Avocadopasta:
- 1 valkosipulinkynsi (meillä 3 pientä)
- 1/2 chiliä ilman siemeniä (meillä 1 kokonainen)
- 1 limetti (meillä ainakin 1,5)
- 2 kypsää avokadoa
- suolaa
- mustapippuria
- 1/2 dl oliiviöljyä
- kourallinen basilikaa
- kourallinen lehtipersiljaa
- 30 g (1 dl) raastettua pecorinoa (meillä Grana Padanoa)
- 30 g (1 dl) raastettua parmesaania
Lisäksi:
- 400–500 g spagettia (meillä 400 g bavettea)
- raastettua parmesaania annosten päälle
1. Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun runsaaseen veteen.
2. Kuori valkosipulinkynsi (kynnet), poista chilistä siemenet. Pieni valkosipuli ja chili mahdollisimman pieneksi ja laita kulhoon. Purista silppujen päälle yhden limetin mehu.
3. Halkaise avocadot ja poista siemenet. Kuutio avocadot veitsellä kuorissaan ja lusikoi sitten kulhoon muiden ainesten sekaan.
4. Silppua kulhoon lehtipersilja ja basilikan lehdet.
5. Raasta mukaan juustot ja lisää oliiviöljy.
6. Sekoita hyvin ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.
7. Säästä kupillinen pastankeitinvettä kastikkeen ohentamiseen. Valuta pasta lävikössä ja sekoita kastike pastan joukkoon kattilassa. Lisää tarvittaessa pastankeitinvettä lorauksittain, jotta saat pastalle hyvän koostumuksen.
8. Tarjoa heti raastetun parmesaanin kanssa.
Jälkiruuaksi syötiin tuoretta pullaa, jota bestis ja kummityttö olivat leiponeet. Kummitytön todellinen taidonnäyte oli koirapulla - wau!
~~~
Se olisi sitten taas viikonloppu, vaalisellainen. Muistakaahan äänestää!
Täällä oli myös paikallislehdessä tuo avokadopastan ohje. Täytyy kokeilla :)
VastaaPoistaIhana koirapulla, mutta eihän tuollaista raaski syödä!
Juu äänestämään täytyy sunnuntaina mennä.
Kokeile ihmeessä pastaa - ihan älyttömän hyvää! :P
PoistaSepä, miten noin söpön voisi syödä? Hienoin pulla, jonka olen koskaan nähnyt. <3
Makoisalta näyttää taas!!!! Täytyy varmaan tehdä tuota itselleni vaan, koska meillä pieni mies ei tykkää avokadosta ( se onkin onneks ainoa ruoka, jota ei ole suostunut syömään. Selityksenä ällistyttävä: "YÄK! En syö kun se ei maistu miltään!") ja isäntä ( joka yhtä ällistyttävästi ei olekaan enää allerginen just avokadolle!!) on viljattomalla dieetillä.
VastaaPoistaOlen siis ainoa, joka täällä voi nautiskella tuosta nettihitistä :-)
Meillä ei täällä muutenkaan nyt mene hommat ihan nappiin. Meri-koira on joutunut koipeliinipotilaaksi. Sillä todettiin ns. shelttien "kinnervika" eli kintereestä varpaisiin menevä pinnallinen (varpaitten)koukistajajänne lipsahtelee pois urastaan kintereessä. Paska juttu... piti leikata.
Tuossa se nyt könkkää sen koipipakettinsa kanssa. Olin eilen sen kanssa Apexissa 6 tuntia ja illan kyttäsin että heräilee kunnolla ja että milloin se pissakin oikein tulee. Kiikutin ulos ainakin 10 kertaa. Pissa tuli ehkä n. kahdeksannella kerralla :-).
Toivotaan nyt että alkaa parantua. Koipi sidehoidossa 3 viikkoa, potilas remmissä 4 viikkoa, asteittaista kuntoutusta ainakin jouluun asti. Kavereitten kanssa leikkiminen kielletty hitsin pitkään :-(
Ainakaan tänään ei oikeastaan varaa vielä ollenkaan pipille jalalle. Menee kolmella jalalla aika kovaa, mutta pitäishän sitä pipiäkin ruveta joskus käyttämään. Olen miettinyt että mahtaisko olla apua jos varpaat ei olis paketissa... blogeja selaillessa olen kuvista bongannut, että joillain on varpaat jätetty paketin ulkopuolelle.
Ikävä uutinen on se että todennäköisesti jossain vaiheessa brakaa toinenkin kinner. Kun nyt saatais tää ekakin kuntoon...
Mänttiäkin mäntinpi juttu!
Parempaa viikonloppua muille!
shelttien mami
No, voehan #@%§ !!! Että pitikin sattua noin tylsä juttu. :( Olen TOSI pahoillani! Lähetän ihan hirmuiset annokset parantavia ajatuksia ja paijauksia. <3
PoistaMeillähän edesmenneellä Rosa-mummulla katkesi viimeisenä syksynään toisen takajalan polven eturistiside, joka piti leikata. Leikkaus tehtiin HauMaussa ja paraneminen sujui todella nopeasti. Rosa varasi kipeälle jalalle heti jo leikkauspäivän iltana.
Toi kinnervika on mulle ihan uusi ja vieras juttu, joten en osaa yhtään sanoa, miten siinä paranemisen pitäisi edetä. Pissaa muistan minäkin Rosan kanssa vahdanneeni. Rosan kanssa oli tosi helppoa rajoittaa hyppimistä ja muuta, kun hän oli vanhuuttaan jo muutenkin tosi rauhallinen köpöttelijä. Jos ajattelen Rillaa/Peppiä, niin voin vaan kuvitella, miten vaikeaa on saada pidettyä nuori ja vilkas koira rauhallisena. Hitsiläinen, miten tyhmä juttu tosiaan. :///
Eikä kuulosta hyvältä toi ennuste toisen kintereen kohdalla.. Pidän hulluna peukkuja, että siltä edes säästytään!
Harmittaa teidän puolesta kyllä tosi paljon. :S Toivon mahdollisimman pikaista ja helppoa paranemista Merille ja paljon tsemppia sulle hoitamiseen! <3 Pidäthän mut ajan tasalla asian suhteen.
Koirapullasta otetaan heti mallia ja seuraavalla kerralla leivotaan tuollaisia. Ehkä teenkin joulun alla koirapullia enkä mitään luciapullia.
VastaaPoistaTuota avocadopastaa täytyy kyllä ehdottomasti kokeilla jossain vaiheessa. Taidan olla aina se viimeinen, joka kokeilee uutta ja kehuttua ohjetta.
Sukkaprojektista sen verran, että yksi miehen sukka on valmis ja arvaa mitä sitten - tein toiseen sukkaan varren ja sitten vasta huomasin, että ne onkin eri paria. Ei kun purkamaan...
Kivaa viikonloppua <3
Eiks oo aivan ihana pulla! Hienoin mun koskaan näkemä. <3 Ilman muuta teet jouluksi koirapullia! :)
PoistaKokeile myös ihmeessä tota pastaa - mielettömän hyvää! :P
Nyt kuule stop-tykkänään! Et tietenkään pura mitään! Ei meitä haittaa mikään eriparisuus. Nuorisollakin on muotina pitää eriparisia sukkia jaloissaan, joten miksi ei meillä vanhuksillakin. Eriparisuus kunniaan! :)))
Samoin sinne, kivaa viikonloppua! <3
Jimin mamillekin tätä kautta sellaset terkut, että jos joskus alkaa sitä shelttivauvaa hommata, ottaa selvää löytyykö suvusta "shelttien kinnervikaa"= pinnallisen koukistajajänteen luksaatiota= akillesjänteen luksaatiota (tälläkin nimellä vaiva välillä saattaa kulkea).
VastaaPoistaKuulemma koipi brakaa yleensä jo noin 1 vuoden iässä, Merillä meni 3 vuotta. Merihän on ihan kotikoirana, mutta jos sillä olis joku fantastinen agilityura, olis koipi voinut luultavasti hajota jo aiemmin. Joskus kyllä näyttää siltä, että meno on paljon hurjempaa kuin agilityradoilla, kun noitten pihaleikkejä seuraa.
Aika hyvä tuuri on kyllä mulla käynyt, kun ei näillä 4:llä muulla ole ollut tätä vikaa. Taitaa olla shelttien tyyppivika. Jostain luin, että jopa 10 prosentilla olis rakenteellinen alttius "kinnervikaan". Ainakin Merin kohdalla kintereessä(= koiran kantapäässä) oleva ura, jossa jänteen pitäisi pysyä, ei ole riittävän "syvä". Sitä koverrettiinkin Merillä syvemmäksi ja samalla venyneitä nivelsiteitä kiristettiin. Nyt jänteen ei enää pitäisi pulahtaa pois urasta. Höh.
Potilas on oikein taitava potilashommissa. Nukkuu tietty mamin kainalossa ja könkkää uutterasti ympäriinsä minkä ehtii. Kolmella jalalla tosiaan pääsee kovempaa kuin neljällä, tyhmä jalka vaan hidastaa menoa. Ollaan oltu tänäänkin aika pitkään pihalla useampaan otteeseen. Tällaisessa tilanteessa on kyllä hieno juttu, että on oma piha. Siellä voidaan hengailla rauhassa, haistella lunta ja pakkasilmaa. Tyynelle ei ole vielä mennyt jakeluun, ettei merin kanssa nyt voi leikkiä. Pettymys on käsinkosketeltavaa.
Nyt kakkapussi pipiin jalkaan ja iltapisulle!
t. shelttien mami
Googlettelin vähän ja pikkusen kimurantilta vaivaltahan toi kuullostaa. :/ En ollu tosiaan ennen kuullutkaan moisesta kiusasta. Mua aina riipii erityisesti koirien koipivaivat, kun mun ihannekuvitelmissa koirien kuuluis saada juosta ja kirmata ihan rajattomasti.
PoistaVoi Meri-pikkuinen, urhea potilas. <3 Ihanaa tosiaan, että teillä on oma piha, jossa toipilas voi rauhassa köpötellä. Ja Tyyne reppana. Ihan tylsää, kun systerillä on pipi! :(
Kakkapussit ON monikäyttöisiä.. ;)
Kovasti jaksuja sinne! <3
Hmm, meillä saattais isäntä tykätä tuosta avokadopastasta, kun tykkää chilistä ja valkosipulista. Avokadon siemenestä, tai oikeastaan -kivestä olen joskus kasvattanut kasvin, mutta en muista miltä se itse hedelmä maistui. Uutisissakin oikein mainittiin, että jossainpäin oli avokadot loppuneet tuon pastan takia. Ja mä kuulen ts. luen siitä nyt vasta ekaa kertaa.
VastaaPoistaMä en hirveästi ole pastaruokien (makaroni-) ystävä, syön kyllä jos sitä on ruoaksi. Mut tänään tehtiin lasagnea, josta mä kyllä tykkään, ja siitä tuli aivan taivaallista. Karvisen sanoin: "lasagnea taivasta". Söin sitä niin ison satsin, että vieläkin oon ähkynä.
Me lähetetään vielä Ellin kanssa parantavia terkkuja, haleja ja rapsuja sille Meri-koiralle, jonka koipeliini on leikattu. Voi ressukka parkaa. Toivottavasti paranet pian ja pääset taas leikkimään siskon kanssa.
Kuule, meidän kaupoissakin on ollut tosi vähän avocadoja tarjolla viime viikkoina ja voisin vaikka vannoa, että se johtuu tosta "kohupastasta". Uskomatonta! :D
VastaaPoistaMä taas rakastan pastaruokia, mitä kermaisempaa, sen parempaa.. :P Hmm, nyt mun alko tehdä mieli lasagnea, kiitos vinkistä! ;)
Eiks oo tosi tylsä juttu toi Meri-paran koipeliini, höh! :(