keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Liikaa jännitystä x 3

Niin, täällä taas kerran harkitaan takin kääntämistä, mielipiteen muuttamista sekä jauhetaan samoista asioista uudestaan ja uudestaan. Huoh.

Mutta katsokaas, kun viime viikolla iltalenkillä kävi niin, että Peppi jotenkin onnistui astumaan valjaistaan ulos. Kyllä, juuri niistä uudehkoista Vänttisistä, joista pari viikkoa sitten täälläkin vöyhkäsin. Samaan aikaan autotien yli juoksi kissa ja vieläpä musta, tietenkin. Pikkuisella, pelkästään tonteille vievällä tiellä oli myös joku vuorokauden ruuhkahuippu (tietenkin) ja molemmista suunnista tuli samaan aikaan auto. Olisin varmaan saanut Pepin heti kiinni, mutta minua huolestutti niin paljon autot, että menin seisomaan keskelle tietä ja huidon autot pysähdyksiin. Peppi seurasi kiltisti jaloissani, ja kun olin saanut auto-kauhuskenaarion estettyä, nostin pitkulan syliin ja poistuimme tieltä fyysisesti ehjinä (x 3) ja henkisesti riekaleina (x 1).


Onni on..


Toissailtana (no okei, yötähän se jo oli) palasimme Rillan kanssa kyläreissulta. Rilla jäi talon eteen haistelemaan jotain ja kiskoin kevyesti häntä kotiin päin, koska käskyt eivät tehonneet. Vaan kas, yhtäkkiä huomasin pitäväni kädessä pelkkää fleksiä, josta roikkua tyhjät valjaat, juu, ne Vänttiset. En ymmärrä, miten Rilla valjaista pääsi, lukko oli edelleen kiinni. Olin myös Pepin tapauksesta viisastuneena kiristänyt Rillankin valjaat aika tiukalle.

Rilla tajusi salamana, että hänhän on vapaa ja lähti hölkkäämään tien vartta pitkin. Minun huutelut ja maanittelut kaikuivat kuuroille korville. Yritin myös innostaa Rillaa juoksemaan perässäni vastakkaiseen suuntaan, mutta hän oli täysin yllättävästi koittaneen vapautensa huumassa. Aloin olla aika epätoivoinen, kunnes keksin sanoa Rillalle oikein innostuneella äänellä, että katso, tuolta tulee pappa. Siihen halpaan Rilla onneksi meni ja palasi kotiin päin, jossa portilla sain hänet huijattua kiinni. Hyvä tietenkin, mutta harmittaa se huijaaminen siinä mielessä, että Rilla muistaa sen varmasti jatkossa. Toivottavasti vastaavaa tilannetta ei tule enää koskaan!






Nyt on taas Vänttiset hyllytetty ja pantoihin palattu. Sen verran säikähti tämä mamma, varsinkin tuota Rillan mysteeri-valjaista-irtautumista. Ennen kun ehdin eläinkauppaan tutustumaan ja varmaankin myös hankkimaan y-valjaita, meillä mennään kiltisti ja tiukasti pannat kauloissa. Ihan kokonaan en nyt sentään ole valjaiden puolestapuhumistani perumassa, mutta meille tarvitaan kyllä jotkut varmemmat versiot. Eihän tällaista jännitystä vanha kestä!




Kolmas liian jännittävä tapaus sattui eilen, kun olimme palaamassa miehen kanssa kahdella autolla peräkkäin ajaen kotiin. Minä ajoin edellä harvakseltaan valaistua kotitietämme kunnes näin sivusilmällä tietä juuri ylittämään aikovan siilin. Täysillä vaan liinat kiinni ja vasta sen jälkeen mietintä siitä, että ehtiköhän se mies siellä takana reagoimaan äkkipysäykseen. Mies varmaan ajoi jo valmiiksi varuillaan perässäni ;), joten ehti onneksi hyvin jarruttaa. Peräänajotilanne kahdella omalla autolla olisikin ollut, no, tyypillistä.

