Peppi polkkaa

Täällä Peppi, kuka siellä? Mamma sanoi, että munkin pitää postata, kun Rillakin kerta halus ja sai. Mä en kyllä edes ensin halunnu, mutta ajattelin sit, et okei. Mä kerron sit tasan tarkkaan miten nää asiat meillä OIKEESTI menee. Mamma on varmaan antanu sellasen kuvan, että meillä koirilla olis täällä kissanpäivät, pyh ja pah, sanon minä!

Esimerkkinä totuudesta, kuunnelkaapa tätä: mulla oli synttärit toissa viikolla. Mä täytin puol vuotta. Sain lahjaks luun, mutta Rillakin sai samanlaisen. Eli aika ankee lahja, vai mitä?

Mä synnyin sellaseen ihanaan paikkaa, jossa oli mun äiti, sisko ja veljet. Siellä mä vaan söin, nukuin ja pikkuisen leikin. Mutta se onni loppu sitten lyhyeen! Nää jotkut "mamma" ja "pappa" tuli ja vei mut ulos sieltä ihanasta pesästä. Ulkona oli GAMALAA: kylmä ja sellanen iso laatikko, johon mut vietiin ja sanottiin, että nyt mennään autolla uuteen kotiin?! Auton sisällä oli yks valkoinen elävä, joka katto mua kun halpaa makkaraa, tosi loukkaavaa! (Ja säästäkää pliis ne maastomakkara vitsit johonkin toiseen hetkeen!)

 

Autolla mentiin sinne uuteen pesään, joka ei oo kovin kummonen. Pesässä odotti myös toinen iso valkoinen. Kivampi kyllä, kun se autossa ollut, joka tosin tuli myös mukaan uuteen pesään. Mä yritin sanoa niille kaikille, että haluan takas sinne mistä tulinkin, mutta ne ihmiset vaan kyseli toisiltaan, että mikäköhän tolla pienellä on hätänä, kun se noin vikisee? Sattu tällänen välkkyjen perhe, just mun tuuria!

Oon mä nyt ehkä jo vähän tottunu tähän pesään ja porukkaan. Sitä mä en kyllä tajuu, kun mamma sanoo, että mä oon niiden valkoisten pikkusisko. Siis WHAT? Eikö sillä oo silmiä päässä? Mun mielestä mä oon MELKO erinäkönen, kun ne valkoiset. Mä oon sitäkin yrittäny näille selittää, mutta mulle sanotaan joko, että siellä on peilin-Peppi tai, että toi on vaan kuva, ne ei oo oikeita koiria. Joo, ei oo välkkyjä ei!

Se toinen valkonen, kait Rilla, on kyl hyvä purulelu. Se ei oo moksiskaan, vaikka mä roikun hampaillani sen turpavilloissa. Välillä se haluaa painia kyllä aika kovaa ja pappa sanoo, että ei saa niin rajusti. Rilla ei usko pappaa. Mamma taas sanoo, että antaa lasten leikkiä. Joo, mut onko sillon kiva, jos on ite sen toisen vinkuleluna?

Mulle sanotaan tosi usein, että mä oon mäyräkoira. Joo, no mitä sitten? Itte ovat jotain jättiläis dinosauriksia enkä mäkään sitä niille hoe (paitsi salaa mielessäni vähän)! Mä tykkään kyllä tehdä sellaisia juttuja, jotka on kuulema mäyräkoiramaisia. Mun mielestä on mukavaa tuunailla tavaroita ja sitten kokeilla niitä käytänössä. Semmoset luolamaiset nukkumapaikat on kans parhautta!

Ruoka-aika on aika jees. Silloin saavun aina nopeasti paikalle.

Muuten en kauheesti kuuntele, mitä mulle sanotaan. Mä oon sellanen omantien kulkija. Mamman mielestä meidän pitäis mennä koirakouluun, ihan ok. Siellä ilmeisesti koirat opettaa käytöstapoja niiden ihmisille. Oppiskohan mammakin, jos kärsivällisesti opettaisin?

Tässä tää nyt oli, mun postaus. Oli tää ihan kivaa, mut nyt lähen koisii. Mulla on huomiseks mietittynä yks aikas iso tuolin tuunausprojekti. Mamma kyllä vahtii sitä tuolia ihmeen mustasukkasena ja sanoo, et mä en sais muka siihen koskea, höh! No, aion jokatapauksessa pitää pääni!

Muistakaa te muutkin mustit siellä huolehtia tarkkaan omista oikeuksistanne! Muutenhan nää ihmiset alkaa ihan meitä määräilemään ja se ei kyllä sovi, ainakaan mäyräkoirille, nih!