Naksuttelua

Meillä on nyt Rillan kanssa kaksi koirakoulukertaa takana, joten ajattelin kertoa tähänastisia kokemuksia aiheesta. Päädyin kurssille Rillan kanssa tosiaan siksi, että Peppi, jolle kurssia alun perin suunnittelin, ei suostunut ottamaan namia vieraassa paikassa. Kouluttaminen palkitsemisen avulla ei onnistu, jos koira ei ota palkintoa. Niinpä kouluttaja ehdotti, että tulisemme kurssille Rillan kanssa ja tekisin sitten Pepin kanssa kotona samoja harjoituksia.

Sitä vaan, että kotona mulle maistuu kaikenlaiset namit ja herkut tosi hyvin. Että let's naksutellaan!

Meidän koirakoulussa harjoittelu perustuu naksuttimeen ja palkitsemiseen. Eli naksuttimen tai kielen naksautuksella merkitään koiran toivottu käytös ja siitä koira saa aina heti palkkion. Menetelmää voi soveltaa melkein mihin vaan, mutta me olemme tehneet nyt vielä ihan alkeisharjoituksia.

Mammalla on ollu vähän ressiä, niin mä käytän sitä terapiassa. Siellä mamma saa naksutella sellasella naksuttimella. Vielä se ei oo mun mielestä kyllä auttanu yhtään..

Ihan ensimmäinen harjoitus oli sellainen, että minä pidin nyrkin sisässä namia ja Rilla sai haistella nyrkkiä. Sitten heti, kun hän irrotti kuonon nyrkistä, minä naksautin, avasin nyrkin ja Rilla sai ottaa namin.

Seuraava harjoitus oli muuten samanlainen, mutta naksautuksen ja namin sai vasta, kun Rilla katsoi minua eli otti kontaktia. Näitä kahta harjoiteltiin ensimmäisellä kerralla ja kotona käyntien välissä.

Seuraavalla kerralla vaikeutettiin taas vähän. Minun piti seisoa ja, kun Rilla katsoi minuun, naksautin ja annoin namin. Seuraavaksi liikuin hitaasti takaperin ja heti, kun Rilla lähti seuraamaan, naksautin ja annoin namin. Sitten vaikeutettiin taas niin, että kuljinkin eteenpäin ja Rilla sai naksautuksen + namin vasta, kun hän tuli vierelleni eli kulki mukana. Tämä viimeinen harjoitus meiltä ei sujunut kovin hyvin ja saimme sen kotiläksyksi. Sitä on tarkoitus harjoitella niin, että seuraavalla kerralla voidaan taas mennä eteenpäin.

HiRRRveen hyvin osaan kyllä kulkea. Toim. huom.

Harjoitusvälineiksi olen hankkinut naksuttimen ja pussin palkkionameille. Ostin sormilenkillisen naksuttimen, joka on osoittautunut käytössä ihan käteväksi. Jonkinlainen namipussukka on melkein välttämätön, koska uusi nami pitää saada aina nopeasti annettua, kun koira tekee oikein. Tuunasin omaa pussukkaani siten, että laitoin siihen nyörin, jonka avulla saan pussukan olalle vähän niin kuin pienen olkalaukun.

Nuo kuvassa näkyvät ZiwiPeakin peuraherkut maistuvat Rillalle ainakin toistaiseksi hyvin. ZiwiPeakista saa helposti murusteltua sopivan pieniä paloja. ZiwiPeakin herkut ovat myös ilmeisen hyvälaatuista ja terveellistä tavaraa. Naksutinkoulutuksessa nameja kuluu oikeasti paljon eli kannattaa miettiä, mitä nameja käyttää. Olen itse pienentänyt Rillan kupista saamia ruoka-annoksia aina vähän sen mukaan, kuinka paljon koulutusnameja hän on sinä päivänä saanut.

Joo, se peurajuttu on kyllä ihan hyvää. Mamma antaa sitä mulle samalla, kun se ressinaksuttelee. Mitään logiikkaa siinä sen naksuttelussa ei oo, mutta ihan kiva, että mä saan vähän vaivanpalkkaa, kun mä kerran käytän sitä siellä terapiassa.

Koulutuksen pääidea on parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta. Sen avulla jatkossa koiraa on helpompi käsitellä, kun koira on oppinut luottamaan saumattomasti omistajaan. Toistaiseksi ainakin olen ollut oikein tyytyväinen kurssiin. Toivottavasti me opitaan oikein paljon ja osaan opettaa sitten myös Peppiä.

Ai, pitkulaista vai? Hah! En usko, että se oppii yhtään mitään, että dream on vaan mamma. 

Ja, koska meidän laumalla asiat ei vaan koskaan mene ihan niin kivasti kuin voisi toivoa, täytynee tunnustaa teille pari juttua. Hitsi.. Visiossa, jossa siis tuolla kurssilla käymme, on uudet, hienot tilat. Koulutusta varten siellä on iso huone, jossa pidetään myös mm. agilitytreenejä. Lattia on sellaista harmaata mattoa, joka on koiran tassuille hyvä alusta. Ensimmäisellä käynnillä Rilla oli tilassa vapaana ja merkkasi (lue: pissasi) yli kymmenen kertaa huoneeseen. Kyllä! Arvatkaa, paljonko hävetti! Toisella kerralla pidin Rillan kiinni koko session ajan, mutta silti hän ehti kyykätä kerran. Ihan pikkuisen rasittaa meikäläisen hermoja ko. asia! Kouluttaja kyllä suhtautui oikein hyvin ja sanoi, että tilassa on niin paljon toisten koirien hajuja, että on ihan luonnollista, että Rilla merkkailee. En usko! Heillä on onneksi myös sellainen hieno imuri, jolla ensin kastellaan pissakohta pesuaineella ja sitten jotenkin imaistaan kaikki märkä pois. Silti. Tosi raskasta, voin kertoa! Niin, että ette varmaan yllättyneet tästä. Meillähän perinteisesti mennään 'kakalla sisään' ja ilmeisesti myös pissoilla. Oikein kiva - NOT!

Tää on niiiin taas tätä, Ihan pikkuisen, jos merkkailee paikkoja, niin heti juorutaan koko maailmalle. Onpa pientä!

Pitäkää peukkuja, että jahka Rillan juoksut on ohi, niin merkkailu vähenee (lue: loppuu!) Muuten ollaan naksuttelusta ihan innoissamme! Siskontyttö on Jimin kanssa myös aloittanut vähän samantyyppisen kurssin. Siitä voitte lukea lisää täältä. 

Kivaa keskiviikkoa kaikille!