Sitten oli se kamalin vaihe. Piti uskaltaa astua ulos autosta katsomaan miten siili-suhoselle kävi. Kurkittiin miehen kanssa auton alle ja tien viereen, eikä mitään näkynyt. Olin ihan varma, että piikkiniska löytyisi litistyneenä etupyörän alta. Mutta kuin ihmeen kaupalla, olin sittenkin ehtinyt pysähtyä ajoissa. Suhonen ylitti nimittäin tietä pienen matkan päässä ja saimme huokaista helpotuksesta.

Ihan liian jännittävää on siis ollut, voin kertoa! Onneksi edes pienimuotoinen takakesä on lämmittänyt ihoa ja mieltä. Takapihalla on mammankin mielestä turvallista karvapöksyjen juosta vapaana ja sinne eksyneet siilit (useita) on kuskattu mahdollisimman pikaisesti turvaan.


Teille toivotan vähemmän jännittävää loppuviikkoa!


 ..kaksi koiraa turvallisesti kotona.



18 kommenttia:

  1. Kyllä me täällä nyt äimistellään teijän sattumuksia. Onneksi Pitkulainen ei jäänyt auton alle, eikä Rilla.

    Nettimartta:Tiedän kuinka sydämesi muljahti paikoiltaan. Tuo hätääntyminen salpaa hengityksen ja aivotoiminnankin. Kokemusta on.

    Meillä on Tuiskulla (pehmustetut) Y-valjaat ja ei niistä pääse mitenkään karkaamaan eikä luikertelmaan pois. Olen samanlaisia harkinnut Myrskylle.

    Onko Rilla ja Peppi erillisissä taluttimissa? Olen harkinnut ostaa semmoisen taluttimnen, mikä jakaantuu alhaalta kahdeksi (outo selitys). Onko sinulla semmoisesta kokemusta?

    VastaaPoista
  2. Voihan Vänttinen !!! Vapautta haistanut Rillariina ja arkuliini (onneksi) Peppinen . Onneksi kaikki päättyi hyvin.
    Meillä on noiden normimallivaljaiden jälkeen päädytty Y-valjaisiin. Kertaakaan ei Messinen ole niistä tullut läpi, ei vaikka haraisi vastaan. Ne vaan yksinkertaisesti ei oo tulleet pään yli.
    Panta tai valjaat, kunhan vaan hihnan pääs kulkee sykkeeltään rauhallinen emäntä. Sydärin saaneesta tai kauhusta jäykäksi muuntuneesta äireestä ei oo lenkillä hyötyyy.
    Perskuleen katit, tai pikemminkin niitten omistajat. Mä en tota kissa ulos- kulttuuria tajua. Kiva sitä sitten on kissaansa aamulla kotio ootella kun city-kettu on tehnyt selvää mirristä. Sillä niinhän siinä voi käydä. Tai sitten mirrinen on siellä etupyörän alla, kun ei ehdi jarruttaa. Siinä sitä sitten nieleksii järkytystään, jonka joku kissanomistja on järjestänyt sinulle. Voi aikoja oi tapoja, voi välittämisen puutetta.

    Sovitaanks Rilla ja Peppi, että moisia temppuja sitten ei enää tehdä äireelle. Tärkeitä ootte, niin mahottoman tärkeitä. Meille lukijoillekin.
    Terkut Essiltä.
    Puss och kram !!

    VastaaPoista
  3. No teillä on kyllä jännitystä riittänyt! Meillä on tosiaan vaan noi y-valjaat käytössä ja sitten se puolikiristävä panta, ja ovat kyllä ihan hyvin pysyneet päällä.

    Tollanen paniikkipyydystäminen (mikä meillä on yleistä, koska Jalo hyvin harvoin luotettavasti tottelee käskyjä, mikäli vastassa on esim. toinen koira tai jotain muuta mielenkiintoista) on kamala tilanne: oot siinä metrin parin päässä koirasta ja pitäis jotenkin syöksyä sen päälle, ettei haukku singahda taas eteenpäin karkuun. Meillä toimis varmaan "kuka sieltä tulee" -kysymys hätätilanteissa pysäyttäjänä tai pitkät häntäkarvat, joista hädän hetkellä saa ehkä napattua kiinni... :D

    VastaaPoista
  4. Olli on käyttänyt vänttisiä jo useamman vuoden ajan, eikä olen kertaakaan päässyt irti valjaista. Kannattaa laittaa vänttiselle s-postia asiasta. Näin itse tekisin. Luulisi vänttisenkin olevan kiinnostunut, jos ei valjaat toimi käytännössä.

