Itse olen aina ollut sitä mieltä, että meille sopiva määrä koiria on kaksi. Mutta entäs, jos karkaa mopo käsistä, ainakin ajatuksen tasolla? Jos on joutunut (tahtomattaan) siettämättömän ja ilmeisen sinnikkään koirakuumeen kouriin, ja haluaisikin ihan yhtäkkiä, että koiria olisi kolme tai no, neljä tietysti. Koska, jos salainen unelma on toinen mäyräkoira (lyhytkarvainen kääpiö sellainen), niin meikäläisen matematiikalla kaksi plus yksi on neljä. Okei, täytynee selittää vähän.
Minähän olin päättänyt (ja nämä minun päätökset, periaatteet yms. tiedetään), että vaikka westie tulee varmaankin aina olemaan minulle ja meille se 'THE ROTU', niin westien allergiset taipumukset huomioiden en haluaisi rotua "kannattaa". Juu, no sitten tuli Rilla, niinpä niin. Pepin kohdalla sentään noudatin päätöstäni. Ainakin kerran. Kun eikö se nyt ole päivänselvää, että jos westieihmisellä on yksi westie ja kaksi mäyräkoiraa niin eihän se vaan sovi. Eli yksi mäyräkoira lisää tarkoittaa (tottakai!) myös toista westiä. Muuten ei kertakaikkiaan tule mistään mitään. Maailmankirjat ja systeemit menee ihan hyrskyn myrskyn, enkä voi ottaa moista omalletunnolleni.
Ymmärrän, että luulette nyt flunssan (ja sen rään) sekoittaneen lopullisesti pääni. Mutta kyllä se oli sekaisin jo ennen tätä flunssaa. En ole vaan tunnustanut sitä täällä. Kaiken huippuna Pepin kasvattaja soitti perjantaina ja kertoi, että heillä on siellä reilun viikon vanhat kääpiölyhkärin pennut. Myöskin kertoi luopuvansa yhdestä 5 kk vanhasta kääpiöpitkiksestä, joka on väritykseltään ruskea laikullinen. Varmaan ihan rumia sekä lyhkäripennut että pilkkupitkis. ;D Sovittiin vielä, että mennään käymään kasvattajalla Pepin kanssa ja samalla nähdään pennut. Tämä kuuluu varmaan sarjaan *kaikin tavoin hyvät ideat*?
Ei me nyt sentään (ainakaan toivottavasti!) lisää koiranpentuja olla juuri nyt ottamassa, mutta haaveilen, että josko vuoden päästä. Käytäntö on nyt näyttänyt, että kaksi pentua samaan aikaan, on ihan toimiva ratkaisu. Se mahdollinen westie täytyy kyllä sitten olla huolella valituista vanhemmista, kaikkein mieluiten ulkomaantuonti. Eikä se tietenkään mitään takaa. Eihän mikään mitään takaa. Mikä vaan koira voi sairastua mihin vaan tai loukata itsensä tai taivas voi pudota ja maailmanloppu tulla. Lisään tähän vielä järjen sanan ITSELLENI: kaksi koiraa = paljon huolta, neljä koiraa = paljon huolta x 2. Huomaatteko muuten nämä monimutkaiset korkeamman asteen yhtälöt, joita muodostelen ihan "tosta vaan"? Tällä matikkapäällä taidan päätyä vääjämättä alan professoriksi, siis vähintäänkin.
No nyt kun olen tehnyt tämän tunnustuksen, niin olisette tosi kivoja, jos vastaisitte siihen kysymykseeni:
mikä on sopiva määrä koiria yhdessä perheessä?
Mikä on SINUN mielipiteesi?
(Lue: puhu minulle järkeä!! Argumentoi höperöt ajatukseni kumoon- pliiiiis!!)
Pakko kertoa vielä ote oikeasta elämästä. Isäni on kasikymppinen, eläkkeellä oleva insinööri. Kaikin puolin älykäs ja järkevä herrasmies. Kun vein Pepin ensimmäistä kertaa isälle näytille, niin hän kysyi ERITTÄIN huolestuneella äänellä, että eihän näitä koiria teille enää enempää tule? Minä vastasin tyynnyttelevästi, että ei tietenkään. Peppi otettiin vain Rillalle seuraksi, jotta Rilla ei kiusaisi Rosa-mummua. Silloin kyllä uskoin sanoihini itsekin. Mutta eipä aikaakaan, kun uudet ajatukset löysivät tiensä pääni sisään...isä parka!
Kun Inkku oli meillä lauantain, niin meitin iskä sano syyttävästi äipälle, että miksei meille otettu KAKSI koiranpentua yhdellä kertaa, niin kuin hän EHDOTTI. Siinä olikin äipän ilme muikeana. Kyllä mua harmitti. Olis ollu leikkikamu omasta takaa.
VastaaPoistaMun neuvoni on, että otat MONTA koiraa. Mäkin voin tulla teille. Olis ainakin seuraa heti.
Muahhhahahhhaaaa !!!! Ja järkeä päähän puhumaan. :) Sä olet siis jo niin hävinnyt tuon taistelun ja järjen pesiytymisen päänahkaan ja sen alle tuossa vaiheessa. Niin on iskeytynyt aivokudelmiisi tauti, jota ei pysty järkipuheilla parantelemaan.
VastaaPoistaMuuta pelotetta en osaa antaa, kuin että useampi narttu yhdessä joko onnistuu.....tai sitten ei. Nimimerkin "kokemusta on" syvällä rintaäänellä sanottuna.
Essille piti myös saada kaveri ja niin taloon tuli ihana, suloinen Armi. Armi, joka sitten alle vuoden vanhana muutti toiseen kotiin rajujen tappeluiden vuoksi. Essi jäi, koska on minun sieluni kumppani ja ensin taloon tullut. Armista luovuin sydän verille asti revittynä. Hyvään kotiin ja sellaiselle ihmiselle, joka on antanut mahdollisuuden tavata Armia, nyk. Lilli, ja kertoo hänen elämästään aina silloin tällöin. Rauhoittaa mieltäni suunnattomasti, mutta se kaipuu elää siellä sielussa varmaan ikuisesti koska ehdin niin kiintyä häneen.
Kun Armin kävin viemässä pois takaisin kasvattajalle, hyvälle ystävälle, tuntui ettei kuolema ole kovin kaukana. Tyttären koira Onni oli meidän matkassamme (tytär tietysti myös) ja oli kyllä ihmeellistä miten tuo Onni-poika osasi lohduttaa minun itkiessäni tuskaani ulos. Kotiin palatessamme oli ihan käsin kosketeltavaa se jännityksen laukeaminen koiralaumassa, kun Armi ei tullutkaan enää. Vasta silloin huomasimme miten kaikki muut olivat kuin kävelleet lasipalojen päällä, niin kireän jännittynyt lauma oli ollut. Miksi sitten Armi ja Essi eivät tulleet toimeen, kun Essi & Tiuku sekä Onni tulevat toimeen laumana hienosti?? Sitä emme tiedä. Viisaissa päissämme olemme päätelleet, että kemiat vaan ei toimineet. Essille ja Armille tuli niin kiihkeä taisto paikasta auringossa eli minusta. Ja minä olin sen verran tumpelo etten saanut tilannetta suoristettua. Vaikka nyt tämän päivän silmin katsottuna, sitä ei olisi suoristanut kukaan. Armi on sellainen luonteeltaan, että hänen on pakko saada olla se ainoa, muita ei kuviohin mahdu.
Mistään ei sitä etukäteen tiedä saako laumaan lisäkkeeksi koiran, joka sietää muutkin ja kemiat pelaa. Jos ennen on ollut hyvä tuuri, ei sen jatkumisesta voi satavarma olla. Mäykyt on rotuna ihania luupäitä ja voimakkaita vilosohveja. Eikä taida nuo westietkään olla löpsömmästä päästä luonteiltaan.
Eli se järkipuhe sulle.....itse päätät omat haasteesi. Voit mennä syteen ja saveen ja sitä tietä suohon. Tai sitten olla yhtä auvoisella ololla neljän, viiden koiran kanssa kuin nyt noiden kahden kanssa. Todennäköisesti olet saanut pureman johon ei järkipuheet auta. "Ei sunt mikkä auta enkäm mää jaksa jahnata turhampäivässi assioi", sanoisi turkulainen ja mitäs minäkään siihen muuta sitten, kun turkulainen olen. Lycka till ja blogistahan sitten nähdään minkä sieltä vierailulta kotia tuot :). Sillä niinhän siinä käy.
Ehdottomasti oikea lukumäärä koiria on TÄLLÄ HETKELLÄ 3... voi olla ja on aika todennäköistäkin, että seuraavassa isommassa talossa luku on 4.
VastaaPoistaEnsin noita karvapäitä oli 2 ( tyttöset samasta pentueesta), sitten toinen sairastui mummuiässä, jouduin paniikkiin, että jään yksinäisen koiran huoltajaksi. Löydettiin sopiva pentu ja se tuli meille aika nopsasti. Sairastunut mummu eleli kuitenkin vielä 1,5 vuotta, ja sinä aikana ehti sairastua ja kuolla sen sisar.
Eli meillä oli alkuperäinen sairastuja ja 1,5-vuotias. Taas etsittiin pentua, ja kyllä olivat nartut kiven alla. Lopulta jouduttiin tinkimään väristä :-). Otettiin soopeli, vaikka trikki ja merle olivat värejä, joihin oli totuttu.
Ja koiria oli taas 3. Pikkupentu, 1,5-vuotias ja mummu, joka sitten lähtikin taivaalliseen palloliigaan.
Tilanne tasoittui hetkeksi 2 koiraan... kunnes mummujen kasvattaja soitti, että mahtuuko meille 7 kk Viron tuonti, joka oli kasvanut liian isoksi tytöksi, ja tulisi näin ollen aina nakatuksi kehästä näytelmissä. Sitä mietittiin ja todettiin, että siinähän se menee kolmaskin :-). Samaan konkurssiin vaan!
Eli uusin tuli 7 kk ikäisenä ja on sopeutunut hyvin laumaan. Vauhti on kova ja välillä tulee ikävä mummuja.
Minulla on aina ollut ajatuksena, että koiralla pitää olla kaveri, mieluiten lauma. Niitten kuuluu olla porukassa ollakseen tyytyväisiä. Shelttejä on mukava pitää laumassa, tulevat yleensä erinomaisesti toimeen isossakin porukassa.
Eli oikea lukumäärä on LAUMA!
t. Emäntä ja 3 shelttiä
p.s. Ovatko hampit kääntyneet?
Minun mielestäni sopiva määrä koiria sijoittuu välille yksi-neljä:). Neljä on jo pieni lauma jolle saa uhrata tosi paljon aikaa. Kaksi on varmaan tosi sopiva määrä tällä hetkellä.Sinuna ainakin katsoisin millaiseksi Rillan ja Pepin suhde muodostuu vanhempana. Nythän ne ovat tosi hyviä kavereita. Ovatko ne yhtä hyviä kavereita vielä vuoden päästä? Toivottavasti. Monet mäyräkoirat ovat kuitenkin vahvatahtoisia ja ne jotka tiedän omasta tuttavapiiristäni kolmisen kappaletta ovat ottaneet omat mäyriksensä siten, että niillä on parin vuoden ikäero jolloin se "kunnioitusjärjestys" on tappelematta selvä.Yksi on pienimuotoinen kasvattaja jolla on neljä kappaletta ja hän on jättänyt yhdelle nartulleen oman pennun.Äitiähän totellaan..:).
VastaaPoistaKahdella mieheni metsästyskavereista on kaksi kappaletta ja hänellä jolla on kaksi urosta se ikäero koirilla on muistaakseni kolme vuotta. Jokaisen oma valinta mutta itse en ottaisi ihan täysin samanikäisiä urospentuja ainakaan.Siitä saattaa tulla iso harmija suru. Pitäydy tällä hetkellä vain Rillassa ja Pepissä. Riittäähän niistäkin sinulle ja toisilleen iloa:) Terveisin Marja-Leena ja Ossi joka kyllä mielellään ottaisi itselleen kaverin:)
Myrskyläinen: kylläpä sun iskä on viksu kaveri! Olisivat vaan sun immeiset tosiaan napanneet kaksi nakkimakkaraa samaan kyytiin. Vaikka nyt sä saat kyllä nauttia itsekses kaikesta huomiosta ja onhan sulla Inkku Ihanainen!
VastaaPoistaHyvä neuvo kyllä toi "ota MONTA koiraa", kerrassaan mainio, tänks! Ja Sinut kävisin kyllä hakemassa tänne meille muuten heti, mutta jotenkin en kuitenkaan raaski. Sun Äipälle ja Iskälle vois tulla meinaan melkoinen hätä käteen! (Ihan vaan selvennyksen nimissä- ko. hätä on täysin eri juttu kun ne hädät, joiden takia sua kuskataan pihalle monta kertaa päivässä, jotta et erehdy nyt siellä ihan hulluja kuvittelemaan! ;D)
Maija: mä olen NIIN ansainnut sun naurut! ;DD Ja sä olet NIIIIIIN oikeassa (TAAS!!)- no, pitkälti kaikessa, mitä kommentissa sanoit, hitsi.
Tää tauti on GAAMEE! Mistä se nyt oikein iski näin pahana? Helposti voisi luulla, että KAKSI ALLE VUODEN IKÄISTÄ KOIRANPENTUA riittäisi sammuttamaan kovimmankin kuumeen. Mutta tää taitaa olla joku vähän pahempi pöpö, ehkä ulkomailta? Oisko vähän niin ku se possulunssa?
Sydäntä särkee sun puolesta, kun luen tarinaa Armista, sniif! :(( Miten järkevien ratkaisuiden tekeminen voi joskus olla niin vaikeaa ja raskasta, että meinaa tosissaan henki lähteä!? Hienosti silti toimit, täytyy nostaa hattua! Vaikea, vaikea tilanne teille sattui. Mutta onneksi on Onni, suloinen lohduttaja! Niin ja tietysti Essi ja Tiuku. Mutta eihän Armia tietenkään mikään tai kukaan pysty korvaamaan.
On tosi mukavaa lukea näitä kommentteja ja kuulla erilaisia mielipiteitä asiasta! Itse tulee helposti "sokeaksi" omille ajatuksilleen ja välillä tekee oikein hyvää keskustella niistä monenlaisten ihmisten kanssa. En tiedä auttaako tosiaan tähän minun kuumeeseeni enää mikään, huoh.. Toivon silti TODELLA, että malttaisin odottaa edes vuoden.
Kiitos taas Sinulle viisaista sanoistasi! Kommenttisi ovat ihan parhautta! ♥
Anonyymi: teillä on ollut hyvin samantyyppiset kuviot siis kuin meilläkin, hauskaa. (Siis se kuvioiden samanlaisuus on hauskaa, ei ne kuviot niinkään- mummuineen, sairauksineen ja menehtymisineen, huoh!)
VastaaPoistaNe kuukaudet, jolloin Rosa vielä eli ja Peppi oli jo tullut, meilläkin oli hetken kolme koiraa. Siitäköhän tämä idea useammasta koirasta minun kohdallani juontaa juurensa? Vai siitä pelosta, että kaksi koiraa voi ihan yhtäkkiä ollakin nolla? No, tiedä sitten mikä se syy on, mutta sen tiedän, että aika paha kuume täällä jyllää! ;D
Voin niin samaistua tuhon teidän tarinaan siitä, miten kolmas sheltti vähän niin kuin vahingossa jostain ilmesyi! Nimittäin, kun Pepin kasvattaja kysyi puhelimessa, että tiedänkö ketään, joka haluaisi ostaa sen laikullisen pitkiksen, niin arvatenkin ensimmäinen ajatukseni oli, että minä. Vaikka oli edellisessä lauseessa juuri sanonut, että haaveilen lyhkäristä. Just joo, ja ilmeisesti myös kaikista muista maailman koiraroduista ja roduttomuuksista, hih!
Olen muuten prikulleen samaa mieltä kanssasi siitä, että koirilla on mukavampaa (toimivassa) laumassa. Ja laumaan tarvitaan meille kyllä vielä se yksi ja lisänumero! ;D
Kiitos ihanasta kommentista! On todella mielenkiintoista kuulla erilaisista koiraperheistä!
Ps. Hampit on kääntyneet ihan vähän, varsinkin toinen. Kovasti on vielä hommaa jäljellä.. Kiitos vielä TUHANNESTI neuvoistasi aihetta koskien! Niistä on ollut todella paljon hyötyä!
Marja-Leena: KIITOS järjen sanoista!! Olen nimittäin (varsinkin olen ollut ennen tätä GAMALAA kuumetta) hyvinkin samaa mieltä kanssasi! Neljä koiraa on lauma, jossa on jo oikeasti paljon työtä. Ja entä, jos tulee vastoinkäymisiä laumalaisten välisissä suhteissa ja/tai koirien terveyden kanssa. Ennen ajattelin myös, että koirilla täytyy olla VÄHINTÄÄN pari vuotta ikäeroa. Tosi hyvä vaihtoehto olisi varmaan juuri tuo mainitsemmasi oman koiran pentu, koska äitiä tosiaan totellaan. ;)
VastaaPoistaItselläni on omakohtaista kokemusta vaan nartuista. Omat ongelmansa on varmaan molemissa, kun ajatellaan useamman, samaa sukupuolta olevan koiran yhteiseloa. Hyvin saman tyyppistä välien selvittelyä on Rillalla ja Pepillä kuin oli aikoinaan Rosalla ja Ineksellä. Heillä oli 3,5 vuotta ikäeroa.
Kiitos vielä tosiaan oikein hyvistä mielipiteistä! Toivoinkin, että joku (edes yrittäisi) puhua minulle järkeä! Katsotaan nyt, miten tämä tarina kehittyy..
Kerro Ossille terveisiä, että vaikka hänellä ei koirasisarusta olekaan, niin hän saa sitten nauttia yksin kaikesta huomiosta ja rakkaudesta. Ja mikä ihana pihapiiri hänellä onkaan, jossa sopii mäykkyläisen juoksennella! Hyvin on Ossin pullat uunissa! ♥