Juuri nyt, tällä hetkellä eniten ärsyttää todellakin kaikki. Ei tietenkään kirjaimellisesti KAIKKI kaikki, mutta tietänette, mitä tarkoitan. Liikenteessä muut käyttäytyvät moukkamaisesti ja ruokakaupasta on loppu juuri ne tuotteet, joita menin sinne hakemaan. Tunnen olevani jonkinlainen itsestäänselvyys, joku, jolla ei ole niin väliä: 'kun siinähän se on muutenkin'. Ja, jos suunnittelen jotain, ihan pientäkin, niin se ei vaan onnistu. Joku kohta pettää ja suunnitelmat menevät uusiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Enkä käsitä, miksi pienet jutut, niiden isojen lisäksi, saavat minut näin raivon partaalle? Olenko sekoamassa ja muuttumassa hirviöksi?
Kommentoin Marja-Leenan ja Ossin blogiin tässä taannoin, että on tosi virkistävää, kun siellä puhutaan asioista suoraan ja kerrotaan, jos jokin ärsyttää. Joskus täällä blogimaailmassa - ja tarkoitan nyt nimenomaan tällaisia suht keveitä blogeja, kuten tämä omanikin on - tulee sellainen vähän hattaramainen vaikutelma elämästä. Niin kuin kaikki olisi aina iloista ja onnellista. Niinhän ei tietenkään ole. Ja vaikka ymmärrän täysin sen, että on ihan hyvä olla paikka, jossa voi käsitellä pelkkiä hyviä juttuja, niin itse taidan silti tykätä pienestä rososta ja realismista. Siksipä nytkin tätä kirjoitan. Myös kyllä siksi, että usein "puhuminen" auttaa. Ehkä tämä ei ole se kaikkein konkreettisin puhumisen muoto, mutta uskon silti, että tästä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Sitä paitsi, tällainen minä olen "oikeassa elämässä" - täynnä suuria tunteita.
Olen ennenkin sanonut ja sanon sen taas, minähän olen myös melkoinen draamaqueen, joten yhtään ei tarvitse olla huolissaan. Kaikki on oikeasti ihan hyvin ja minä tokenen tästäkin Känkkäränkän vierailusta. Not to worry! Ja ainahan tällaisesta oppii. Tulee katsottua ja mietittyä elämää vähän tarkemmin.
Loppuun vielä vähän listausta asioista, jotka tekevät iloiseksi. Jopa silloin, kun Känkkäränkän vierailu meinaa muuttua alivuokralaissuhteeksi..
Rilla ja Peppi. Ihan joka päivä ja mooonta kertaa päivässä.
Huhtikuu.
Päivien piteneminen ja valon lisääntyminen.
Grayn Anatomian uudet jaksot.
Granaattiomenat.
Ihmiset, jotka ymmärtävät jopa silloin, kun itse en ymmärrä.
Nukkuminen.
Koti, jossa saan olla oma itseni.
Blogin kommentit - kiitos niistä jokaisesta! ♡
 |
| Note to self. |
Sekä itselleni, että teille kaikille toivotan -
Jos et ois draamaqueen, et ois niin ihana ja kiinnostava immeinen. Äläkä huoli, sen känkän sisko on meillä. Saamari, että potuttaa ja hatuttaa ensteksi tää ettei talvi vaan lopu murrrrkeleh !! Ja sitten se mies, SE MIES perheessä. Oikeen sitte stereotypia pohojalaasesta selaasesta, sanonko mä mikä. Sitä kiihtyy nollasta sataan ihan sekunnissa jostakin mitä se taas läväyttää sieltä syövereistä. Jooo-o.
VastaaPoistaJa sitte yhtiökokous, siis tää as.oy:n. Sitä ei oo viel ollu mutta oon ihqan jo raivoissani niistä muutamista jääristä, jotka raahautuu sinne siis vaan huutamaan ja haukkumaan. Juu en oo hallituksessa, enää. Enkä toista kertaa mee. Mut siis.....mrrggrrrr.
Ja se oma nassu siellä peilissä, voi helvata sentään. Joka aamun ihmettelyn aihe, että kuka toi karmee eukko on ja mitä se mun peilissä tekee. Ja sit ku on viälä tossa toi MIÄS !!! JA koira ei tykkää musta enemmän kuin tosta MIÄHESTÄ, et siis niiin byääääääääää.....sniff.
Että naisenelämä, joo, my ass!! Ja sitte vielä seki.
Hitsi, joo ei oo vaaleenpunasta. P*itkittyny talvi syäny senkin. Ja noi Känkän sisarukset !! Niitä on kuule isompikin lauma, oon huomannu. Voisko ostaa niille lentolipun johkin, siis vaan menoliput. Ja niille muutamalle as.ooyyn asukkaalle samalla ??
Eiku terkkuja känkkälästä sinne kaikille. Sä oot siis niin mun samis. Jospas oisit tossa niin ison halin antasin, keittäsin kahvit ja parantasin sun kaa maailman ihan kertaistumalla.
Puss och kram min bäste vän.
Ou-nou, onko sillä hiRvityksellä systeri!?! ;D
PoistaÄlä muuta virka!! Eiks toi lumi tajua sulaa nopeammin! :/
Yhtiökokous - HUI! Ne ei oo mitään kevyitä juttuja. Itse aikoinaan erehdyin osallistumaan tasan yhteen ja siitä opin pysymään kaukana moisesta. Että voikin ihmiset olla erimieltä asioista.. :O
Kuule, eilen meinasin saada slaagin, kun makasin sängyssä tablettitietsikkaa selaillen ja yhtäkkiä ruudusta heijastui joku gaamea noita-akka. Ensin luulin, että se on se Känkkäränkkä, mutta kauhukseni tajusin, että minähän siinä irvistelen. Kyllä meinas tietsikka tippua järkytyksestä ja leuat loksahtaa sijoiltaan. :D:D
Meillä aikoinaan sekä Rosa että Ines olivat oikeastaan pelkästään miehen perään. Minä kelpasin silloin, kun annoin ruokaa ja, jos mies ei ollut kotona. Nice. Rilla sentään onneksi on ainakin vielä ihan mamman tyttö. Peppi on vähän kahden vaiheilla.. ;)
Oih, ottaisin niin mieluusti noi kaikki: halin, kaffen ja maailman parantamisen. Kyllä me ne kaikki vielä saadaankin. Usko pois! <3
Sinne myös paljon terkkuja ja haleja! <3
Kyllä niitä känkkäränkkäpäiviä taitaa olla vähän itse kullakin. Kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Ja saa kai niitä ollakin, mutta ei liikaa, siinä hermostuu jo muutkin.
VastaaPoistaItseänikin känkättää tämän tästä joku asia, mutta nyt kun aurinko paistaa kauneimmillaan, ei niistä kauan jaksa vihaa pitää. Pimeän, masentavan talven jälkeen tuntuu, että herään ja jaksan taas hymyilläkin. Ei saa päästää kurjaa oloa liian pitkälle. Muutoin rypee suossa.
Kun känkkäränkkä meinaa seuraavan kerran tulla kutsumatta, sano sille: "Sorry, tänään ei sovi", ja hymyile kilpaa auringon kanssa.
Niinpä, eihän elämä olis elämää, jos kaikki olis aina samanlaista. Toi on myös niin totta, että eihän kukaan jaksa katsella toisen känkkäämistä määräänsä enempää. Kyllä siitä kiukuttelusta tosiaan pitää päästä myös yli.
PoistaMun lähipiirissä on onneksi paljon ihmisiä, joilla on tosi hyvä huumorintaju. Viljellään sarkasmia ja mustaa huumoria silloinkin, kun asiat on oikeasti huonosti. Se on ihan parasta terapiaa! Koirien lisäksi tietysti. Kuka pystyy kiukuttelemaan, kun yksi pitkänmallinen hyökkää antamaan hyppypusuja ja toinen käpertyy polvimutkaan tuhisemaan. <3
Hyvä ohje! Täytyykin laittaa oikein ulko-oveen kyltti Känkkäränkällä, jotta tajuaa kiertää meidät jatkossa kaukaa. ;D
Ihana kirjoitus annamari. Joskus tosiaan ihmettelen, että olenko minä se ainoa ihminen, joka hyppään sängystä niin sanotusti "väärällä jalalla":). Sitten koetan puolustautua, mutta eihän se OLE niin. Joka päivästä pitäisi löytää se hyvä. Ja sitä hyväähän on paljon. Tuossa sinunkin listassasi taisi olla kymmenen hyvää asiaa.
VastaaPoistaKaikkien pitäisi aina muistaa ne hyvät asiat omassa elämässä ja niitä on yleensä kuitenkin enemmän kuin ikäviä asioita. Jostain syystä emme vain aina näe niitä hyviä asioita. Nytkin aurinko paistaa, joten lähden Ossin kanssa lenkille, kunhan se herää nokosiltaan.
Teille kaikille terveisiä ja tytöille pusuja Ossilta, M-L ja Ossi.
Voi KIITOS! Olipas mukavasti sanottu! <3
PoistaTajusit justiinsa, mitä ajoin takaa. Välillä, kun selaa blogien päivityksiä, tulee tosiaan sellainen olo, että olenko epänormaali, kun välillä ottaa päähän niin, että meinaa järki lähteä. Mutta niinhän se on, että hyviä juttuja on aina myös vaikka kuinka paljon, kunhan vaan suostuu ne näkemään. Uskon kovasti mielen voimaan: hyvä vahvistaa hyvää ja paha pahaa. Aina ei silti meinaa jaksaa ja silloin saa mun mielestä vähän kiukutella. Kyllä sen hyvän sitten taas löytää, kun on saanut kiukun purettua.
Vaikka olenkin TOSI kyllästynyt lumeen ja liukkaseen, niin kieltämättä aurinkoa on riittänyt ja se on kyllä todella ihanaa ja ilahduttavaa! :)))
Kiitos ihanasta kommentista jälleen ja terkkuja myös sinne kovasti! <3
Kivaa tosiaan että välillä avaudutaan, itsekkin pitäisi useammin :) Hyvää kevättä ja parempaa mieltä teille sinne! ;) Koirille terkkuja ja rapsuja <3
VastaaPoistaEikö? Jotenkin tulee inhimillisempi fiilis, kun kaikki ei ole aina "hyvää ja kaunista".
PoistaKiitos ja samoin sinne! <3
Mutta juuri niinhän sen kuuluukin mennä, että välillä ei jaksa edes itseään. Pitää antaa itselleen lupa olla pahalla päällä ja kiukutella, kunhan muistaa myöhemmin pyytää anteeksi niiltä jotka känkkäämisestä ovat osansa saaneet.
VastaaPoistaMieheni oli eilen erittäin pahalla päällä, kun oli töissä tullut joku väärinkäsitys ja hän oli syyttömänä saanut syyt niskoilleen. Ärsyttäähän se ja puhuttiinkin sitten siitä, miten pienet asiat voivat saada sapen kiehumaan. Silloinhan kaikki on oikeasti aika hyvin.
Olen ennenkin maininnut, että näen itse työssäni paljon kuolemaa ja ihmisten vakavia sairastumisia, joista ei enää palata siihen vanhaan elämään. Nämä asiat pysäyttävät ja laittavat hetkeksi ajattelemaan mikä oikeasti on tärkeää. Puhumattakaan läheisen sairastumisesta, kuolemasta ja jopa pienen Sohvimme poismeno aiheutti sen, että hetkeksi ne pienet ärsyttävät asiat eivät ärsyttäneet niin paljon.
Kiukuttele granaattiomenoista ja urpoista liikenteessä. Sinun elämäsi on tällä hetkellä juuri mallillaan <3
T:Anna, viivin mamma
No just toi! Mä en nimenomaan ole meinannut jaksaa itseäni viime päivinä. Sinä sen sanoit!
PoistaJos olen ihan rehellinen, niin mun mielestä meillä minä osaan kertoa ja varoittaa paremmin, jos olen huonolla tuulella. Mies taas kiukkuaa aikansa ja on sen jälkeen ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen kyllä siihenkin näinä yhteisinä vuosina tottunut. Mutta kieltämättä olisi mukavaa, jos asioista voitasi puhua niiden oikeailla nimillä, kuten kuvailit tuon teidän eilisen illan. Eli - good for you! :)
Työsi kuulostaa hyvin tärkeältä sekä myös erittäin rankalta. Olen itse joskus miettinyt, miten mulla "pää kestäisi" vastaavaa. Olen meinaan kova murehtimaan toisten asioita, mutta ehkä koulutus ja kokemus opettaisi jättämään työasiat töihin? Mulla itselläni on menossa semmoinen vähän rankempi ajanjakso elämässä monenkin asian takia ja siitä johtuen olen joutunut opettelemalla opettelemaan hyvien asioiden näkemistä myös silloin, kun niitä ei spontaanisti näe. Välillä se onnistuu paremmin. Toisinaann taas huonommin. Silti uskon kyllä täysin, että hyvä vahvistaa hyvää ja paha pahaa.
Kiitos empaattisesta kommentista ja jaksamista Sinulle sekä töihin että kotiin! <3
Mun työt... on tavallista työtä :) Sairaalahuumori meidät kaikki siellä varmaan järjissämme pitää. Sehän on ulkopuolisista kamalaa kuunneltavaa. Työt onneksi jää usein työpaikalle. Joskus jotain pahoja juttuja murehtii kotonakin, mutta kaiken eteen ei pääse.
Poista"Jossei se tapa, se todellakin hajottaa". Minä en tykkää elämän epäreiluudesta. Haluaisin, että hyville ihmiselle tapahtuisi vain hyviä asioita. Rankat asiat oikeasti harvoin kasvattaa vahvemmaksi ihmiseksi. Tämä on siis oma kokemukseni.
Toivottavasti sinun känkkäränkkä ymmärtää häipyä ja asiat ratkeavat parhaalla mahdollisella tavalla.
Terquin Anna, viivin mamma
Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat sairaalahuumorilla. Mun lähipiirissä harrastetaan erittäinkin rankkaa sarkasmia ja mustaa huumoria. Todella terapeuttista!
Poista"Jossei se tapa, se todellakin hajottaa". En voisi olla enempää samaa mieltä ton biisin ja sun kanssa! Justiinsa paasasin hyvälle ystävälle siitä, kuinka mua suututtaa, kuinka aina hoetaan vaikeuksien vahvistavan. Kuinka kuulee ihmisten ihan tosissaan sanovan, että eihän elämän kuulukaan olla helppoa. Mä en ymmärrä sitä. Miksi ei saisi toivoa elämän olevan helppoa? Toivooko esim. äiti lapselleen paljon haasteita ja suruja elämään, jotta tästä kasvaisi parempi/vahvempi ihminen? Itse olen sitä mieltä, että JOS vaikeuksista selvitään ns. voittajina, niin se johtuu siitä, että on pakko. Ei ole muita vaihtoehtoja. Eikä se, että ihminen näyttää päällisin puolin ok:lta tarkoita, etteikö hän pinnan alla voisi olla vaikka kuinka hajalla. Ja, kun sanotaan, että meille ei anneta enemmän kuin jaksamme kantaa, niin eiväthän kaikki jaksa. Onko se sitten virhearvio elämältä vai?
Kuten huomaat, mulla on paljon sanottavaa tästä(kin ;)) asiasta. Voisin jopa tehdä siitä oman postauksen.
Kiitos Sinulle kommenteista ja myötäelämisestä! <3
Jaksamushalitus <3 Kauas kadotkoon Känkkäränkkä, mut älköön tulko tännepäin!
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaNo juu, sanon sille noita-akalle, attä lähtis vaikka Marssiin. Eiks ne jotkut jäkälät(?) siellä joutais vähän mököttämäänkin? ;D
:D
PoistaTäällä taisi olla viime viikolla yksi känkkäränkkäpäivä, heti aamusta onnistuin juuri lähtiessä vielä lasista vesihörppyä ottaessa loiskuttamaan naamalle ja tiskipöydälle puolet sisällöstä. Sitten kompuroin viime tipassa pysäkille ja uusi kuski meinasi ajaa ohi kun vasta kävelin selkä auton tulosuuntaan päin. Onneksi pikkubussissa on tuttu porukka, joka huusi auton pysähtymään. Tai liekö sitten onneksi, tuhosin töissä heti aamusta n. 100€ hintaisen asiakirjan, auts :/ No onneksi alkoi pääsiäisloma sen päivän jälkeen! :) Enkä ilmeisesti suurempaa tuhoa ollut aikaansaanut.
VastaaPoistaMutta sinua en ainakaan ole itsestäänselvyytenä pitänyt, vaan jatkuvasti jaksanut yllättyä ja ihailla miten ahkerasti päivität blogia :) Ja ne granaattiomenat, miten ihanan värisiä! Ihailen jopa niiden kuoria biojäteastiassa ;)
Juu, kuulostaa kyllä känkkäränkkäpäivälle. Hitsi. Ja auts tosiaan se asiakirja. :/ Vaikka, ihan kiva, että ei ollu esim. jonkun munuainen tms., joka meni pilalle.. Mulle yksi kolleega sanoi kerran, että hän ajattelee aina jonkun työjutun "ryssittyään", että onneksi ei ole kysymys ihmishengistä.
PoistaOi, te blogikamut ette kyllä tosiaan pidä mua itsestäänselvyteenä (eikä kai kukaan muukaan, kunhan "draamailen" ;)), kiitos siitä! Nää kommentit ilahduttaa todella ja niistä syntyvä keskustelu. Nytkään en meinaa edes muistaa koko känkkäilyä, kun on niin mukavaa "jutella" teidän kanssa. :)))
Ihanaa, että oot löytänyt granaattiomenat! Ne ON kauniita ja hyviä. :P Ja KIITOS sitruunapiirakkaohjeesta. Meinaan todellakin kokeilla sitä. Kuulostaa tosi hyvältä!!
Töttöröö :)
VastaaPoistaMielestäni känkkis johtuu usein (ei aina) siitä, että on tyytymätön itseensä tai omiin tekemisiinsä ja sen känkkiksen sitten heijastaa muihin vikoina tai puutteina. Paras keino häätää känkkis onkin just toi positiivisten asioiden pohtiminen, luetteleminen, keskittyminen just tähän hetkeen, ei eiliseen eikä tulevaan. Mindfulness! Myötätunto auttaa myös, jos jotkut tuntuvat toopeilta tai ärsyttäviltä, voi ajatella vaikkapa: "Voi sua, kun et tajua kuinka töppö olet liikenteessä (ja toivoa samalla että muut ajattelevat samoin kun itse 93v.:nä köröttelee jossain tiellä) tai miettiä mitä muuta vaikkapa jotain ihan uutta ja kummallista voisi sieltä kaupasta nyt ostaa, kun ennakkosuunnitelmaa ei voi toteuttaa. Joo, mä myönnän, että aina ei oo niin helppoo olla joustava, mutta useimmiten se on kannattavaa. Se vanha temppu eli kymmeneen tai kahteenkymmeen laskeneminenkin toimii, mutta totta vieköön NYT saisi kevät ja kesä tulla PIAN. Lumet pois, samoin hiekat kaduilta, kyllä siinä känkkisetkin katoais.
Hihhihhihhih - töttöröö! :D:D
PoistaToi sun analyysi pitää muuten hyvin pitkälti paikkaansa. Munkin känkkäily juontaa tällä kertaa varmaan eniten siitä, että en tiedä, miten toimisin joidenkin asioiden suhteen. Sitten onkin päässä ylikuormitus, eikä voimat enää riitä hyvällä tuulella olemiseen. Tai jotain.. ;)
Mä uskon kovasti mielen voimaan - hyvä vahvistaa hyvää ja paha pahaa. Aina vaan ei tosiaan jaksa ja silloin kiukuttaa. Onneksi mun lähipiiristä löytyy (kieroutunutta ;)) huumorintajua, joten sarkasmia ja mustaa huumoria viljellään ahkerasti silloinkin, kun asiat meinaa olla huonosti. Todella terapeuttista!
Hyvin sanottu myös toi loppulauseen ajatus! Todellakin känkkikset häipyis lumien myötä Siperiaan. Sitä odotellessa.. ;D
Kiitos tsempistä ja terkkuja sinne kovasti! <3
Sitä kutsutaan vaan temperamentiksi, sanon minä ;) Tiedän tunteen, ne on niitä päiviä kun ihan kaikki menee pieleen, lähtien siitä, että oliiviöljypullo leviää lattialle ja tehosekoittimen terä hajoaa kesken aamusmoothien, aamulenkille lähtiessä puhelin putoaa asvalttiin (tai lumihankeen, molemmat äskettäin koettu...) auki unohtuneesta taskustaja sitä rataa :D Ja ne törpöt liikenteessä (tai asiakkaat asiakaspalvelutyössä, siitä en viitti enempää edes mainita...), APUA. Toisinaan ei edes tiedä, että itkeäkö vai nauraako, kun kaikki tuntuu menevän pieleen. Sitten voi vaan halata omaa pientä karvakorvaa, käpertyä sohvalle tuijottamaan aivot narikkaan -ohjelmia telkusta ja toteuttaa Sooloilua-leffasta poimitun lausahduksen: kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. :)
VastaaPoistaKyllä se taas siitä, nauti granaattiomenoista, karvaisista kavereista ja lisääntyvästä valosta, keväästä!:)
Oo-o, loistava pointti! Meinaan, sitä temperamenttiahan meikäläiseltä tosiaan löytyy.. :D:D
PoistaApua! Aika paljon juttuja on sielläkin sattunut. Hitsi. Ja hyvinkin saman tyyppisiä kuin nämä meikäläisen sähläilyt. Välillä tosiaan tekis mieli itkeä, mutta jo heti perään nauraa, kun kaiken jo sattuneen päälle vielä tippuu ja hajoaa pestopurkki keittiön lattialle. Yms. yms.
Ja samat on känkkäränkän häätömenetelmätkin. Koirien ja jättimäisen rasiallisen granaattiompun siemeniä kanssa soffalle katsomaan Grayn Anatomiaa, kun ensin on jätetty viimeisetkin aivojen rippeet sinne narikkaan. Jos se ei auta, niin ei mikään. ;D Nyt muuten muistan ton neuvon ko. leffasta - AIVAN loistava!! KIITOS, kun muistutit! :)))
Ja kiitos muutenkin todella empaattisesta kommentista! <3 Hali sulle ja rapsuja Jaltsalle! <3
Keskeneräiset asiat ja liian suuret haasteetkin känkyttää joskus, kun ei tahdo jaksaa kaikkea. Mutta mieti, kuinka paljon enemmän harmittais, jos ei olis näitä nelijalkaisia halittavia lääkitsemässä mieltä :) Ne ei aina kysele, että mikä sun nyt on, ei tarvi perustella, miksi tuntuu milloin miltäkin.
VastaaPoistaHyvä, kun tohdit jakaa tämänkin aiheen meidän muiden kanssa. Hattara-bloggaajan titeliä et nyt valitettavasti tule saamaan, mutta lämpimän halauksen minultakin ja muiskut koirapojilta <3
Kyllä! Erittäin totta! En voi oikeasti edes käsittää, miten koirattomat ihmiset selviää mistään haasteista/vastoinkäymisistä. Minä en ainakaan selviäisi! Tänäänkin Peppi Pienoinen on uutterasti "hoitanut" jalkapohjassa olevaa haavaani. Miten kerta kaikkisen suloista (ja ihan varmasti haavan paranemista hidastavaa.. ;D)
PoistaMun on hirmu hankalaa "esittää" mitään ja siksi kai tuntuu oudolta bloggaila jostain höpö-höpöstä silloin, kun oikeasti vaan ottaa päähän. Silti olen myös sitä mieltä, että joku toinen voi kokea oloaan hyvinkin helpottavana sen, että ikään kuin pakenee blogiin pahaa mieltä ja kirjoittaa jostain "hattarasta". Kukin tavallaan!
Kiitos Sinulle ihanasta ja empaattisesta kommentista! <3 Halin ja muiskut otan ilolla vastaan ja lähetän sinne samanmoiset! <3
Olipas ajankohtainen kirjoitus - känkkäränkkä vierailee myös Nellin emännän luona.
VastaaPoistaPidän itseäni sellaisena peruspositiivisena ihmisenä, yritän kurjistakin jutuista löytää sen positiivisen puolen. Kun duunikaveri tulee aamulla töihin ja sen silmistä näkee että se mielessään sanoo "mitä v***** säkin siinä hymyilet" niin en välitä. Hymyilen kuitenkin ja sanon hyvää huomenta.
Mutta nyt on ollut muutaman päivän kiukku päällimmäisenä. Kaikki tökkii. Loma loppu ja liksapäivä odotuttaa. Uni on katkonaista ja iskiasta särkee. Lumi ei sula eikä kevät/kesä tule. Itse asiassa se alkoi kun jäin lomalle ja pomo heti ekana päivänä soitti ja kysyi että miten se se ja totesin että joo teen lomalla kaksi puolikasta päivää töitä että ei hätää... Syyllinen löytyi - minussa ei olekaan mitään vikaa .... (heh heh hee...)
Ou-nou, ai se noitis on kerenny sinnekin tekemään inhoja taikojaan, höh!
PoistaHih, mainio kuvaus peruspositiivisuudesta. Hyvä Sinä! :)))
Eiks oo kumma, kun välillä tuntuu tosiaan, että kaikki mihin koskee, menee ihan per***leen!?!? Mikä siinäkin on. :/ Ja sitten toisinaan taas mielen valtaa ihmeellinen flow, jonka myötä tuntuu, että osaa/pystyy/ehtii vaikka mitä.
Toivon itselleni sekä Sinulle myötätuulta huhtikuulle ja känkkäränkälle piiiitkää lomaa esim. Siperiaan. ;D