    Olli on päässyt pari kertaa irti emännästä, kun ote fleksistä on irronnut. Olen huutanut isoon ääneen SEIS ja EI MENE ja koira on ilmeisesti pelästynyt enemmän ääntäni kuin uskonut komentoja, mutta pysähtynyt on. Toisaalta fleksi perässä on vähän hitaampi edetä. Tai sitten ei. Tästä taitaa olla M-L:lla parempaa kokemusta :)

    Itse taisin ajaa yksi päivä oravan päälle. Oravaparka oli ylittämässä tietä ja hiljensin vauhtia. Just auton kohdalla päätti kääntyä takaisin. Kuuntelin, että kuuluuko renkaan alka flop-flop, ei kuulunut eikä tielläkään näkynyt mitään. Jospa olisi sittenkin selvinnyt, näin uskottelen itselleni.

    Lopuksi: onneksi selvisitte säikähdyksellä ja parempaa, turvallisempaa ja rauhallisempaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  5. Meillä on käytetty vänttisiä "aikojen alusta" lähtien eikä yksikään koira ole niistä lähtenyt. Kuitenkin niistä pääsee irti. On olemassa koiria, jotka ovat eksperttejä vetäytymään vänttisistä. Hoitokoira Betsin aikana me pidimme siksi varmuuden vuoksi vielä pantaa valjaiden lisänä.
    Jatkuvasti valjaista lähtevä koira tarvitsee Y-valjaat, ei vänttisiä. Harmi, kun olette ehtineet hankkia, mutta ehkä Rilla lopettaa moisen pelin ja te omistajat muistatte, että ei saa vetää talutushihnaa eteenpäin niin, että valjaista pääsee irti.

    VastaaPoista
  6. Kivoja juoksukuvia! Selvisit siis säikähdyksillä, onnittelut siitä ja lähti sitten "vanhalla" veret liikkeelle ;).
    Y-valjaat+panta tytöille käyttöön, niin sitten voit olettaa ettei yllätyskarkuuta tapahdu. Ja vielä hätävaraksi superhyberherkkuja taskuun, jotka loihditaan esiin tarvittaessa.

    VastaaPoista
  7. No teillä on ollut niin sanotusti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onneksi kaikki tilanteet päättyivät kuitenkin hyvin. Minulle on sattunut kerran niin, että ajoimme peräkkäin ja käännyin tälle meidän pikku peltotielle, vauhtia ehkä 10 km tunnissa, josta liinat kiinni. Iso valkohäntäpeura kipitti ihan auton nokkani edestä. No pysähdyksissä ollessani se taaimmainen valkohäntäpeura hyppäsi konepeltini yli. Nämä veijarithan yleensä liikkuvat vähintään pareittain tai pienissä laumoissa. Jep jep ja takanani ajava mies ei nähnyt mitään:) Tytsyille rapsutuksia ja koirapusuja M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  8. Ei kahta ilman kolmannetta. Jos sanontaa uskotaan niin tapahtumat olivat siinä noin niinkuin vähäksi aikaa. En olisi uskonut että valjaista/vänttisistä pääsee irti.

    VastaaPoista
  9. No, voi hyvät hyssykät teitä siellä!

    Tiedän tuon tunteen kun mamman mussukka lähtee litomaan. Tulee sellainen humahdus ja jalat melkein menee veteliksi... varsinkin jos samaan syssyyn paikalle sattuu autoja.

    Meillä ei tytöt ole köyhiä eikä kipeitä, jos pääsevät jotenkin irti ,ja lähimaastossa on niitä samperin puputtimia. Varsinkin Hiljalla on korvat täysin koristeena, hyvä ettei näytä mulle vielä pitkää
    nenää juostessaan.

    Itse en oikein luota valjaisiin. Vaikka Merillä on ne yhdet hyvät, niitä käytetään vain ja ainoastaan lenkeillä päiväsaikaan rauhallisissa maastoissa. Ja ne on aika kireellä, muttei Meri kuitenkaan tunnu pitävän niitä inhottavina päällä. Aluksi olin hellämielinen ja säädöt löysemmällä, mutta kun neiti oli kerran pulahtanut liiveistään, remmit kirrattiin kunnolla. Noin ovat toimineet.

    Meilläkin oli viime viikolla täällä jännää. Osuttiin iltapissilenkillä paikalle todistamaan kun etelä-venäjän paimenkoira puri portugalin vesikoiraa ja melkein sen mamia myös.

    Käveltiin korttelikierrosta kun kerrostalon kulman takaa alkoi kuulua ihan järkyttävä ulina, haukku ja huuto. Kohta sieltä juoksi pariskunta vesikoirineen. Pysähdyin ihmettelemään ja he huusivat että "Älä mene sinne, se puree!!!"

    Mentiin koirien kanssa heidän luokseen ja siitä näin kauempana ison etelä-venäjän paimenkoiran (n. 60 kg), jonka kaulassa roikkui sen kuljettelija, ihan pelti kiinni tai jossain huumepöllyssä.

    Vesikoiraan oli tullut puremajälkiä ja iso koira oli yrittänyt tavoitella myös sen emäntää. Hieno juttu... mies oli niin sekaisin ettei päässyt ylös, roikkui vaan koiran kaulassa ja hoki että lähtevät heti kun pääsee ylös.

    Soitimme poliisin. Mies kuitenkin onnistui jotenkin toikkaroimaan tiehensä. Jäin odottelemaan poliisia, vesikoiraa lähdettiin paikkailemaan kotiin. Seurailin pitkän matkan päästä humalaista koirineen, mutta jouduin sitten kääntymään kotiinpäin.

    Poliisi tuli vasta melkein puolen tunnin kuluttua. Sanoin heille, ettei toista purrut koira tietenkään ollut enää paikalla. Kerroin kuitenkin mikä koira oli kyseessä, voihan olla, että jos ilmoituksia tulee useampia, asia etenee poliisissa.

    Tuo koirarotu kuuluu laumanvartijarotuihin, eikä sitä pitäisi pitää kaupungissa. Mies kiertää koiransa kanssa vain yhtä korttelia, joten koira on varmaan ottanut sen omaksi reviirikseen ja hyökkää jos joku toinen koira tulee sen näköpiiriin.

    Googlailkaapas tuo rotu. Aika korutonta kertomaa, ei TODELLAKAAN mikään seurakoira alkoholiongelmaiselle kaupunkiin; itsenäisesti toimiva, salamannopea, aggressiivinen vartiokoira.

    Olen nähnyt saman koiran joskus kiinni kotimme viereisellä tontilla olevan ravintolan terassin kaiteessa. Jos se kerrankin vielä on siinä kiinni, soitan välittömästi poliisille, että täällä on nyt valvomatta pureva koira, tehkää jotain.

    Samainen koira yritti purra keväällä pientä Pepe- villakoiraa.

    Naapurustossa asuu myös kaukasian paimenkoira. Sekin on purrut kahta ohikulkevaa koiraa.

    Että näin meillä: Molemmat alueella asuvat laumanvartijakoirat ovat purreet ja pitävät kauhun vallassa muita.

    Sanoin isännälle ja äidilleni, joka joskus vie tyttöjä ulos, että jos näkevät kyseisiä koiria, kääntyvät välittömästi eri suuntaan.

    Kaukkarin omistaja on nuori tyttö, joka rapsuttelee koiraansa kun se kohottelee häntäänsä ja murisee kumeasti vastaantulijoille. Ei selkeästi mitään käsitystä koiran aikeista eikä sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta :-(

    Molemmat omistajat ovat ihan pihalla koiristaan ja toiset saavat kärsiä. P..a juttu!

    Että näin meillä, ulkoilu on jännää...

    terkuin,
    shelttien mami

    VastaaPoista
  10. Hui kamala! Pysyypähän ainakin isäntäväki varpasillaan, niinkuin tietysti hyvä olisikin ;)

    Olen varmaan jo kertonutkin, että meillä Jysky ei vanhan liiton äijänä missään valjaissa suostunut edes esiintymään. Äitini Eetu-koira kyllä niitä käyttää ja on myöskin muutaman kerran taikonut itsensä ulos niistä.

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  11. Heh heh. Tuohon Aikun kommenttin sellaista lisäystä, että Ossi näki kauriin ja repäisi niin paljon, että fleksin naru irtosi fleksistä ja sitten se meni ja minä kans. Olin silloin vielä juoksu kunnossa ja juoksin aina siihen suuntaan mistä haukku kuului. Ja useampi kilsa tuli mentyä koiran perässä. Sitten sain sen vihdoin ja viimein kiinni, kun oli menossa "uusintakierrokselle" kauriin perässä ja hirveällä huudolla ja kiroilulla älysi pysähtyä siksi aikaa, että sain fleksin narua kiedottua käsien ympäri. Sen jälkeen Ossilla on ollut aina sellainen isompien koirien fleksi, jotta kestää moiset nykäisyt:) Ja niistä meillä olevista valjasmallista ei ole edes teoreettista mahdollisuutta pujotella itseään irti. Pantaa taas en ole Ossille ikinä uskaltanut oikeasti laittaa niin tiukalle, etteikö tämä meidän veijari pääsisi peruuttamaan siitä suikulapäätään:) Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  12. Nettimartta ja pojat: sepä, kiitän kaikkia paikalla olleita suojelusenkeleitä ja metsän maahisia, että tilanteet päättyivät onnellisesti!

    Juu, sydän raukka muljahteli, hyppäsi kurkkuun ja löi kahtasataa, ainakin. Ei meinaa vanha kestää joka viikko (tai kaksi parhaassa) tällaisia kauhumomentteja! :/

    Niitä y-valjaita täytyy nyt asap päästä tutkailemaan tarkemmin ja hankkimaan. Eiköhän niissä liene ratkaisu tähän pulmaan, ainakin toivon kovasti!

    Tytöt on meillä (myös edellinen kaksikko) erillisissä flekseissä. Rosalle ja Inekselle hommasin aikoinaan suutarista sellaisen valjaisiin kiinnitettävän jakopalan johon pystyi sitten kiinnittämään yhden hihnan/fleksin. Rosa ja Ines olivat kuitenkin niin "eritahtisia" kävelijöitä (Ines juoksi edellää ja Rosa tuli hitaasti ja paljon pysähdellen perässä), että jakajaa käytettiin ainoastaan joskus kaupungilla käveltäessä. Rillalle ja Pepille en ole sitä vielä kokeillut.

    Ainakaan se meidän versio ei ole mielestäni erityisen kätevä, ainakaan täällä landella, jossa tykkään käyttää fleksiä, jotta koirat saavat kulkea esim. metsäreitit vähän vapaammin. Makuasia tietysti tämäkin. :)


    Liftari: Rosalla ja Ineksellä käytettiin Vänttisia käytännössä koko heidän elämänsä. Muistan kyllä yhden tai kaksi tilannetta, joissa Ines tuli valjaista läpi. Asia korjaantui kuitenkin valjaiden kiristämisellä. Nyt mun mielestä Rillan valjaat oli maksimi kireällä, enkä tosiaan kiskonut häntä edes kovaa tai kunnolla, vähän vaan nyin ja silti irtautuminen jotenkin pääsi tapahtumaan. Olen oikeasti ihmeissäni siitä ja sen verran säikähtänyt, että en ainakaan tähän hätään uskalla Vänttisiä käyttää. Toivottavasti löydetään sopivat y-valjaat, jotta ei tarvii pantoihin pidemmän päälle palata.

    Juu, hysteerinen äippä ei oo hyvä juttu hihnan päässä. Eikä vapaana juoksenteleva koira varsinkaan. Eikä kyllä kissakaan oikein. Täällä meidän huudeilla niitä jonkun verran näkee ja pelkään aina autolla kotiin tullessani ajavani jonkun sellaisen tai muun eläväisen päälle. Hui potenssiin hui!

    Mä yhdyn täysillä tohon sopimukseen! Toivottavasti tytötkin tajuu vastakin pysyä äireen lihapatojen läheisyydessä!

    Sinne myös, puss o. kram teille kaikille ihanaisille! <3

    Jaltsalandia: älä muuta sa, ihan liian jännää on ollu! Y-valjaat siintää pelastavina enkeleinä mun mielessä. Toivotaan, että löydetään hyvät ja pian!

    Just tollanen paniikkipyydystäminen oli toi Rillan tilanne. Kaikki mun maanittelut kaikui kuuroille korville. Rilla ihan selvästi vastosi mussa sen paniikin, eikä siksikään luottanut mun luoksekutsun lupaavan mitään hyvää.

    Täytyypä alkaa kovasti harjoittelemaan luokse tulemista, sekä minun että Rillan. Silti en usko, että Rilla tottelisi, jos vastassa olisi toinen koira tai esim. pupu jonka perään hän haluaisi lähteä. Hui ja vielä kerran hui!

    VastaaPoista
  13. Aikku ja Olli: edesmenneiden westejen kanssa luotin täysin Vänttisiin. Muutaman kerran muistan, että Ines olisi tullut valjaista läpi, mutta kiristämällä sekin ongelma poistui. Rillan valjaat olin säätänyt mielestäni tosi tiukalle ja silti pääsi käymään näin.

    Meilläkin noita fleksin kädestä pääsemisiä sattuu aina silloin tällköin. Toistaiseksi koirat on kuitenkin niissä tilanteissa saatu helposti kiinni. Fleksi perässä varmasti hidastaa menoa ja koira ei ehkä samalla tavalla tajua päässeensä vapaaksi, koska panta/valjaat ja fleksin paino tuntuvat edelleen. Fleksin toivon myös tarttuvan johonkin kiinni, mutta ilmeisesti niin ei välttämättä tosiaan käy.. Hitsi!

    Mua niin pelottaa ja inhottaa toi eläinten päälle ajaminen. :( Vaikka niitä toki jää noin yleisesti varmaan paljonkin alle, on se silti eri asia olla itse se päältä ajaja.

    Kiitos ja samoin sinne! <3

    HooPee: juu, meilläkin tosiaan edesmenneiden westejen kanssa käytettiin aina Vänttisiä ja ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ne toimivat hyvin. Pepin valjaista ulos kävely oli ihan omaa syytäni, koska valjaat olivat varmastikin liian löysällä.

    Nyt olin Rillan valjaat oikein erikseen kiristänyt, enkä oikeasti kiskonut häntä ollenkaan kovaa, enkä edes eteenpäin, vaan Rilla oli minuun nähden sivuttain. Siksi yllätykseni irtipääsemisestä oli ja on niin suuri.

    Y-valjaat on kyllä nyt kovasti mielessä ja siihen asti käytetään pantoja. Sen verran pahasti tämä mamma säikähti!

    Tuulia: juu kuule, veret lähti ensiks liikkeelle ja sitten varmaan seisahtui, sen verran kovaa tää mamma pelästyi!

    Hyvät neuvot annoit, noin tehdään - kiitos! <3

    Marja-Leena: juu, aivan liian vauhdikasta ja vaarallista meikäläisen makuun!

    Hui, mikä tilanne peurojen kanssa! Onneksi oli hidas vauhti! "Mies ei nähnyt mitään" - whaaat!?!? Uskomatonta!

    Paljon terkkuja sinne! <3

    Kaunis Nelli: eihän lisätä tuohon sanontaan enää: "eikä kolmatta ilman paria"? Mulle meinaan riittää todellakin tämä määrä jännitysträ!!

    Vänttisistä pääsee koira tavallaan peruuttamaan itsensä pois, jos ihminen vetää hihnaa suoraan eteenpäin. Meillä edellisen koirakaksikon kanssa sain valjaat säädettyä niin hyvin (Vänttiset siis), että sitä ei alun muutaman kerran jälkeen enää koskaan tapahtunut. Ja luulin tosiaan säätäneeni myös Rillan valjaat tosi kireälle, enkä edes kiskonut eteenpäin. Ehkä Rilla on Houdinin reinkarnatio.. :o

    Peppi taas kirjaimellisesti käveli valjaista ulos sen takia, että ne eivät olleet tarpeeksi tiukalla ja mäyräkoira nyt sattuu olemaan sellainen puikulanmallinen - u know? ;D

    No, y-valjaat menee varmaankin hankintaan. Joskos Rillakin niissä sitten pysyisi.






    VastaaPoista
  14. Shelttien mami: hyssykätpä tosiaan!

    Edesmennyt Ineksemme ja mitä ilmeisemmin myös Rilla, ovat juuri tuollaisia kuvaamasilaisia vapaudesta nauttijoita. Ei oo tod. kivaa sille veteläjalkaiselle perässäjuoksijalle!! Argh!

    Arvaa vaan, menikö luotto Vänttisiin. Hitsi, joo. Täytyy asap päästä sovittamaan niitä y-valjaita tai sitten pitäytyä kiltisti pannoissa, vaikka musta kuinka tuntuu, että ne on inhottavat kaulassa. Se on silti paaaaljon pienempi harmi kuin kadonnut/auton alle jäänyt koira - HUI potenssin HUI!!!

    Mä jo heti googlasin ton hirmurodun - kääk! Vaikuttais kuvausten ja kuvien perusteella aikamoiselta.. Tollanen koira-omistaja -yhdistelmä on pelkästään pelottava. Mitäköhän kaikkea pitää tapahtua, että poliisi ottaa homman tosissaan? :/

    Meillähän aikoinaan Rosan ollessa vielä pieni, kävi koirapuistossa huonosti. Oltiin Rosan kanssa just tultu sisälle puistoon, kun toisesta portista, joka oli aika kaukana puiston vastakkaisessa päässä, syöksyi Rosan kimppuun dopermanni. Dopperi piti Rosaa mitä ilmeisemmin saaliina, koska nappasi Rosaa kiinni takalistosta ja ravisteli oikein kunnolla ja retuutti pitkin puistoa. Kesti aika kauan, ennen kuin dopperin omistaja kerkesi juosta paikalle ja varsinkaan sai koiraansa itrrottamaan Rosasta. Ne oli varmaan mun elämän hirveimmät hetket! :(((

    Onneksi lopulta säästyttiin isolla määrällä tikkejä ja parilla haavatulehduksella. Ensiapua antanut elli nimittäin sanoi, että jos samansyvyiset haavat olis ollu missä tahansa muualla kuin selän ja takapuolen lihaksissa, olis Rosa aika varmasti menehtynyt. :´(

    Dopperia omistajineen ei näkynyt meidän kulmilla sen koommin. Ja multa meni ikävä kyllä maku koirapuistoihin, eikä olla sen jälkeen niissä käyty.

    Toi tilanne siellä teidän huudeilla on tosiaan ihan p...stä! :((( Ihmiset on vaan niin kertakaikkisen pimeitä, kun ottavat vaativia koirarotuja ilman minkäänlaista harkintaa tai parempaa tietoa. Pistää todella vihaksi! :SSS

    Ulkoilu ei sais olla ihan noin jännää!!!

    Koiratäti: kyllä, varpaillaan ollaan, niin korkealla kuin vaan pystytään! ;D

    Ihana Jysky, vanhanliiton äijä, liiks! <3<3<3 Aa-a, Eetu on siis myös sukua Houdinille, hitsi.. :/

    PS: Sulla on uusi profiilikuva, tosi kiva! :)

    Marja-Leena: just, just - fleksin naru irtosi, apua, mikä tilanne! Onneksi lopulta kävi hyvin. :)))

    Meillä ne pannat on muuten sellaiset, joita voi käyttää myös puolikiristävinä eli, jos koira vetää, niin panta kiristyy. Siitä ei varmaan pääse irti. Tai olen ainakin uskotellut itselleni niin. En vaan oikein tykkää ajatuksesta kuristavasta pannasta koiran kaulan ympärillä. Siispä y-valjaskaupoille!

    Meillä muuten edesmenneen Ineksen perässä on juostu pitkin maita ja mantuja. Mieleen tulee parikin kertaa pitkin maantietä, kerran Tikkurilassa pitkin pääkatua autojen välissä ja Ahvenmaalla lehmihaassa. Noin niin kuin muutaman mainitakseni.. Hän kiskaisi usemman kerran fleksin kädestämme ja lähti pupun tms. perään. Aikoinaan myös yritimme pitää koiria esim. mökillä vapaina, mutta Ines häipyi sen verran tiuhaan pihasta, että lopulta uskoimme ja hänet pidttiin siellä(kin) aina kytkettynä. Rilla vakuittaisi (valitettavasti!) samanlaiselta vilpertiltä, huoh! Skarppina tarttee siis olla!

    VastaaPoista
  15. Kiitos :) Laitoin sitten oikein kirjaimellisesti "profiilikuvan" tänne.

    Meillä oli myös viime kesänä pieni paniikinalku Kaunissaaressa, kun olimme sukulaisten mökillä muinaistulien aikaan. Illalla lähdimme ilotulitusta katsomaan rantaan ja jätimme mökin omistajien koiran ja Eetun heidän uuteen mökkirakennukseensa. No jossain vaiheessa siellä ihmisvilinässä sitten huomattiin, että mökkiläisten cockerspanieli vilisti tyytyväisen näköisenä siellä hulinoissa. Cockeri oli kyllä niin kiltti, että köpötteli tyytyväisenä mammansa perässä takaisin mökille.
    Mutta mun äitiin iski tietysty paniikki, että missä Eetu on siellä vieraalla ja suurella saarella ja hän ei varmaan löydä sitä enää ikinä sieltä. No Eetu olikin ollut poikkeuksellisen kiltti/fiksu ja jäänytkin kaikessa rauhassa mökin pihalle oleskelemaan ;)

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  16. Koiratäti: hei, niin onkin tosiaan, oikea profiilikuva, hih. ;D

    Kääk, mikä tilanne! Onneksi molemmat koirat oli kuitenkin turvassa. <3

    Meillähän Rilla saa terassin oven itse auki, jos sitä ei ole tajunnut vetää juuri tietyllä tavalla kiinni. Kesällä sattui useamman kerran niin, että kotiin tullessa koirat ulkoilivatkin keskenään pihalla, kiva! Ja terassin ovi tosiaan auki. Onneksi mitään ei ole sattunut koirille ja/tai talolle, ainakaan vielä.. Toivottavasti oltais nyt opittu joka kerta kotoa lähtiessä varmistamaan, että terassin ovi on kunnolla kiinni.

    VastaaPoista
  17. Huh, mitä jännitysseikkailuja teillä onkaan ollut. Onneks sait Peppiliinin miltei heti kiinni. Mutta Rilla-rontti kun karkuun pykäs! Meillä Elli ei ole karkaavaista sorttia, mutta jos onnistuisi pannastaan luikahtamaan kesken lenkin jossain vilkkaalla autotiellä, niin huh, kyllä siinä varmaan sydän nuljahtaisi paikoiltaan. Että ymmärrän kyllä hyvin huolesi.

    Meillä Elli kulkee tavallisessa pannassa ja vaikka yleensä joka lenkillä joudunkin vetämään Elliä eteenpäin, ei se vielä ole kertaakaan onnistunut luikahtamaan sieltä pois. Ellillä on mun autossa käytössä valjaat, jotka kiinnitetään auton turvavyöpisteeseen. Ne taitavat olla juurikin Y-valjaat. Se inhoaa niiden päällepukemista, siksi niitä ei tule muuten juurikaan käytettyä.

    Toivotamme teille jatkossa turvallisia lenkkeilyjä ilman vastaavia sydämentykytyksiä. Onneksi tuo siili-suhonenkin selvisi hengissä säikähdyksestä.

    VastaaPoista
  18. Ellieli: juu kuule, AIVAN liikaa on ollu jännitystä!

    Meillä on kans autoilua varten Pepillä y-valjaat ja Rillalla vähän y-valjaiden tapaset, missä on kaks erillistä lukkoa. Kumpiakaan niistä ei pysty käyttämään hihnan kanssa (turvavyökiinnityssolkien takia) ja ne on lisäksi nailonia, joka kuluttaa koiran turkkia pitkäaikaisessa käytössä.

    Kävin jo ostamassa Hurtan pehmustetut y-valjaat molemmille tytöille ja muutaman kokeilukerran perusteella ne vaikuttaa ihan lupaavilta. Postailen niistä tarkemmin vielä, kun oon saanu säädöt kunnolla kohdilleen ja kuvia typyistä ne päällä.

    Kiitos ja sinne myös turvallista ja mukavaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü