maanantai 3. syyskuuta 2012

Harmaata

Oli jotenkin ankea viikonloppu. Suurin syy siihen taitaa olla vaaniva flunssa, joka tuntuu aamuisin kaktuksena kurkussa ja yleisesti vetämättömänä olona. Etukäteen jo harmittaa, jääkö ensimmäinen viikko vesijumpista, jotka alkaisivat vihdoinkin kesätauon jälkeen, väliin. Ainakin täällä meilläpäin vesijumppiin on muuten tosi vaikea päästä. Onnistuin siskontytön avustuksella saamaan paikan miehelle ja minulle hydrospinningiin sekä itselleni myös ihan perus vesijumppaan. Olen ennekin täällä kertonut, että vesi on minulle hyvin mieluisa elementti ja vesijumppien myötä olen vihdoin löytänyt itselleni sopivan tavan liikkua. Inhoan nimittäin syvästi sekä kuntosaleja että jumppaamista jumppasalissa.




Viime viikkojen järkyttävät uutiset ovat myös painaneet mieltä. Olen erityisen herkkä lapsiin ja eläimiin kohdistuvan väkivallan ja huonon kohtelun suhteen. Haluaisin välillä raukkamaisesti pistää pääni pensaaseen ja elää omassa keinotodellisuudessani, jossa kaikki olisi aina hyvin ja onnellisesti. Todellisuus kun on ihan toinen, karu ja epäoikeudenmukainen.




Jotta uutisissa ei olisi tarpeeksi, niin luen sattumalta tällä hetkellä kirjaa nimeltä Madeleine, kuka vei tyttäremme? Kirja on Madeleinen äidin kertomus siitä, miten heidän pieni tyttärensä siepattiin v. 2007 Portugalin Algarvessa. Kaikki varmaan muistavat ja tietävät tapauksen, joka on edelleen ratkaisematta. Kirja on hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen, mutta ennen kaikkea tietysti tosi surullinen. En osaa edes kuvitella, miltä Madeleinen vanhemmista tuntui silloin tai tuntuu nyt, viisi vuotta sieppauksen jälkeen, kun Madeleinen kohtalo on edelleen suuri mysteeri. Täältä löytyvät viralliset Madeleinen etsintään liittyvät sivustot.




Ikävät uutiset ja kohtalot saavat minut helposti käpertymään itseeni ja haluan vain olla kotona hellimässä koiria. Ikään kuin sillä yrittäisin kompensoida sitä, että maailma on täynnä ihmisiä ja eläimiä, joilla ei ole asiat yhtä hyvin kuin meillä. Messisen ja Liftarin blogissa on hyvä postaus, jossa kannustetaan keksimään tapoja, joilla auttaa kulkukoiria maailmalla. Käykääpä lukemassa *klik*.





Näistä vähän surkeista tunnelmista huolimatta toivottelen teille - 


onnellista uutta viikkoa!


PS. Postauksen kuvissa esiintyy uninen Peppi keittiön nojatuolissa. Vähän suloisuutta tekstin vastapainoksi. 



7 kommenttia:

  1. En tiedä mitä sanoisin/kirjoittaisin. Olen turta ja mykkä. Suren kanssasi.

    VastaaPoista
  2. Kuvissa on ihana pieni mäyris... näkee, että Pepillä on hyvä olla, pelkkä väsymys ei tee koiraa noin rennoksi :)
    Iloista alkavaa viikkoa, sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  3. Uutisissa pyörinyt 8-vuotiaan lapsen murha on tosiaan saanut (taas kerran) pysähtymään ja hämmästymään ihmisten sietämätöntä julmuutta. Lapset ja eläimet - mieleni ei pysty ymmärtämään, että joku ihminen voi tehdä pahaa heikommalleen.

    Samalla tunnen kyllä sympatiaa kovat haukut saaneita sossutyöntekijöitä ja koulun henkilökuntaa yms. kohtaan. Ovat epäilemättä yrittäneet ihan kaikkensa, mutta ongelma taitaa olla lainsäädännössä, huostaanotot ja sijoitukset eivät ole juridisesti yksinkertaisimmasta päästä lainkaan, ja - tässä tapauksessa valitettavasti - myös vanhempien oikeudet on lain puitteissa aika korkealla. :(

    Onneksi omasta "vauvastaan" eli armaasta karvakorvalaisesta voi pitää niin hyvää huolta kuin ikinä pystyy :)

    VastaaPoista
  4. Väkivalta ja kaltoin kohtelu pieniä lapsia ja eläimiä kohtaan on jotain aivan täysin käsittämätöntä. Molemmat ovat aikuisiin ihmisiin nähden yleensä täysin puolustuskyvyttömiä.

    Itse en lue juuri mitään näitä juttuja. Minulle riittävät jo pelkät otsikot.

    Hydrospinning kuulostaa hauskalta:) Vähän epäröiden ajattelen sitä veteen liukenevaa hien määrää. Kyllähän vedessäkin ihminen hikoaa ja tuollaisessa lajissa vielä enemmän kuin uinnissa. Olenkos kauhea??

    Aivan ihanan hellyyttävät kuvat olet ottanut Peppi pitkuliinista. Tosi suloiset. Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  5. Nettimartta: hyvin sanoit, kiitos empatiasta! <3

    Välillä maailma tuntuu kovin rumalta ja epäoikeudenmukaiselta paikalta. Ei auta, eteenpäin on mentävä ja pidettävä huoli siitä, että omassa pussissa on puhtaita jauhoja.

    Terkkuja kovasti sinne murheellistenkin päivien ilostuttajille! <3

    Mai: voiko mikään olla suloisempi kuin uninen koira? <3

    Kiitos ihanasta kommentista jälleen ja kaikkea hyvää myös sinne teille! <3

    Jaltsalandia: ajattelen niin samoin kanssasi! Miten jotain niin viatonta kuin lasta tai eläintä voi kohdella muuten kuin mahdollisimman hyvin? Viime aikoina on taas ollut vähän turhan paljon lapsiin liittyviä ampumisia ja pahoinpitelyitä - ahdistaa! :(((

    Olen vähän huonosti perillä tuohon 8-vuotiaan tapaukseen liittyvissä juridisissa kiemuroissa (eli sos.työtekijöiden, naapureiden yms. tekemisissä tai tekemättä jättämisissä). En ole ahdistukseltani pystynyt lukemaan aiheeseen liittyviä juttuja kovinkaan tarkkaan. Mutta se on tietysti selvää, että tässäkin asiassa on varmasti niin monta eri puolta ja näkemystä kuin on asian osaisia, niinhän se menee.

    Juuri noin se on, omistaan sentään voi itse huolehtia parhaansa mukaan.

    Paljon terkkuja ja rapsuja sinne teille! <3

    Marja-Leena: niin, mikä on se ihminen, joka hyökkää puolustuskyvytöntä vastaan? Vai onko se ihminen ollenkaan?

    Minäkään en pysty juttuja sen tarkemmin lukemaan. Lööpit kertovat jo ihan liikaa.

    Hydrospinning on oikeasti tosi hauskaa! Etkä ole yhtään kauhea. Minähän ole vähän "hygieniafriikki", ainakin jossain asioissa. Uimahallit voisivat hyvinkin kuulua paikkoihin, joihin en haluaisi ollenkaan mennä. Ehkä se, että olen lapsesta asti käynyt paljon uimahalleissa, vaikuttaa asiaan. Silti puhdasvetisessä järvessä uimista ei voita mikään.

    Uninen (mäyrä)koira, voiko suloisempaa olla?

    Terkkuja sinne myös kovasti ja Ossille sukkoja tytöiltä! <3

    VastaaPoista
  6. Olen itse ollut läheltä seuraamassa kun erotilanteessa isä erotettiin lapsestaan ja sosiaaliviranomaiset uskoivat kaiken mitä äiti sanoi. Lääkeriippuvainen äiti jätti lapsen heitteille. Onneksi tällä tarinalla on onnellinen loppu, kaikilla ei ole. Ja se on todella surullista.

    VastaaPoista
  7. Kaunis Nelli: kuulostaapa ikävältä tilanteelta. :( Onneksi päättyi kuitenkin hyvin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü