suhteellista. Tunnistan kyllä itsessänikin tuon ajoittaisen "neuvomisen halun". Kyllä ennemmin kallistun pitämään puheliaista kuin liian vaitonaisista ihmisistä. Tietysti on hyvä myös osata kuunnella.

    VastaaPoista
  6. Minusta on pelkästään mukavaa,jos joku avaa sanaisen arkkunsa.Vaikkapa junassa vaikka matka ei ole kuin puolisen tuntia Heslsinkiin.Toisaalta itse en ikinä aloita keskustelua. Harvoin muistan myöskään neuvoneeni ketään kaupassa.Ehkä kerran tai pari. Nuorempana kerran kiekaisin yhdelle naiselle kun hän totesi kaverilleen että "musta ei ole nyt muotia", että musta on aina muotia. Tosin sitten vanhempana tajunnut,että eihän se värinä minullekaan sovi.ja tyttönikin onneksi päässyt jo "mustakaudesta". Me kun olemme molemmat sellaisia vaaleita.No takaisin tähän "jutustelija" juttuun. Jutustelijat eivät laisinkaan ärsytä mutta en itse katso kuuluvani heihin -kuitenkaan:) M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  7. Nettimartta: just, just! Siellä taidetaan painiskella aikas samanmoisten juttujen äärellä, hihhihhih! Ensiks kato lapsena paheksutaan vanhempia, ja sit aletaan itse kahta gaameemmiks höpöttelijöiks (ei tosiaan ole paikkaa tai aikaa johon ei "pieni" jutustelu sopisi)! Ollaan me toivottomia, hitsi.. ;DD

    3 shelttiä ja emäntä: mä oon myös huomannut, että tää höpöttämisen tarve vaan pahenee eksponentiaalisesti iän myötä. Apua, kuinka pahaksikohan tää voi mennä...? ;D Mä selitän tietysti myös koirille ja miehelle taukoamatta jotain. Mies huolestuu heti, jos puhun jostain syystä joskus vähemmän. Alkaa ihan tivamaan, että mikä nyt on, hahhah! Erittäin lohdullista kuulla, että sieltä löytyy kohtalotoveri! :)

    Oon muuten ihan pettynyt, kun se teidän ruokintaa koskenut kommentti hävis. Toivon NIIN kovin, että teidän mami jaksais sen uudelleen kirjoittaa, vaikka tajuan kyllä myös hyvin, jos ei jaksa... Koirien ruokinta ja rapsuttelut on nimittäin täällä myös TODELLA lähellä sydäntä ja voisin niistä(kin) aiheista höpistellä vaikka kuinka ja kauan.

    En muuten helposta hätkähdä, vaikka neuvoisit kuinka opettajamaisesti, hih. Olen nimittäin itse välillä ihan samanlainen (mies sanoo mun tiettyä puhetyyliä Tacher-ääneksi, kiva! ;)) Tosin yritän sitä toki välttää, mutta kun oikein innostun, niin kyllä osaan olla TOSI käskevän kuuloinen. ;D

    Maija: muahahhahhaa! Joo, mä oon ranskis lainakuteissa, hah! Gaamee, tauotta tekstiä suoltava, papupata, hitsi! ;D

    No eihän ny melkein pohjalaasen, käytännössä ruottalaasen tokikaan sovi turhia jaaritella, saati hymyjä jaella ihan estottomasti. Eli hyvin sä vedät! ;D

    Mä oon kyl kans vähän mummomagneetti, mutta en oo varma, että kummin päin se veto menee. Niinko, että vedänkö mä mummoja puoleeni vai toiste päin? Ehkä molempi pahempi? Maybe?

    Te turkulaiset (tietysti) ootte ihan oma lukunne. Kun tajuuko teidän puheestakaan mitään? Jotain "nyssejä" tulee, eikä tiedä, jotta millon tulee ja mitä tulee, nih! ;DDD

    Eli juttutinttejä siis ollaan, hyväksýn lajinimen kyllä. Vois kai sitä huonomminkin asiat olla (ehkä, vai voisko)? Näillä jokatapauksessa mennään, kyl'maar! ;)

    VastaaPoista
  8. HooPee: niin just, että siellä jutustelu kuuluu myös ihan peruskuvioon, hyvä-hyvä! ;) Ei tartte ihan yksin tän asian kanssa olla, hih!

    Vakavasti kun puhutaan, niin olen kanssasi erittäin samaa mieltä siitä, että pahimmankin höpisijän kannattaa kuunnella vastapuolta herkällä korvalla ja antaa puheiden olla, jos toinen haluaa hiljaisuutta. Toivon todella, että osaan tätä "neuvoa" noudattaa!

    Markettijärjestelijä! Ihan paras! Kyllä mäkin oon tainnut joskus jonkun somistuksen kaupassa tehdä, mutta en oo tajunnu tollai kunnolla alkaa paikkoja laittelemaan. Vaan eipä tiedä, mitä jatkossa seuraa.. Hyvä vinkki, tänks!

    Anonyymi: olipas kivasti sanottu, kiitos kovasti! *punastuu*

    Oi kuinka paljon tykkään reippaista kommentoijista ja tästä "keskustelusta", jota kommenttibokseissa käydään! Kiitos sinulle(kin), että osallistut, tosi mukavaa! :)

    En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä siitä, että kuuntelemisen taito on kyllä todella tärkeä! Puheliaisuus on itsestänikin (ainakin toisissa) oikein mukava ominaisuus. Omat höpöttelyt vaan pistää (vähän ;)) jälkikäteen välillä nolottamaan..hih! Ujous taas on ihan huippu söpöä ja ujouteen usein liittyvä hienotunteisuus NIIN eleganttia! :)

    Marja-Leena: kiva kuulla, että pidät jutustelijoista! Harrastan (tietysti) nimittäin myös junassa höpöttelyä (kuinka yllättävää..;)). Ja tottahan se onkin, että matka sujuu paljon rattoisammin, kun on joku, jonka kanssa turista.

    Hattua nostan, että olette tyttären kanssa "parantuneet mustuudesta". Itsellä on siihen vielä piiiiitkä tie! Musta meinaa täällä olla aina vaan se vaatekaapin "uusi musta" vuodesta toiseen, hitsin pimpulat..

    Terkkuja sinne ja Ossille suukkoja! ♥

    VastaaPoista
  9. Ollin puhelias emäntä ilmoittautuu!
    Hyvä, että meitä on muitakin!

    VastaaPoista
  10. Vielä kommentti ihan asian vierestä - tietenkin. Nimittäin väreistä. Asiansa osaavalla värianalyytikolla kannattaa joskus käytä teettämässä värianalyysi. Se maksaa kyllä maltaita mutta sitten jos saa sellaisen kangastilkuista kootun väripaletin jossa kaikki väri sointuvat helposti toisiinsa niin se on aika hieno juttu. Itse selvisin analyysistä niin pienellä kustannuksella etten edes kehtaa sanoa. Kutomispiirissämme yksi nainen tarvitsi "koepotilaita" kun hän alkaa tehdä analyysejä sivutyökseen. Mustaakin on muuten sävynä niin montaa ettei ihan heti uskoisikaan! Mutta,mutta-Sellainen kova musta, "korpinmusta" ei oikeasti sovi meille vaaleille. Tarkoitan tässä lähinnä ihotyyppiä en niinkään hiusten väriä:) Toisaalta niinkuin tämä värianalyytikko sanoi.Oikea väri ihmiselle on se jossa viihtyy ja josta pitää.! Olisi muuten kiva tietää, miten koirat havannoivat värejä. Yhdessä ohjelmassa siitä oli kerran mutta enhän minä niitä enää muista...

    VastaaPoista
  11. Heh, hyvä postaus kamuseni! :D Ja hei, hirmu lohdullista etten ole ainoa jonka blogi on sillisalaatti.

    Onpa kyllä tosi hyvä että päätit pistää oman blogin pystyyn, sun juttuja on ilo lukea! <3

    VastaaPoista
  12. Tunnustan olevani jutustelija (jo lapsena minua kutsuttiin nimellä papupata... hmmh)

    Jutustelu suuntautuu silti useimmiten muille kuin ihan ventovieraille. Asiaan varmasti liittyy se, että olen aina asunut Helsingissä ja täällä ihmisillä ei ole niin tapana jutella ventovieraille. (saa helposti kylähullun maineen)

    Asiakaspalvelutyöni myötä jutusteluhalut ovat rajoittuneet siviilielämään ja vapaa-ajalle. En halua jutella asiakkaille omista asioistani ja he taas haluavat jutella aina omistaan ja toisten asioista...

    Töissä siis jutustelijat toisinaan ärsyttävät, mutta vapaa-ajalla ei. (paitsi humalaiset ja narisevat mummot)

    Olin hämmentynyt, mutta erittäin positiivisesti yllättynyt "jutusteltuani" sinun kanssasi puhelimessa lähes tunnin (?) Mieheni kuunteli vieressä äimistyneenä ja ihmetteli miten höpöttelen ja nauran ihan vieraan ihmisen kanssa puhelimessa. Minusta se oli tosi luontevaa ja mukavaa!!! Et siis ole ollenkaan ärsyttävä jutustelija. Jutustele vaan jatkossakin samaan malliin! :)

    p.s. jäljellä enää 9 päivää ;)

    VastaaPoista
  13. Olli: sinäkin, hauskaa! Eikö olekin lohdullista, että meitä jutustelijoita riittää! ;D

    Marja-Leena: hihhihhih, kommentti asian vierestä, ihana! ;)

    Mun nuoruudessa värianalyysit oli tosi kova sana meilläpäin. Tehtiin bestiksen kanssa useampikin ja uskon kyllä tuloksiin edelleen. Pukeutumiseeni se ei silti, ainakaan enää, vaikuta. Käytän oikeastaan aina joko mustia, sinisiä tai turkooseja vaatteita. Ehkä kohdallani päteekin parhaiten tuo- "Oikea väri ihmiselle on se jossa viihtyy ja josta pitää." Muilla ihmisillä sitten ihailen kovasti heille sointuvien värien käyttöä.

    Koirien värinäkö on kyllä mielenkiintoinen asia. Yhdellä tuttavaperheellä oli lapsuudessani tiibetinspanieli, joka inhosi punaista väriä. Kerran, kun olimme siellä kylässä minulla oli punaiset housut ja paita. Normaalisti tulimme koiran kanssa oikein hyvin juttuun, mutta punaiset vaatteet nähtyään, hän alkoi murista minulle ja painui vierailun ajaksi peräkammariin.

    VastaaPoista
  14. Nina: tänks ja kiva, että aiheen lainailu on ok! Joo, tajusin yks päivä, että sillisalaatti-bloggailu on mulle(kin) varmaan ainut vaihtoehto. Ensin kyllä oikeesti ajattellin, että kirjoitan (sivistyneesti ;D) pelkästään koirista ja jätän loputtoman jaarittelun tarpeeni muuhun elämään. Mutta eihän siitä mitään tule, kun on vaan niin paljon sanottavaa, kaikesta, hitsi... :DDD

    Onko, no hyvä! Omia juttuja on niin vaikea arvioida. Oon kyllä tykännyt bloggailusta tosi paljon. Varsinkin kommenttejen lukeminen on NIIN mahtavaa. Uskomattomalta tuntuu joka kerta, että joku lukee MUN blogia ja vielä viitsii/jaksaa/haluaa käyttää aikaansa kommentin kirjoittamiseen. Ihan mieletöntä, olen otettu!

    Petriina: hahhahhah, Petriina pieni papupata, hassu! :)

    No, sähän tosiaan siinä puhelimessa sait täysin autenttisen kokemuksen mun jutustelusta, etkä kyllä itse jäänyt toiseksi. ;) Sen takia se puhelu niin luontevasti tietysti kulkikin.

    Asiakaspalvelijana saa kyllä kuulla ihan uskomattomia tarinoita ihmisten elämästä, kokemusta on mullakin. Mä taidan silti olla asiakaspalvelijanakin aikamoinen höpöttäjä, hitsi..

    Mua hihityttää toi sun miehen reaktio meidän puhelusta, hihhihhih! Kaksi jutustelijaa kohtasi sattumalta ja jutusteluahan olisi riittänyt varmaan vielä toisellekin tunnille! Todella mukavaa ja luontevaa oli tosiaan kanssasi höpötellä!

    Apua, enää 9 päivää! Ootte varmaan IHAN täpinöissä!! (Joko on matot raivattu pois lattioilta? ;D)

    VastaaPoista
  15. Sattumalta osuin tähän blogikirjoitukseen ja tunnistin itseni välittömästi! Aivan mahtavaa! :) Lisäksi vielä aivan vallattoman sievän mäyräkoiran kuvia kuvituksena, näitä lisää enkä malta odottaa, että pääsen tutustumaan blogiisi enemmän!

    terkuin,
    pikkusiskonsa häpeämä jutustelija Anniina & mäyräkoiraukko Aimo

    VastaaPoista
  16. Anniina: kiva, kun löysit "meille", tervetuloa! Kävinkin jo pikaisesti kurkkaamassa "teillä" (tulen varmasti uudestaan ajan kanssa) ja rakastuin välittömästi söpöläiseen Aimoon! ♥

    Eikö olekin oudon lohdullista kuulla, että on muitakin jutustelijoita, hih! ;)

    Mukavaa viikonloppua ja rapsutuksia Aimolle! Ü

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü